Mielestänne sopiva suruaika puolison poismenon sattuessa, onko se

Jos olisin leski olisin vielä krantumpi kuka voi tulla mieheni lapsille isäksi.

No en ole leski enkä asunut koskaan kuopuksen isän kanssa yhdessä, enkä asuisi.

Lapsi kuitenkin isäänsä tappaa sillointällöin.

oudolta, jos heti on uusi mies kuvioissa. Ei todelliselta rakkaudelta ja kiintymykseltä.

pahaa, kuin hyvää, mutta mitä sillä on loppujen lopuksi väliä? itse toimisin, niinkuin parhaaksi näkisin ja antaisin tietämättömien naapureiden ja apn kaltaisten hölmöjen puhua.

Jos kyseessä olisi vaikka mun sukulainen, ja mulle läheinen perhe, niin kyllä muakin ahdistaisi lasten puolesta. Sitä kutsutaan välittämiseksi.

Vierailija:

Minua ei typeryytesi ahdista, ap. tä näyttää jonkun tapa surra ahdistavan.

mollaamalla toista nettisivuilla, tapa sekin=) Jos olet NOIN huolissasi lapsista, niin ilmoita toki lastensuojeluun=)

rakentavalla tavallasi=)

niin se ihan väistämättä johtaa lapsiperheessä ongelmiin. Ensinnäkään ei ne äidin voimavarat kaikkeen riitä. Jos täytyy rakentaa upouutta parisuhdetta ja olla rakkauden huumassakin, ja samalla työstää eroa/kuolemaa, niin ihan väistämättä siinä jää lapset ja heidän kokemuksensa jalkoihin. Ei ihminen vain handlaa noin montaa asiaa yhtä aikaa, ja epäreiluinta on se, että hinnan maksavat lapset.

Ap voisi keskittyä enemmän omien solmukohtiensa ratkomiseen, kuin jonkun läheisensä kyttäämiseen, kun ei kerran resursseja todelliseen auttamiseen näytä olevan=(

Vierailija:

viikolla uusi mies muutti jo ystävän kotiin omakotitaloon, minusta outoa. Lapsia 3 ja uusi mies jo talossa.

NIIN huolissaan " ystävänsä" lapsista=)

Tiedoksi ap:lle ja muillekin, että MIKÄÄN ei ole surevasta niin ärsyttävää, epäoikeudenmukaista ja turhaa kuin ulkopuolisten puuttuminen siihen, millainen sureminen on oikeanlaista ja millainen ei.



t. läheisensä menettänyt, vääränlaisesta surusta kommenttia kuullut. :(

mutta kyllä mun mielestä se vuosi pitäisi mennä, ennenkuin uuden kanssa yhteen mennään. Voihan sitä jo aiemmin seurustella, muttei sitäkään nyt ainakaan pariin kuukauteen.



Pistää tuo mietityttään, että onko se uusi otettu vain pahaa oloa lievittämään, sillä todelliseen rakkauteen en voi uskoa tuollaisessa tilanteessa, jos on kuollutta puolisoa rakastanut. Ei sitä vaan pysty niin pian rakastumaan uudelleen menetyksen jälkeen!

miksi ihmisten pitää puuttua siihen? Auttaisivat sen, mitä voivat, siinä kaikki. Mutta ehkä tuollaiset ystävät eivät olekaan niitä oikeita ystäviä. Ja ei, minulta ei ole mies kuollut.

Ikävä kyllä herättää kysymyksiä siitä, mikä oli kuolinsyy ja oliko uusi mies kuvioissa jo aiemmin, vaikka kyse olisikin jostain muusta.



Ymmärän, että sureva ihminen helposti etsii lohduttajaa, mutta yhteenmuuttoa en ymmärrä noin nopealla aikataulullu, en ymmärrä sitä nimenomaan lasten kannalta, jotka vielä kaipaavat isäänsä.



Toisaalta tämä pätee vain silloin, jos suhde on ollut jotenkin normaali, eikä esim. väkivaltainen, joten vaikeaa sitä kenenkään on lopulta mennä ääneen kenenkään ratkaisuja arvostelemaan, jos ei tiedä kaikkea. Siksi en ulkopuolisena koskaan menisi ääneen mitään sanomaankaan, mutta jos kyseessä on ollut suht. normaali liitto ja lapset kaipaavat isäänsä, niin ehkä jonkun lähiomaisen olisi syytä avata suu ja kysyä leskeltä, onko tämä miettinyt ihan loppuun asti.

tietää, millainen suhde pariskunnalla on oikeasti ollut?

ennen kuin lasten isä on ehtinyt maatua.



Mielenkiiintoinen moraali muslimilla.

Toiset ei toivu siitä koskaan, toiset tapaa jo piankin uuden kumppanin. Varmaan jos on lapsia, niin suruaika on helposti pidempi kuin että olisi ollut sinkkupariskunta.

toisten tapa surra olisi jotenkin oikeampi tai hyväksyttävämpi kuin toisten. Ihmeellinen kysymys!

viikolla uusi mies muutti jo ystävän kotiin omakotitaloon, minusta outoa. Lapsia 3 ja uusi mies jo talossa.

niin olisin vain onnellinen (tai siis jos kuolleena nyt enää voi olla onnellinen), jos mies löytäisi jotain hyvää elämäänsä mahdollisimman pian. Mun puolestani vaikka seuraavana päivänä saisi olla toinen nainen. Onnellista loppuelämäähän rakkaalleni haluaisin, joka ikiselle päivälle.