Että mua huvittaa avuttomat äidit jotka ei pysty esim. siivoamaan lasten kanssa.

Jos mummoapua on tarjolla niin miksi ei käyttäisi sitä? Lapset saavat läheiset suhteet mummoon ja kaikki ovat tyytyväisiä. Eri asia on tietysi jos mummo ei ole hirveän halukas auttamaan.



Omalta kohdaltani voin sanoa, että mummo itse pyytää lapsia luokseen ja tarjoaa apuaan kaikin puolin muutenkin. Miksi sitten en veisi lapsia vaikka mummon luokse jos mummo haluaa ja lapsilla on kivaa mummon luona? Minä saan vaikka sitten siivota rauhassa (tai mieluummin vaikka lukea kirjaa).



Ei ihme että ihmiset ovat nykyään niin väsyneitä kun kaikki pitää pyrkiä hoitamaan itse.

Tämä sinun viestisi aiheuttaa minussa jotakin epämääräistä negatiivista tunnetta. Ehkä se, ettet ymmärrä ihmiselämää enemmän vähän ärsyttää. Mutta kuten sanoin, ihmiset ovat erilaisia.



Monessa asiassa ihminen oppii asioita vasta kun on pakko. Eri ihmisillä on erilaisia haasteita. Lapset ja perheiden tilanteet ja voimavarat ovat erilaisia. Voi tosiaan olla, että ystäväsi tilanteessa handlaisit homman tuosta vaan. Mutta voi olla, että ystäväsi ei vaan ole yhtä taitava organisoimaan. Tai voi olla, että hänen ei ole tarvinnut opetella selviytymään, koska on mummejaja muita apuna.



Mutta ystävät, ovat sitä varten, etteivät he tuomitse, vaan kuulevat sen tunteen, joka toisella on.

Mitä sitten vaikka sinulla olisi maailman vilkkaimmat lapset, vähiten rahaa, eniten univelkaa, hunsvotein mies.... ja silti olisit PARAS tekemään kotitöitä. Nauti taidoistasi. Kehitä myötätuntoasi.

niin kyllä minä siihen pystyn. Lapset on 10kk, 3v ja 5v, eivätkä mitenkään hajuttomia, siistejä tai hiljaisia. Ihan normaaleja lapsia he ovat. Myös suihkussa käyminen onnistuu, kun kopla katsoo aamun lastenohjelmia.



Eli tosi saamaton saa olla, jos ei lasten kanssa siivous onnistu. Myönnän myös, että luksusta on siivota ihan itsekseenkin.

mutta meillä on nyt ainakin 2,5-vuotiaan ja 3-kuisen kanssa se tilanne, etten jaksa enkä ehdi tehdä suuria kotitöitä. Ruokaa tietty laitan ja astianpesukoneen täytän ja tyhjennän, mutta nekin silloin kun vauva nukkuu. Mulle on ainakin tässä tilanteessa liian stressaavaa esim. siivota vauva kainalossa ja esikoista vahtien. Meillä käy onneksi siivooja kerran viikossa, mikä on kyllä tosi ihanaa ja jättää enemmän yhteistä aikaa perheelle.

Heipparallaa, voisitko vinkata kuinka saisin siivottua?



1 v 2 kk kiipeää keittiönpöydälle, kirjahyllyyn, minne vaan koko ajan. Häntä ei kiinnosta mikään muu kuin kiipeileminen?



Muut vanhemmat lapset ok aisoissa ja saan organisoitua järjelliseen puuhaan.



Voisin siis siivota, kun kiipeilijä nukkuu. Mutten halua käyttää sitä hetkeä siivoamiseen. Kysynkin, miten voisin siivota hänen ollessa valveilla. Sillä siitä kai tässä ketjussa oli kysymys, että pystyy siivoamaan kakkien neljän lapsen ollessa mukana AUTTAMASSA?



Vinkit jakoon!

Turhaa tässä on kierrellä ja kaarrella. Päivittely ja haukkuminen riittää, kiitos. Mennään jo eteenpän. Kuinka se tapahtuu jos pon monta pientä lasta? En ole vielä keksinyt.

Buaaah-haah-haa, buaaah...

Sinulla on harmittomassa iässä olevat tenavat. 5 v voi jo organisoida leikin 3 v:n kanssa ja 10 kk ei liiku hirmukyytiä vielä ainakaan. Että tilanteet ovat erilaisia.



Kyllä kai jokainen pakon edessä siivoaa. Laittaa vaikka lapset lastenhuoneeseen, pinnasänkyyn tsm ja antaa penikoitten kiljua. Itse kiireellä sitten siivoaa - - - mutta jos se siihen menee, miksi pitäisi?

Meillä on ainakin perheessä ollut jos jonkinmoista tilannetta ja aikaa. Välillä on voinut siivota ihan helposti, välillä on ollut vähän vaikemapaa, ja välillä on jäänyt siivoamatta, koska en vaan ole revennyt siihen. Olkaa nyt vähän armollisempia.

Vierailija:

Heipparallaa, voisitko vinkata kuinka saisin siivottua?

1 v 2 kk kiipeää keittiönpöydälle, kirjahyllyyn, minne vaan koko ajan. Häntä ei kiinnosta mikään muu kuin kiipeileminen?

Muut vanhemmat lapset ok aisoissa ja saan organisoitua järjelliseen puuhaan.

Voisin siis siivota, kun kiipeilijä nukkuu. Mutten halua käyttää sitä hetkeä siivoamiseen. Kysynkin, miten voisin siivota hänen ollessa valveilla. Sillä siitä kai tässä ketjussa oli kysymys, että pystyy siivoamaan kakkien neljän lapsen ollessa mukana AUTTAMASSA?

Vinkit jakoon!

Sulla olis mahdollisuus siivota kun lapset nukkuu, mutta et sitä tee. Laita se mukula istumaan syöttötuliin ja vöihin siksi aikaa kun moppaat lattioita. Vielä jotain kivaa tekemistä siihen tai syötävää, niin kyllä se siitä.

Lapset katsovat joko dvd:tä sillä aikaa, " siivoavat" omaa huonettaan, imuroivat, pyyhkivät pölyjä, " hoitavat" vauvaa tai mitä milloinkin. Vauva sitterissä.



Imurointiin menee aikaa alle puoli tuntia ja sen aikaa lapset yleensä viihtyvät touhuissaan. En ikinä tee suursiivouksia, vaan teen lähes joka päivä jotain. Yhtenä päivänä imuroin, illalla ehkä moppaan kun lapset nukkuvat (päivällä ei ole turvallista liukastumisen vuoksi). Vessan pesut, pölyjen pyyhinnät jne ovat niin nopeita hommia, että niihin löytyy aikaa ihan koska vain haluaa.

Tottakai on erilaisia elämäntilanteita ja aina ei todellakaan mikään kodin puhtaus kuulu olla pääasiassa, eikä voikaan olla. Jos yksivuotias kiipeilee pitkin kirjahyllyjä, niin eipä siinä voi paljon kuin seurata haukkana, eikä tyynenä alata imuroimaan! Mutta on oikeasti sellaisia vanhempia, joilta se vanhemmuus on totaalisesti hukassa. Ei pystytä mihinkään muuhun, kuin siihen hauskaan leikittämiseen, nukkumiseen ja purkkiruokien syömiseen ja kaikkeen muuhun tarvitaan apua. Kaikkein kamalin tilanne on jos, perheen molemmat vanhemmat ovat yhtä avuttomia. Itse seuraan kahden tällaisen perheen elämää läheltä, toisinaan sinä auttavana osapuolena ja kyllä siinä avuttomuuden huipussa on kuulkaas teidän vaahtoamiset pienestä sekasotkusta kaukana...

Vauva joka ei nuku päiväunia, esikoinen kiipeilee, mies ei jouda vahtimaan työn takia, mummo asuu kaukana. Mutta pakko on pakko. Jos ei tänään eikä ensi viikolla, niin viimeistääne ensi kuussa on siivottava. Vauva karjui tunnin naama sinisenä kunnes nukahti uupuneena. Moppaus oli puolivälissä. Mutta siivosin kuin siivosinkin.

Tunnen myös perheitä, joissa ollaan laiskoja siivoamaan ja keittämään sitä muiden silmissä oikeaa aitoa kotiruokaa. Mutta kyse ei siis ole avuttomuudesta, ettei osattaisia vaan nimenomaan laiskuudesta. Kaksi eri asiaa.

Meillä vähän alle 2-vuotias, vilkas " pirulainen" . Kiipeilee ja touhuaa, mutta kyllä vaan tyynesti imuroin vaikka kiipeileekin. Käyn välillä vilkaisemassa, jos touhuaa eri huoneessa.

Nykyajan kumma oletus onkin, että niiden lasten persiin takana pitäisi olla 24/7, varsinkin jos on kotiäiti. Eli lapsi ei saa olla sitä 5 minsaa ilman vahtivaa silmäparia, ettei vaan mitään tapahdu...

Vierailija:

Tottakai on erilaisia elämäntilanteita ja aina ei todellakaan mikään kodin puhtaus kuulu olla pääasiassa, eikä voikaan olla. Jos yksivuotias kiipeilee pitkin kirjahyllyjä, niin eipä siinä voi paljon kuin seurata haukkana, eikä tyynenä alata imuroimaan! Mutta on oikeasti sellaisia vanhempia, joilta se vanhemmuus on totaalisesti hukassa. Ei pystytä mihinkään muuhun, kuin siihen hauskaan leikittämiseen, nukkumiseen ja purkkiruokien syömiseen ja kaikkeen muuhun tarvitaan apua. Kaikkein kamalin tilanne on jos, perheen molemmat vanhemmat ovat yhtä avuttomia. Itse seuraan kahden tällaisen perheen elämää läheltä, toisinaan sinä auttavana osapuolena ja kyllä siinä avuttomuuden huipussa on kuulkaas teidän vaahtoamiset pienestä sekasotkusta kaukana...

No, kukin tekee kotonaan miten tykkää, mutta olis se kiva, kun niille niitä käytöstapojakin joku viitsis opettaa.



Oltiin juuri sukulaisissa hetki sitten ja oli siellä näky kun kultapoju availi uuninluukkuja, hyppi alimman luukun päällä niin että on jo vääntynyt keskeltä alaspäin. Telkkarista, digiboxista ym. veteli johtoja irti ja tökki takaisin minne sattuu.

Sörkki tietokoneen taustaa ja kaiveli roskista ja vanhemmat vaan hymyili ja jutteli et " ****** älä nyt viitsi kulta, tulehan pois!"



Siis oikeesti?!?



Minulle ei ole materia ihmistä tärkeämpi, mutta arvostus omia ja muiden omaisuutta kohtaan sen verran suuri, ettei tulis mieleenkään antaa lasten niitä hajoittaa.



Mainitsin otsikossa sen vuoksi, että ESIKOINEN, kun ihmettelen suuresti, että ensimmäisestä lapsesta jo tehdään tuollainen mitään tottelematon kakara. Kyllähän yhden lapsen perässä on aikaa juosta ja komentaa ja opettaa miten eletään.

Meillä on ainakin esikoinen kasvatettu arvostamaan myös tavaraa. Oli se ensimmäinen 1,5 vuotta aika juoksemista perässä, mutta miten vaikeaa se olisikaan nyt se " kouluttaminen" , kun talossa on vauva ja lapsikin jo 5.

Sillä on näitäkin tavattu, jotka on ihan helisemässä esikoisen kanssa, kun pitäisi opettaa uusi vauva tavoille ja esikoinen ei olekaan näyttämässä mallia vaan pistää kaiken ranttaliksi.

No, kukin tekee kotonaan miten tykkää, mutta olis se kiva, kun niille niitä käytöstapojakin joku viitsis opettaa.



Oltiin juuri sukulaisissa hetki sitten ja oli siellä näky kun kultapoju availi uuninluukkuja, hyppi alimman luukun päällä niin että on jo vääntynyt keskeltä alaspäin. Telkkarista, digiboxista ym. veteli johtoja irti ja tökki takaisin minne sattuu.

Sörkki tietokoneen taustaa ja kaiveli roskista ja vanhemmat vaan hymyili ja jutteli et " ****** älä nyt viitsi kulta, tulehan pois!"



Siis oikeesti?!?



Minulle ei ole materia ihmistä tärkeämpi, mutta arvostus omia ja muiden omaisuutta kohtaan sen verran suuri, ettei tulis mieleenkään antaa lasten niitä hajoittaa.



Mainitsin otsikossa sen vuoksi, että ESIKOINEN, kun ihmettelen suuresti, että ensimmäisestä lapsesta jo tehdään tuollainen mitään tottelematon kakara. Kyllähän yhden lapsen perässä on aikaa juosta ja komentaa ja opettaa miten eletään.

Meillä on ainakin esikoinen kasvatettu arvostamaan myös tavaraa. Oli se ensimmäinen 1,5 vuotta aika juoksemista perässä, mutta miten vaikeaa se olisikaan nyt se " kouluttaminen" , kun talossa on vauva ja lapsikin jo 5.

Sillä on näitäkin tavattu, jotka on ihan helisemässä esikoisen kanssa, kun pitäisi opettaa uusi vauva tavoille ja esikoinen ei olekaan näyttämässä mallia vaan pistää kaiken ranttaliksi.

No, kukin tekee kotonaan miten tykkää, mutta olis se kiva, kun niille niitä käytöstapojakin joku viitsis opettaa.



Oltiin juuri sukulaisissa hetki sitten ja oli siellä näky kun kultapoju availi uuninluukkuja, hyppi alimman luukun päällä niin että on jo vääntynyt keskeltä alaspäin. Telkkarista, digiboxista ym. veteli johtoja irti ja tökki takaisin minne sattuu.

Sörkki tietokoneen taustaa ja kaiveli roskista ja vanhemmat vaan hymyili ja jutteli et " ****** älä nyt viitsi kulta, tulehan pois!"



Siis oikeesti?!?



Minulle ei ole materia ihmistä tärkeämpi, mutta arvostus omia ja muiden omaisuutta kohtaan sen verran suuri, ettei tulis mieleenkään antaa lasten niitä hajoittaa.



Mainitsin otsikossa sen vuoksi, että ESIKOINEN, kun ihmettelen suuresti, että ensimmäisestä lapsesta jo tehdään tuollainen mitään tottelematon kakara. Kyllähän yhden lapsen perässä on aikaa juosta ja komentaa ja opettaa miten eletään.

Meillä on ainakin esikoinen kasvatettu arvostamaan myös tavaraa. Oli se ensimmäinen 1,5 vuotta aika juoksemista perässä, mutta miten vaikeaa se olisikaan nyt se " kouluttaminen" , kun talossa on vauva ja lapsikin jo 5.

Sillä on näitäkin tavattu, jotka on ihan helisemässä esikoisen kanssa, kun pitäisi opettaa uusi vauva tavoille ja esikoinen ei olekaan näyttämässä mallia vaan pistää kaiken ranttaliksi.

Meillä on 200 neliön omakotitalo, 2,5v ja 8kk tytöt.



Mä siivoan joka päivä, koska esikoisella on astmaa ja MÄ RAKASTAN SIIVOAMISTA! Se on oikeesti terapeuttista ;).



Eli:



Aamulla syödään aamupala ja leikitään tonne puoleenpäivään, tai käydään pihalla ja kaupassa.



Noin puolituntia ennen päikkäreitä esikoisen kanssa kerätään kaikki lelut tyttöjen huoneisiin takaisin, ja mä pyyhin pölyt ensin swifferillä ja sitten kostealla liinalla ja pesuaineella. Kuopus yleensä touhuaa lattialla olohuoneessa pidettävien lelujen kanssa.



Sitten tytöille ruoka ja päikkäreille.



Surffailen jonkin aikaa netissä, syön ja luen lehdet. Laitan ruoan tulemaan, jos ei ole edelliseltä päivältä jäänyt (normaalisti teen ruoan aina illalla kun tytöt ovat menneet nukkumaan) Tyhjennän/täytän tiskikoneen, laitan pyykit koneeseen ja siivoan kylppärin ja vessan (tätä hommaa en viitsi tehdä tyttöjen ollessa hereillä, jos vaikka jompi kumpi tulee läträämään kemikaalien kanssa...).



Kun tytöt heräävät n 1h-2h päästä, laitan esikoiselle jonkun leffan pyörimään ja kuopuksen hyppykiikkuun/kävelytuoliin/sitteriin tai lattialle ja imuroin koko talon.



Jos kumpikin tytöistä on tyytyväinen hommaansa, niin pesen lattiat H2O höyrypesurilla ja Tolulla.



N. tunnin kestää tuo päikkäreiden jälkeinen siivoaminen.



Sitten lähdetään ulos tai ystävien luo kahvittelemaan, tai sitten kaupunkikierrokselle tai kahville kaupungille.



Kuuden aikaan alkavat iltapuuhat tyttöjen kanssa ja seitsemältä ovat jo nukkumassa. Tällöi pikaisesti vielä tarkistan, että lelut ovat korissa ja täytän/tyjennän tiskikoneen uudestaan ja viikkaan pyykit, samalla kun katson salkkareita ym ohjelmia.



Ei tämä ole lainkaan hankalaa, ja veikkaan, että monessa muussakin perheessä toimitaan näin.



:)

Ei meillä vaan, vaikka en selän takana heillä vahdikaan. Ja jos menee kaapille, kuulen kyllä sen ja menen perässä kieltämään. Pienin yrittää usein istua tiskikoneen luukun päälle, kun täytän tai tyhjennän. Noh, en anna istua siinä, vaan nostan heti pois. En maanittele ja lässyttele. On pelkkää potaskaa noi neuvot, että älä käytä Ei-sanaa vaan kiertele ja kaartele. Hah, sanon mä!