SYYS-04 ja helmikuun vika viikko

Ihana aurinko tosin myös paljastaa meidän kämpän kunnon. Miten voi olla näin likaista!



Olen TAAS tänään potenut huonoa omaatuntoa kun olen huutanut pojalle. Miten se voikaan olla niin haastava lapsi. Mitään ei usko, ei yhdellä ei kahdella eikä kolmella kiellolla. Monta kertaa ollut jo jäähyllä tänään, sekä ulkona että sisällä. Itsekin päätin että en huuda mutta en taas muuhun kyennyt:(



Lähipäivinä pitäisi saada pojalle uudet lääkkeet hypoglykemiaan/hyperinsulismiin. Nyt ne on kapselimuodossa,saa nähdä miten saadaan totuteltua ottamaan niitä.



Luin viikonlopun pinon pintapuolisesti,mitään en taas muista. Meillä edelleen nukutaan huonosti,siis neiti nukkuu, tuntuu että vaikuttaa jo muistiin.



Enkelille jaksamista. Voi kun saisitte Minin ruokajutut vähän parempaan kuntoon ja sitä kautta helpotusta öihin. Jaksamista!



Helli

Pää on ihan jumissa ja niin tyhjä. Yöllisten heräilyjen lisäksi Mini valvoi yöllä yli 1½ tuntia, aamu alkoi sitten kuudelta. Jotenkin sitä aina raahautui kuin huumattuna ylös, aloittaa aamutoimet rituaalimaisesti, toisinaan itku kurkussa tai hiljaa nouseva raivo taka-alalla. Tää päivä on kulunut koomassa. Aurinko paljastaat ikävästi pölyt ja roskat, vaikka pari päivää vain siivoamisesta. Mut onneksi aurinko paistaa. Tytöt nukkuu. Nea nukahti hyvin kai siksi, kun lupasin, et pe kehutaan kovasti kodinhoitajalle, miten reipas olet. Tänään oli kotipalvelupäivä, mukana oli myös uusi mukava työntekijä ja Nea oli ihan innoissaan, kun olivat 2 tuntia puistossa.



Oma olo olikin sitten vaikeampi. Jäin kotiin juomaan kahvia, telkku auki, naistenlehtiä. Anoppi soitti ja mä repesin itkuun (Jatukin sai osansa mun ryöpystä..). Itkin sitä, miten kamalalta tuntuu, kun ei itse jaksa, vaikka haluaisi, miten epäonnistunut olo jne. Ei tän näin pitänyt mennä. Kaikki mun haaveet lapsista, äitinä olosta on romuttuneet. Ei mustä pitänyt tulla äitiä, joka tiuskii ja räjähtelee, eikä jaksa, kulkee jaksamisen äärirajoilla, unohtaa kaiken niiltä vuosilta, kun lapset pieniä ja odottaa vain aikaa, kun kaikki olisi toisin. Tiedän. En itse voinut valita sitä, et lapset on allergisia, et Mini ei nuku. Tiedän, et väsyneenä olisi epänormaalia olla aina hyväntuulinen, jaksavainen ja lempeä. Mut oon vaan niin surullinen ja pettynyt. Ja mietin, et mitä ne muutkin ajattelee. Ja että joku muu varmaan jaksais. Vaikka tiedän, et monet ystävät jo ihan hajalla parista viikosta, kun lapsi nukkunut huonosti tms.



Hellille haluankin toivoa jaksamista. Teilläkin on niin pitkään toi unettomuus jatkunut, että en yhtään ihmettele, että et jaksa olla kärsivällinen, kun poika ei tottele. Mun unelmissa olin äiti, joka ei huuda, vaan jaksaa olla pitkämielinen ja ymmärtäväinen. Mutta en usko, että kukaan, KUKAAN jaksaa väsyneenä ja unettomana kestää uhmailua tyynenä. Ymmärrän niin sen syyllisen olon, itsekin päätän, että nyt en korota ääntä. Ja taas joudun pettymään. Väsymys ja uhmaikäisen temput on kurja yhdistelmä. :-( Toivottavasti uusi lääke menee helpommin alas. Nea oksentaa aina, kun lääke pitäis antaa ja se annetaan aina itkun ja huudon kanssa. Ei auta mitkään houkuttelut herkuillakaan tms..



G: MISTÄ HAAVEILET TÄLLÄ HETKELLÄ? Mulla tuli tää mieleen, kun naapurista tulvi ihana pullantuoksu ja mietin, että miten ihanaa olis jaksaa leipoa lasten kanssa, tehdä perheenä kaikkea kivaa ilman, että kamala uupumus ja kireys ja itkuisuus seuraisi aina varjona. Haaveilen tavallisesta elämästä, unesta, et jaksais iloisena nauttia lapsista. Haaveilen siitä, et Nean pelot viimein hellittäisi ja saisin nähdä hyviä ystäväperheitä rennosti ja ilman stressiä (meillä oli kamala vierailu ystävien luo, Nea oli tosi itkuinen ja ahdistunut, kun pelkäs 2-v kiljahtelevaa poikaa, ei juuri ehditty jutella..) Ja että Mini paranisi ja miehen selkä tulis kuntoon. Tämä hiljainen pyyntö lähetetään Taivaan valtaistuimen ääreen. Tiedän, että sieltä katsovat lempeät kasvot, jotka kuiskaavat, että meitä kannetaan silti, meitä siunataan asioilla, joita emme edes aina ymmärrä siunauksiksi.



Te syysystävät olette yksi näistä siunauksista minun elämässäni. Kiitos.



Enkeli1 ja Nea+Mini

Voi kun Enkeli oli kaunis viesti :(

Jaksuja ja voimia!!



Nyt pihalle

moi



Ramika

Yhdyn ENKELIN sanoihin, väsynyt äiti ja uhmaikäinen on huono yhdistelmä. Väsyneenä pinna on mullakinn olematon.

Ei ole mennyt ihan sen haavekuvan mukaan täälläkään, lapsillekin olisin toivonut toisin.

mutta koitetaan löytää ne valopilkahdukset. muskakin on tununut väliin et mitä järkee mun on olla lasten kanssa kun on kiree ja väsynyt jne.



nyt ei pysty taas enempää, kun nää lapsoset tässä hyörää.



Muuten menen huomenna kampaajalle ja koitetaan päästä seepranraidoista!!



tiivii

Taas on päivät vierineet, enkä ole kerinnyt pinoon. Yksinkertaisesti olen ihan poikki, syynä tähän on tämä lapsiperheen arki, työt ja kaikki. Ilmeisesti minusta ei ole tähän ;D



Mistä haaveilen tällä hetkellä Gee: Haaveilen yhteisestä koko perheen lomasta jossain lämpimässä paikassa, ilman tätä toppavaaterumbaa. Täällä on tod talvinen ilma, eilenkin mittari näytti -26 astetta aamusella, hrrrrrr! Tänään on ollut sitten sellainen muutaman asteen pakkanen ja lunta reilusti yli puoli metriä. Eli ihan umpitalvi vielä näillä leveyksillä. Hiihtolomakin on koululaisilla vasta ensi viikolla. Myöskin mies on lomalla, joten pienetkin saavat hoitovapaan viikon. Vain minä riennän työmaalle ja painan siellä niskat limassa (joskus ihan kirjaimellisesti..yöks!)



Työasioista vielä sen verran, että pitäkääs siskot peukkuja. Meillä on auki pari paikkaa, pistin hakupaperit sinne. Toivottavasti tärppäisi, nimimerkillä odotettu on.... Ainahan vakipaikka määräaikaisen työsopimuksen voittaisi.



Enkeli, kirjoititpa taas kauniita. Voimia ja jaksamista sinulle ja lapsille, sekä miehelle selän paranemista!



Helli, meilläkin on toooooosi likaista, huomasin sen just eilen aamulla, kun aurinko paistoi. Mutta siitäkin selvisi, kun käänsi sälekaihtimia pienemmälle. Nopea siivouskeino.... ;)



Mutta nyt menen lasten kanssa leikkimään, huono on omatunto taas, kun on ollut niin paljon poissa kotoa.



Voikaa hyvin!



Mimmu ja lapset x3

Mistä haaveilen tällä hetkellä? Haaveilen siitä, etteä meidän perheellä olisi joskus tarpeeksi tilaa, että jokaisella olisi oma soppi ja tavaroillakin kaapissa oma paikka. Jos tämä haave ei ikinä toteudu, toivo, että me perheenä jaksamme sopeutua tähän ainaiseen kaaokseen, emmekä aivan menetä hermojamme. Haaveilen myös siitä, että kun lapset kasvavat aikuisiksi ja tekevät lapsia, kokoontuvat he kaikki perheineen meille ison pöydän (josta myös haaveilen) ääreen :)



Eilen olimme tyttö-keskimmäisen ja koiran kanssa kävelylenkillä. Tyttö mietti kävellessään kaikenlaista. Vastaan tuli mm. teinityttöjä tiukoissa farkuissaan ilman pipoa (pakkasta lähemmäs 20 astetta). Kohta tyttö sanoi: " Ajattele äiti, jos kaikki ihmiset olisivatkin samanlaisia...Kaikilla pitäisi olla kaulassa koru, jossa lukisi hänen oma nimensä, että hänet tunnistaisi. Ja sitten kaikki haaveilisivat siitä, että olisivatkin erilaisia, eikä samanlaisia" . Kaikkea sitä tokaluokkalainen miettii.



Enkelille ja muille unettomille toivon unia ja lepoa*** Minä myös tarvitsen kunnon uneni ja hermostuisin kyllä jo paljon teitä aiemmin, jos en unta saisi. Onneksi minulla oli lasten ollessa vauvoja " Mies-joka-herää-aamulla--ja yöllä" . Nykyään tuo mies kyllä nukkuu nykyään iltatorkkujakin.



Kivaa alkuviikkoa kaikille!



SaaMa

Huomenna pitäs töihin taas mennä,ärsyttää vaan kun olo ei ole kummonen.En oksenna mut mahassa jotenki möyrii ja ruoka ei maistu..

Aamulla ois pakko olla työkunnossa.Tiedän et kukaan ei ole korvaamaton,mut meillä vaan se yhden poissaolo tuntuu sitten muiden niskassa.



Täytyy palata myöhemmin...



jatu

Enkeli, minua alkoi itkettämään kun luin viestisi. Tuntuu niin epäreilulta :( Mitään muuta en täältä käsin voi tehdä kuin toivoa - ja lähettää myös omalta osalta pyyntö sinne jonnekin korkeuksiin teidän puolesta. Että pian toiveesi toteutuisi, ja normaali elämä alkaisi. Se ei todellakaan ole liikaa pyydetty. Halaus.



Mun haavettani tuskin tarvitsee edes ääneen enää sanoa. Mun haaveissani on toinen lapsi. Mutta ehkä kaikella on jokin tarkoitus, en tiedä. Surullinen ja pettynyt olen minäkin, menkat alkoi taas. Ja kun vielä kuulin kautta rantain, että minun pitäisi olla onnellinen siitä että ylipäätään on lapsi, että ei mun kohdalla ole oikeutta oikeasti surra " lapsettomuutta" . No, ei kai - tottakai olen onnellinen että minulla on tyttöni! Mutta miksi en saisi surra sitä että en ehkä saa toista lasta .. En ymmärrä. Äh, en vielä heitä kirvestä kaivoon. Ottaa vaan aivoon joidenkin ihmisten kapea-alaisuus.



Öitä!



Alli

Mies työmenoissa, minä lasten kera kotona. Näköjään kohta onkin jo iltatoimien aika.



Olen innoissani suunnitellut syyslapsosen huonetta ja uusia järjestyksiä. Mietin, jos esikoiselle ostaiskin uuden sängyn kera uuden lipaston. Saisi saman sävyiset. Vanhan lipaston sais yläkerran käytävälle ja sinne vois sulloa papereita yms. työhuoneesta. Lisää säilytystilaa, kun työhuone pitää tyhjentää! Seinien sävy taitaa olla valittu, joten maalaamaankin vois ruveta (kunhan sen maalin käy ostamassa ensin).



Jatu, miten meni työpäivä?



Enkelille taas kerran jaksua! Samoin Hellille, Tiiviille, Mimmulle jne.



T: Ynis

Iltavuoro oli ja ajattelin lähteä. Paikka menee kiinni 19.30 ellei ole mitään erityistä ja nyt ei ole joten lähden. Muutenhan täällä pitää olla 21 asti.



Alli, sulla on ihan samanlainen oikeus surra toisen lapsen kaipuussa! Minullekin lääkäri sanoi syksyllä melko tympeästi että " sinullahan kuitekin ON jo yksi lapsi" . Se on varmaan vähän erilaista surua, mene ja tiedä kun eihän sitä voi verrata tilanteeseen, jossa kaipaa sitä ensimmäistä. Mutta ei se ole sen toisarvoisempaa, minä sen tiedän. Ärsyttää juuri sellaiset kommentit, että ole onnellinen kun sulla on edes se yksi. Samalla tavalla ärsyttää ja loukkaa se toinen ääripää kun ihmiset utelee, miksi ette TEE toista lasta.



Jepulista jee, nyt mä taidan lähteä pyöräileen kotiin. Tänään tulin tosiaan pyörällä kirpakassa -10 asteessa, joskin aurinko lämmitti kivasti että hikihän siinä tuli. Se kävi alkulämmittelystä kun menin ennen iltavuoroa salille tuohon läheiseen kylpylään. Ja sitten olen täällä vielä järkkäillyt kokoustiloja ja kantanut siis muutaman suht painavan pöydän ja tuoleja. Joten joku herkku tekis poikaa tänä iltana:) Vaikka yritän nyt kovasti karsia turhat hiilarit pois esim jättämällä pullan pois. Onnistui se eilen muttei tänään : DMutta tälle päivälle olen muuten tsempannut ja lisännyt sitten proteiinin saantia.



Mutta nyt kotiin.



T-P

Ei eilen ehtinykään.



Kiitos kysymästä Ynis,töissä meni ihan ok mut matkalta piti soittaa et myöhästyn vähän-en jaksanu kävellä niinku normaalisti!Maha edellee turpoo ja ruoka ei oikein maistu...



Enkeli:Et ole huono äiti,olet ihana,hyvä,paras äiti lapsillesi.Teidän elämä on tosi kohtuutonta!!!!Ei ihme jos ei jaksa!!!Olet hakenut apua ja saanut sitä-se on tosi hyvä ja tekee susta vielä paremman äidin!



G:Haaveet.....rivari ja oma pikkupiha,miehen kanssa kaksin jonneki viikonlopuks,koko perheen kanssa jonneki lämpösee lomalle....Siis arkea pakoon tekis mieli!kovasti tökkii työelo nyt!Ja se vauva...haaveena seuraa mukana.



Tsemppiä T-P ja Onska huomiselle!!!!



Mies tahtoo tähän..



jatu

Ulkona ihana pakkaskeli. OIkein talvinen näky kun lunta on jo aika paljon maassa ja taivas on pilvetön ja aurinko kajastaa. Pakkasta on 10 astetta ja sekin tuntuu jo kovalle pakkaselle kun onhan se melkein eniten, mitä meillä on tälle talvelle ollu.



Jännittää tämän päiväinen Onnin operaatio. Tähän asti kaikki on menny niin ku ajattelin. Onni ei ollut eilen nukkunut päiväunia tarhassa ja oli illalla miehen ja veljeni kanssa jääkiekkopelissä. Tulivat sieltä ja sitten 21.30 tienoilla laitoin sen vastan nukkumaan. Tarkoituksella niin myöhään, että nukkuis pidempään. Tuolla se nukkuu edelleen. Tuli 5 aikaan väliin, joten enää en voinut yrittää tarjota edes ruokaa silloin kun 6h pitää olla syömättä. Kasin pintaan saa antaa sitä mehua, joten kai se sillä pärjää...



Meillä on illat menneet taas mielenkiintoisiksi. Siis jotain ihan erilaista kuin ennen. Just kun pitäs lähteä nukkumaan, alkaa ihme reuhaaminen ja hokee kakkapyllyä ja pippeliä ja sanoo " oot tyhymä" jne. Sitten kun vie Onnin sänkyyn, se saa siitä vaan enemmän virtaa ja alkaa ihan mahottomaksi. Toistaiseksi se on enimmäkseen naurattanut mutta tuskin kauaa. Sunnuntai-ilta oli eka tämmönen ilta ja oltiin ihan pihalla miehen kans. Sitten kun mikään ei auttanut, otin radion ja levyt siltä pois kirjahyllyn päälle. Se kun on sille tärkeä kapistus, kuuntelee paljon omia levyjään niin johan rauhoittui. Vaikkei siis illalla tietysti kunntele.



Selvästi joku astetta vahvempi testailukausi. KUn alkoi eilenkin vouhottamaan eikä suostunut juomaan sitten kaakaota koska ei itte saanut laittaa jauhetta maitoon niin vein sitten rauhottuun omaan huoneeseen. Alkoi nimittäin läpsiä ja haukkuun taas tyhmäksi. Sen että vein sen sinne ja panin oven kiinni niin poika oli takas keittiössä. Ihan käsittämätöntä Onnilta:) Mutta rauhoittui se sitten kunnes piti sinne sänkyyn mennä.



Olihan se yliväsynytkin. Hetken aikaa pidin sylissä ja juteltiin mukavia ja kun laitoin sänkyyn, sammui ku saunalyhty.



Perjantaina olis iltamenoja taas. Vai onko se taas, no ei siitä ole vissiin ku 3 viikkoa ku viimeks olin. Nyt on työkaverin läksiäiset. Jää eläkkeelle. On ollut talossa töissä kokkina siitä lähtien kun talon kivijalka muurattiin vuonna 74! Ihan iisiä menoa kuitekin tiedossa illalle. Mutta kiva kuitenkin. Joku kabaree juttu vai mikä lie se nyt on joka mennään katsoon. Siinä esiintyy näitä oululaisia tanssii tähtien kanssa tanssijoita.



Jokohan olisin pulissut tarpeeksi.



Enkelille voimia!!! Minä en käsitä, miten sinä vielä jaksat ylipäätään tehdä mitään. Kunpa nyt tosi äkkiä tulis käänne parempaan niissä allergioissa!!!



T-P

Nyt on seminaarityö sellaisella mallilla että kerran vielä luen sen läpi ja teen tarvittavat pikkukorjaukset, ja viimeistään huomenna laitan menemään. On siinä kyllä ollutkin hommaa!!!!



Olen muuten aivan puhki, hädin tuskin pääsen aamuisin sängystä. Työterveyslääkäri oli sitä mieltä, että olen masentunut, ja tarvitsen mielialalääkkeitä - en ole samaa mieltä, omasta mielestä olen vain väsynyt. Sairaslomailin viikon, ja nyt aion jaksaa olla töissä ja hoitaa hommat sekä töissä että opinnoissa. Niin kerta.



Meillä kotona on kaaos, ja viikonloppuna olisi tarkoitus juhlia Milon synttäreitä. Onneksi mies on hommannut pojalle uuden fillarin lahjaksi ja mies myös hoitaa leipomiset ja muut, mutta kai minunkin pitäisi jotain tehdä. Kuten siivota. Ikkunoita ja niitten pesua en viitsi edes ajatellakaan.



Nyt täytyy tehdä jotain järkevää, so long. VOimia Enkelille ja Allille ja muillekin tarvitseville!



Puss och kram,

Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Mammapalstan tikkaremmi ehkä tietää. Tyttösten tauti 238 tänä vuonna.



Kukkuu

Olen kaukana asiantuntijasta, mutta sellaisen käsityksen olen saanut, että nokkosihottuma/-rokko on allergian aiheuttamaa. Voi tulla ihan vaan kylmästäkin, ei aina ruoka-aineesta tms.



Lähden sänkyyn lukemaan...



T: Ynis

Tänään just työkamun kanssa " nokkorokosta" puhuttiin..Hänen siskonsa lapselle tulee todella usen flunssan jälkeen nokkosrokko.Eli voisko flunssa laukasta reaktion...



Näin vastaa tikkaremmi,nyt katsomaan oisko tohtori Greyllä viisaampia ajatuksia..



jatu

http://www.sairaslapsi.com/frame.cfm/cms/id=714/sprog=4/grp=2/menu=1/



Tuolla on asiaa nokkosihottumasta - ei sanottu, että se voisi johtua rokosta.

Niin on Onnilta poistettu kitarisa ja laitettu tuubit korviin. Kitarisa oli huomattavan suuri ja korvat oli liimakorvat! Että tarpeeseen tuli leikkaus!!!



Kaikki meni ihan nappiin. Oltiin jo ennen klo 10 aamulla ilmottautumassa, kympin jälkeen sai emlat käsiin. No sitten piti odottaa ja 11.20 sai esilääkkeen. Ja olin tikahtua nauruun kun se alkoi vaikuttaa. Hassua nähdä reilu 3-vuotias kännissä :D Sattui tuttu perhe sinne yhtäaikaa, heidän 1-vuotias sai putket korviinsa ennen Onnia ja ne nauroi ihan katketakseen kun näkivät Onnin, joka yritti seisoa pinniksessä muttei jalat kantaneet.



Pian klo 14 jälkeen haettiin Onni heräämöstä ja se oli ihan jees. ylähuuli oli vaan turvoksissa ku mikä, oli jäänyt jotenkin puristuksiin sen vekottimen väliin, joka pitää suun auki. Söi jätskin, joi mehun ja pani takas nukkuun ja nukkui 2h. Viiden kinkamilla sitten heräteltiin kun otettiin tippa pois. Ja lisää jätskiä koneeseen.



Ihan käsittämättömän reipas poika! Silloin meinas itkettää kun ottivat kanyylin pois mutta pidätellen vaan nyykhytti. Mummulan kautta muusia napaan ja kukaan ei olis kyllä uskonut, että on ollu operaatiossa tänään.



Joten hyvillä mielin. Illalla nyt vähän meinas sattua korvaan kun laitoin jotain tippoja. Oikea korva, jota viime viikolla valittikin nuhassa kipeäksi, oli enemmän niin ku liimakorva tai jotain. Sieltä sitä mönjää tuleekin kohtuullisen paljon.



Vitsi kun miettiin, mitä marraskuussa lääkäri sanoi. " Lapsihan kuorsaa, jos sillä on räkää nokassa eikä saa henkeä siksi nenän kautta. Laita humidose suihketta ja käske laittaa myös tarhassa." Argh!!! No osaltaan hoitajien orastava lakko varmasti oli syynä, ettei antanut lähetettä.



Tämän enempää ei tällä kertaa. Ihanaa, että se on ohi ja päivä meni ihan mielettömän mallikkaasti.



T-P

Missäsä kaikki luuraa? Meillä mennyt kotipäivä ihan loistokkaasti vaikka aikaisin Onni on herännyt. Ei valita kipuja eikä mitään, oikea korva vuotaa sitä mönjää mutta se kai on hyvä se. Huomenna sitten töihin. Onni varmaan vois mennä tarhaankin mutta olkoon nyt vielä kotona.



Kohta mummu ja pappa tulee kahville kun on nimipäiväsankari talossa!



T-P

Kohta pitää tytöt herättää. Mä kattelin eilisen Unelmien poikamiehen, join kahvit ja söin 3 palaa suklaakakkua. Ihanaa ei aivotoimintaa vaativaa oleskelua! ;-) Tänään kävin kaupungilla, kun oli kp päivä. En vaan osannut nauttia, itketti ja väsytti. Löysin sentään Minille uuden välikausihaalarin kevääksi. Itselleni oli tarkoitus ostaa jotain, mut vaatteet on joko kummallisia (olen ulkona uusista trendeistä/liian vanha) tai liian kalliita tai sitten vamma on mun päässä. Jatun kanssa mietittiinkin, et pitäis mennä johonkin stailaukseen/muuttumisleikkiin! ;-) En kertakaikkiaan osaa ostaa uudenlaisia vaatteita, vaan aina vaatekaappiin päätyy mustia paitoja/housuja..



Nean uhma hieman laantunut. Unille meno sujuu hyvin ja on onneksi nukahtanut päiväunille (säästytty yöllisiltä huutoraivoilta). Mini on oppinut kiipeämään sohvalle, osaa kyllä tulla alas, mutta seisoo ja huojuu siellä uhkaavasti -on siis aika vahdittava tapaus tällä hetkellä.



TP, hienoa, et toimenpide meni noin hyvin ja josko sairastelut helpottaisi nyt!



Tiivii, kävitkö uudelleen kampaajalla?



Olisko BÖÖ-kierroksen aika! Kuka on eka!?



Enkeli1 ja Nea+Mini