Lue keskustelun säännöt.
Voi Jessus. Perhe lähtee lomalle etelään viikoksi ja pienin lapsi (2-v) jätetään mummolle hoitoon.
28.02.2008 |
Jos tekee lapsia pitää pystyä niiden kanssa myös lomailemaan.
Kommentit (186)
Vierailija:
Eli näiden pikkuäitien pitää päästä joko etelään tai kylpylään muutaman kerran vuodessa ettei vain väsymys ja masennus iske. Kohtahan siihen voisi hakea sossusta avustusta, vaikkapa nimikkeellä ennalta ehkäisevä lastensuojelutyö =)Tottakai jokainen meistä kaipaa välillä lomaa arjen ympyröistä - aika ihmeellistä vain jos jos arjen ympyröihin lukee myös omat lapsensa. Minusta on ihanaa lähteä lomareissulle muutaman kerran vuodessa, lapset tulevat mukaan itsestään selvyytenä. Meille miehen kanssa lomaa ja irtiottoa arjesta on nimenomaan se, että voi olla perheenä ilman arjen pyöritystä: ei pyykkiä, ei siivousta, ei ruuanlaittoa, ei työmatkoja, päiväkotia jne. Nautimme irtiotosta perheenä. Ja illalla lasten mentyä nukkumaan on kiva tilata huonepalvelusta jotain, istuskella parvekkeella ja kuunnella merta. Sekstailla =) (ja ennen kuin joku kauhistuu niin tilaamme aina kaksihuoneisen huoneen tai huoneen jossa erikseen olohuone)
Ja aamulla on ihanaa herätä lasten kanssa, mennä aamiaiselle (tai tilata se huoneeseen) ja touhuta päivä ilman kiirettä ja stressiä.Lapset yökyläilevät aina silloin tällöin isovanhemmilla, yleensä 1-2 yötä. Joskus jäämme kotiin, joskus teemme pikavisiitin esim. Berliiniin (la-aamuna 2h lento sinne, su-iltana takaisin)
Kumpikaan meistä ei pystyisi olemaan enempää lapsista erossa. Eikä pienten lasten ole hyvä vielä olla pitempään erossa vanhemmistaan vaikka viihtyvätkin isovanhempien luona. Ja miksi meidän edes pitäisi? Emme kaipaa lomaa lapsista, arjen ympyröistä kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen neljän lapsen kotiäiti (lapset 2,5-vuotias, 4, 6 ja 7), pienin on vielä vaipoissa. Mieheni on alalla, jossa ei ole kesälomaa, vaan vapaata on vain lumisena aikana. Mummo ja ukki ovat olleet lasten elämässä todella paljon läsnä vauvasta asti. Pienin jäi ukille hoitoon siskojensa kanssa ensimmäisen kerran reilun vuoden iässä. (reilu viikko)
Kauhistutti jättää silloin, koska pienin oli juuri vieroitettu rinnasta ja heräili yössä 10 kertaa ja olin aivan loppu. Jo ensimmäisenä yönä ukin kainalossa uni maittoi ilman heräämisiä, samoin luopui itse tutista. Lomamme jälkeen kyseli pari päivää lähinnä ukkia ja nykyäänkin on ukkiin hyvin läheinen ja lämmin suhde. Haluaisi olla useammin papan luona, koska saa siellä olla vielä enemmän " vauva" kuin kotona, mm. nukkua ukin ja mummon vieressä, puuhastella ja leipoa enemmän kuin teemme kotona.
Ollemme lähdössä miehemme kanssa (kerran vuoteen) kohta reissuun. Ukki ja mummo tulevat meille asumaan lomamme ajaksi, kaikki lapset odottavat riemulla milloin iskä ja äiti lähtee, jolloin lasten hemmottelu viikot alkavat ukin ja mummon hoteissa.
Kun olin itse pieni, omat mummoni ja ukkini olivat katsomassa minua ja sisaruksiani, (olin alle 2 ensimmäisellä kerralla) kun vanhemmat oli lomalla. Muistan nuo ajat lämmöllä ja melkoisena hemmotteluna ja välini on yhä hyvin läheinen isovanhempiin.
Lasten kanssa teemme erillisen reissun lasten ehdoilla, mutta pitkille lennoille ja viidakkoon en halua raahata alle kouluikäisiä. Ja haluan loman vain mieheni kanssa, olkoon se sitten itsekkyyttä, mutta kyllä sitä vain jaksaa tässä hulinassa taas paremmin kun käy parisuhdetta lataamassa.
Meillä sama periaate lomailussa eli lapset ehdottomasti mukaan pidemmille reissuille ja kahdenkesken sitten noita yön tai kahden hotelli/kaupunkilomia!
lasten kanssa kotona.
Jos kerran itse nautit siitä että lapset kulkee joka paikkaan mukana niin ihan rauhassa.
Me ainakin lomaillaan kahdestaa muutaman kerran vuodessa sekä myös lasten kanssa tehdään reissuja.
T: neljän lapsen äiti.
Vierailija:
Eli näiden pikkuäitien pitää päästä joko etelään tai kylpylään muutaman kerran vuodessa ettei vain väsymys ja masennus iske. Kohtahan siihen voisi hakea sossusta avustusta, vaikkapa nimikkeellä ennalta ehkäisevä lastensuojelutyö =)Tottakai jokainen meistä kaipaa välillä lomaa arjen ympyröistä - aika ihmeellistä vain jos jos arjen ympyröihin lukee myös omat lapsensa. Minusta on ihanaa lähteä lomareissulle muutaman kerran vuodessa, lapset tulevat mukaan itsestään selvyytenä. Meille miehen kanssa lomaa ja irtiottoa arjesta on nimenomaan se, että voi olla perheenä ilman arjen pyöritystä: ei pyykkiä, ei siivousta, ei ruuanlaittoa, ei työmatkoja, päiväkotia jne. Nautimme irtiotosta perheenä. Ja illalla lasten mentyä nukkumaan on kiva tilata huonepalvelusta jotain, istuskella parvekkeella ja kuunnella merta. Sekstailla =) (ja ennen kuin joku kauhistuu niin tilaamme aina kaksihuoneisen huoneen tai huoneen jossa erikseen olohuone)
Ja aamulla on ihanaa herätä lasten kanssa, mennä aamiaiselle (tai tilata se huoneeseen) ja touhuta päivä ilman kiirettä ja stressiä.Lapset yökyläilevät aina silloin tällöin isovanhemmilla, yleensä 1-2 yötä. Joskus jäämme kotiin, joskus teemme pikavisiitin esim. Berliiniin (la-aamuna 2h lento sinne, su-iltana takaisin)
Kumpikaan meistä ei pystyisi olemaan enempää lapsista erossa. Eikä pienten lasten ole hyvä vielä olla pitempään erossa vanhemmistaan vaikka viihtyvätkin isovanhempien luona. Ja miksi meidän edes pitäisi? Emme kaipaa lomaa lapsista, arjen ympyröistä kylläkin.
Masentuneista jotain tietävänä tiedän, että oikeasti masentunut ei lähde lomareissulle. Se ei kiinnosta siinä missä ei mikään muukaan. Ja varmaankin oikeasti masentunut äiti haluaisikin ensin jaksaa kiinnostua lapsen hoidosta, ennen kuin matkustelusta. Se, että käytetään masennusta tai sen ehkäisyä syynä lapsen hylkäämiseen vanhemman loman ajaksi kertoo kyllä melkoisesti äidistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos olen pidempään kotiäitinä niin tilanne on ihan toinen. Kun käytännössä olen 24/7 hälytysvalmiudessa ja toisten tarpeita täyttämässä, pyöritän sitä arkea lasten kanssa niin silloin nimenomaan kaipaan lomaa ILMAN lapsia. Tosin ei sen loman pitkä tarvi olla.
Vierailija:
Eli näiden pikkuäitien pitää päästä joko etelään tai kylpylään muutaman kerran vuodessa ettei vain väsymys ja masennus iske. Kohtahan siihen voisi hakea sossusta avustusta, vaikkapa nimikkeellä ennalta ehkäisevä lastensuojelutyö =)Tottakai jokainen meistä kaipaa välillä lomaa arjen ympyröistä - aika ihmeellistä vain jos jos arjen ympyröihin lukee myös omat lapsensa. Minusta on ihanaa lähteä lomareissulle muutaman kerran vuodessa, lapset tulevat mukaan itsestään selvyytenä. Meille miehen kanssa lomaa ja irtiottoa arjesta on nimenomaan se, että voi olla perheenä ilman arjen pyöritystä: ei pyykkiä, ei siivousta, ei ruuanlaittoa, ei työmatkoja, päiväkotia jne. Nautimme irtiotosta perheenä. Ja illalla lasten mentyä nukkumaan on kiva tilata huonepalvelusta jotain, istuskella parvekkeella ja kuunnella merta. Sekstailla =) (ja ennen kuin joku kauhistuu niin tilaamme aina kaksihuoneisen huoneen tai huoneen jossa erikseen olohuone)
Ja aamulla on ihanaa herätä lasten kanssa, mennä aamiaiselle (tai tilata se huoneeseen) ja touhuta päivä ilman kiirettä ja stressiä.Lapset yökyläilevät aina silloin tällöin isovanhemmilla, yleensä 1-2 yötä. Joskus jäämme kotiin, joskus teemme pikavisiitin esim. Berliiniin (la-aamuna 2h lento sinne, su-iltana takaisin)
Kumpikaan meistä ei pystyisi olemaan enempää lapsista erossa. Eikä pienten lasten ole hyvä vielä olla pitempään erossa vanhemmistaan vaikka viihtyvätkin isovanhempien luona. Ja miksi meidän edes pitäisi? Emme kaipaa lomaa lapsista, arjen ympyröistä kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei taida lapsesi ja mummon kiintymyssuhde ole kunnossa. katsos kun joillekkin lapsille mummo on hyvinkin rakas ja läheinen. todella törkeetä ruveta sun asinatuntemuksella kertoa mikä on jonkun äidin tai lapsen kiintymyssuhde. katsos, kun sä et tiedä siitä mitään, joten pidä lärvis kiinni.
t. sivusta seurannut.
Vai niin. Itse olisin toista mieltä nyt kun kummastikin on kokemusta.
En muuten kotiäitivuosinakaan halunnut lomaa lapsista, arjen pyörityksestä kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse en halua olla öitä erossa lapsestani, mutta mulle ei kuulu muiden perheiden ratkaisut.
Vierailija:
Masentuneista jotain tietävänä tiedän, että oikeasti masentunut ei lähde lomareissulle. Se ei kiinnosta siinä missä ei mikään muukaan. Ja varmaankin oikeasti masentunut äiti haluaisikin ensin jaksaa kiinnostua lapsen hoidosta, ennen kuin matkustelusta. Se, että käytetään masennusta tai sen ehkäisyä syynä lapsen hylkäämiseen vanhemman loman ajaksi kertoo kyllä melkoisesti äidistä...
Käsite " oikeasti masentunut" on aika raivostuttava. Tiedä sitten vasta kun olet ottanut selvää. 128
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vai niin. Itse olisin toista mieltä nyt kun kummastikin on kokemusta.En muuten kotiäitivuosinakaan halunnut lomaa lapsista, arjen pyörityksestä kylläkin.
Vaan siitä, että kotiäiti voi tarvita hengähdystaukoa siitä mitä tekee normaalisti vuorokaudet ympäriinsä.
T. kokemusta myös molemmista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitinä ei ollut mitään luonnollista " vastapainoa" .
Missäs kotiäidin mies on? Tuleeko se mies vain matkalle mukaan? Jos kotiäiti on vastuussa kaikesta 24/7 ja mies ei osallistu niin miksi sitten lomalle lähdetään kahdestaan? Koska isä on lasten kanssa? Tunteeko lapset isäänsä?
Omasta mielestäni kotiäitivuodet olivat huomattavasti helpompia kuin mitä nyt kun olen töissäkäyvä äiti. Johtuu varmasti myös siitä, että teen vaativaa ja vastuullista työtä (omasta halusta toki)
Yksi maailman typerimmistä kiistelyaiheista on, onko rankempaa työäidillä vai kotiäidillä. Se rankkuus kun riippuu niiiin monesta tekijästä.
Sanoin että hän tekee sitä hommaa vuorokaudet ympäriinsä, lukuunottamatta kotoa poissaoloja (ainakin ilman lapsia). Jos äiti on kotona, hän on Äiti kokoajan, aina joku tarvii jotain, jollain on asiaa jne. Ainakin jos on vähän isompi kuin yhden lapsen perhe.
Sanoin että kotiäiti joutuu olemaan kokoajan hälytysvalmiudessa.
Vierailija:
Eli näiden pikkuäitien pitää päästä joko etelään tai kylpylään muutaman kerran vuodessa ettei vain väsymys ja masennus iske. Kohtahan siihen voisi hakea sossusta avustusta, vaikkapa nimikkeellä ennalta ehkäisevä lastensuojelutyö =)Tottakai jokainen meistä kaipaa välillä lomaa arjen ympyröistä - aika ihmeellistä vain jos jos arjen ympyröihin lukee myös omat lapsensa. Minusta on ihanaa lähteä lomareissulle muutaman kerran vuodessa, lapset tulevat mukaan itsestään selvyytenä. Meille miehen kanssa lomaa ja irtiottoa arjesta on nimenomaan se, että voi olla perheenä ilman arjen pyöritystä: ei pyykkiä, ei siivousta, ei ruuanlaittoa, ei työmatkoja, päiväkotia jne. Nautimme irtiotosta perheenä. Ja illalla lasten mentyä nukkumaan on kiva tilata huonepalvelusta jotain, istuskella parvekkeella ja kuunnella merta. Sekstailla =) (ja ennen kuin joku kauhistuu niin tilaamme aina kaksihuoneisen huoneen tai huoneen jossa erikseen olohuone)
Ja aamulla on ihanaa herätä lasten kanssa, mennä aamiaiselle (tai tilata se huoneeseen) ja touhuta päivä ilman kiirettä ja stressiä.Lapset yökyläilevät aina silloin tällöin isovanhemmilla, yleensä 1-2 yötä. Joskus jäämme kotiin, joskus teemme pikavisiitin esim. Berliiniin (la-aamuna 2h lento sinne, su-iltana takaisin)
Kumpikaan meistä ei pystyisi olemaan enempää lapsista erossa. Eikä pienten lasten ole hyvä vielä olla pitempään erossa vanhemmistaan vaikka viihtyvätkin isovanhempien luona. Ja miksi meidän edes pitäisi? Emme kaipaa lomaa lapsista, arjen ympyröistä kylläkin.
samalla tavalla. Ota se malka ensin pois omasta silmästä, jne. Hohhoijaa taas jälleen kerran...
muuten elämästäsi voi tulla todella vaikeaa.
Tässä ketjussahan oli kyse siitä, kuinka pitkäksi aikaa lapset voi jättää esim. juuri isovanhemmille. Mikä aika on sovelias, mikä liian pitkä.
Ja esim. juuri liian pitkää aikaa kritisoin, en lomailua ylipäänsä.
Miehen kanssa tehdyt kaupunkilomat ovat vain yön yli, lapset ovat yökylässä maksimissaan kaksi yötä. Pitemmille kaupunkilomille lapset lähtevät mukaan, samoin kuin etelän lomille.
Eli jospa nyt ensiksi luettaisiin toisten tekstit ja kommentoitaisiin niitä vain jos niitä ymmärtää =)
Love and peace =)
Eli näiden pikkuäitien pitää päästä joko etelään tai kylpylään muutaman kerran vuodessa ettei vain väsymys ja masennus iske. Kohtahan siihen voisi hakea sossusta avustusta, vaikkapa nimikkeellä ennalta ehkäisevä lastensuojelutyö =)
Tottakai jokainen meistä kaipaa välillä lomaa arjen ympyröistä - aika ihmeellistä vain jos jos arjen ympyröihin lukee myös omat lapsensa. Minusta on ihanaa lähteä lomareissulle muutaman kerran vuodessa, lapset tulevat mukaan itsestään selvyytenä. Meille miehen kanssa lomaa ja irtiottoa arjesta on nimenomaan se, että voi olla perheenä ilman arjen pyöritystä: ei pyykkiä, ei siivousta, ei ruuanlaittoa, ei työmatkoja, päiväkotia jne. Nautimme irtiotosta perheenä. Ja illalla lasten mentyä nukkumaan on kiva tilata huonepalvelusta jotain, istuskella parvekkeella ja kuunnella merta. Sekstailla =) (ja ennen kuin joku kauhistuu niin tilaamme aina kaksihuoneisen huoneen tai huoneen jossa erikseen olohuone)
Ja aamulla on ihanaa herätä lasten kanssa, mennä aamiaiselle (tai tilata se huoneeseen) ja touhuta päivä ilman kiirettä ja stressiä.
Lapset yökyläilevät aina silloin tällöin isovanhemmilla, yleensä 1-2 yötä. Joskus jäämme kotiin, joskus teemme pikavisiitin esim. Berliiniin (la-aamuna 2h lento sinne, su-iltana takaisin)
Kumpikaan meistä ei pystyisi olemaan enempää lapsista erossa. Eikä pienten lasten ole hyvä vielä olla pitempään erossa vanhemmistaan vaikka viihtyvätkin isovanhempien luona. Ja miksi meidän edes pitäisi? Emme kaipaa lomaa lapsista, arjen ympyröistä kylläkin.