Että mua huvittaa avuttomat äidit jotka ei pysty esim. siivoamaan lasten kanssa.

...itse olen työssäkäyvä äiti (40h) viikko ja saan siivottua kotona ja vielä lapsen kanssa! Kämppä nyt ei ole mikään kauhean iso (80 neliötä) mutta kyllä siinä ihan tarpeeksi siivoamista mulle on. Tuttavani (kotiäiti) ei saanut siivottua kun oli yksi 3 vuotias on kotona - lapsi piti vielä silloin perhepvä hoitajalle! Nyt heillä kaksi lasta tämä 3v ja vauva - isä vie vanhemman tarhaan klo 8 aamullla ja äiti hakee iltapäivällä - ja nyt heillä käy siivooja.

Ei tietenkään ole mun asiani - mutta välillä vaan ihmettelen kun jotkut tekevät ihan normaalista asioista niin pirun vaikeata!!

Niin tietyt asiat on tehtävä eikä suihkussa käyminen kestä kauaa. Mutta jos on käytävä suihkussa, on tehtävä ruokaa ja syötävä ja ruokkia muutkin lapset, voi sen siivoamisen kyllä jättää myöhemmälle. Siivoamista kun ei ole ihan pakko tehdä ihan joka päivä (ainakaan meillä), kuten esim syöminen on vähän pakollisempi juttu. Itse en kyllä malta kovin kauaa vauvaa huudattaa, sanokaa vain avuttomaksi.

Vierailija:

Tarkoitan sitä, että tietyt asiat nyt vaan on tehtävä! On pakko siivota (etenkin astmaperheessä), on pakko syödä ja on pakko käydä suihkussa.

Mun eräs ystäväni ihmetteli, että miten ihmeessä pystyin käymään esikoisen synnyttyä ikinä suihkussa? Sanoin, että otin vaatteet pois ja menin suihkuun!!! Jos vauva siinä vähän kitisi tai huusi, niin ei se suihkussa käyminen nyt niin pitkään kestä. Tyttö sitteriin istumaan ja eikun suihkuun.

Ja vauvat itkee, ei sille mitään voi.

Joo taitan tippua avuttoman kategoriaan ton siivouksen saralla. Saan jotain pientä tehtyä, mutta oikein kunnolla siivota saan vain kun mies vahtii lapsia. Meillä vanhin 3-v (osaa jo olla ilman valvontaa) ja 1,5v, joka osaa kiivetä ikkunalaudoille (miten, en tiedä), pirun ketterä pentu ja aina ilkikurisuudet mielessä! Millon on hellan nappeja väännelty, vessapaperia tungettu pönttö täyteen, sitä mukaa, kun siivoa lapsi " auttaa" ja levittää lattioille. Yksinkertasesti vitutus alkaa olla jo sit sitä luokkaa, että antaa mieluummin olla siivouksen ja tosissaan odottaa, että mies ottaa vekarat..

Minulla on 3 alle 5-vuotiasta eikä ole mitään ongelmaa syömisen, suihkussa käymisen tai siivoamisen suhteen.

Eikö lasten kanssa ole tarkoitus elää sitä normaalia arkea ruoanlaittamisineen ja siivouksineen, eikä elää jossain keinotodellisuudessa jossa toinen vanhempi (=yleensä äiti) on joku 24h viihdyttäjä ja narri? Ja pakolliset velvollisuudet tehdään vasta sitten kun lapset on hoidossa?



Usein tuntuu, että juuri ne joilla olisi aikaa hoitaa sitä kotia (kotiäidit) ovat kaikkein avuttomimpia näissä asioissa.

näkyy liittyvän suihku, paskalla käynti, lehden luku, ruoanlaitto ja mitä ikinä joku keksiikin.



Seuraus -> avuton äiti joka ei pysty tekeen yhtään mitään lasten kanssa

jokaisen äidin on kuviteltava olevansa maatilan omistaja, jonka on lypsettävä lehmät: homma on hoidettava, vaikka lapsi vähän kitisisi. Lehmiä ei voi jättää lypsämättä. Lapselle annetaan huomiota ja hoitoa, hänet otetaan vaikka navettaan mukaan mutta lehmät ON lypsettävä.



Pointti siis se, että normaaleja arkiaskareita ei jätetä hunningolle siksi että lapsi kitisee. Näin lapsikin oppii miten arki rullaa.

Ja se vauvan kanssa mummolassa loisiminen voi olla vain seuran puutettua. Äitiyslomalla ollessani olisin varmasti mennyt mielelläni ja usein mummolaan kyläilemään, sen sijaan nökötin yksin (kaksin vauvan kanssa) ja yksinäisenä kotona, koska mummolaa ei ole.



Aiheen vierestä, tiedetään..

Kun olin muutaman vuoden lasten kanssa kotona, meillä oli yleensä sen näköistä kuin pommi olisi räjähtänyt. Kun yhdestä päästä siivosi niin toisesta jo nappulat sotki. Ja sitten sitten piti laittaa ruokaa josta tuli sotkua ja kun niitä sotkuja yritti siivota niin sitten olikin jollain kakat housussa ja niin edespäin. Ihana kaaos...



Vilpittömät onnitelut teille hyville organisoijille! Multa ei onnistu. Paitsi nyt kun olen töissä niin pysyy paljon siistimpänä kun siellä kotona ei ole kukaan sotkemassa, ei lapset eikä minä.



Mutta enpä ottanut stressiä asiasta silloin enkä nytkään.

" minä ainakin mielummin vietän aikaani lasten kanssa kun siivoan/laitan ruokaa" . Aivan naurettavaa. Kyllä vanhemman velvollisuuksiin kuuluu lapsen ruokkiminen ja elinympäristön siistinä pitäminen ennemmin kuin viihdytysautomaattina toimiminen. Lapselle on ihan tervettä huomata, että on muitakin asioita joita yksinkertaisesti pitää hoitaa kuin hänen leikittämisensä tms. Sitäpaitsi kotityöt on oiva keino puuhata lasten kanssa yhdessä.

Otan mielelläni vastaan kaiken saatavissa olevan avun.

Jos toisen mies on iltavuorossa, täytyy mummin tulla auttamaan iltapuuhissa, koska äiti ei saa kahta lastaan yksin nukkumaan. Ja näin edelleen, vaikka vanhempi lapsista on ekalla & nuorempi 5 vuotta...



Toinen äiti taas vie joka viikonloppu lapsensa hoitoon mummin luokse, että saa nukkua pitkään aamulla... Ja kun vauva oli pieni, piti mummin tulla iltaisin kylvettämään vauva, koska äiti ei uskaltanut (ja isällä on iltatyö). Nykyisin kys. lapsi on taaperoikäinen ja mummi on aivan kiinni pariskunnan elämässä. Toinen vanhemmista tekee iltaa, toinen aamua, mutta lapsenhoitoa ei voida vaihtaa " lennosta" , koska molempien on saatava rauhoittua ennen työvuoroa, joten mummi tulee aina paikalle hoitomaan... Ja lapsi on mitä rauhallisin ja kiltein mitä kuvitella saattaa...

Mutta täytyy sanoa että, oon mä aika ylpeä siitä että saan siivottua ja hoidettua lapseni itse, ilman että mummon täytyy tulla apuun. Vaikka olen peruslaiska ihminen pohjimmiltani, niin hommat hoituu silti, eikä ole edes vaikeaa.

Minusta on aivan kieroutunut riippuvuussuhde jos mummi rientää pelastajaksi joka ikinen kerta kun äiti tai isä inahtaa. Kuka siinä perheessä onkaan sitten se lapsen luotetuin vanhempi? Aivan, mummi, joka rientää apuun kun omat kädettömät porukat eivät saa omia hommiaan hoidettua = kasvatettua ja hoidettua lastaan. Niitä lapsia ei ole oikeasti kenenkään pakko hankkia jos niistä ei osaa kantaa vastuuta!!

mutta omani on: On se vaan aika luksusta siivota välillä yksin! Kokeilkaa vaikka :)

Ja naimisissa ollaan, joten mun miestä on turha kosia ;)

sitten kun saan hoitoapua käytän sen ajan paljon mieluuummin johonkin sellaiseen mitä ei oikeasti voi tehdä lasten kanssa. Musta siivoaminen vaan ei oo luxusta, lasten kanssa eikä ilman

Vierailija:

mutta omani on: On se vaan aika luksusta siivota välillä yksin! Kokeilkaa vaikka :)

Meillä 2 vilkasta ja kiipeilevää lasta. Kaupassa käynti on hermojaraastavaa, kun 1 v. kiipeää koko ajan kärryistä seisomaan. Samoin 1 v. touhuaa koko ajan jaloissa, jos jotain teen. Tyhjentää sen huoneen kaappeja ja laatikoita, missä olen siivoamassa. Seuraavassa huoneessa taas sen huoneen laatikot ja kaapit tyhjentää. Että hermo siinä menee.!!!

Joskus jos tyhjennän tiskikonetta telkeän lapsen toiseen huoneeseen ovi kiinni. Muuten lapsi koko ajan tiskikoneesta ja astiakaapeista kantamassa astioita (" auttaa" ) tai kiipeää tiskikoneeseen istumaan (tekee sen aina jos koneen ovi vähänkin auki.



että todellakin on ihanaa, kun mummo auttaa. Ja mummo nauttii lapsenlapsiensa seurasta. Kaikille tulee hyvä mieli :)



Itse en ymmärrä, miten joillain voi olla siisti koti. Ovatko he ikinä lastensa kanssa leikkimässä??!! Jos meikkaa, käy suihkussa, siivoaa niin missä välissä on lapsen kanssa??

meillä saman ikäiset mutta kyllä kovasti saa siivottua ja meikattuakin jos on pakko. Ja todella vilkkaat lapset.. sehän se vasta onkin lasten kanssa olemista kun siivoat ja laitat ruokaa. Siinähän ne jaloissa pyörii ja sotkevatkin usein niin että hermot kireällä mutta ihania pikkujuttuja keksivät siivouksen riemuksi, esim. 1 vee on kovasti innokas istumaan imurin letkun mutkiin, siis sinne on pakko aina päästä =)