oO0--Helmet maaliskuuhun--0Oo

Meillä oli tänään ristiäiset.Vauvan nimeksi tuli Santeri Johannes.Poika oli oikeen kiltti koko päivän.Nyt meinaa sit olla levoton.Vauvat niin herkästi stressaantuvat tuollasista tilaisuuksista.

Meilläki vaikka oli vaan lähisuku n.30 ihmistä niin hälyä enempi niin ei ihme et vauva nyt levoton hälystä.

anna_liisa ja Santeri 1kk ja 2 päivää.

Meidän kolmas helmivauvamme syntyi kaksi päivää ennen laskettua aikaa, 21.2. Toivon poliklinistä synnytystä, mutta vauvan sokereita piti tarkkailla joten jouduttiin olemaan vuorokausi sairaalassa. Parin päivän iässä vauva kellastui ja ravasimme tämän viikon verikokeissa, mutta arvot jäivät kirjaimellisesti viittä vailla alle hoitorajan (295 kun hoitoraja on 300), eli vältyimme valohoidolta.



Vauva jaksaa valvoa jo kolmekin tuntia putkeen. Kaksi tuollaista pidempää valvomisjaksoa on päivisin. Aika selvä yörytmi on ollut vielä toistaiseksi, ja hoidankin kaikki yösyötöt ja vaipanvaihdot pimeässä (keittiössä on pieni lamppu jonka valossa näen makkarissa), joten meillä ei öisin seurustella yhtään. Tällai olen ainakin kahdelta ekalta muksulta saanut yö- ja päivärytmit heti kohdilleen, saa nähdä miten nyt käy.



Aivan ihana vauva on meilläkin. Itkenyt ei ole lainkaan synnytyksen jälkeen. Tai no, vähän itki kyllä sairaalassa kun otettiin kyynärtaipeesta verinäyte AIKUISTEN NEULALLA! Siinä itkin miltei minäkin.





Mutta kaikki siis hyvin täällä. Ristiäispäivää mietitään ja sylikummin vastausta odotetaan (tuleeko kummiksi), joten sen jälkeen käydään varaamaan pappia. Kotona pidetään kastejuhlat kun kerrankin on tilaa. Tosin vieraita tulee taas aika paljon, vaikka kutsutaan vain sisaruksemme perheineen, isovanhemmat ja lasten kummit perheineen.





Mutta nyt saunaan, mies ja lapset siellä jo onkin. Vauva nukkuu. Meillä myös unirytmi sellainen 3-4½h kerrallaan päivin-öin. Keltaisimmillaan nukkui jopa 5-6h putkeen, mutta nyt kun on virkeämpi, heräilee useammin syömäänkin. Tissimaidolla mennään.





Mikaela ja Helmi 1vk 3pv

Meidän pieni Pumpsu-neiti, kymmenen pisteen tummatukkainen prinsessa syntyi siis torstaina 28022008 (eikös olekin hauska numerosarja:) klo 2.35 aamulla Kätilöopiston Haikaranpesässä. Syntyessään neiti painoi 3625g (painoarvio 3800g) ja oli 50cm pitkä.



synnytyskertomus ja Pumpsun kuva löytyy mun blogistani http://lumi-nonna.vuodatus.fi



Lauantaina tultiin kotiin ja toistaiseksi ainakin kaikki on mennyt

tosi hyvin. Viime yönäkin nukuin 7 tuntia kun Pumpsu söi kerran

kolmessa tunnissa. Nyt hän nukkuu päivän ekoja pitkiä unia (9-13

yleensä). Äitikin siis ehtisi levätä, jos vaan surffailultaan malttaisi.



Oma kunto on siis ihan hyvä. Synnytyksessä tuli muutama pieni nirhama,

jotka tikattiin. Tikit vähän kiristelee, mutta ahkera suihkuttelu

auttaa. Tissit pingottui lauantaina aamulla sairaalassa, eilen jouduin

toista rintaa pumppaamaan, kun iho oli rikki, mutta illalla jo syöttö

siitäkin onnistui. Kipeätä se silti tekee! Onneksi olin kuullut

kivusta etukäteen. Jälkivuotoa on ollut aika paljon, mutta kai sekin

kuuluu asiaan.



Täällä on kestoiltu täysinäisesti sairaalasta tulosta lähtien.

Pääasiallisesti käytössä on ollut hoitoliina+harso+pul-kuori

yhdistelmä, yöksi laitoin pienelle vilukissalle vielä kuoren päälle

villahousut. Olis kyllä varmaan menneet ilman kuortakin, mutta miehen

kannalta mukavampaa yöllä, ettei villahousut oo kakassa tai

pissassa...meillä kun eritetään ja syödään tiheämmin juuri öisin

(yöllä syntynyt lapsi). Pari äitiyspakkauksen vaipan kaltaista

kestovaippaa ollaan kans kokeilukäytetty jo, mutta harsosta ainakin

itse tykkään enemmän.



Niitä harsoja muuten kuluu! Onneksi tuli ostettua yli 50 harsoa. Niitä

kun käytetään meillä niin peittona, lakanan päällä suojana,

puklurättinä kuin vaippanakin...ai niin ja tissien kuivaukseen

imetyksen jälkeen...



Sellaista tänne. Nyt alkaa kopasta kuulua ähinää, joten meillä

ilmeisesti tänään syödään unien välissäkin... :) Gotta go!



Nonna rv 0+0 (vähän ikävä masua) ja Pumpsu 4vrk

vauva-arkea.... tyttö nukkuu ja syö hyvin. Pari kertaa päivässä on onnistunut tekemään ns. niskakakat, joten pyykkikone soi usein. Ei vaan tahdo tuo maitokakka lähteä 60 asteen pesussa, pitänee ensi kerralla laittaa jotain tahranpoistoainetta. Tai sitten viedä ulkoilmaan kuivumaan. Eikös se aurinko vaalenna tahroja?



Napatyngän loppu irtosi eilen, kun ikää jo 3 vkoa ja 2 pv. Ekat hymytkin on todistettavasti löytyneet. Nyt on taas rinnanpäät kipeät, en tiedä mikä auttaisi. Puolukkamehua sivelin, jos se on vaikka sammasta ja aika usein käytän bebanthenia imetyksen jälkeen. Lähetin miehen ostamaan rintakumeja, jospa saisin niistä vähän helpotusta. Vauva imi suunsa täyteen verta (ja se ei edes tuntunut kipeältä rinnalta, josta veri tuli). Onneksi se ei ole vauvan kannalta vaarallista, nyt vaan on ko. rinta tauolla. Kuinkas muiden imetys sujuu?



Esikoinen on kipeänä, lääkkeiden antaminen yhtä taistelua. Laitoinkin siitä aloituksen tuonne taaperopuolelle. Meillä nimi vielä hakusessa, onneksi on aikaa miettiä ja lukea nimikirjoja.



Onnittelut lopuillekin vauvautuneille!



t. Elni ja tyllerö 3 vkoa 3 pv.

influenssan kourissa kolmen vuorokauden kipeiden suppareiden saattelemina kolmen minuutin syöksyllä saapui meille kuunpimennyksen valtiatar;

tyttö 4670g, 53 cm ja pipo 38.

Uskomatonta, oltiin miehen kanssa pyörtyä kun lastenhoitaja ilmoitti tytön koon. Kaikki meni hienosti eikä tikkejä tarvittu lainkaan. Neiti on tietysti aivan ihana, sisarusten ja vanhempien mieleen kun vaan oppisi talon tavoille eikä valvoa killittäisi puolestayöstä aamukuuteen. Mutta kaikki aikanaan.



Jottei päivät olisi pelkkää vauvanhuurua ja äiti toimettomana niin 2 tytöistä on juuri ja juuri selvinneet omasta influenssastaan niin eikös tänään kakkonen raapinut rannettaan. Vesirokkohan se siellä! Sitä on nyt eskerissa kovasti liikeellä. Sairastuisi nyt kolmonenkin siihen samaan aikaan. Toivoin totisesti ettei nyt tulisi samaan syssyyn kun vastasyntynyt talossa mutta minkäs teet? Toivotaan nyt, että vauva olisi vielä äidin immuniteetin suojassa.

Jaahas, käsky kävi vauvansängyn huitteilta....



Tyttötiimi ja neitikatras

Täällä yhä totutellaan vauva-arkeen. Välillä tuntuu todella raskaalta, välillä ihanalta ja helpolta. =] Tunteet on vieläkin pinnassa, pinna palaa milloin mistäkin ja kyyneleet tulee melkein päivittäin. Onkohan tää vielä normaalia.. =]

Eilen vauva itki taas mahaansa, mutta tein huomion, että kun en juo kahvia, niin vauvallakaan ei ole masussa kipristyksiä! =] Eli tänään olen viettänyt taas kahvitonta päivää.

Äsken saimme vauvan ottamaan itselleen tutin suuhun, ostettiin toisenlainen tutti, niin tämä uusi kelpasi. Kopkop, ainakin siis toistaiseksi!

Ehkä siksi tuntuu välillä " niin rankalta" (vaikka oikeasti kaikki on hyvin ja hienosti, vauva tosi kiltti ja ei kauheasti itkeskele, sylissä tykkää olla), kun ei ole tottunut siihen, että ei saakaan enää mennä ja tulla kuinka haluaa ja tehdä mitä haluaa. Siis minä itse en saa. En nyt yleensäkään kotihommien tekemisestä ole nauttinut, mutta en olisi uskonut sitä kuinka paljon pieni vauva oikeasti ottaa omasta ajastani, eli harvassa on ne hetket kun kerkiää itse syömään rauhassa, imuroimaan tai lähtemään lenkille noin vain. Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.. =] Kun vauva haluaa läheisyyttä ja pidän häntä sylissä, niin samalla ei oikein imuroiminen tai tiskien laitto onnistu.. =]



Mutta tässä tämä, nyt menen jatkamaan harvoin tarjolla.. =] Ihan kiva kotimainen sarja.. =]



jonttu ja prinsessa huomenna 4 vkoa (ja huomenna tulee neuvolantäti punnitsemaan vauvan! =])

Ollaan oltu miehen vanhempien luona sukuloimassa ja samalla mies käyny työhommissa nyt ku kerta on omista töistä lomalla. Mutta tämä visiitti venyi odotettua pidemmäksi, ollaan oltu täällä jo 8 yötä!Eilen just naurettiin että vauva eläny puolet elämästään mummulassa. Ite siis asutaan Oulussa ja mummula on Lahdessa :)

Ja syy tähän venymiseen löytyy siis meidän autosta jonka ukko vei eilen katsastettavaksi ja eihän se menny läpi.Auto korjaamolle ja sieltä nyt odotetaan puhelua joko se tänään saatais kuntoon että päästäis kotimatkalle.

On se vaan rankaa olla kahden pikkusen kanssa näin kauan kylässä, vaikka tutut ja rakkaat ihmiset onki ympärillä.



Mulla loppui se antibioottikuuri niin vauvasta tuli itse rauhallisuus, mahavaivojen suhteen. Nukkuu ja syö ja joka päivä seurusteleeki enemmän. viime yönä nukkui 5,5 tuntia ennen ensimmäistä syöttöä ja sit kolmen tunnin päästä uudelleen. eli aika kivasti!



nyt huoltotoimiin kutsu kuulu->

Ottiko joku teistä äitiyspakkauksen? Minkälainen se oli, minkä värinen makuupussi siinä oli? Mä olen ottanut pakkauksen vain esikoisellemme mutta haluan muillekin lapsillemme muistoksi sen vuoden äitiyspakkauksen makuupussin. Kelan sivuilla on vain viikolla 21 jakoon lähtevä pakkaus, joten en tiedä yhtään minkälainen pakkaus on nyt jaossa.



Ja jos joku haluaa myydä makuupussin pakkauksesta, niin hintapyyntöä vain tulemaan!





Mikaela ja Pipsa 1vk 5pv



(Vauva röhkii sillai nenä-äänillä, joten sai lempinimekseen Pipsa, Pipsa-possusta :) )

Synnytyskertomuksen naputtelinkin jo odotus-puolelle. Oli se kyllä todella rankka kokemus, ei ihme, että viime viikko meni aika horroksessa. Viola on nyt viikon ikäinen, ja arki alkaa hahmottua. Näyttää siltä, että päivisin nukutaan ja öisin valvotaan...



Meillä on imetyksen kanssa todella paljon ongelmia, ja ollaankin annettu välillä korviketta pullosta, pari-kolme kertaa vuorokaudessa. Poden tästä todella huonoa omaatuntoa koko ajan, mutta täytyy vain ajatella, että on pääasia, että vauva saa ravintoa.



Ensinnäkin sopivan imetysasennon löytäminen on todella hankalaa, sektiohaava alkaa jo onneksi olla lähes kivuton, mutta on siis aiheuttanut sen, etten esim. voi maata toisella kyljelläni ollenkaan. Sopivaa istuma-asentoa on myös vaikea löytää, ja hakeminen on hankalaa, kun ei voi ihan vapaasti liikkua.



Toiseksi, Viola oli jo sairaalassa todella laiska imemään, vaikka hyvä imuote löytyisikin, hän saattaa ottaa pari imaisua ja sitten jäädä rinnalle " haaveilemaan" . Ei siis nukahda (paitsi joskus) vaan jää vain siihen, eikä ime. Eilen taas hän ei löytänyt sopivaa imuotetta laisinkaan, yritti vain " lutkuttaa" nänniä, ja sekös sattui!



Eilen hän oli rinnalla lähes 1 1/2h, ja luulin jo onnistuneeni, mutta lopulta nälkä jäi, ja korviketta hulahti heti perään reilu desi.



Maitoa kyllä heruu kun koitan lypsää käsin, mutta pumpulla en saa oikein mitään. Yhtenä päivänä pumppasin yli 1/2h per rinta, ja tulos oli alle 10ml maitoa. Turhauttavaa! Olin ajatellut, että ei haittaa vaikka imetys ei onnistu, voinhan sitten lypsää maitoa ja antaa sitä pullosta, mutta se sitten siitä ajatuksesta.



Niin, ja jos ei vaikeuksia ole vielä tarpeeksi, rinnat vuotavat välillä verta, ei siis johdu rikkinäisestä ihosta, vaan tulee pintaverisuonista. Sama ongelma oli yhtenä päivänä sairaalassa, huomasin, kun vauva pulautti verta. Eilen tämä taas uusiutui, joten nyt en ole uskaltanut ees yrittää imetystä. Eihän se vaarallista ole, mutta aiheutti kamalia vatsavaivoja vauvalle! Lisäksi ajattelin, että kun annan nyt pelkkää korviketta, nään onko pulautukset puhtaita, joten varmistun siitä, että veri on lähtöisin minusta, eikä vauvasta.



Ohhoh, tulipa tilitystä... Olen kyllä ollut todella stressaantunut tästä kaikesta imetyshässäkästä. Tuo korvikkeen antaminen kyllä tuntuu ihanan helpolta, ja on rauhoittava tietää, että vauva saa tarpeeksi ravintoa, mutta kun syyllisyys painaa...



Mutta Viola on silti maailman ihanin ja suloisin ja kultaisin ja rakkain!



täysikuu ja tytär, tänään 1vk-synttärit!

että kelan sivuilla oleva pakkaus on just se meidän pakkaus, eli ollut jaossa keväästä 2007 ja vaihtuu nyt joskus keväällä. eli sen värinen makuupussi mulla ainakin on joka on kuvissa kelan sivuilla!



Täysikuulle voimia imetysongelmiin! helppo tietenkin sanoa, että se stressaaminen ei ainakaan auta asiaa... =/ Voimia ja jaksamista sinulle!



Kirjoittelen taas paremmalla ajalla lisää. nyt pitäs saada prinsessa nukkumaan muualle kuin tässä sylissäni.



jonttu ja prinsessa tasan 4vkoa

Jonttu, ymmärrän täysin ton oman ajan kaipuun.. Mulla on vasta äskettäin uponnut kaaliin se, että tässä nyt tosiaan ollaan vain vauvaa varten ja vauvan kanssa pelkästään kaikki päivät. Helpompaa se on nyt kun ihan alussa. Vaikea tätä kuvailla ettei kuulostaisi kamalan itsekkäältä ja sydämettömältä, mutta sitä omaa puoltatuntiakin kaipaa välillä niin kovasti, onneksi on tuo mies pitämässä tyttöä silmällä / sylissä sen aikaa. Jotenkin sen oman ajankin käyttää hetkessä johonkin tiskikoneen täyttöön tai pyykkäämiseen, mutta pakko nekin on jonkun tehdä.



Meidän tytöllä on nännihämmennys. Hassu tuo sana, mutta kuvaava. Otin sairaalassa käyttöön rintakumit (nyt kun ajattelen niin vähän liiankin helposti), ja ensin tyttö ei ymmärtänyt ollenkaan, mitä lihanpalaa äiti yrittää suuhun tunkea (ilman rintakumia), ja sai ressukka hirveän epätoivon lietsottua itselleen. Nyt menee jo muutaman kerran päivässä ihan ilman sitä muovinpalaa, mutta välillä taas unohtuu täysin imemisote ja -taidot. On tässä äitilläkin opetteleminen, ei oo imetys niin helppoa mitä luulis.



Vatsavaivoja on ollut, nyt oon maidottomalla ja kofeiinittomalla ja sipulittomalla ja ties millä dieetillä, ja on mennyt paremmin. Niin ja SUKLAATTOMALLA. Se on kovaa. Kokeilen sitten lisäillä yhtä kerrallaan omaan ruokavalioon, katsotaan mistä on kiinni.



Yöt menee milloin mitenkin, välillä tunnin välein syödään (kuten viime aikoina) ja välillä kolmen-neljän tunnin välein. Omassa sängyssä nukkuu tyttö, mä en uskalla vieressä nukuttaa koko yötä. Tänä aamuna otin tytön seitsämän maissa viereen kun ajattelin että tunti nukutaan, niin kymmeneltä herättiin! :) Tää päivä onkin ollut ihan erilainen kun on saanut nukkua tuommoisen pätkän, nimittäin viime yöt on tosiaan olleet tuota puolen tunnin torkkua.



Jahas, ruokailuaika vissiin taas.. :)



Lissula ja tyttö 3vk 5pv

Päästiin mekin tälle puolelle. Ajattelin tulla kirjoittamaan synnärin, jos poitsu malttaa hetken aikaa tuossa vielä nukkua, eikä esikoinenkaan huutele. (Olen pari tuntia lasten kanssa kahdestaan kotona, vasta tokaa kertaa...;)



Menin tosiaan 23.2. aamulla Taysiin, kun raskausviikkoja oli 42+0. Edellisenä päivänä yliaikaiskontrollissa oli tullut painoarvioksi 4450 g, joten halusin sitten käynnistykseen mahdollisimman pian, kun vauvan iso koko hirvitti. Sain ensin aamusella 1/4 Cytotecin suun kautta. Se ei aiheuttanut oikeastaan mitään, tai no, tunsin kivuttomia suppareita, kuten siihenkin saakka. Kävin moikkaamassa synnyttäneiden osastolla kaveriani, joka oli saanut oman vauvansa edellisenä päivänä. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että lapsivettä tihkuu.



Iltapäivällä sain toisen 1/4 tabletin. Olin pitkään käyrällä ja supistuksia piirtyi, mutta ne olivat edelleen täysin kivuttomia. Joskus puoli kuuden aikaan illalla olin jo varma, että minut passitetaan kotiin yöksi. Mies ei ollut vielä sairaalalle edes tullutkaan, kun ei mitään kerran tapahtunut. Olin sitten taas käyrillä ja pohdiskelin, mahtavatko enää yötä vasten edes antaa kolmatta tablettia. Sitten tunsinkin ekan kivuliaan supparin - ja sitten kuului POKS, kun vedet menivät. Sen jälkeen kivuliaita supistuksia tuli vähintään 5 minuutin välein, mutta jouduin makaamaan käyrillä puoli seitsemään saakka, kun vauva liikkui niin vilkkaasti, ettei ns. peruskäyrää saatu ollenkaan. Siinä jo paniikissa kyselin hoitajalta, että saisinko lähettää tekstarin miehelle, että alkaisi tulla, kun olo rupesi olemaan sellainen, että synnytys TODELLAKIN oli käynnissä.



Lopulta vähän ennen seitsemää pääsin pois käyriltä. Mies oli synnytysvastaanotossa vartin yli ja puolelta olimme jo synnytyssalissa. Supistukset tulivat tosi tiheinä, mutta ilokaasu auttoi yllättävänkin hyvin. Joskus ennen yhdeksää pyysin kuitenkin (vähän varmistellen) jotain muutakin kivunlievitystä. Ennätin saada kohdunkaulan puudutteen, josta ei kyllä juuri apua ollut. Pyysin siinä sitten, että voisinko päästä vähän jaloittelemaan, kun oli sellainen olo, että liikkuminen helpottaisi oloa. Mutta sitten alkoikin jo ponnistuttaa.



Edellisessä synnytyksessä epiduraali vei multa kivut niin täysin, että ponnistamisen tunne tuli vasta kun olin jo 10 cm auki, ja koko homma sujui sillä kertaa todella seesteisesti ja kivuttomasti. Nyt olin ponnistamisen tarpeen alkaessa vasta 8 cm auki ja sain todellakin puuskuttaa, etten olisi ponnistanut. Aivan ehdottomasti kaikkein kivuliainta koko synnytyksessä oli mielestäni se, kun kätilö supistuksen aikana yritti työntää sitä viimeistä sentin liparetta pois kohdunsuulta. Voi piru, että se kävi kipeää, ja se oli ainoa kerta, kun huusin koko synnytyksessä. AUTS! No, mutta onneksi supparit olivat todella tehokkaita ja pian olin jo sen 10 cm auki ja sain alkaa ponnistaa.



Esikoista synnyttäessä ponnistusvaihe sujui todella helposti, enkä kertaakaan edes tuntenut väsyväni. Nyt tunsin aika nopeasti, ettei tämä vauva tule yhtä helpolla. Kun olin ponnistanut ehkä 20 minuuttia, eikä vauva meinannut syntyä, kätilö käväisi käytävässä - ja samantien synnytyssali oli täynnä porukkaa. Lääkäri esittäytyi nopeasti ja sanoi, että nyt otetaan imukuppi avuksi. Onneksi olin suuren kokoarvion vuoksi ounastellut, että ponnistusvaiheessa voisi tulla jotain hankaluuksia, enkä sen vuoksi säikähtänyt imukuppia, vaan olin siihen jollain tapaa jo etukäteen varautunut. Imukupin avulla saatiinkin nopeasti maailmaan ihana tummatukkainen poika, ihan saman näköinen kuin siskonsa syntyessään! Syntymäaika oli klo 22.26. Koko synnytyksen kestoksi saatiin 5 t 55 min, joista ponnistusvaihe kesti 35 min. Aika hyvin, kun ensimmäinen synnytykseni kesti 25 t 55 min.;)



Poika ei sitten ollutkaan ihan 4,5 kiloinen, mutta hyvän kokoinen kuitenkin. Pituutta poitsulla oli 53 cm ja painoa 4100 g. Pitkä poika siis, kuten olin koko loppuraskauden arvellutkin. Imukuppia ei tarvittu vauvan koon vuoksi, vaan siksi, että poika tuli huonossa tarjonnassa, otsa edellä. Jo heti matkalla osastolle kiittelin kovasti kätilöä nopeasta toiminnasta imukuppipäätöksen kanssa. Olin tosi iloinen ja helpottunut siitä, että kätilö teki päätöksen pikaisesti, eikä jäänyt odottelemaan, saanko huonossa tarjonnassa tulleen vauvan syntymään omin voimin. Imukuppiepisodi ei siis jättänyt minkäänlaisia traumoja. Ainoastaan epparihaavaa pari päivää sadattelin, kun se tuntui kovasti kipeältä - mutta itseasiassa nyt, reilu viikko synnytyksestä, se tuntuukin olevan jo aika ok.



Osastolla tummasilmäinen eskimopoikamme alkoi heti syödä ja nukkua hyvin - ja sama meno on jatkunut oikeastaan kotonakin. Pääsimme kotiin jo maanantaina aamupäivällä, kun poika oli syntynyt lauantai-iltana. Kotiintulo oli yllättävän kiva juttu, kun olin ajatellut, että haluaisin ehkä olla sairaalassa vielä yhden päivän " lepäämässä" . Ekana iltana kotona oli kyllä kieltämättä vähän outo ja pelokaskin olo: jännitti jotenkin ihan kamalasti, että miten sitä alkaa kahden lapsen kanssa pärjätä ja miten esikoinen suhtautuu. Nyt kun ollaan oltu jo viikko kotona, niin voin vain todeta, että hienosti on sujunut. Onneksi meillä on ollut täällä isovanhempia apujoukkoina ja mieskin on vielä tämän viikon kotona. Fyysisesti olen voinut tosi hyvin - ja henkisestikin. Iltaisi joskus meinaa tulla vähän alakuloinen fiilis - tuttu juttu esikoisenkin ekoilta viikoilta - mutta kaiken kaikkiaan voin tosi hyvin. Nyt jo tuntuu täysin luontevalta, että olemme nelihenkinen perhe.



Esikoinen (tyttö 3 v 4 kk) tykkää pikkuveljestä kovasti, mutta kyllä pojan saapuminen perheeseen on vaatinut myös sopeutumista. Muutamana ekana päivänä tyttö oli välillä aika itkuinen ja takertui minuun kovasti. Ja sitten samalla oli myös välillä tosi tottelematon ja selvästi huomionkipeä. Kaikki tuo oireilu on kyllä ollut juuri sellaista kuin osasin tuolta meidän herkältä tytöltä odottaakin. Hän hoitaa veljeä tosi hienosti ja innolla, mutta paha mieli iskee helposti, kun äiti ei olekaan aina saatavilla. Välillä tulee itsellenikin tosi murheellinen olo, kun olen aina samaistunut kovasti tuon tyttäreni tunteisiin. Mutta samaan aikaan tiedän tietysti, että tämä on väistämätön vaihe, joka on pakko käydä läpi. Olenkin yrittänyt tehdä tytön kanssa ihan normaaleja juttuja ja myös kaikkea pientä extrakivaa aina kun vain mahdollista. Ja myös mies on yrittänyt puuhastella tytön kanssa mukavia juttuja hyvän fiiliksen ylläpitämiseksi. Nyt onkin pari päivää sujunut jo tosi kivasti.



Yksi juttu piti vielä kertoa tuosta synnytyksestä. Mulle merkittiin papereihin, että mulla oli ollut istukan lisäksi myös lisäistukka (8x9 cm). Onko kenelläkään muulla ollut sellaista?! Osastolla mulle ei synnytystä läpi käytäessä kommentoitu tuota lisäistukkaa ensin mitenkään, todettiin vain, että " jaa, sulla on ollut lisäistukka" . Kun sitten kysyin, että mikä se on, niin sain vastaukseksi jotain tyyliin: " No sellainen vain joskus on." Mutta sitten kun neuvolan terkkari kävi kotikäynnillä, niin hän hämmästeli, ettei mulle oltu tuota lisäistukkaa sen kummemmin kommentoitu, kun se kuulemma yleensä on merkki siitä, että kohdussa on ollut toinenkin alkio tai sikiö, joka ei sitten olekaan lähtenyt kehittymään. Onko kenelläkään tarkempaa tietoa asiasta? Sinänsä tuo ei kyllä mua sen kummemmin vaivaa: en ajattele, että olisi ollut joku toinenkin lapsi, joka ei sitten tullutkaan, koska kävin alkuraskauden ultrassa rv 7, eikä siellä (eikä myöskään sitä seuraavissa ultrissa) havaittu kuin yksi sikiö. Mulla on takana yksi alkuraskauden keskenmeno, ja se kyllä tuntuikin ihan oikealta menetykseltä, mutta tästä en nyt osaa ajatella samalla tavoin, vaikka kyseessä olisikin ollut toinen pienen pieni alkio, joka ei vaan alkanutkaan kehittyä. Olisi silti mielenkiintoista kuulla lisää tuosta lisäistukasta, jos joku siitä jotakin tietää.



Nyt alkaa poitsu tuossa heräillä, ja johan tässä tulikin tarinaa. Kaverilla on varmaan sudennälkä, kun veti kylvyn päälle pitkät unet. Meillä esikoinen aikoinaan aina tankkasi hulluna ja sitten nukkui seitsemänkin tuntia putkeen. Tämä poika taas on nukkunut pisimmillään neljä tuntia, mutta yleensä herää syömään parin tunnin välein. Puolensa siinäkin, olivat ne esikoisen tankkausrupeamatkin aika rankkoja, etenkin kun olivat aina iltayöstä. Itseasiassa tämän poitsun kanssa meillä on tällä hetkellä jopa jonkinlainen rytmi. Yhdeksän maissa aamulla noustaan ylös. Aamupäivän poika on enimmäkseen hereillä, syö ja seurustelee. Iltapäivän ja alkuillan heppu nukkuu - ja sitten illalla taas seurustellaan. Puolille öin mennessä ollaan yleensä päästy nukkumaan. Ja yöt menee 2-4 tunnin välein syöden. Noh, tiedän, että vauvojen päivärytmeissä muutos on ainoa pysyvä elementti, mutta täytyy nauttia näistä ekoista viikoista, kun unta tuntuu piisaavan.:)



Myöhemmin lisää tarinointia ja kommentteja, nyt syöttöpuuhiin. Aurinkoisia talvipäiviä kaikille äideille ja vauvoille!



Lumileopardi ja poikanen 1 vko ja vähän päälle

Täällä elämä alkaa asettua vauvaperheen arjen uomiinsa. Pumpsu on

varsin kiltti lapsi; syö, nukkuu ja kakkaa säännöllisen

epäsäännöllisesti. Välillä nukutaan monta tuntia putkeen ja välillä

torkutaan vartti syöntien välillä. Kakkaa tulee ja reilusti. Isän

pieni sinappitykki tehtailee vähintään kolmet kakat päivässä.

Maitoa multa tulee tosi paljon. Imettäessä on pidettävä maidonkerääjää

koko ajan toisessa tississä ja joskus vaihdettava välillä, kun

ensimmäinen tulee täyteen. Rinnat ei silti suihkua ainakaan vielä.

Pieni rintatulehduksen poikanenkin ehdittiin kokea, kun

maanantai-iltana vasenta tissiä alkoi kuumottaa ja mulle nousi kova

kuume. Otin äkkiä ibuprofeiinia ja menin pariksi tunniksi nukkumaan.

Onneksi Pumpsu oli juuri syönyt ja viihtyi isän kanssa " koodaamassa"

sen ajan. Isä oli imetystukilistalta löytänyt rintatulehduksen

oireet, jotka sopi kuin nenä päähän ja sitten alkuyö vietettiinkin

Pumpsun ja pumpun kanssa rintaa tyhjentäen. Täytyy nostaa hattua sekä miehelle että Pumpsulle avusta.



Pumpsu onkin kova tyttö syömään ja pyöristynyt silmin nähden

sairaalapainosta. Huomenna neuvolan täti tulee katsomaan pientä

ensimmäistä kertaa. Saadaan sitten tietää painoja yms. Tuntuu kyllä,

että reilusti on tullut lisää. Oikein nauretaan miehen kanssa Pumpsun

syönnille; ensin vedetään vatsa aivan tupaten täyteen ja sitten

röhnötetään jomman kumman vanhemman olkapäällä pää punaisena

ylensyönnistä. Koppaan Pumpsua ei voi heti syönnin jälkeen

laittaakaan, sillä ilmeisesti täysi masu aiheuttaa levottomuutta

vaakatasossa.



Käytiin eilen isän ja Pumpsun kanssa maistraatissa antamassa pienelle

nimi.Tässähän ei olekaan kuin pari viikkoa enää Pärnuun,

kylpyläreissuun lähtöön (tosin minä ja Pumpsu ei kylvetä, mutta

perheen kanssa lähdetään ja aion käydä ekaa kertaa elokuun jälkeen

kampaajalla!!!). Neidin nimi kirjattiin väestörekisteriin samantien

" kiireellisenä" , jotta näkyy heti poliisilla. Tänään meidän pitäisi

vielä käydä passikuvassa ja poliisilaitoksella anomassa passia. Vähän

jännittää lähteä Itäkeskukseen noin pienen kanssa...ja etenkin mietin,

miten saadaan neidin silmät auki kuvaushetkellä. Toivottavasti kaikki

menee hyvin. Stockan lastenhoitohuone saa toimia ruokinta- ja

vaipanvaihtopaikkana. Jos vaikka saisin miehen houkuteltua sinne

lounaallekin.



Oma olo on ihan hyvä. Rinnat alkavat tottua imetykseen (nännejä vähän särkee ja täytyy olla tarkkana, että rinta tulee etenkin alapuolelta tyhjäksi imettäessä) ja toisen häpyhuulen verenpurkaumasta tullut

kananmunan kokoinen patti laskea (ja sitä myötä istuminen kovallakin

alustalla onnistua) eikä tikkejäkään enää pahemmin kiristele. Niitähän

mulle tuli yhteensä 8 (4 emättimen pohjan haavaan ja 4 kosmeettista

häpyhuuliin ilmeisesti). Väsymystä on jonkin verran, mutta vielä

siedettävästi. Eilen nukuin ekan kerran päiväunet, kun Pumpsukin

nukahti viereen. Vähän myöhemmin tuli mieskin toiseen kylkeen

tuhisemaan ja kun siitä yhdessä herättiin pari tuntia myöhemmin, olo

oli tosi onnellinen!



Lauantaina on hyvän kaverin häät ja ajateltiin mennä koko perheen

voimin sinne. Mennään ainakin kirkkoon ja juhlapaikalle syömään.

Lähdetään pois sitten kun tuntuu, ettei jakseta pidempään.



Tällaista meille tällä kertaa.



Nonna ja Pumpsu 6 vrk

Mulla se oli rintatulehdus ja en voinut Santeria imettää 6 päivää.Maitoa olen joutunut lypsään ja sitä on tullut kyllä mukavasti.Tänään aloitin uudestaan imettämisen ja poika heti alkoi imemään vaikka aattelin et ei taida enään alkaa ku pullosta saanut maitoa.Santerilla meni kakka ihan kovalle nan-maidosta.Se on niin kovaa et ihan ku kiinteää ruokaa olisin sille syöttänyt.Toivottavasti enään en saa sitä rintatulehdusta.

Poika hymyilee jo joka päivä.Tänään auko suutaan kovasti et alkaisi jokeltaan.

anna_liisa ja Santeri 1kk ja 5 päivää.

Intoudunpa minäkin kirjoittelemaan ekaa kertaa tälle puolelle.. Lueskellut kyllä olen juttuja.



Anna-Liisa: Ihanan nimen valitsitte:) Mekin pähkäiltiin tuota Santeria jossain vaiheessa mutta ei siis olla päädytty vielä mihinkään.. Saas nähdä sitten mihin päädytään. Huhtikuuhun aikaa miettiä..



Luuk@lle: että meillä tuppaa olemaan samaa ongelmaa. Siis siinä nukkumisasiassa. Meillä 2-vuotias neiti nukkuu myös meidän sängyssä tällä hetkellä ja vauva on sitten vieressä kopassa. Hyvä, ettei perheen 7-vuotiaskin änkeä viereen;) Me muuten tuota pientä neitiä opetettiin omaan sänkyyn nukkumaan ennen vauvan syntymää mutta joka yö minun piti käydä korjaamassa tuttia suuhun tai sitten kävin nappaamassa syliin ja otin viereen. Varmasti virhe tuo liike mutta ei sitä silloin yöllä muuta ajattele kuin unta ja sitä saadaan niin eniten kun neiti on vieressä koska silloin se ei sitä tuttiakaan itke! No, nyt on suosiolla otettu viereen suoraan kun mulla on tuo leikkaushaava ja nostelukielto siitä seurauksena niin öistä ei tulisi mitään. Nyt on vielä jotenkin onnistunut, että vauva on tosiaan kopassaan vieressä ja sinne aina siirrän imetyksen jälkeen takaisin mutta onpa käynyt jo niinkin, että nukahdan kesken syötön ja vauva jää viereen ja sitten on vaarana nuo pikkuneidin jalat, että niistä saa osumia.. Saas nähdä miten me tuo nukkuminen saadaan järjestettyä, että kaikki saisi unta ja nukkua rauhassa..



Muuten siis täällä menee ihan hyvin. Hiukan on tuo pikkuneiti mustasukkaisuutta osoittanut mutta vähemmän kuin odotin. No, tilanne saattaa tottakait muuttua vielä moneen kertaan. Esikoinen taas hoitaa hirmu mielellään vauvaa ja muuten vain haluaa vauvan vieressä istuskella ja katsoa kun vauva nukkuu. Imetys sujuu ihan hyvin. Rinnat on kipeät vielä ja asentoa saa hakea välillä tosissaan vaan jospa se tästä ajan kanssa.. Parantuisi äkkiä tuo haava! Juu, ja vauva on suloinen ja rauhallinen tapaus ollut tähän asti. Vaikka mullakin on tuo antibioottikuuri vielä meneillään niin näyttää siltä, että vauvaan sillä ei ole mitään vaikutusta. Ei siis ole mahaansa valitellut.. No, ei enää montaa päivää tarvitse noita lääkkeitä syödä onneksi! Nyt pitää lähteäkkin eka käynnille mummilaan kun mummo kutsui syömään joten toisella kertaa lisää taas.



Ihanaa vauva-aikaa kaikille!!



Vimpula ja vauva 9vrk

Alkoi jo olla hiljaista tuolla odotus-puolella. Eli 2.3. meille tuli poika rv 40+4. Painoa prinssillä oli 4120g ja pituutta 53cm, pipo 36cm.



Synnytyskertomus:

Lauantaina klo 18 supistukset alkoivat 7-10 min välein

klo 21 tuli säännöllisesti 5 min välein

klo 23 lähdettiin sairaalaan, siellä puoli tuntia käyrällä, supparit 2-3 min välein, auki kahdelle sormelle kaulaa 1,5cm

klo 00-02 ammeessa avautumassa

klo 02 auki 4cm, saliin ilokaasun turvin

klo 03 alkoi ponnistuttaa vaikka vasta 6cm auki

klo 03:45 auki 8cm, puhkaistaan kalvot minkä jälkeen kohdunsuu supistuu takaisin 6cm ja työnnättää pirunmoisesti. Siitä alkoi tuskien taival. Kiljuin kuin syötävä aina kun supisti ja yritin taistella ponnistamista vastaan.

Lopulta klo 4:30 kätilö kutsui päivystävän. Ensin kokeiltiin kohdunkaulanpuudutusta, ei auttanut. Potkin kätilöä ja lääkäriä lähes tajuttomana kun yrittivät puuduttaa.

klo 5:30 spinaalipuudutus, auttoi! Ihanaa se tuska loppui!

klo 6:20 10cm auki, ei ponnistuta spinaalin takia, vauvan sydänäänet laskee 100:n minkä takia täytyy alkaa ponnistamaan klo 6:50 päivystävä paikalle ja

klo 7:03 poika syntyy imukupilla.



En ihme kyllä revennyt paljoa, tikkejä laitettiin 3kpl. Synnytys oli aika raju mutta lopputulos kaiken vaivan arvoinen. :D



Poika on tosi rauhallinen, syö ja nukkuu. Ei juurikaan ole itkenyt toistaiseksi *koputan puuta*. Esikoinen oli vaativa vauva joten tuntuu ihmeelliseltä näin " helppo" tapaus. Eilen kotiuduttiin ja maito nousi kunnolla viime yönä. Sairaalassa sai vielä lisäruokaa mutta nyt imetys lähtenyt hyvin käyntiin. Olo on onnenhuuruinen ja iltaisin itkettää herkästi. Esikoinen on ottanut vauvan hyvin vastaan, paijailee ja kantaa autojaan vauvalle.



Onnea teille muille vauvautuneille. Luen kertomuksia sitten paremmalla ajalla.



cry-baby ja baby-boy 3vrk

Minkä verran teillä muilla vauva jaksaa olla hereillään päivällä?Meidän Santeri nyt 1kk ja 5 päivää niin se ei oo ku tunnin verran.Ennen yö unille menoa 2 tuntia.Saatteko muuten vauvan hyvin nukahtaan yö unille?Meillä ei oo kovin helppoa,poika muka nukahtaa ja sit se aina yhtäkkiä havahtuu hereille.Loppuijen lopuksi kuitenkin nukahtaa ku jaksan tuttia laittaa sen suuhun tarpeeksi usein.Poika ei tutista välitä muutenkaan niin tahtoo sit hermostua ku tukin sitä.No jospa se kohta alkaisi nukahtaan paremmin ku kasvaapi isommaksi.Minä en nimittäin ala sitä hyssytteleen uneen.Poika nukkuu mulla vieressä ja siinä vain laitan sitä tuttia sille suuhun.Keskimmäiselle opetin sen et pyllystä pitää heilutella et nukahtaa,oli aika raskasta.

anna_liisa ja poika 1kk ja 6 päivää.

Kokeiliskohan vihdoin jotain tänne kirjoittaa. Aikamoista haipakkaa ollut tai siis sellaista, ettei vapaita " luppohetkiä" ole kyllä kovin paljoa ollut. Kun vauvan kanssa kotiuduttiin, alkoi itkuiset päivät. Tai alkuun oli niin, että joka toinen päivä oli hyvä ja joka toinen huono eli huonona päivänä ei tahtonut saada sylistään mihinkään laitettua. Yöt kyllä nukkui heti alusta lähtien todella hyvin ja siitä olen kyllä kiitollinen. Hyvien öiden voimallahan tässä on jaksanut :-). Ja lisäksi se, että huonona päivänäkin kun vaan jaksoi tarpeeksi kauan, niin lopulta neiti nukahti ja saattoi nukkua jopa viitisen tuntia putkeen. Tuon alkuvaiheen jälkeen ei ole ollut selkeitä hyviä tai huonoja päiviä, vaan yleensä joka päivä on jonkun verran itkua tai sellaista, että turha viedä sänkyyn, kun ei rupea sinne nukkumaan kuitenkaan. Mutta onhan tämä ruvennut kuitenkin helpottamaan. Tosi huonoja päiviä ei itkuisuuden osalta ole enää ollutkaan. Mutta ei tässä helpolla ole päässyt vieläkään.



Enemmän tai vähemmän itkuisen vauvan lisäksi isosisarukset alkoi sairastella kuumetta yksi tai kaksi kerrallaan (isosisaruksia siis viisi) ja siihen vielä suru-uutinen 1,5 viikkoa sitten, kun miehen isä kuoli täysin yllättäen nukkuessaan. Esikoinenkin oli seuraavan päivän koulusta poissa ukin kuoleman takia ja sitten jo sairastuikin vanhimman siskonsa kanssa kuumeeseen eikä kuume meinannut näistä kahdesta lähteä millään. Miehellä on työpäivät olleet tosi risaisia, kun on täytynyt huolehtia äidistään, järjestellä hautajaisia, tehdä isältään jäljelle jääneitä töitä jne. jne. Hiihtolomaahan me ollaan tässä vietetty, mutta varsinaiset ulkoilut on jääneet lapsillakin melko vähiin. Tällä hetkellä kuumeessa on meidän 1,5-vuotias viitonen. Illalla oli kuume 40 ja yöllä varmasti vielä enemmän. Onneksi aamuyöstä antamani Pronaxen lopulta laski kuumeen (aika vähäistä oli se lääkkeitten teho aiemmin). Jotain masuvaivaakin neidillä on, kun tosi tiheään tekee kakkaa. Normaalisti tekee vain kerran päivässä. Eilen myös oksensi. Vauvalla myös ajoittain räkä tursaa nenässä varsin pahasti. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään sen pahempaa vauvalle tulisi, eikä myöskään mulle itelleni. Saa nähdä. Hautajaiset on 15. päivä ja ristiäiset heti perään 16. päivä. Anopilla on nyt kurkku kipeä. Saa nähdä, missä kunnossa on hautajaisten aikaan. Ja tänään olis pitänyt äitini tulla tänne, mutta kuinkas ollakaan, sekin on kuumeessa. Ja anoppilassa olleet hiihtolomavieraat lähtivät jo eilen kotiin, kun nekin oli kaikki kipeinä. Että on tää kyllä ihan uskomatonta, kaikki sairastaa :-/.



Muutenhan meillä on vauvan kanssa mennyt hyvin. Maito on mulla hyvin riittänyt eikä imetyksen kanssa ole mitään ongelmia. Tärkeetä vaan, että muistaisin säännöllisesti ja reippaasti juoda. Heti kyllä huomaa, jos en oo muistanut juoda, että rinnat tuntuu " pelottavan" pehmeiltä ;-). Lastenneuvolan täti kävi maanantaina ja vauva painoi 4940 g. Onneksi ei tullut osteltua mitään pikku pikku vaatteita. Viitonen oli pienempi syntyessään ja sille mahtui hyvin 56-senttiset (no ei niitäkään oo kyllä kuin pari vaatetta), mutta tälle ne ei mahtuneet kuin ihan alussa, kun oltiin kotiin tultu. Tai siis potkuhousut mahtui, mutta body ei mahtunut edes silloin.



Jaahas, taitaa olla iltapuuron aika. Uskaltaiskohan ruveta peräti riisipuuroa keittämään. Vaikuttais siltä, että vaavi nukahti nyt pidemmille unille. Ehtikin se tuossa hetken aikaa huutaa ihan kurkku suorana ja sitten - naps, nukahti syliin ;-).



Nautinnollisia hetkiä kaikille sen oman nyytin kanssa! :-)



neronja & neiti 2,5 vk

Kiva, että näinkin moni helmikuisista on ehtinyt kirjoitella tällekin puolelle. Mukavaa seurata, miten erilaisia vauvoja meillä on!



Ekat päivät kotona oli meillä tosi vaikeita, kun Pumpsu nukkui niin lyhyissä pätkissä ja kätisi koko ajan. Olisi syönyt koko ajan, lopulta meni siihen, että aina kun nostin vauvan rinnalle, hän lupsautti muutaman kulauksen maitoa kurkkuun ja nukahti saman tien. Ja heti, kun häntä yritti siirtää koppaan nukkumaan, hän heräsi ja aloitti huudon, joka loppui vasta kun saatiin tissi takaisin suuhun tai päästiin isän syliin kauas maidon huuruista.



Otettiin sitten keskiviikkona tutti käyttöön ja sen jälkeen on helpottanut; Pumpsu ei enää syö itseään ylitäyteen (tai äiti pistää maitobaarin kiinni ja vaihtaa tissin tuttiin kesken kaiken) ja nukkuu pidempiä pätkiä.



Alkuun myös yöt oli samanlaista kätinää. Se, mikä auttoi yövalvomisiin, oli kun jätettiin neiti nukkumaan yöunetkin vaunujen koppaan. Yritettiin nukuttaa siinä äitiyspakkauksen laatikossa, mutta Pumpsu ei selvästi viihdy siinä, kun päivätkin nukkuu alakerrassa kopassa. Ainakin viime yönä tuntui, että ratkaisu on ihan hyvä. Eilen päivällä tuli jo tunne, et mitä sitä tässä tekis, kun toinen nukkuu ja nukkuu... :) Hyvä vaan, aivot siinä kehittyy.



Eilen kylvettiin ekaa kertaa. Herätettiin Pumpsu iltaunilta sitteristä yhdeksän aikaan, kun saatiin itse saunottua ja kylpyhuone oli mukavan lämmin. Kylpeminen oli selvästi neidistä melko ristiriitaisia tunteita herättävää puuhaa (etenkin, kun äiti kylvetti ekaa kertaa) ja kamala parku tulikin sitten kun kiedottiin pyyhkeeseen. Neiti nukkui kuitenkin kylvyn jälkeen pisimmän yöputkensa (4h) sitten sairaala-ajan, joten ei kai se niin traumaattista lopulta ollutkaan. Aamuyö meni sitten vähän huonommin. Me tultiin Pumpsun kanssa sohvalle torkkumaan, jotta alkuyön valvonut isä saa kanssa nukkua.



Nyt tässä odottelen, että kello tulis yhdeksän ja herätyskello sois. Pumpsu söi äsken ja nukahti vielä uudestaan. Mä oon lähdössä äidin kanssa vaateostoksille Itäkeskukseen kymmenen aikaan ja mies lupas herätä yhdeksältä Pumpsun kanssa. Mennään iltapäivällä kaveripariskunnan häihin ja mun on pakko saada sopivat vaatteet sinne...kaikki vanhat juhlavaatteet kun on tissien kohdalta pieniä just nyt... :)



On muuten hassua, miten nopeasti sitä palautuu synnytyksestä. Mulle laitettiin muutamia tikkejä, mut ne ei pahemmin haittaa (vessassa käydessä tarvii vaan suihkuttaa). Jälkivuotokin on tällä hetkellä tosi minimaalista. Ainoa vaiva oikeastaan on ummetus ja siihenkin auttaa ne apteekista saatavat rakeet, jotka sekoitetaan ruokaan. Paino on pudonnut viikossa melkein lähtölukemiin, vaikka sairaalasta kotiin tullessa oli vielä 9 kiloa ylimääräistä. Imetys vissiin pistää kropan aika koville.



Nyt kuuluu kopasta ininää. Täytyy vissiin lähteä katsomaan, onko kotivääpelin tutti kateissa... :)



Nonna ja Pumpsu 1vk 2 pv

Imetystaistelu sen kun jatkuu... Olen tainnut saada aikaan aikamoisen noidankehän, kun alussa ei imetys onnistunut, joten piti turvautua korvikkeeseen, ja nyt tietenkin rinnasta imeminen on entistä vaikeampaa, kun Viola on tottunut saamaan ruokansa pullosta ja nopeasti. Nyt näyttää siltä, että yöt mennään korvikkeella, jossa seassa vähän äidinmaitoa, ja päivät taistellaan rinnalla.



Valentine, olikos teillä korvikevauva? Kuinka paljon korviketta annat kerralla? Kun tuntuu, että sitä menisi vaikka kuinka paljon, jos vauva saisi päättää, mutta suuristä määristä kerralla näyttää tulevan vatsavaivoja. Vaikea arvioida mikä on tarpeeksi.



Taidan siirtyä sohvalle, Viola varmaan herää pian, niin saadaan jatkaa taistelua... =)



täysikuu ja Viola 1vk ja 4pv