viittiikö 30v. äiti enää hakea yliopistoon ja opiskella seuraavat 5v.?

Tässä 38v äiti, jolla takana usea opiskeluvuosi ja tarkoitus valmistua ensi syksyllä luokanopettajaksi. Minulla vielä niin hullu tausta, että olen opiskellut samalla töitä tehden ja lapsia on 4, että minä ainakin sanon,että siitä vaan jos motivaatiota riittää.



Ilman motivaatiota on opiskelu kyllä varmasti vaikeaa. Täytyy oikeasti nauttia siitä ja suhtautua siihen kuin hyvään harrastukseen, jota ilman ei voi elää ;)

t. 30 v. opiskelijaäiti

mutta toimiiko aivot enää tässä iässä...kun alkaa ne aivosolutkin väheneen. :)

ja sillon vikana vuonna kun olin jo äiti, oli opiskelutehokkuus kyllä ihan eri luokkaa kuin ensimmäiset vuodet. Oli pakko opiskella silloin kun siihen löytyi pieni rako koska seuraava vapaa hetki saattoi olla sitten vaikka keskiyön jälkeen. Joten niiden kokemusten pohjalta voin sanoa että aivot kyllä toimii vielä ja ehkä tehokkaamminkin!

lähti yliopistoon 38v, valmistui 42v ja on vielä yli 20v työelämässä. Itsekin opiskelin vasta 30+

ta opiskelua ja aion valmistua kesään mennessä. Koko opiskeluajan olen lisäksi ollut työssä, viime vuodet täysipäiväisesti, opiskelun alkupuolella tein lukukausien aikana nelipäiväistä tai puolikasta työaikaa ja joulut ja kesät täyttä työaikaa. Hirmuisen vaativaa on ollut, mutta hurja motivaatio on auttanut. Vaadin vielä itseltäni paljon, joten se on näkynyt arvosanoissa, lähes kaikki ovat erinomaisia. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen siirryin nykyisessä työpaikassani esimiesasemaan, koulutusta vastaavasti, joten työkin muuttui uudenlaiseksi ja vaativaksi. Tästä kaikesta palkintona onkin nyt olla vakituinen esimiespaikka, joten on kannattanut. Jos siltä tuntuu, niin kyllä kannattaa! Opiskelu aikuisena on paljon antoisampaa :-)

Olen 30 v. ja juristi koulutukseltani. Haluaisin lukemaan jotain humanistista alaa, kieliä lähinnä. Minulla ei vielä ole lapsia, toiveissa olisi kyllä 1-2 lasta seuraavan 5 vuoden sisällä. Onko ihan hullu ajatus?

Taitaa olla paras jäädä eläkettä odottamaan.

Jos valmistuu 35-vuotiaana, niin siinä on sitten sellaiset 30 vuotta vielä aikaa tehdä sen alan töitä. Olisi hirveää olla nekin 30 vuotta väärällä alalla...

Kun on työ- ja elämänkokemusta, osaa poimia tärkeät asiat ja keskittyä olennaiseen. Käytät ajan varmasti tehokkaasti hyväksi, kun juhlimiset ym. ovat ihan toissijainen juttu. Kannustan ehdottomasti. Voit valmistua todella nopeastikin, kun asetat itsellesi realistiset tavoitteet.

Teitkö luokanopettajan sijaisuuksia opiskeluaikana vai mitä? Itse olen 30-v. ja haaveilen luokanopettajan/erityisopettajan urasta. Mietin pääsisinkö aprolla/cum laudella kokeilemaan esim. puolen vuoden sijaisuutta. Tekisin sitten vasta päätöksen haenko luokanopettajakouluun vai en. Haluaisin kokeilla onko minusta todella niin vaativalle alalle.



Erityisopetus olisi sydäntä lähellä, mutta varmasti todella raskasta. Onko näkemystä kummalle puolelle olisi enemmän työpaikkoja tulevaisuudessa?

lähtisin amk-tutkinnon jälkeen opiskelemaan yliopistoon? Haaveilen itsekin lisäopinnoista, mutta talous mietityttää, etenkin jos opintotukea ei enää saa. Mulla myös ikää 30 ja lapsia 3.

Jos valmistuessasi olet 35-vuotias, niin sinulla on edelleen noin 35 vuoden työura edessäsi. Luultavasti eläkeikiä hilataan ylöspäin ja ne ovat nykyistä korkeammat silloin kun me nyt kolmekymppiset olemme " vanhoja" . Tälläkin hetkellä maksetaan ns. superkertymää työvuosista 62-68, ja tällä nimenomaan yritetään pitää terveitä ja pystyviä ihmisiä työelämässä. 55 vee varhaiseläkkeet tulevat olemaan historiaa silloin kun me olemme 55 - alkavathan ne jo nytkin olla aika harvassa.



Eli ehdit hyvin opiskella ja tehdä uran. Parempi niin kuin tyytyä johonkin mihin ei haluaisi mutta ei uskalla yrittää.

Vierailija:

Teitkö luokanopettajan sijaisuuksia opiskeluaikana vai mitä? Itse olen 30-v. ja haaveilen luokanopettajan/erityisopettajan urasta. Mietin pääsisinkö aprolla/cum laudella kokeilemaan esim. puolen vuoden sijaisuutta. Tekisin sitten vasta päätöksen haenko luokanopettajakouluun vai en. Haluaisin kokeilla onko minusta todella niin vaativalle alalle.

Erityisopetus olisi sydäntä lähellä, mutta varmasti todella raskasta. Onko näkemystä kummalle puolelle olisi enemmän työpaikkoja tulevaisuudessa?

Eiköhän sinulle riittäisi lyhyemmätkin sijaisuudet näyttämään sen onko sinusta alalle vai ei. Luokanopettajaksi on hankalaa päästä opiskelemaan, joten hae vaan ja mieti sitten jos pääset. Erityisopettajille on ainakin tällä hetkellä töitä paremmin kuin luokanopettajille. Itse en antaisi puolen vuoden sijaisuutta sellaiselle, jolla ei olisi ennestään työkokemusta ja vähintään viittä vaille valmiit open paperit.

Toista tutkintoa varten ei saa niin paljoa tukikuukausia kuin ekaa varten. Tarkista määrät kelan sivuilta.

Tein vuonna 2001 jonkin verran sijaisuuksia. Pisin jakso oli 2 kk:tta. Silloin olin epävarma onko opetusala tosiaan minun juttu ja niimpä lähdin sitten eri alalle. Toisaalta silloin ei ollut omia lapsiakaan, eikä elämänkokemusta. Niin ja olin kyllä todellakin sitä mieltä, että opella pitää olla pätevyys! Miten sitä muuten pystyy edes opettamaan.



Nyt tää alkoi haaveilemaan alan vaihdoksesta. Minulla on tällä hetkellä hyvin menestyvä oma yritys pystyssä. Tämä yritysmaailma pyörii rahan ympärillä. Haluaisin todellakin tehdä elämässäni jotain tärkeää työtä!

terv. 20