Onko miehelläni oikeus arvostella? Auttakaa!

..mieheni pinnallisuutta, siksi se yllättääkin. Luulisi että näin pitkän ajan kuluessa oppisi toisen tuntemaan. Enkä koe itseäni pinnalliseksi. Mieheni ei ole mikään mr Finland itsekään, vaan ihan ok. Tosin hänellä oli paha acne, kun aloimme seurustella, mutta en antanut sen seurustelua haitata...

mutta jos sinulla on "sokeriongelmia", vähähiilihydraattinen ruokavalio voisi auttaa. Tai tunnen ainakin muutamia, joita se on helpottanut.

ansaitset rakentavamman parisuhteen ap



- perheterapiaa suosittelen viimeisenä ojenkortena



t. myös ylipainoinen

se pornoa?

Mutta se mies on otettava vakavaan keskusteluun, että ihanko tosissaan tuollaista esittää? Entä jos olisi itse sinun tilanteessasi, niin hyväksyisikö, että sinä alat puhua erosta?

Mä ainakin sanoisin mun miehelle jos se lihois älyttömästi. En tykkää liiasta läskistä. Onneksi mun mieskään ei tykkää, ei itsellään eikä kellään muulla. Läski on rumaa.



Mä ymmärrän ihan täysin sun miestä. Ei se ole ruvennut seurustelemaan minkään mätisäkin kanssa, joten ei ihme että inhottaa jos susta on nyt sellainen tullut.

mutta itse ainakin olen rakastunut 15v sitten myös mieheni ulkonäköön ja olemukseen. Jos se nyt ihan radikaalisti muuttuisi ylipainon vuoksi, niin kyllä minäkin sanoisin asiasta. Enkä koe olevani pinnallinen.

Kyllähän ihmiset ostaa kivannäköisiä vaatteita, laittaa tukkaa yms.

Varmaan kannattaa kokeilla tuota vähähiilaritonta ruokavaliota kuten muutamat tuossa ehdottikin ja kolme-neljä hikiliikuntatuntia viikossa.

Mä luulen että meillä ei olis mitään toimivaan seksielämääkään sen takia, en vaan inholta pystyis. Ja jos ei toimi seksi, niin ei sitten mikään muukaan. Rintoja saa aina uusia :)

Tai esim. jos miehesi tykkää rinnoistasi, jättäisi sinut jos menettäisit rintasi?

Nyt vain ollaan ja mietitään, jatkaako yhdessä vaiko ei.

En haluaisi olla naimisissa tuommoisen miehen kanssa, ylipäätään enkä suhteessa, joka olisi kiinni ulkonäöstäni. En haluaisi miestä, joka ei hyväksy (mahdollisuutta) että sairastun tai vammaudun.

Minäkin olen aikanaan ihanstunut hyvännäköiseen mieheen, joskaan en rakastunut hänen ulkonäköönsä vaan itsetuntoonsa ja huumorintajuunsa. Miehenikin ihastui minun ulkonäkööni, joskin hän rakastui sitten kiltteyteeni ja älyyni (ja vaatimattomuuteeni, tietysti).

SILTI ME MOLEMMAT TIEDÄMME, ETTÄ tällä 60 vuoden säteellä, jonka liittomme toivottavasti kestää, MOLEMPIEN ULKONÄKÖ TULEE MUUTTU;MAAN RADIKAALISTI! Olisi aika surullista, jos rakkaus siitä vähenisi.

Esim. tuttavaperheen äiti joutui autokolariin ja halvaantui (pyörätuolissa lopun ikäänsä). Ei taatusti ole enää se vetävä nainen, johon miehensä aikanaan rakastui, lihakset surkastuneet, seksi vaikeaa. Onko siis lähtökohtaisesti ihan ok että mies jättää?



Miksi mennään esim. naimisiin jos tällaisten takaiskujen kohdalla heti ollaan valmiita jättämään? Mitä se "myötä- ja vastoinkäymisissä" oikein tarkoittaa?



Toivoa vain voi, että ihmiset joille esim. kumppanin ulkonäkö on pitkässä parisuhteessakin ratkasevan tärkeä asia pidemmän päälle, tekisivät tämän selväksi jo alusta lähtien. Eli vaikka paperille sitten että ero tulee jos paino nousee yli 5 kg..

Rintoja saa aina uusia :)

monien rintasyöpätyyppien jälkeen rekonstruktio on mahdoton joko kokonaan tai ainakin tilapäisesti. Jos sä olet sitämieltä, että ap:n miehen ei tarvi odotella lääkkeitten puremista ap:hen, sunkaan miehesi ei varmaan odottele että saat sytostaatit edes loppuun...

Sillä jos "sitoutumisella" on tuollaisia ehtoja, ei kyse ole oikeasta sitoutumisesta.

Jätä se sika ansaitset parempaa!

ja muutenkin ikä tuo monenlaista muutosta.



Mieheni ei ole minulle aiheesta huomautellut, ja todellakin loukkaantuisin tuosta. Kannattaa jutella vakavasti, mutta jos mies ottaa eron, niin ei siinä kyllä todellinen rakkaus ole kyseessä ollut. Toivotaan, että oli vaan typerä heitto.



Olet varmaan ollut aika kaunis. Siinä mielessä on ehkä helpompaa, kun olin hoikkanakin vain sellainen tavallisen sievä, niin kaikkein pinnallisimmat eivät perääni edes olleet. Varsinkin kun en ollut nuorena mikään erityisen tyylikäs.

heittäisin hänet pihalle välittömästi ja se siitä liitosta.

Jokainen toki vanhenee ja ulkonäkö muuttuu jonkun verran, tulee ryppyjä, iho veltostuu jne.

Jonkun paino voi vähän nousta iän myötä kun aineenvaihdunta hidastuu. Mutta se että nuori ihminen lihoo muodottomaksi, on mun mielestä vaan välinpitämättömyyttä itseään kohtaan. Mun mielipide on se että kyllä siitä voi puoliso sanoa toiselle, mulle itselleni olis vaikea hyväksyä sitä jos mies lihoisi paljon. Sairaus on tietenkin sairaus, ja jos lihominen johtuu selkeesti lääkkeistä, on asia eri, mutta jos vaan laittaa lääkkeet lihomisen syyksi ilman että se sitä oikeasti on, niin vähän pahempi juttu.

Tässä onkin tullut jo monta hyvää esimerkkiä siitä, mitä kaikkea voi avioliiton aikana sattua puolisolle. Itse ainakin olen sitä mieltä, että niissä tapahtumissa se rakkaus vasta punnitaan.



Oma mieheni on viimeisten viiden vuoden aikana paitsi lihonut myös lössähtänyt, ja mä suren sitä. Kyse on hänellä ihan puhtaasti yrityksen puutteesta. Musta olisi ihanaa, että mun mieheni olisi edelleen raamikas ja urheilullinen, kuitenkin on vielä mies parhaassa iässään. Tämän olen hänelle myös sanonut. En enää himoitse hänen kroppaansa, en ole vuosiin katsonut häntä ja tuntenut halua. Tämä on ihan kamalan surullista. Mutta kyllä meillä silti on seksiä, oikein hyvää seksiä vieläpä. Ainoa, mikä puuttuu, on se visuaalinen puoli.



Eikä kyllä ole tullut mieleenkään erota plösähtämisen takia! Kyllä mä rakastan miestäni kokonaisuutena, ja toivon mukaan meillä on vielä edessä kymmeniä ja kymmeniä yhteisiä vuosia. Mistäs sen tietää, vaikka mieheni innostuisi vanhoilla päivillään kuntoilemaan. ;) Ja jossain vaiheessa me ollaan joka tapauksessa kaksi rusinaa, sille ei mitään kukaan voi.

Jotenkin haiskahtaa provolta. Vaikuttaa tavallaan liian huolellisesti kirjoitetulta tuo juttusi. Tai sitten olet vain hyvä kirjoittaja, ja pystyt jäsentelemään juttusi hyvin, vaikka aihe on tunteita kuohuttava.

Jos jälkimmäistä, voimia sulle...!



Ps. Ite olin aikoinani 20kg lihavampi, ihan vain syömällä ja juomalla saatuja kiloja... Eikä mies uhkaillut mitään sellaista, että jättäisi minut, ainoastaan kannusti minua, kun ITSE päätin laihduttaa.



Oletko muuten aivan varma, ettet ravitsemusterapeutin ohjeillakin ole syönyt liikaa? Entä jos kokeilisit vielä vähähiilarista ruokavaliota, tai Painovartijoiden pisteitä (niitä sitkeästi noudattamalla ja vielä vähän tiukemminkin laihduttamalla laihduin itse ne 20 kg). Tää nyt ei siis liity siihen et sun pitäis laihtua kelvatakses miehelles, ihan itseäsi ajattelin.