(.)TAMMIMASUJEN MA-SU(.) VIIKKO 48

3xäippä74:llä... vähän hyvä muisti, mut hoksasit varmaan ketä tarkoitin =) tää pää, tää pää =)

Neiti on vihdoinkin kääntynyt pää alaspäin, eikä tykännyt yhtään kun täti ultrasi. Monotti minkä ehti ja kääntyili, tuntui tosi epämukavalta. Painoarvioksi saatiin nyt 1,5kg ja ihan keskikäyrällä mennään viikkojen mukaan, muutenkin kasvu oli johdonmukaista. Istukan virtaus oli ok. Seuraavaan kontrolliin mennään sitten tammikuussa kun viikkoja 37.



Ihan hyvillä mielin täällä ollaan, jalat on tosi kipeät ja lauantaina laskimotukokset ilmaantui uudelleen peräti kahteen kohtaan... nyt ovat jo onneksi paremmat.

Närästys hieman helpotti kun neiti kääntyi toisin päin, mutta nyt pää painaa aika alhaalla joten en nyt sitten tiedä kumpi olisi ollut siedettävämpää :D



Piha odottaa kolaajaansa ja liesi ruuanlaittajaa, esikko tilasi sphagettia joten eiköhän tästä pidä suoriutua töihin ennen kuin tulee kotiin.



Lumisateista päivää kaikille



JB72 & KeKe:n rv 30....

Varsinkin MEHIZ kun en tosiaan yhtään tiedä mikä on korkea korkea arvo!Eli uusia suosituksia on kuulemma nää 1h ruuan jälkeen 7.8 rajalla.Ja noi täsmä ohjeet ois kyllä ihania,esim. just toi et yksi lasi maitoa per ateria.En ole kyl enempää juonutkaan,mutta kun ummikko olen,nii melkoista soveltamista tää on...

Tiedä sitten mikä nostaa just sitä ilta arvoa,kun samaa tummaa leipää,salaatilla kurkulla,2% leikkeleellä syön.

Mutta hyvä jos nuo nyt ei vielä ole korkeita arvoja,niin voin jatkaa erehdyksen ja opin tiellä =)

Eilen laittelin vauvalle valmiiksi sänkyä,etsin petivaatteet valmiiksi ja miehen kanssa ihmeteltiin et kohta tuossa kohta käärö köllii,hassua.

Lauantaina ois tarkotus hommata puuttuvat tavarat,ja kai sen sairaalakassinki kohta vois esille kaivella,vaikka ilmankin pärjäis.Kamera on ainut joka on ihan pakko olla mukana,muut ehtii kyllä,ja mies saa kasata tärkeät eväänsä itse kun ollaan lähössä...jos ehtii.

Vauvan kaukaloon täytyy kotiintulo vaatteet pistää valmiiksi,muuten tulee ihan mitä sattuu,jos se jää miehelle tehtäväksi ;D

Jos sitä siirtyis hommeleita tekemään.

Kimmi ja viikot paukkuu 35 jo!

Ekaksi tsemppia kimmille - toivottavasti loytyy ne oikeat ruuat ja sun sokeriarvot asettuu!



Mua vasyttaa tanaan ihan kauheasti, yolla en taas saanut nukuttua kun ei hyvaa asentoa loytynyt sitten millaan, oon kokeillut sen tukivyonkin kayttoa yolla (mun fysio sanoi etta kannattaa kokeilla jos se auttais), mutta nyt on masu on jo laskeutunut en tykkaa siita tukivyosta enaa ollenkaan, lopulta taisin nukahtaa joskus kolmen maissa ja tytto sitten ennen kuutta jo taas kerran nousi ylos! No se itsekin nayttaa nyt nukkuvan pitkia paivaunia ja mina oon lepaillyt sohvalla. Onneksi enaa reilut pari viikkoa ja mies on sitten takaisin kotona myos arkena (tai siis aina toiden jalkeen iltaisin eika vain viikonloppuja kotona kuten koko syksyn on ollut).



Ihana on ollut lukea teidan lumisia kuulumisia. Tanne meille asti se lumi ei koskaan ylla vaikka usein myos tassa maassa kuitenkin lunta tulee. Tytto kertoikin tassa yksi paiva etta mummon & ukin luona on aina lunta mutta ei taalla meilla. Mutta se tietaa etta mummon & ukin luo pitaa menna lentokoneella eika siella siis paase kaymaan riittavan usein :-( Onneksi on web kamerat!



Meilla ei esikoisen kanssa ollut hoitopoytaa ollenkaan ja hyvin parjattiin ilman mutta nyt oon ruvennut miettimaan etta jos taa mun ongelma (SPD) ei ihan heti synnytyksen jalkeen ala paranemaan niin hoitopoydalle vois olla kayttoa. Tosin en tieda mihin sen sitten laittaisi - vaikka katselin etta Ikeassa olisi halpoja ja aika vahan tilaa vievia. Meillakin on viela edessa pinnasangyssa patjan osto, esikoisen jaljilta se meni roskiin - minakin olen jostain lukenut etta uusi patja pitaisi olla jokaiselle vauvalle.



Aurinkoisia terveisia



Charlie rv 32+5

heippa pitkästä aikaa



Olen täällä kuukauden päivät taustaillut...ei niin kummosta ole kuulunut että olisin saanut aikaseks kirjotella. Onnea kaikille äippäloman aloittaneille!

On mukava lukea toisten neuvolakäynneistä ja vertailla omiin..Nytkin huomasin etten ole ainut "korkea hemoglobiininen".,.Olikohan se eikkuli jolla oli jotain yli 140 hemppa.

Mulla ei ole aloitettu rautaa tän raskauden aikana ollenkaan..matalimmillaan hemoglobiini kävi 131:ssä..ja tänään se oli noista lukemista pompannut (1½kk:ssa) 151:teen!!! Mua kyllä alkoi huolettamaan että onko tuokaan normaalia! Kokemuksia,tietoa??? Neuvolatädin mukaan asiassa ei ole mitään huolehdittavaa kun näin lopussa nousee..Kuulema keskivaiheilla kuuluu tapahtua laskua ja sitten alkais nousemaan ja palautumaan..joillain itsekseen ja joillain raudan avulla. Mutta jotenkin tuntuu uskomattomalta. Ainahan mulla on ollut hyvä Hb..Mutta silti pakko vänkyttää..

Mietin että onko se raskausajan multitabseissa oleva rautra sitten mulle vaan ollu riittävä ja varsinkin viime aikoina olen popsinut paljon hedelmiä..Juon ihan normaalisti joten en usko että johtus kuivumisestakaan...

Mitäs tässä omaannapaan muuta..painoa tullut 11kg alkupainosta..Eli 74,3kg täräytti vaaka tänään..Verenpaineet on tasottuneet, aikaisemmin ovat olleet vähän korkeammat..Eli kaikki hyvin. Sf mitta oli tänään 32..Vauva oli ihme mytyssä joka varmaan vaikutti vähän asiaan. Yläkäyrällä silti mennään tasaisesti. Kuitenkaan vauva itsessään ei ole mikään jättiläinen.Kävin nimittäin reilu kk sitten sairaalassa kun kivisti alavatsaa ja siellä arvioitiin painoa. Oli vain kolme päivää painavempi kuin ikäisensä...

Mutta siis joo..hemoglobiinista luulotautiselle oliski kiva saada tietoa :)



Voikaahan paksusti!!!



Mamti+maha 31+6

On rauha maassa, kun isompi saatiin värityskirjan ääreen ja pienempi vesivärien - iltavilli hallinnassa, ainakin vähän aikaa :P



Kiva kuulla Mamti, että joku toinenkin jolla on korkeat hb:t! Tämä on minulle kyllä eka raskaus kolmesta, jossa matalin arvo on 135 ja siinäkin oli sijaisth joka epäili saaneensa vähän liian pienen tipan verta siihen tikkuun... Alkuarvo oli muistaakseni 155. Minulla tämä luultavasti selittyy ainakin osittain tyroksiinikorvaushoidosta, joka siis nostaa hb:ta. Tosin ennen raskautta olin "elämäni kunnossa" joten silläkin voi jotain vaikutusta olla, siis ihan peruskunto urheilun ym. ansiosta oli hyvä (näin jo unta, että pääsin juoksemaan... siihen voi mennä vähän aikaa). Edellisissä raskauksissa hb on seilannut alimmillaan jossain 105 tai 110 tienoilla, joten kyllä minäkin vähän huolestuneena kyselin, että onkohan tää terveellistä vauvalle enää ollenkaan. Th kyllä vakuutteli, että tärkeintä on että se on jossain vaiheessa laskenut ja no, on kai se, vaikka ei tosin niin alas kuin yleensä minulla.



No mutta se hb:sta. Nyt on aika naatti olo, vaikka ihme kyllä viime yönä nukuin suht ok, päivä vaan oli pitkä ja jatkoin jouluaskarteluilla vielä kotonakin. Huomenna on luultavasti pisin työpäivä ennen lomalle jääntiä, olen varmaan kotona vasta näihin aikoihin...



No, mutta jospa nyt malttaisin lopettaa tämän ja siirtyä sohvalle pötköttämään, kun loppu perhe ei jostain kumman syystä ole juuri nyt sitä vallannut.



eikkuli 31+4

Kiitos vastauksesta! Mukava tietää ettei ole yksin..Nimittäin kun tuntuu että jokapuolella aina jauhetaan rautatableteista yms.

Mullakaan ei ole aikaisemmissa raskauksissa (3kpl) ollut näin korkeat lukemat. Ihan hyvät ovat olleet kuitenkin..Tokassa raskaudessa meni kyllä 105:teen mutta raudalla hoidettiin. Nyt kolmannessa matalin tais olla 121 ja paljon ennen laskettuaikaa sain lopettaa raudat ku hemppa nousi 148:siin..Jotenkin vaan hämmästyttää tämä et ihan itsekseen ois noin kohonnu. Toisaalta lueskelin just raskausajan multitabseista kokemuksia, ja aika moni sanoi että hemppa on pysyny korkeena pelkästään niiden avulla. Joten ehkäpä ne ovat sitten olleet hyvänä tukena mulle. Aikaisemmissa raskauksissa en mitään vitamiineja syönyt pahemmin..Pikkasen vain loppuvaiheessa.



Jauhan nyt itsekkäästi omia kuulumisia ku tänne asti pääsin :D Eli tänään varattiin liput miehelle..Lähtee käymään kotonaan joulukuussa ja on poissa pari viikkoa. Itse en uskaltaudu lentokoneeseen enää..Ja isommilla lapsilla on kouluakin siinä vaiheessa vielä. Joten jään tänne 9,7 ja 1 veen kanssa mahoineni ihmettelemään. Mutta eiköhän sitä pärjää :) Kai..toivottavasti...luulisin :D Ja sitten vuoden lopulla meillä on kahen keskinen Tukholman reissu tiedossa..toivottavasti olen siinä kunnossa että päästään lähtemään!



-Mamti+maha 31+6



Ps. ens kerralla vähän laajempaa juttua tulossa,,,,eikä vaan tätä omaa tarinaa..

Kotiuduin vasta juuri töistä. Meni vähän pitkäksi kun oli nimittäin viimeinen työpäivä meikeläisellä sitten vähään aikaan. Eli niinhän siinä kävi, että aamuisessa lääkärineuvolassa napsahti kolmen viikon sairasloma ja siitä sitten siirrynkin suoraan äippälomalle.



Hb oli138 (noussut yli 20 yksikköä), painoa on tullut alusta 7,8kg (n.350g/viikko) ja SF-mitta oli 27 (tippunut vähän keskikäyrän alapuolelle). Kamu kääntynyt taasen perätilaan (hip hurraa). Verenpaineet olivat mulle aikalailla yläkantissa 88/140 (normaalisti 50-60/110). Epäiltiin terkan kanssa, että elimistö käy nyt vähän ylikierroksilla näiden kipujen/huonosti nukuttujen öiden vuoksi, joten eiköhän sekin siitä korjaannu itsekseen kun pääsen nyt rauhoittumaan kotiin .



Tilanne helpottui siltäkin osin, että sain iltaryhmiini sijaisen (jippii). Päivätöissä sijainen sitävastoin aloittaa vasta tammikuussa.



Täytyy nolona tunnustaa, etten edes ehtinyt lukea pinoa läpi joten palaan huomenna paremmalla ajalla tekemään sen. Tällä kertaa tuli sitten vaan sen vuoksi tylsästi omaa napaa.



Nyt laittamaan lapsia nukkumaan ja sitten suihkuun ja syömään.



Jaksamisia!



KainoElvi ja kamu 30+4

Kiva kuulla, että joku muukin valvoo keskellä yötä, vaikka se ei todellakaan olisi suotavaa kellekään. Viime viikko oli oikein valvomisviikko ja kyselin tuolla jo muiltakin onko se normaalia. Tää viikko on alkanut paremmin. Viime yökin olisi luultavasti mennyt hyvin, jollei miehelle olisi tullut työpuhelua aamuyöstä.



Mulla hb oli alussa 130, eikä terkka sitä ole mitannut sen jälkeen kun kerran, kun tuumasi sen olevan niin hyvä ?!? No jaa.



Taisin jo viime viikollakin tätä hehkuttaa, mutta kun eka on tulossa, niin odotan innolla huomista, kun pääsee tutustumaan sairaalaan. Kokeneemmat on kyllä sanonut, että sillä reissulla tarttuu mukaan synnytyspelko. Saas nähdä.



Marie 31+2

Jotenkin vähän jänskättää, tänään on kauan odottamani neuvola, joka siis piti olla jo viikko sitten, mutta piti se siirtää kun silloin ei ollut autoa. En kyllä tiedä, että miksi jännitän, ihan tavallinen neuvolakäynti on. Kiva kuitenkin päästä tsekkaamaan, että kaikki ok!



Aloin eilen myös jännittää/pelätä jo synnytyksen jälkeisiä jälkisupistuksia!! Niitähän ei välttämättä kaikilla ole ollenkaan, ja harvemmin ilmeisesti esikoisen jälkeen (mulla kyllä oli tuolloinkin), ja joka synnytyksen jälkeen ne vaan pahenee, joten hirvittää vähän.. Muistan kuinka viimeksikin (oli siis kolmas), piti sairaalan pedillä hampaat irvessä imettää, kun supisteli niin järjettömästi (mulla ihan verrattavissa synnytyssupisteluihin..). No, on niistä ennenkin siis selvitty, miksei nytkin (ikävä kyllä mulla ei mitkään särkylääkkeetkään niihin ole auttanut). Jep, mutta se siitä.. Pitää yrittää nyt unohtaa koko juttu..



Palaan ehkä myöhemmin tänään neuvolakuulumisien kanssa! =)



Minnikki ♥ tutteri 33+1

"Juhlistan" täällä ensimmäistä "vapaapäivääni" syömällä myöhäistä aamupalaa (lue juon kahvia kun en aamupalaa ole vielä tähän ikään mennessä oppinut syömään). Kynttilä palaa tuossa pöydällä ja ulkona on mielettömät kinokset lunta ja lisää sataa hiljalleen. Talokin on ihan hiirenhiljainen kun lapset ovat koulussa/hoidossa ja mies töissä.

Ei siis mitenkään huonot fiilikset, varsinkin kun päätin, että tämän sairasloman otan ihan rennosti. Kerään vaan voimia ja yritän saada noi yöt kuosiin ja sitten vasta myöhemmin ryhdyn touhuamaan joulua ja vauvahommia sen minkä kykenen.



Lasten hoitokuvioita pähkäiltiin eilen miehen kanssa ja päädyttiin siihen ratkaisuun että lapset jatkavat puolipäivähoidossa/10 päivää kuussa joulu- ja tammikuun ja sitten kamun syntymän jälkeen katsastetaan tilanne uudelleen. Meillä kun nämä tukiverkot täällä ovat ihan olemattomat kun lähimmät isovanhemmatkin asuvat 300km:n päässä niin ajateltiin, että pystyn sitten noille hoitopäiville järkkäämään kaikki ne pakolliset menot mitkä tulossa on.



Unesta tai pikemminkin sen puutteesta on ollut ainakin puhetta. Liityn itsekkin siihen huonosti nukkuvien joukkoon. Tämän saman ongelman kanssa olen paininut kaikkien lasten loppuraskaudesta. Kaipa se on sitä kehon ja mielen valmistautumista siihen pikkuvauvaikään, vaikkakin on tosi ärsyttävää jo nyt valvoa pitkin yötä kun tietää että tätä vaivaa ei synnytys tosiaankaan hoida päinvastoin:).



Kimmille kovasti jaksamista RD:n kanssa. Toivottavasti apua ja neuvoja löytyy ja sullahan on jo hurjasti viikkoja kasassa.



Hb on mullakin harvinaisen hyvä näille viikoille. Eilen arvo oli jopa parempi kuin silloin kun raskakasi tulin. Minäkin olen nyt syönyt tämän raskauden aikana noita multivitaraskaus vitamiineja 1-2 kpl päivässä ja pidän kyllä todennäköisenä, että ne ovat auttaneet nostamaan ton hb:n noin hyväksi kun muuten en kovin rautapitoista ruokaa ole syönyt. Hb:han yleensä laskee synnytyksessä kun jonkunverran vuotoa kuitenkin tulee. Mulla alin arvo on ollut ykkösen synnytyksen jälkeen 87, mutta silloin kyllä menetinkin verta reippaanlaisesti. Joten siksikin on hyvä, että noi Hb-varastot ovat kunnossa ennen synnytystä.



JB:lle onnea hyvistä ultrakuulumisista. Uniq mulla myös pelkona se että kamu viihtyy liian sitkeästi perätilassa (oli siinä eilenkin). Kuulemma etuseinäistukan kanssa käännöstä ei edes pystyttäisi tekemään, joten jännitetään sitten yhdessä kuinka meille käy. No kakkonen kääntyi rt:n vasta joskus viikolla 36-37 joten elän toivossa, että aikaa vielä on runsaasti.



Nyt taidan lopetella ja hakea vielä toisen kupin kahvia kun kerrankin ei ole kiire mihinkään.



Jaksamisia kaikille!

KainoElvi ja kamu 30+5

Täällä ollut myös tuota valvomista tai no lähinnä huonoja öitä, todella huonoja.. vessassa pitää ravata ja sit ei oikein uni meinaa tulla, onneks tulee ettei tunteja valvo, mut sitten paikatkin niin jumissa, kun yksi-kaksi asentoa missä voi nukkua :( No pientä toi vie on, eipä tässä nyt enää niin kauaa oo.. ;)

Rupesin miettiin, et mä ravaan tosi usein vessassa, et oisko mulla sit ton sokerin pukkaamisen takia, jaiks :/



Pitäis kait pojan kaa hetkeks mennä lumikasoihin möyriin ja sitten sisälle tekeen loppuja joulukortteja. Ja mäkin haluisin jonkun *tontun* *mallin*, jos joku osais tänne liittää ois huippu juttu.. ja mulle kelpais ihan taviskin. Sais tuonne pojan huoneeseen muutaman tontun ikkunaan :)

Poika ihan innoissaan lumesta ja nyt puhuttu sen sulavan :( Ja ois niin kiva itsekin laskea mäkeä pojan kaa, mut en kyl enää pulkkaan taivu.. tuntuu tosi pahalta olla istumassa kasassa.. No enstalvena sit tai no ehkä lopputalvesta vie pääsee tuntemaan tuon vauhdin huuman :D



Tuli mieleen tosta Minnikin jälkisupistuspeloista, et kun mulla toi vatsa ollut nyt tosi kovalla, niin mua kauhistuttaa se synnytyksen jälkeinen ummetus :( Ihan kauheeta meinaan, mut nyt sain tähän toiseen ohjeita, et ei söis kauheesti sairaalassa, keskittyis juomiseen ja sitten siellä pitäis olla luumutuotteita jo sairaalankin puolesta, et niitä sitten.. viimeks en ees tiennyt :/



Nyt juomaan vie kupillinen kahvia ja sitten ulos!



Emmuli rv 31+0 (tasaviikot :))

Aika on tuntunut menemään nyt hurjaa vauhtia. Vielä reilut kaksi viikkoa töitä ja pääsee sitten mammalomalle:)

Mua on alkanut päässä pyöriin kaikkea omituista. Jos vauva ei liiku usein niin meinaa paniikki iskeä. Oon alkanut stressaan melkein kaikesta, ei kiva:(

Vaunut, pinnis ja kaukalo käytiin tilaamassa muksutallista ja saan hakea ne joulukuun alussa:) ihanaa.

Joku mainitsi synnytysvalmennuksen. Itse olen menossa taysiin valmennukseen 9.12. eli vielä on pari viikkoa siihen koitokseen.

Viimeisiä koulupäiviä viedään, samalla käy töissä ja nyt alkaa tuntua että tarvii lepoa. Onneksi rupeaa tämä tahti helpottamaan.



Hyvät voinnit kaikille!

...vaikkei sen kummosempaa olekkaan.



Univajeisille lähettäisin unta jollen kuuluisi samaan kastiin. Kertakaikkiaan kiusallinen ongelma ja sen myötä tuntuu kaikki muukin suuremmalta. Niinkun kivut, säryt, kolotukset, jomotukset, yms...



Saikkarille on moni myös ruvennu. Ihailtavan kauan ootte jaksanu mut toisaalta nyt on aika huilata ja ajatella muita kun työkavereita. Joku pelkäsi seinien kaatuvan päälle jos nyt jo jäisi saikkarille... Voin kertoo, et tääl ne on kaatunu jo aikaa sitten. Kotona kärvistelly heinäkuusta asti. Meinasin sillonki vaa muutaman viikon olla mut toisin kävi, enkä sitte enää töihin päässytkään :( Toisinaan meinaa jonkunlaista masennusta tulla, mut yritän keksii jotain tekemistä vaikka väkisin. Kovin fyysistä en kykene mut askartelut, leipomiset tms.



Kohta tarvis lähtee esikkoo hakemaa hoidosta. Ovat olleet kattomassa PelleKaijaPum:ii ja joulupukkii, mahtaa sen suu taas paukkuu koko illan :) Pitänee pakkautua hieman ulkotamineisiin ja jäädä hänen kans ulkoilemaan ku tullaan kotiin. Typerää ku en uskalla edes kävelylle yksin lähteä ni tulee vaan autolla liikuttua ku ei isäntä oo kotona. Jos nyt toho pihal ees hetkeks menis.



Mulla on muuten jatkuvasti alkkarit ihan "märkänä"... Onkohan se ihan vaan runsasta valkovuotoa? Todella ärsyttävää ku ei koko aika viitteis mitää suojaakaa pitää. Onks muilla jotai tälläst vaivaa??



Hyvät hemoglobiinit osalla, ois itelläki ni ei tarvis popsii noit tabletei. Ostin muute edellispäivä lisää Rennietä (alkanu närästää taas jatkuvasti) ni ostin sitä lakritsin makusta. Se on niin kamalan makusta, että toisinaan mieluummin närästelen ku otan sellase :( muistan ehkä raahautuu hakee toista makuu joku päivä.



Perjantaina taas neuvola, ehkä palailen sittemin ku ei nyttekää oikee asiaa näyttäny olevan.



Pysykäähän mammat ja massut pystyssä ja yhessä kasassa vielä!

Marlene ja möyrivä massu 30+5

Eli neuvolassa tuli käytyä, kaikki ok. Sain onneksi muksut äidilleni neuvolan ajaksi, niin saivat sen aikaa lasketella pulkkamäessä (itse olen laiska ulkoilemaan, aina "pakko" mennä, että saa edes muksut raitista ilmaa). Niin, hb oli samoissa kuin viimeksi (kuun alussa), 123 -> 124, verenpaine oli hiukan viimekertaa matalampi, 126/75 (odotin kyllä vielä alhaisempia lukemia, mutta kai näin hyvä), pissa puhdas, nilkoissa turvotusta havaittavissa (ei häiritsevästi, mutta sukan varsista jää "ura"). Painoa tullut kolmessa viikossa yht. 2kg, eli lähtöpainoon +8,5kg. Vauveli onneksi rt:ssa (mulla kyllä kaikki olleet aina), syke sama kuin ennenkin 135, ja liikkuvainen on. Sf 29,5 (oli sijainen, oma terkka olis varmaan saanut eri mitan, mutta hyvin tämäkin käyrään sopi =). Viimeksi mentiin niukasti keskikäyrän yläpuolella, nyt niukasti alapuolella, mutta kyllä vatsa mielestäni onkin jo tosi alhaalla.



Päädyttiin muuten hommaamaan vauvalle oma pinnis, kuopus (02/07) saa pitää vielä oman pinniksensä. On vaan niin vaivatonta ja helppoa nyt kun ei tuo pääse, tai edes yritä tulla itse sieltä pois, niin on nukuttaminenkin mukavaa, kun voi vaan jättää sänkyynsä itsekseen nukahtamaan (luultavasti "ison pojan" sängyssä ei pysyisi..).



Jep, nyt tuli kuopus tuohon kiehnaamaan, ja hajut sen mukaiset, että äkkiä vaipanvaihtoon! =)



Minnikki taas

Miten äkkiä nuo ipanat kasvaakaan!? Mun "pikkuvauvalta" (esikoinen siis, 03/03) lähti just eka hammas!! Eihän siitä ole kauaakaan kun odotettiin ekan hampaan puhkeamista, ja nyt niitä alkaa jo tippua. Voih, voih..



Anteeksi, tosi aiheen vierestä, mutta eipä ole edes mies kotona.. =)

Myös täällä. Heräilen melkein joka yö siinä kolmen maissa, sitten valvon pari-kolme tuntia ja just kun kello soi kuudelta niin saan unen päästä kiinni. Sitten pitäisi jaksaa töissä vielä reilut kolme viikkoa, huoh!



Jälkisupistuksia minäkin jo etukäteen murehdin, ekasta oli pahat, tokasta hirveät ja kätilö sanoi että kolmannesta voi olla jo pahemmat kuin synnytys!! Juuri kun sen työn on tehnyt niin ei enää jaksaisi mitään kipua. Mäkin muistan, että imetin ja purin hammasta kun oli niin kovat supistukset jälkeenpäin ja niitä kesti pari vuorokautta. Olkaa onnellisia te joille niitä ei tule. Toisaalta mulla on kyllä mahakin sitten hävinnyt ihan heti eli kohtu supistunut täysin heti ja melkein vanhat housut jo mahtuneet jalkaan laitokselta lähtiessä. Että onhan tehokkaissa jälkisupistuksissa se hyvä puoli.



Minnikki; juu niin ne kasvaa, munkin "vauvalla" on iso kolo etuylähampaiden kohdalla!



T. Jaffa rv 30+4

Olipas tapahtumarikas alkuviikko. Innostuttiin nimittäin maanantaiaamuna lempimään ja semmoisen seurauksena on ollut pari kertaa pientä vuotoa. Nyt sitä tulikin sitten aika reippaasti ja ajattelin sitten varuksi soittaa päivystykseen. No, käskivät sinne näyttäytymään ja siellä laittoivat sitten käyrälle ja sitten katsottiin ultralla ja vielä käsin tunnusteltiin. Olin silleen vähän nolona, että turhaan täällä tuhlaan aikaa, kun on sitä vuotoa ennenkin tullut ja neuvolalääkäri sanoi, että johtuu vain jostain kudoksesta. Mutta tämä lääkäri sanoikin, että käyrän mukaan mulla oli supistelua 10 min välein ja kohdunkaulaa oli jäljellä 1,5 cm ja se oli jo avautunut. Sanoi, että jään sitten sinne ainakin kahdeksi viikoksi, että 34 viikkoa tulee täyteen ja yritetään pidätellä vauvaa mahdollisimman pitkään, mutta että voin varautua siihen, että syntyy tällä reissulla.



Tuo kaikki tuli niin puun takaa, että rupesi siinä itkettämään, että mitenkä tässä näin kun olen ollut ihan varma, että yliajalle mennään. Sain sitten kortisonipiikin, että vauvan keuhkot valmistuisivat nopeammin jos tulee näin aikaisin ulos ja sitten supistuksenestolääkkeitä ja sitten vuodelepoon osastolle. Laitoin miehelle ja töihinkin viestin, et tää on nyt sit ehkä menoa. En edes uskaltanut soittaa, kun ajattelin, että rupean sitten puhelimessa pillittämään.



Noh, sitten aika pian kun oli päässyt osastolle ja parit uudet käyrät otettu, vuoto ja supistelut loppuneet ja tilanne rauhoittunut, niin alettiinkin puhua, että ehkä pääsenkin jo parin päivän päästä kotiin ja tänään sitten tulinkin takaisin ihan niillä ohjeilla, että otan rauhallisesti ainakin tämän viikon ja seuraavan. Saikkua sain tän siikon ja olisin saanut seuraavankin, mutta en sitten ottanut, kun pitää kuitenkin mennä hoitamaan töissä asiat kuntoon kun on viimeinen viikko ennen loman alkua. Kyselin huolissani siitä kohdun kaulasta, mutta tämä osastolääkäri sanoi, että ultrassa oli näkynyt kyllä neljän sentin kaula. Mahtoiko se sitten olla edes avautunut. Omituista. No, tuli ainakin sairaalaan tutustuminen tehtyä. Vähän on semmoinen oli, että oli ns. hukkareissu. Eiköhän kaveri tuolla pysy tammikuulle asti. Mutta olihan se kiva seurata sydänkäyriä ja lepäillä sängyssä ja ruuat kannettiin valmiina eteen.



Että semmosia tänne. Huomenna on neuvola. Saa nähdämitä siellä sanotaan, joko on posahtanut kahdenkymmenen lisäkilon raja rikki! Viimeksi oli jo 17,5 kiloa. Ihan hyvin 30 viikossa. Hmm.



Joku kyseli sokerirasituskokeista. Itsellä meni ainakin niin, että aamulla otettiin verikoe ja sitten juotiin sitä sokerilitkua ja odotettiin tunti, minkä jälkeen uusi verikoe ja taas tunti ja vielä yksi verikoe. Aikaa kului siis runsaat pari tuntia ja menin ainakin itse töihin sen jälkeen. Kannattaa kyllä ottaa jotain evästä mukaan, että voi syödä heti jotain kun saa.



Ja Uniqilla oli sama ongelma kuin mulla. Olen myös ajatellut laittaa laatikon ensi alkuun pinnikseen. ostettiin semmoinen pinnis mistä saa yhden laidan pois ja sen voisi laittaa sitten sängyn "lisäsiiveksi" että vaavi on siinä lähellä ja helppo nostaa siitä sitten ruokinnalle. Mutta itsekään en ole löytänyt mitään kivaa reunusta siihe laatikkoon tai sänkyyn. Kerro jos jotain kivaa löydät jostain.



No tästä tuli nyt melkinen romaani. Millaisissa synnytysvalmennuksissa olette olleet? Siellä osastolla kehuttiin bebesin järjestämää ja varasinkin sieltä paikan. Se taisi vain olla kolme päivää ennen laskettua aikaa, että on sitten hyvässä muistissa :) Kuulemma saa rahat takaisin jos lapsi syntyykin ennen..



Mutta nyt pitää mennä kyllä jo nukkumaan. Mulla on myös noita aamuyön valvomisia ja siellä sairaalassa tuli nukuttua vielä normaaliakin levottomammin. Sikeitä unia muillekin mammoille!



aliisa ja 32+5 vielä sinnikkäästi masussa

Aliisa, kurjaa, että sulla on ollut ylimääräistä hässäkkää. Toivottavasti taas helpompaa ja pystyt elämään suht normaalisti!



Äitiysloma mulla lähenee lähenemistään. Neljä päivää enää jäljellä, uskomatonta! Silloin kun jäljellä oli vielä viikkoja, olo oli tosi raskas ja rasittunut, mutta kai se on tämä lopun läheisyys, joka keventää askelta kummasti. Muutenkin voin nyt pitkästä aikaa niin hyvin, että en melkein voi uskoa tätä todeksi. En tokikaan juokse enkä hypi enkä kumartele nytkään, mutta sitä kamalaa hengenahdistusta ei ole ollut nyt moneen päivään ollenkaan, joka mua monta viikkoa vaivasi - varmaan Hb ja paineet nousseet sen verran. Ei turvota, ei paina kylkiluihin, ei valvota, ei juuri närästäkään - siis aivan käsittämättömän mahtavaa. Tuntuu, ihme kyllä, että töissäkin jaksaisin vielä olla, nyt kun tiedän, että ei enää välttämättä tarvi jaksaa. Alkuraskaana olevan sanoin tekisi mieli todeta, että onkohan sitä ollenkaan edes raskaanakaan, kun olo on niin hyvä..



Mutta on sitä lomaa odotettukin. Esikoisen hoitopaikka irtisanottiin ensi viikosta alkaen. KainoElvikin sitä taisi pohdiskella. Meillä päätös ei ollut ihan helppo, kun pieni on viihtynyt hoidossa niin hyvin, ja parempaa perhepäivähoitajaa saa hakea. Mutta meillä kun ei ollut mitään järjellistä syytä pitää hoitopaikkaa. Miehellä melko joustava aikataulu, ja minulla äitikin asuu paikkakunnalla ja auttaa tarvittaessa. Eikä siinä tuntunut järkeä olevan enää muutenkaan pitää toista perhepäivähoitoryhmässä, jossa kaikki toiset ovat pienempiä, (meidän kulta tänään täyttänyt 3 v), riehuvaisempia ja autettavampia, pelkästään leikkiseuran vuoksi. Että haikeat jäähyväiset on ensi viikolla luvassa. Mutta sitten me tytöt aletaan yhdessä tössöttää vauvanvaatteiden, sängyn yms. kanssa. Liikuttavaa, miten pienikin on vauvasta innoissaan. Ja paikkakunnan avoimia kerhoja on tarkoitus alkaa kartoittaa heti ens viikolla.



Keskusteluun siitä, mikä synnytyksen jälkeisessä ajassa jännittää: mua jännittää todella paljon se, miten imetys lähtee käyntiin. Ekalla kerralla oli yhtä itkua molempien osapuolten puolelta se homma. Asiaa ei yhtään auttanut kukkiksen keltaisuus ja pitkähkö (2,5 vrk) sinivalohoito, saatikka pitkä sairaalassaolo levottomassa huoneessa, jossa unet oli kortilla. Mulla vain maito nousi niin sairaan hitaasti, vaikka Kukka oli heti hyvä imijä. TUntuu, että oli hiuskarvan varassa, että hänestä tuli rintavauva. Ensimmäisellä viikolla korvikemäärät olivat nimittäin todella suuria. Jännitystä ei helpota se, että tiedän, mitä voin menettää. Meillä kun hankalan alun jälkeen ihanaa ja ongelmatonta imetystä jatkui yli 2 vuotta.



Mutta romaanin äärestä tosielämään, eli nukkumaan.



puh & kumpp. 33+

Paljon on ollut puhetta siitä kun heräilee yöllä eikä saa unta, mulla sama "oire" mutta ihme ja kumma niin en ole niin kamalan väsynyt :) Tiedän sen että kun vauva on syntynyt niin olen pari viikkoa ihan kun kävelevä kuollut ja teen kaikkea hassua kun niin väsy....



Nyt muakin alko jännittää jälkisupparit. KÄÄK siis esikoisesta ei ollut mitään tietoakaan mistään jälkisupistuksista mutta kakkosesta oli ihan järkkyä, söin kaikki mahdolliset lääkkeet mitä sai sairaalassa ja kotona jatkoin samalla tyylillä....Sairaalassa jo kysyin silloin että siis mitä tää on ja onko normaalia? En kyllä tiennyt että ne pahenee synnytyksien myötä. APUVA



Yritetään nytten kaikki pitää vaavit matkassa mukana mahdollisimman pitkään ettei niin kamalan aikaseen synny...mulla oli eilen illalla ihan kamala päänsärky onneksi meni ohi ja mittasin lämpöä moneen otteeseen kun ekalla kerralla näytti mittari 34.3 ja onneksi pari tuntia myöhemmin oli noussut 35.3....



Kakkonen heräilee öisin ja se on aika raskasta mutta oeln ajatellut että tämäkin heräily " auttaa" vaan sitten yöheräilyä varten tammikuussa....



Esikoinen oli hyvä asken ku kävi salaa ottamassa suklaan niin kysyi että otitko närästyslääkettää kun olen piilottanut ne lääkekaappiin :) Minä vaan että juu, sehän on se joka mua nykyään närästää ihan kamalasti :))



Mukavaa torstaita kaikille

T:Lootuskukkanen ja Aada 32+3