****TAMMITENAVAT vko 9****

Tervehdys!



Kysyn maidosta! Minun maito haisee ihan hiivalle ja värjää liivisuojat oranssin ruskeiksi.



Mitään tällaista en muista esikoisen kohdalta. Joten millaista teidän oma maito on? Johtuuko tämä haju lääkkeistä vai mistä. Juoko Olavi maitoviiniä :)



Tällä viikolla on kaikki mahdolliset lääkärit taas. Yritin lauantaina ulkoilla, ihan turhaan. Kaameat vatsasäryt ja jalkasäryt. Tuo kätilön runnoma polvi ei ole tullut paremmaksi, joten tapaan ortopedin huomenna. Huomenna on myös neuvoja pojalle ja mulla jälkitarkastus. Milleköhän erikoislääkärille pitäisi älytä pyytää lähete tämän mahan takia?



Voikaa paremmin!



T. Ametisti ja Olavi, järjettömän suloinen, 6vk.

Taas uusi viikko edessä! Meillä ei ole vielä kahta samanlaista päivää ollut ja tällä viikolla täytetään sentään jo 8 vkoa. Hassua!



Ametisti: kyllä täältä tulee sellaista valkoista maitoa... Kumpi onkaan ensin, neuvola tai lekuri, niin kysy ihmeessä asiasta! Muutenkin huolestuttavaa tuo vatsakipu! En muista mihin kaikkiin paikkoihin olet ottanut yhteyttä asiasta, mutta kyllä tuohon olis joku selitys saatava! Ei siellä neuvolassa osattu mitään sanoa asiasta?



Me saatiin vihdoinkin hankittua partsivaunut, ni ei tarvi enää kaatosateessa lykkiä tuolla pihalla tuntikaupalla :-) Eilen testasin niitä, kun oli aika hurja keli taas vaihteeks ja tunnin välein hyssyttämällä sain Millan koisaamaan 3 tuntia!



Ollaan nukuttu perhepedissä nyt viikko... Ja ainakin Milla nukkuu hyvin, ei pidä ihan niin julmettua ähkimistä ja korskuntaa siinä (tai sit mä lyön tissin suuhun nopeemmin ku se on siinä vieressä eikä tarvi nousta itse sängystä...). En ole uskaltanut sen viimeviikkoisen hysteerisen itkusuuden jälkeen edes kokeilla omaan koppaan laittoa... Mulla on lisäksi vankka epäilys, että huuto johtui kananmunasta! En sitä nimittäin normaalisti juurikaan syö, mut viime vkolla tuli syötyä useampana pvänä. En tiedä onko vaan kuvitelmaa... Toisaalta viime la huusi taas illalla jonkin aikaa sellaista kipuitkua, mutta ei tosiaan tuntikausia kuten aiemmin viime viikolla.



Toisaalta haluaisin pois perhepedistä, mutta toisaalta on se niin hirmu suloinen siinä kainalossa nukkuessaan... Mietityttää myös se, kuinka äkkiä vauva tottuu nukkumaan aina toisen lämmössä ja ei enää sit suostukaan omaan sänkyyn... No, kai se viimeistään 18-vuotiaana omassa pedissä nukkuu, heh heh.



Mites muuten te muut, joilla on sylivauva (eli ei valveilla ollessaan viihdy muualla kuin sylissä), oletteko onnistuneet pitämään vauvaa lattialla lainkaan? Mä sinnikkäästi yritän joka pvä, mutta ei Milla siinä kyllä kauaa viihdy... Max 10 minsaa menee ja sit palaa proppu. Kaiken lisäks ei viihdy enää edes kantoliinassa, kun sieltä ei näe ympärilleen. Alkaa olla meikäläisen hartiat aika solmussa kun kanniskelee tota nyyttiä ympäri kämppää!



Jaksamisia kaikille!



Miukkis&Milla 3.1.08

Tervehdys kaikille!



Eilen oli ristiäiset ja ne meni hyvin. Meille tuli vieraita lauantaina ja sunnuntaina ristiäiset alkoi kirkossa klo 11. Kaiken kaikkiaan olimme vajaa 20 hlöä paikalla.



Ristiäisten jälkeen siirryttiin tilausravintolaan, jossa olimme tuntia aiemmin kuin sovittu, mutta henkilökunta oli ihanaa ja mukautui tilanteeseen. Ihanaa ruokaa ja palvelua saatiin ja sitten päästiin todella heti lepäämään kotiin. Oli meille kyllä oikea ratkaisu järjestää juhlat ravintolassa.



Nimeksi tuli Mikael ja kaski muutakin etunimeä poikamme sai.



Nyt en muuta ehdi kommentoimaan. Toivottavasti kaikki voitte hyvin.



T: Emem ja Mikael 2 kk + 4 pvää

Miukkis, ei meidän Vienokaan viihdy itsekseen pitkiä aikoja.Kantoliinaan rauhoittuu milloin rauhoittuu eli ei aina. Meillä on niin kylmät lattiat että en ole pitänyt siellä. Sohvalla tai sängyllä pötköttelee joitain minuutteja ennenkuin alkaa kiekumaan seuraa.



Oranssi maito on ihna normaalia.Rintamaidon väri vaihtelee veden värisestä valkooiseen, kellertävän kerman väriseen ja jopa oranssiin. Tuo hiivan haju on kyllä vähän outoa. Mun maito on vaaleaa.



Ametisti, toivottavsti alat saada selvyyttä vatsakipuihisi jotka eivät missään nimessä ole enää normaaleja!!!!! Älä usko, jos joku yrittää sellasita väittää.



Meillä nukutaan myös aina ainakin osa yöstä perhepedissä. Välillä Vieno ei halua omaan koppaan ollenkaan ja sit on sellainen möykkä että on pakko ottaa viereen. Mutta koska tämä vauva on ihan varmasti viimeinen, olen ottanut sen asenteen että olkoot äidin kainalokananen sitten=)



sammermanni ja vieno 8vkoa 3pvää

Emem: Mikael oli minunkin suosikki nimeksi meidän pojalle, mutta mieheni vähän vierasti sitä, koska veljensä toinen nimi on Mikael. Ajattelin, etten viitsi asiasta jankata jos se nimi häiritsee toista sitten aina. Keksittiin monta muutakin hyvää nimeä jo ennen pojan syntymää ja syntymän jälkeen valinta niistä oli ihan selvä.



Meillä oli siis ristiäiset ja 9.2. ja poika sai nimekseen Juuso. Myös hänellä on kaksi muutakin nimeä. Sukunimeksi tuli mieheni sukunimi ja ensi syksynä olisi tarkoitus saada minullekin sama sukunimi heidän kanssaan.



Meillä on arki sujunut jo monta viikkoa oikein mukavasti. Juuso on ihan älyttömän kiltti eikä turhista kitise. Viimeiset pari viikkoa on jo viihtynyt ihan kivasti itsekseenkin välillä. Ristiäisten jälkeen hän on suostunut syömään tuttia ja sekin on helpottanut paljon. -Ei tarvitse ihan joka välissä tunkea rintaa suuhun. Omassa sängyssään, meidän isossa sängyssä, lattialla viltin päällä ja sitterissä hän saattaa viihtyä jopa puolikin tuntia katsellen ympärilleen. On ihanaa seurata kun hän ottaa kontaktia milloin mihinkin. Kasvot ovat tietysti se mielenkiintoisin, mutta paremman puutteessa " juttukaveriksi" kelpaa vaikkapa joku lelu tai pöydänjalka. :-)



Tarkoitukseni ei sitten ole retostella kuinka mukavaa meillä on. Tunnen suurta sympatiaa teitä kohtaan, jotka taistelette vauvojenne tai omien masuvaivojen kanssa. Toivotan paljon jaksamista!



Hassua kuinka sitä on vähän epävarma olivat asiat kuinka vaan. Jos lapsi itkee paljon, niin se ei ole hyvä ja jos lapsi on kovinkin kiltisti niin sitä alkaa miettimään, että onkohan hänellä kaikki hyvin kun noin kiltisti on, tuleekohan vauvasta masentunut kun hän noin hiljakseen on välillä?



Meillä siis kaikki hyvin, paitsi että poika on pantannut kakkaa nyt viikon vaikka tähän asti on kakkaillut 2-4 päivän välein. Ja minä syyllistän itseäni joskus jos en ihan koko päivää pidä aktiivisesti vauvalle seuraa. Taidan olla vähän höpsö...



Ihanaa, aurinkoista viikkoa mammat!



Siru-Sofia ja Juuso 8vk

Miukkis kyseli tuosta vauvan lattialla viihtymisestä ja mietiskeli sitä perhepetiasiaa... (muitten kysymyksiä en muistakaan, niin hirveästi luettavaa että en jaksanut lukea kuin tämän pinon!)



Meidänkään vauveli ei kyllä kovin kauan viihdy yksinään, ehkä sen 10 minuuttia! Eilen kyllä taisi killitellä keittiön lattialla sitterissä aika tovin, kun laitoin ruokaa ja hääräsin siinä ympärillä. Olisiko ollut maksimissaan puoli tuntia... mutta aika heikosti neiti viihtyy ilman paijausta/tissiä. Välillä tulee mietittyäkin että ottaako sitä itse tuhan pikaisesti neidin aina syliin vai pitäisikö antaa ähistä hetkisen ennen kuin rientää apuun...?



Ja sitten olen miettinyt ihan samoja juttuja tuosta vieressä nukuttamisesta, alussa nukutin vauvaa omassa sängyssä, sitten pätkittäin vieressä ja nyt muutama yö on mennyt ihan kokonaan kainalossa. Kai sitä on itsekin huomannut miten paljon helpompaa se on kun ei tarvi nousta sängystä, ja toisaalta tyttökin tuntuu nukkuvan paremmin! Mutta sitä pelkään itsekin että oppiiko tytsy liiaksi nukkumaan äidin viekussa, jos se omassa sängyssä nukkuminen ei enää sitten onnistukaan kohta? Päikkärit tulee kyllä nukuttua pinnasängyssä, kuten nytkin kohta kaksi tuntia on mennyt.



Meillä on mennyt ihan mukavasti, rytmi ei ole vieläkään ihan selkiytynyt mulle mutta tuntuu ainakin jotenkin olevan samantyyppinen kuin meillä vanhemmillakin; nukkumaan mennään vasta joskus puolen yön paikkeilla ja ylös noustaan kymmenen korvilla. Nyt on mennyt muutama yö että eka yösyönti tapahtuu vasta joskus puoli viiden paikkeilla, toinen seiskalta-kasilta (noin) ja sitten noustaankin ylös. Päiväaika onkin sitten vähän epäselvempää mulle, tissillä ollaan aina välillä, tässä puolenpäivän paikkeilla nukutaan 2-3h unet, toiset tulee muistaakseni aika pian perään, sitten iltapuoli menee pienillä tirsoilla ja tissittelyllä aika pitkälle. Jossain välissä on ollut sellanen parin tunnin valveillaolojaksokin. Ilta on yhtä sylissä pitoa ja tissiä vähän väliä. Ja sitten tosiaan puolenyön paikkeilla alkaa uni voittaa.



Miten te muut olette aloittaneet vauvan ulkoilmaan totuttamisen? Itse olen vasta kerran vienyt tytön 15 minuutiksi vaunuissa ulos. Pitääkö se totuttelu tehdä niin että niitä 15 min pätkiä on ensin muutama, sitten muutama vähän pidempi ja taas pidempi jne vai voiko nyt seuraava kerta olla jo pidempi jakso? Ja paljonko saa kerralla pidentää tuota jaksoa?



Sitten olen huomannut sellaisen ihan hassun asian, että mulle kyllä iski vauvakuume heti laitokselta lähdettyä! Nytkin äsken ajattelin että miten olisi mukava jos tulisin taas raskaaksi. Heh... saapa nähdä, miten se mieli muuttuu jos tässä vielä oikein masuvaivoista päästään osalliseksi tai muuten kun tuo vauva tuosta vähän kasvaa! Niinhän ne kaikki sanoo että kyllä ne vauvat on NIIN helppoja noin pienenä!!



Jees. Pitääpä mennä tekemään taas itsensä jotenkin hyödylliseksi. Voimia kaikille mammoille!!



Tolleroinen ja tytsy 3.2.

Aika menee kuin siivillä. Vauva on kiltti, ei edelleenkään kitise muuta kuin nälkäänsä, valvoo kylläkin päivällä pidempään, saattaa killistellä jopa kaksi syönninväliä hereillä. Viihtyy parhaiten sylissä, mutta lattia tai sitterikin kelpaa, ainakin vähäksi aikaa. Hymyjäkin jakelee, toistaiseksi kuitenkin vain minulle =) Jollakin toisellakin oli " käsistään kätevä" vauva, meillä neiti touhuaa myös jo uskomattoman paljon käsillään. Tänään tempaisi minulta silmälasit päästä! Olisin uskonut sen olevan vahinko, jos olisi tehnyt sen vain kerran, mutta teki sen samantien uudelleen!



Kiitos Mantelihammas? vinkistä ihokontaktista imettäessä! Ei se imetys edelleenkään aivan onnistu, mutta huijaamalla (ensin pulloa samassa asennossa ja lennosta tissi suuhun) onnistun toisinaan saamaan neidin imemään. Enää ei niinkään nukahda tissille vaan raivoaa pää punaisena! Tärkeintä on kuitenkin että lapsi syö ja kasvaa, eli jos ei tissille opi niin sitten ei opi. Oma äiti välillä ärsyttää, tuntuu ettei hänellä ole muuta asiaa enää kuin harmitella imetysongelmia. Aivan kuin sitä ei stressaisi jo tarpeeksi ilman hänen kommenttejaan! Maitoa onneksi vielä tulee, ei sentään enää yli oman tarpeen. Mutta luovuttakaa ihmeessä te, joilla maitoa tulee runsaasti.



Kakkaamisesta on ollut aikaisemmin puhetta. Meidän neidillä on myös kakka melkeinpä joka vaipassa, kasvaa hyvin eikä mitään masuvaivoja ole. Samanlainen " läpipaskuri" oli ja on edelleen myös keskimmäinen lapsi, eli tuo aineenvaihduntarytmi näyttää säilyvän. Eli aivan normaalia, kuten myös se että kakkaa kerran tai kahdesti viikossa.



Tuosta perhepedistä. Riippuu varmaan ihan lapsesta kuinka helppo tai vaikea on isompana totuttaa omaan sänkyyn. Meidän keskimmäinen saatiin vasta ihan hiljattain siirrettyä omaan sänkyyn (kohta 4v.) ja yhä edelleen tulee toisinaan yöllä viereen. Milloin näkee painajaisia, milloin palelee ym. Ja nukutettiin siis vauvana alusta asti vieressä. Saa nähdä miten tämän neidin kanssa käy... Vaihtelevasti nukkuu vieressä tai pinniksessä, yleensä aamuyöksi jää viereen.



Ulkoilusta: kyllä niitä ulkoiluaikoja voi pidentää aika nopeaa tahtia, varsinkin jos on lauha sää eikä kovin tuulista. Meillä esim. eka ulkoilu oli 15 min. seuraava 30min ja sitä seuraava jo 2 tuntia.



Nyt isommille iltapalaa laittamaan ennen kuin vauva herää. Mukavaa viikkoa kaikille!

aksiina ja neiti 28.1

Mukavaa että suurimmalla osalla on hyvin nukkuvat vauvat. Meillä ei. Viime yönä raivosi yhteen saakka, nukkui reilun tunnin, valvoi toista tuntia, heräsi viideltä ja siinä se. Eli kaksi tuntia kai nukuttiin.



Mä olen suurimman osan ajasta yksin näiden lasten kanssa kun mies on pitkiä pätkiä töissä. Olen yrittänyt saada vauvalle jotakin rytmiä näin päivisin, koska muuten elämä leviää käsiin. Myös yöt helpottuu kun päivät on rytmitetty.



Mutta heti kun tuo äijä on kotona, niin kaikki menee sekaisin. Kun vauva olisi hereillä niin se nukuttaa sen tavalla tai toisella. Eli kaikki muut ajat paitsi päiväuniajat ja yöt. Ja taas minä valvon yöt. Eihän se sitä äijää kiinnosta kun se nukkuu per*e homeessa kaikki yönsä hyvin.



Tänään se on kotona ja taas elämä sekaisin. Valvotun yön jälkeen olisin nukkunut pari tuntia aamulla, mutta ehei... heti kun vauva sen sylissä inahti, tuli herättämään mut syöttämään. No en sitten saanut enää unta. Eikä vauvalla ollut edes nälkä.



Ja jos vauva nukkuu päivällä, äijä makaa sohvalla kuin ameeba kykenemättä liikahtamaankaan. Kukahan ne kotityöt tekee? Se ääliö ei saanut aamulla vauvan nukkuessa edes aamupalaa itselleen ja esikoiselle ennen kuin minä nousin. Ihan kuin se halvaantuisi aina kun jää vauvan kanssa.



Sori tämä purnaus mutta mulla meni siihen hermo. Heitin sen ja esikoisen pihalle, pysykööt siellä muutaman tunnin.



Mun täytyy tälle nukkumiselle tehdä jotakin. Pistän tuon äijänretkun kyllä valvomaan, ei se muuten tajua.



Täytyy tunnustaa että mulla ottaa lujille tämä kotielämä. En ole kotiäitityyppiä. Nyt jo tuntuu että seinät kaatuu päälle vaikka ulkona päivittäin käymmekin. Ehdotin jo äijälle että jääköön kotiin heti kun vanhempainvapaa alkaa niin saa oppia selviämään. Minä menen töihin.



Näillä fiiliksillä tänään, toivottavasti huomenna toisissa ajatuksissa.



Näinhän ei tietysti vauva-palstalla saisi kirjoittaa, mutta kun ahdistaa.



ipu ja poika 5 vko +

Moi!



Ensiksi Ipulle voimia toivotan tilanteeseesi. Mun mielestä tänne palstalle nimenomaan saa purnata myös jos tuntuu, ettei vauva-arkea jaksa. Ainakin itse olen kokenut sen suurena helpotuksena, että edes jonnekin voi purkaa tuntojaan. Toivottavasti miehesi tajuaa tehdä niitä kotitöitä ja auttaa, että sinäkin pääsisit nukkumaan.



Siru-Sofia: meillä oli esikoisen kohdalla jo päätetty nimeksi Mikael, mutta sitten yhtäkkiä ei mies sitä nimeksi halunnutkaan. Nyt, 4,5 v myöhemmin, sain vihdoin tahtoni läpi ja pikkuveljestä siis tuli Mikael.



Joku kertoi vauvan olevan sylivauva, samoin meillä. Ristiäisissä sekä äitini että anoppini moittivat kun koko ajan vauvaa syliteltiin ja imetinkin useaan otteeseen. Jompikumpi kommentoi: Vai niin, onko tuo oikea sylivauva ja mammanpoika. Siihen totesin vain rauhallisesti, että kyllä on ja saa ollakin! Sitten vain molemmat pyöritteli silmiään...

Musta kuitenkin on ihanaa kun on vauva, joka viihtyy sylissä, etenkin kun mies on ilmoittanut, ettei enempää lapsia halua.

Sitterissä Mikael viihtyy vain jos on niin sikeässä unessa, ettei herää kun hänet sinne siirtää, hereillä on siinä max 10 minuuttia kerrallaan.



Tänään käytiin neuvolassa, jossa th antoi rotarokotteen. Rokote on järkyttävän kallis (79 ¿ per kerta), mutta päätettiin yrittää torjua rota-virus kaikilla mahdollisilla keinoilla. Esikoisellakin tauti oli inhottava, vaikka hän oli sen sairastaessaan n. 11 kk vanha, näin pienellä varmaan vielä pahempi.

Th kirjoitti neuvolakorttiin, että on suloinen poika joka kasvaa upeasti rintamaidolla. Painoa oli nyt 5470 g ja pituutta 56 cm.



Tässäpä nämä, kohta täytyy taas imettää, ennenkuin haetaan isoveli kerhosta.



Mukavaa viikonjatkoa kaikille!



Emem ja Mikael 2 kk ja 3 pvää

I-H-A-N-A-A! Lopetin maidon ja kananmunan käytön ja poika on viimein tyytyväinen! Samaan syssyyn aloitettiin sitten myös dds juniorin maitohappobakteerit ja tosiaan, mikä ihana rauha!

Suosittelen kokeilemaan kaikille masuvaivaisille.

Muutoin meillä olikin eilen aikamoinen päivä kun tyttö oli oksennustaudissa, pyykättävää tuli aikamoinen määrä. Mutta ihme ja kumma, mies meni pyykkitupaan ja pesi kaikki meidän pyykit! Olen aivan ällikällä lyöty, sillä välillä on ollut jo ihan samanlaisia tuntemuksia kuin ipullakin(et siis ole yksin ja ihmeitäkin tapahtuu!). Pidin kyllä miehelle aiemmin aikamoisen saarnan tekemisistään ja on nyt petrannut todella paljon siitä lähtien.

Aivan ihanaa ja mahtavaa! Kumpa nyt jatkuisikin näin, eikä olisi vain ohimenevä ilmiö.... Onko muuten muita jotka haaveilevat opiskelusta ja mahdollisesti vielä saavansa lisää lapsia? Tässä pohdiskelen miten yhdistää nuo molemmat....

Meillä oli ristiäiset minun syntymäpäivänäni 17.2 ja pojasta tuli siis Kosmo Saminpoika, ja sukunimi on minun.

Perhepedissä nukutaan, koska se on minusta helpoin tapa. En jaksaisi nousta imettämään kaiket yöt, enkä välttämättä saisi sitten enää unta.



Aksiina: hyvä jos vinkistä oli apua, äläkä stressaa siitä imetyksestä, toimi niinkuin parhaalta tuntuu! Koeta jaksaa ohjeistavaa äitiäsi, varmaan ajattelee kuitenkin sinun parastasi ja on huolissaan...



Tolleroinen: ihanaa kun teillä on noin rauhallista ja mukavaa, nauti täysin rinnoin! Minun mielestäni lasten hoito aina vaan helpottuu, mitä isommiksi tulevat, kaikenlaisia vaiheita sitten tietysti ajoittain on.... (uhmat ym.).



Emem: Kuulostipa hyvin toimivilta ristiäisiltä! Onneksi olkoon Mikaelille nimestä!



Ametisti: Maidon väri voi tosiaan vaihdella paljonkin kuten Sammermanni jo totesi, johtuisiko haju kuitenkin liivinsuojista? Vanha maito voi alkaa haista niissä aika mielenkiintoiselta...



Nyt pian haukkaamaan jotain kun on ideaalitilanne eli molemmat lapset nukkuu, siksipä ehdinkin kirjoittaa taas vaihteekis romaanin :)



Jaksamista ja aurinkoisia päiviä kaikille!



Mantelihammas ja Kosmo 4.1

Siru-Sofia: Ihana vertaus tuo että vauvan juttukaveriksi kelpaa jopa pöydänjalka! :) Samoin on kyllä meilläkin, ja se on jännä miten tissiksikin kelpaa melkein kaikki... Nyt viikonloppuna oltiin mummolassa ja laitoin vauvan hetkeksi lattialle pinnasängyn viereen, kun kävin itse vessassa. Kun palasin, vauva imi pinnasängyn jalkaa ihan tohkeissaan.. kuvitteli sieltä varmaan tulevan maitoa. Milloinkohan vauvat tajuaa että vain tissistä tulee maitoa? Meillä kun tuo pikkuinen imee ihan mitä tahansa jos on nälissään.



Täällä ollaan nukuttu melkein koko päivä. Vauva kävi unten maille eilen illalla jo klo 21 ja heräsi vasta klo 10 aamulla. Välissä toki söi, mutta tultuaan täyteen jatkoi saman tien uniaan. Aamulla oli hereillä vain noin tunnin ja kun laitoin vauvan rintareppuun imuroidakseni, niin jätkä nukahti sinnekin ja nukkuu edelleen. Kerran on syönyt tässä välissä. No, ei varmaan meillä ensiyönä paljon nukuta kun nyt on nukuttu melkeen koko päivä..



Kaura ja poitsu 2 kk 2 päivää

Nyt on ollut vähän kiirettä, enkä ole ehtinyt, kuin selailemaan tätä pinoa. Ipun kirjoitus kuitenkin pisti silmään, ja siitä tulikin mieleen tällainen galluppi, että, kuinka isät pärjää vauvojen kanssa?



Meillä isukki tuntee olevan voimaton ja kykenemätön vauvan kanssa, koska hänellä ei ole tissejä. Onhan se joskus tottakin, että vauva rauhoittuu vain tissille, mutta yhtenäkin iltana, kun pyysin miestä pitämään vauvaa sylissä hetken, että saisin syötyä itse iltapalan. Vauva huusi ja huusi isukin sylissä. Kehoitin miestä käärimään vauvan peittoon ja tutti suuhun ja nukuttamaan vauvaa (noin nukutan vauvan joka ilta unille), niin eihän siitä mitään tullut. Mies vaan sanoi, että tissiä se vaan haluaa, ja hytkytti hermostuneesti huutavaa vauvaa. Eipä siinä muu auttanut, kuin jättää omat iltapalahaaveet tuonnemmaksi ja ottaa vauva. Kas kummaa, vauva nukahti peiton sisään syliin, ilman tissiä. Sanoinpa vaan miehelle, että vähän enemmän keskittymistä itse vauvaan, kuin telkkariin tai tietokoneeseen. Kyllä vauvakin vaistoaa sen, jos sitä hyssytetään kiireellä eikä ajatuksella. Ja vaikka mies tekeekin asioita eri tavoilla kuin itse, niin nekin ovat oikeita tapoja, mutta hieman kärsivällisyyttä vaaditaan huutavan vauvan kanssa!



Muuta en nyt ehdi kirjoittaakaan... Ihania nuo pöydänjalan tuijottelut ja imemiset:) Meillä noin ei tapahdukaan, kun vauva ei viihdy muualla kuin sylissä viittä minuuttia kauempaa...



T:vikli80 ja Aada 4.1.

Moi!



Kiitos virtuaalituesta miukkis07 ja sammermanni. Teidän teksteistä rohkaistuin ja meni eilen taas naikkarille päivystykseen. Mitään ei kyllä löytynyt. Nyt kokeilen kahta järkyttävän vahvaa antibioottia, josko kuitenkin olisi jokin tulehdus. Tai sitten muuten vaan mahaa särkee leikkauksen jäljiltä, voi lääkärin mukaan oireet kestää vaikka 6kk.



Onnea kaikille Aadoille, Kosmoille, Mikaeleille, Neeoille, Juusoille ristiäisistä! Ja muille, joita en vaan muista nyt.



Särkee ja särkee mahaa. Syön sellaista päiväannosta lääkkeitä, että harvalla mummolla tai vaarilla on dosetissa.



Esittelin tissit myös naikkarin lääkärille, ei vikaa. Tosiaan,kuten joku mainitsi, liivisuojat saattavat ruveta haisemaan. Mulla on kestosuojat ja pesen ne käsin. Täytyy laittaa tehopesuun koneeseen.



Emem, olen pahoillani puolestasi noista mummojen kommenteista. Mulla oli myös lapsi melkein kokoajan sylissä, kun oli ristiäiset. Tietysti sitä haluaa pitää oman ihanan päivänsankarin sylissä!



Ipu71, voimia nyt sinne. Herätä ukkos kukkumaan yöt lapsen kanssa!



Tänään oli neuvola ja jälkitarkastus. Vauva kasvaa hienosti ja mulla on paikat " kunnossa" . Lääkärinä oli todella kaunis ja nuori mies :).



Ortopedi lähetti röntgeniin ja mangneettikuvaukseen. Yritetään selvittää, että mikä vika polvessa on. Paljon oli erilaisia vaihtoehtoja. Magneetti maksaa maltaita. Pitää ruveta väsäämään sitä potilasvahinkoilmoitusta sinne naikkarille. Kyllä kyllästyttää!



Olen ihan naatti noista lääkärikäynneistä. Onneksi Olavi on vain nukkunut ja syönyt. Illalla saattaa tulla taas huutoa. Aloitin vauvalla disf...ilmavaivalääkkeen. Hän tulee saamaan vatsaoireita näistä mun antibiooteita. Myös äidinmaidon maku muuttuu.



Kuulumisiin!



Ametisti ja Olavi 6vk.

Hermot menee, kun ne ovat nyt alkaneet maalata tuota alakerran palanutta kämppää (monta viikkoa poranneet ja ryskäneet ja kolistaneet siellä kaikki päivät) ja täällä on TÖRKEE haju!!! ja kun tuo pikkuinen on niin allerginen, niin kauhulla odotan mitä tästä tulee...Ollaan oltu mahdollisimman paljon pois tänään ja onneksi vauva nukkuu päikyt partsilla, mutta yöhän on nukuttava sisällä omassa sängyssä.



Mies on oikein hyvä vauvojen kanssa. Ei mitään ongelmaa jättää sitä katraan kans muutamaksi tunniksi, kun mulla on menoa. Mutta on hänellä huonotkin puolensa: isoilta lapsilta vaatii mielestäni liikaa vastuuta (ovat kuitenkin ala-asteella vielä), huutaa heille helposti ja äyskii, jättää tavaroita minne sattuu, syö joka ilta karkkia...Mutta kuitenkin on varmasti järkevämpää ajatella niitä plussia=) Yöllä hän herää vaihtamaan vauvalle vaipat ja antaa kuivan vauvan sitten mun tissille. Aamuisin ottaa 1v:n sängystä ,vaihtaa vaipan ja antaa puuron ja pukee päivävaatteisiin ennen töihin menoa. Siivoaa myös tehokkaasti nykyisin (on kyllä vaatinut koulutusta=)). Mutta esim.keittiön pöytää ei saa pyyhittyä ruokailujen jälkeen, vaikka kuinka muistuttelisin. No, olen alkanut jo hyväksyä että se on sitten mun homma.



Meillä on tänään ollu syheröä ja näppyä taas naamassa ja vihreä limakakkaa. Eilen söin kauraleipää ja kauramaitoa sekä ananasta poiketen aiempiin päiviin, joten lieneekö jompi kumpi niistä...Tai sitten lihaliemikuution maitproteiinihippunen tai soijahippunen (paketissa lukee että saattaa sisältää pieniä jäämiä) aiheutti. Huomenna onkin ne testit sairaalassa.Saas nähdä näkyykö niissä mitään, ihan pienillä ne ovat varsin epäluotettavia ja siksi minua aikaslailla oikeastaan arveluttaa koko testit. No, menen kuitenkin viemään Vienon sinne...



Vielä miehestä, että se näki viimeksi kun 1v oli juuri syntynyt millaienn musta tulee jos univelkaa kertyy liikaa eikä halua sitä lajia enempää, siksi auttaa mahdollisimman paljon.



sammermanni ja vieno 8vkoa 4pv

Onpas pitänyt kiirettä, en monesti kirjoitellut odotus- palstallakaan, luettua tuli joka päivä, vauvan syntymän jälkeen ei ole ehtinyt edes lukemaan, nyt oli pakko alkaa purkautumaan jotenkin, alkaa olla pää täynnä ja takki tyhjä!!

Eli poika syntyi 29.01, päivälleen 15 vuotta edellisen syntymästä! Synnytys kesti rapiat 6h pelkän ilokaasun voimin ja kotiin päästiin 3 vrk kuluttua. Isä jäi isyyslomalle parin päivän kuluttua kotiin tulosta ja ensimmäisenä lomapäivänä liukastui jäisellä kadulla ja selkä romuna ja sairaslomalle! No, toipui ja lähti taas töihin ( 3- vuorotyö) ja pari päivää ihan hienosti meni kunnes 15- vuotias tulee naama valkoisena koulusta, kuumetta 40 astetta. Tätä kokonainen viikko, yritin hoitaa vauvaa ja kantaa lääkettä murkulle ja

pitää vielä nämä kaksi erillää toisistaan ettei tarttuis... No tyttö parani ja taas pari päivää meni ( väsyneenä, mutta hengissä) kunnes itelle nousi pikku kuume ja alkoi kunnon köhä. Muutaman päivän köhimisen ja valvomisen jälkeen lekurille, keuhkoputkentulehdus... Lääkekuuria oli mennyt muutama päivä kun alkoi vauvalla pikku köhä. Seuraavana päivänä yskä haittasi jo syömistä ja soitin tk. päivystykseen, josta käskettiin höyryhengitellä, kuumetta pojalla ei ollut. Seuraavana aamuna poika ei enää syönyt kuin tippoja, joiden jälkeen hillitöntä yskimistä, ei kun keskussairaalan päivystykseen ja sieltä suoraan osastolle, RS- virushan se oli. Nyt poika makaa sairaalassa nenä-mahaletkuissa ja hapetuksessa, kovin on väsynyt pieni ihminen, tänään jaksoi ensi kertaa syödä itse 100ml pullosta( jostain syystä maidontulo loppunut...) Meillä on jaettu sairaalavuorot, mies on yöt vaavin kanssa, minä päivät, murkku yrittää pärjäillä kotona kun ukkokin on välillä töissä, väittää ettei haittaa vaikka ei oo ruokaa kotona, eikä mitään muutakaan kun tekemättömiä kotitöitä :-(

Jos joku osais kertoa miten yhdistää em. niin että 24- tuntinen vuorokausi riittää, olisin todella kiitollinen vinkeistä! Onko muiden vaaveilla ollut RS- virusta? Kuinka sitkeä/ vaarallinen tauti on noinkin pienelle? (Sairaalassa remontti, jonka johdosta meteli on niin kova että kaikkea lääkärin puhetta ei kuule :-D )

Voi taivas mitä valitusta tuli :-D Unohtui koiran karvalähtöaika, villakoiria talo täynnä!! :-DD Jaksamisia muillekkin väsyneille, lähden saunaan ja nukkumaan ja taas sairaalaan ja taas saunaan ja nukkumaan (nyt alkoi hävettämään, helpomalla minä pääsen kun vaavi, ei tarvi niellä letkua eikä imetä limaa letkulla keuhkoista saakka joka toinen tunti, eikä piikitetä joka välissä... voi itku :-((( ) Mutta nyt nukkumaan...

...koetan tässä välittää Iltatähdelle, Ametistille ja muille vaivojen kanssa kärsiville. Kamalaa, että Iltatähden pikkuinen sairastui siihen kamalaan RS-virukseen. Toivottavasti paranee kuitenkin pian! Hyvä merkki kai oli, että jaksoi nyt syödä pullosta.



Ametistille myös halit. Onpa todella rasittavaa, että taas jouduit kokemaan noin epämiellyttäviä muuten niin iloisen tapahtuman yhteydessä.



Nyt sitä tuntee itsensä todella onnekkaaksi, kun itsellä kaikki niin hyvin. Meilläkin Mikael yskii, muttei se hänen syömistään onneksi haittaa.



Mieskin on aivan ihana ja kultainen sekä hoitaa edelleen lapset ja ruoanlaiton töistä tultuaan. Luulen sen meilläkin johtuvan siitä, että näki esikoisen vauva-aikana mitä unenpuute minulle aiheuttaa.



Voimia kaikille sitä tarvitseville!



Emem ja Mikael 2 kk + 6 pvää

Täällä oli puhetta että miten iskät pärjäilee vauvan kanssa.. Meillä loistavasti! Edelleen tuntuu että mies osaa käsitellä vauvaa paremmin kuin minä. Se saa pesut tehtyä ilman huutoja, se saa vauvan nukahtamaan omaan koppaan, osaa ja jaksaa muutenkin pitää pojalle seuraa todella kiitettävästi. Tissit kun vain löytyisi niin mua ei tarvittais. Paitsi nukkuessaan se ei voisi vauvaa hoitaa, koska mies ei yhtään herää vaikka vauva karjuu pää punaisena alle metrin päässä. Sitten kyllä herää jos mä tönin sen hereille. Mut pelkkään ääneen ei.

Kotityöt jää kyllä sitten hyvin pitkälti mulle, mies töiden jälkeen vaan lukee, näkee kavereita ja seurustelee vauvan kanssa.. Välillä tuntuu vähän epäreilulta, koska ei mulla ole aikaa moiseen... Mutta toisaalta taas tuntuu ihan reilulta huolehtia kodista, kerta mä oon kotona ja mies töissä..



Muuten meillä onkin mennyt nyt paremmin. Poika ei enää huuda vatsavaivojaan juuri lainkaan. En tiedä mitä se oli, mutta ei sitä nyt ole ollut useaan päivään. Nyt huutaa vaan jatkuvaa nälkää, sen saa tyydytettyä antamalla lisämaitoa pullosta. Pelkkä rinta ei näköjään riitä läheskään. Imetän jatkuvasti, mutta lisämaitoa menee silti huikeita määriä. Neuvolakäynti oli ma, hyvi oli poika kyllä kasvanut, on kuulemma oikein jäntevä ja reipas tapaus. Ja ekan hymyn sain eilen :)

Muutenkin pjasta on tullut yhtäkkiä todella sosiaalinen, jaksaa seurustella paljon, kuvia me katsellaan sen kanssa usein ja todella tarkkaavaisesti niitä seuraa.



Mutta nyt pitää mennä, poika heräsi.

Voimia kaikille, toivottavasti muillakin helpottaisi huudot ja muut huolet! Iltatähdelle varsinkin tsemppiä, kurja juttu tuo sairastuminen.



Frimmy ja poika 4,5vk

Vauvat on kyllä nopeita toipumaan, kunhanalkuun pääsevät eli kaikille sairaitten vauvojen vanhemmille vaan kärsivällisyyttä ja voimia!!



Meidän Vieno oli nyt sitten ihotesteissä allergiasairaalassa.Mitään ei löytynyt, niinkuin arvasinkin. Mutta harvoin näin pienillä löytyy. 13.3. on maitoaltistuskoe, jossa selvitetään onko maitoallergia. Paino oli nyt 4720g ja pituus 57cm.Tyttö on rauhallinen, ei edes herännyt, kun käsivarteen tehtiin ne pistot=)



Kävin ostamassa Kampista ihania retrokuosisia POP-merkkisä vaatteita Vienolle (2 bodyä ja hattu) ja 1v:lle yöpuvun. Itselle ostin 2 imetyspaitaa. Ostin myös Ruskovillan villapuvun ja silkkikypärän. 60cm villapuku jää pian (ei nyt ihan hetkeen kuitenkaan) pieneksi ja sit pitää olla seuraava koko.



Mä oon ihan tööt, kun aamuyön Vieno ähräs kakkaa (joka tuli sit allergiasairaalassa niskaa myöten) ja sit aamukuudelta oli herätys, kun piti olla klo 8 sairaalalla. Ruokaa pitäis alkaa laitella kohtasilleen...



sammermanni ja vieno huomenna 2kk

On siitä tainnu vierähtää kolmisen viikkoa kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. on aika vierähtänyt kuin siivillä täälä vauvan tuoksussa :)



Poika on kasvanut hyvin. pari ensimmäistä yötä valvottiin masukipuja mutta nyt nukutaan yöt hyvin. Ehkä asiaa helpotti se että ensimmäisen yön poika nukkui omassa sängyss. tai siis niin oli toiveissa. mutta nukkumisesta ei tullut mitään joten luovutin vihdoinkin aamu kuuden aikaan. olin ajatellut että vauva nukkuu kiltisti omassa sängyssään kun sen sinne laittaa. höpsis, kattia kanssa.



Perhepeti alkoi kuulostaa taivaalliselta viimeistään sitten kun siskoni sanoi että pitää kuvitella että vauva on viettänyt 10kk sisälläni, lähellä sydäntä ja lähelä minua. yhtäkkiä sitten en olekkaan siinä. onhan se totta. tuli nin huono oma tunto että nyt sitten poika nukkuu vieressä. minä nukun miesteni keskellä kuin sardiini ja selkäni alkaa kärsimään siitä että nukkuu yöt kyljellä. no, ehkä se helpottaa. sitten vuoden päästä..



jouduin antibiotti kuurille leikkaushaavan tulehduksen takia. kuuri on nyt ohi ja tulehdus myös. erittää silti ilmeisesti kudosnestettä koska haava on yhdestä kohdasta hiukan auki. siis repsottaa.



pitää kyllä sanoa että oma peilikuva ei miellytä. tarkoitan tuota mahaa. kiloja kun tuli minulla " mahtavat" 22kg, joista on nyt poistunut 17kg. painoa oli ennen raskautta liikaa. niin nyt maha roikkuu (kirjaimellisesti!!) tuossa vain. ja raidallisena kuin tiikeri kiitos kauniiden raskausarpien. leikkaushaavan paraneminen siis ei helpotu tuon roikkuvan ihon ansiosta.



joku tuossa kertoi oikein kunnolla miehestään. olisi voinut olla minun kirjoittama. onhan se totta että mies raukka ei voi imettää, mutta kaikenlainen muu apu olisi tervetullutta. esimerkiksi Sammermanni(?)n mies herää öisin vaihtamaan vaipan. meillä se on turha luullakkaan koska ukko on niin sikeä uninen että. tai sitten vain esittää...



Pitää se kuitenkin hattua nostaa ja kiittäen kumartaa kuinka hienosti mies on hoitanut vauvaa. onhan se pelottavaa ja arveluttaa omat taidot esikoisen kohdalla mutta eihän sitä voi jättää hoitamatta. pitää vaan rohekasti ottaa ja opetella. mutta jos sanoo jotain niin tuleeko sitä apua sitte enää koskaan? niin ainakin omalla kohdalla tapahtuisi jos joku tulisi neuvomaan...



olen väsynyt joten teksti on sekava. en itsekkään ymmärrä joten en edes viitsi oikolukea. toivottavasti saitte jonkunlaisen käsityksen edes. No, sain ainakin purettua ajatuksiani...



onko muuten pikkukakkosesta(?) kuulunut mitään.eikö hän ollut viimeisenä sinnittelijänä ainakin odotuspuolella?



nyt nukkumaan.



MiiKaro & Mikael 1kk (ristiäiset 23.3)

...nyt on taas ollut jotenkin liian vähän aikaa. Koko ajan kuulostelen milloin Tiitiäinen kutsuu. Tähän aikaan hän heräilee aivan vähän väliä ja useimmiten myös jossakin vaiheessa valvoo sellaisen pitemmän, esim. parin tunnin pituisen pätkän. Pirteänä kuin peippo, silmät vain killittää uteliaina. Viime yönä päästiin puoli viideltä nukkumaan. Suoraa huutoa ei juuri huudettu, meidän masuvaivat alkavat (kai) olla ohi, pientä kitinää vain silloin tällöin on imetyksen jälkeen. Mutta sängyssään Tiitiäinen ei halunnut olla, ja jos onnistuinkin hänet välillä sinne nukahduttamaan, niin ihan hetken päästä alkoi taas itku.



Onneksi pikkuinen nukkuu sitten todella pitkään sen jälkeen kun on kunnolla nukahtanut. Puoli viideltä siis sain hänet viime yönä nukkumaan, ja hän kunnolla heräsi vasta vaille kolme iltapäivällä (ja minäkin nukuin varmaan johonkin kahteen, kiva rytmi meillä...). Toki söi useita kertoja välissä. Huvikseni mittasin yhden vuorokauden aikana Tiitiäisen nukkumiset ja valvomiset. Noin 16,5 h nukkui hän yhden vuorokauden aikana. Sen pitkän " yö" unen lisäksi Tiitiäinen nukkui kymmenen kertaa - eli hän aina nukahtaa, nukkuu milloin kymmenen minuuttia, milloin kaksikymmentä - mutta itsellä on se tunne, että aina kun yrittää jotakin hommaa aloittaa, niin kohta se jää kesken, kun pikkuinen alkaa narisemaan. No vähän aikaa kun valvotaan niin sitten kyllä taas nukahdetaan - hämätään äiti aloittamaan taas se homma, jotta sen sitten voi taas kohta jättää kesken... :) Mutta siis en valita, kerroinpahan vaan millasta meillä on. Ai niin, ja pisin yhtenäinen valvottu pätkä oli yöllä...



Siksi en valita, että olen niin iloinen siitä, että ne pahemmat masuvaivat ovat helpottaneet. Jätin kylläkin ruokavaliostani pois sipulit, paprikan, omenan, herneet, kaalin, pavut, kahvin ja teen. Yhtenä päivänä söin valkosipulipatonkia, ja silloin monen hyvän illan jälkeen jouduttiin taas keskelle itkumaratonia. Kuulin että valkosipuli on masuvaivaisille vauvoille tosi paha, sitä ei tarvita kuin vähän, ja jo itketään...



Minäkin lähetän kaikki sympatiani Iltatähdelle! Aivan kamalalta tuntuisi jos oma (päivälleen saman ikäinen) vauvani joutuisi tuommoiseen! :( Ei näille pienille viattomille ja avuttomille olennoille saisi tapahtua mitään pahaa, kun pelkkä ajatuskin jo tekee niin surulliseksi. Onneksi kuulosti siltä, että vauvasi on toipumaan päin, kun jo jaksoi syödä.



Jaksamista kaikille muillekin äideille, jotka kamppailevat väsymyksen ja/tai kipeiden vauvojen kanssa.



Aah kun väsyttää, pitäisi munkin mennä nukkumaan, kun nyt tuntuu siltä että vauva ehkä OIKEASTI on jo nukahtanut, niin kauan olen jo saanut tässä koneella istua. Mutta ei, kyllä mä nyt kirjoitan loppuun, kun en tiedä milloin seuraavan kerran ehdin/jaksan. Ja saanhan mä tosiaan aamulla nukkua ihan miten pitkään tahansa, kun Tiitiäinen on niin aamu-uninen.



Tuo Mikael näyttää toden totta olevan suosittu nimi! Se olisi myös minun toiveeni poikavauvalle! :) Mutta minunkaan mieheni ei ole lämmennyt ehdotukselleni. No ehkä ehdin vähitellen suostutella häntä, ei nyt olla vähään aikaan kuitenkaan lisää vauvoja tekemässä.



Nauratti minuakin ne pöydänjalkajutut :D Kunnon puujalkahuumoria ;) Nauratti myös se Sammermannin " kainalokananen" -ilmaus, pakko ottaa käyttöön :))



Siihen miten-isä-vauvan-kanssa-galluppiin. Meillä vauvan isi on kyllä aivan ihana vauvan kanssa. Ihan liikuttaa katsella niitä kahta keskenään. Isi juttelee (kertoilee kaikkia juttuja) vauvalle, laulaa (mikä on ennenkuulumatonta häneltä ;), ja pitää kainalossa ja lukee samalla tietokonekirjaa ääneen :D Nyt kun mies tällä viikolla palasi töihin, sovittiin työnjaosta. Minun päivätyöni on huolehtia vauvasta sillä aikaa kun mies on omassa päivätyössään. Iltaisin vuorotellaan. Se jolla ei ole vauvanhoitovuoro, hoitaa tiskit ja pyykinpesun (ja kissojen ruoat ja pissa-astian). Ensin kyllä mies vähän epäröi, kun tätä järjestelyä ehdotin. Tähän mennessä kuitenkin on vaikuttanut tämä ihan hyvältä. Olen kyllä päästänyt miehen ulos lenkille hänen hoitovuorollaan ;) Ja sovittiin ettei tämä oikeasti niin tiukkaa ole, etteikö sitä voisi vaikka jättää niiden pesukoneiden pyörittämisen, jos vaikka haluaa välillä viettää iltansa jossakin muualla kuin kotona :)



Ja näin öisin minä olen se joka yrittää saada tuota jääräpäätä nukkumaan. Mies kun kuitenkin joutuu aamulla nousemaan töihin. Ajattelin kyllä ehdottaa, että viikonloppuisin hän valvoisi kuitenkin jompanakumpana yönä, että edes joskus saisin nukkua koko yön ainoastaan välillä imettäen. Ettei tarvitsisi tuota vauvaa vähän väliä hyssytellä tai kanniskella tai silitellä.



No valitti se penteleen mies tuossa illalla siitä, että kun tänään hän kuulemma pääsi niin myöhään nukkumaan, kun piti keittiö siivota ja pyykit laittaa kuivumaan ja niin edelleen. Kuitenkin hän ehti tämän illan aikana käydä pelaamassa sählyä, oleilla tietokoneella sekä löhöttää tuntikausia telkkarin ääressä. Onkos silloin minun vika ja valittamisen arvoinen asia, jos sitten ei jaksaisi enää siivota, kun hommien hoitaminen on jätetty siihen kellonaikaan, kun pitäisi mennä nukkumaan. Itse eilen kun vauvanhoito oli imetystä lukuunottamatta miehen vastuulla, en koko illan aikana ehtinyt tehdä juuri muuta kuin siivota ja järkätä muita tekemättömiä hommia kuntoon. No saunassa kyllä sain käydä yksin ja hartaasti, se oli ihanaa.



Itse en ole sitä mieltä, että kun mies käy töissä, niin naisen tehtävä on hoitaa kaikki kotona. Ehkä näin voisi olla, jos mies kokonaan elättäisi naisen, mutta jos raha-asioissa ollaan suht' tasa-arvoisia, niin miksi miehen yhtäkkiä kuuluisi vauvan synnyttyä saada " ilmaiseksi" siisti koti ja kaikki miehen vapaa-aika (siis se aika kun ei olla töissä) hänelle itselleen? Nainenhan tuskin ehtii miehen työpäivän aikana sekä hoitaa kaikki lapseen liittyvät asiat että kaikki kotiin liittyvät siivoukset. Jos järjestely on se, että nainen hoitaa kodin ja lapset, niin myös illat ja viikonloput kuluvat lastenhoidossa ja kotiaskareissa. Ei kai naisen vapaa-aika yhtäkkiä vauvan synnyttyä muutu jotenkin vähempiarvoiseksi kuin miehen? :) Miksi naisella pitäisi olla vähemmän vapaa-aikaa kuin miehellä? Asiaa ei pitäisi mielestäni mitata esimerkiksi sen mukaan, että mies tienaa enemmän, jos kulut kuitenkin hoidetaan yhdessä. Eikä myöskään ole oikein ajatella, että miehellä olisi se kahdeksan tuntia jotenkin rankempaa siellä töissä kuin naisella kotona. Jos joku on kanssani eri mieltä, niin kerro toki näkemyksistäsi - kiinnostaa kyllä kuulla toisenlaisistakin mielipiteistä. Toisella tavalla ajattelevia kun kuitenkin tuntuu tässäkin maassa olevan todella paljon... mitä en ole vielä tähän ikään mennessä oppinut käsittämään :)



Tulipas taas romaani kirjoitettua. Vaikka kello on näin paljon... Kun aamun ja aamupäivän nukkuu, iltapäivän ja illan on vauvan ja miehen kanssa ja alkuyön yrittää rauhoitella vauvaa nukkumaan, ei omia juttuja ehdi tehdä ennen kuin yöllä, kun on yksin valveilla. No kai tää tästä vähitellen muuttuu, kun vauva vähän kasvaa ja saadaan toivottavasti vähän järkevämpää rytmiä tähän touhuun.



Magdalena&Strutsi: Milloinkas järjestäisimme ne treffit sinne Selloon? Käykö teille paremmin viikolla vai lauantaina? Ja oliko muita halukkaita osallistujia?



Nyt todella lähden nukkumaan, eihän tästä tule mitään, kun tätä tekstiä vaan tulee ja tulee kuin saavista niin kauan kuin tässä istun...



Kivaa loppuviikkoa kaikille! Yritän käydä välillä lukemassa näitä juttuja, mutta näyttää siltä ettei kirjoittelemaan kyllä ehdi enää yhtä usein kuin ennen...ellei halua joka yö valvoa ;)



Pajunkukka+Tiitiäinen s. 29.1.