****TAMMITENAVAT vko 9****

Hipsukalle kiitos Omneo Tuttelista! Olin ihan unohtanut nuo jauhemaiset korvikkeet. Testasit tuota heti seuraavana päivänä, mutta siitä tuli valitettavasti aivan kamalat ilmavaivat. Masua vauva ei huutanut, mutta paukutteli senkin edestä.

Tuon jälkeen siirryttiin Tutteli Plussaan ja se näyttäisi sopivan loistavasti! Syöttöjen väli on pidentynyt ja maidon vuorokausimääräkin vähentynyt! Parina yönä nukkunut n.8h heräämättä putkeen!!! Koputan kuitenkin nyt puuta, ettei taas tule takapakkia.



Ipulle jaksamisia arjen keskelle! Pistä se mies hommiin. Ne ei tajua kuin suoraa puhetta, eli ei kannata odottaa että itse ymmärtäisivät.



Iltatähden perhettä on koeteltu, tsemppiä!



Mietin sen rotarokotteen ottamista ja itselleni kierukkaa...

Mielipiteitä ja kokemuksia?



Mentävä...

pärähtihän se oksennustauti sitten minullekin.... eilen olin 39 asteen kuumeessa ja olo oli aivan kamala. Onneksi mies oli kotona meitä hoivaamassa ja toi vauvaa vain tissille, tänään olenkin sitten jo ihan kunnossa. Tosiaan silloin esikoisen aikaan mies ei ollut paljoa avuksi, mutta enpä sitä vaatinutkaan, hiljaa vain mielessäni katkeroiduin. Nykyään annan kaiken tulaa suoraan, ja mies onkin aivan ihana ja auttavainen! Hermo hänellä saattaa kyllä mennä joskus aika nopeasti jos esikoinen paljon kiukuttelee tai vauva kovasti itkee.



Paljon on ollut harmia ja vaivaa monella, toivotaan että pian helpottaa! Ainakin iän puolesta jo pian varmasti alkaa masuvaivat ja muut loppumaan. Se on aina todella ikävää jo pieni vauva on kipeänä, jaksamista kaikille joiden pikkulit sairastaa!



Tuli mieleeni tuosta pöydänjalan imemisestä kun tyttö oli ihan vauva.

Minulla oli rinnat rikki, ja käytin lansinohia joka siis on villarasvaa ja haisee aivan lampaalta :) Meillä oli myös käytössä kestovaipat ja tyttö imi aina suurella antaumuksella villahousujen naruja jotka tuksuivat samalle kun meikäläisen rinnanpäät. Imeskeli niitä muistaakseni aika pitkäänkin, olisikohan ollut vielä 8kk kun näin teki.



Neuvolassa kävimme tänään, ja hienosti tuo suursyömäri kasvaa, painoa oli 5335 ja pituutta 56,5.

No nyt tyttö heräsi päikkäreiltä, mentävä on.

Mukavaa päivää kaikille!!!



Mantelihammas ja Pikkuli 4.1

justukselle: me varmaan otamme rokotteen myös, ei kai siitä haittaakaan ole! Kierukan aion ottaa kun sen saan ilmaiseksi. Ja kuparikierukkaa meinasin kokeilla kun meikäläisellä on huonoja kokemuksia noista hormonaalisista ehkäisymenetelmistä. Tai saapa nähdä tuleeko myöhemmin niin kova kuume että jääkin kierukka laittamatta.... ;)



Mantelihammas

Älytön kiire koko ajan. Eikä nämä kiireet johdu edes lapsista! Ne tietty hieman hidastaa tahtia, mutta se on pientä.



Tänään mennään lasten kanssa ekaa kertaa junaan! Esikoinen on ollut junassa mummin kanssa 1,5-vuotiaana, joten tämä on hänellekin vielä ihan " outo juttu" . Hieman jännittää miten menee, mutta veikkaan että ihan hyvin. Tuo väli, mikä ajetaan junalla, on yleensä rauhallinen. Eli väentungoksessa ei onneksi jouduta matkustamaan.



Rotarokotteen hinta hieman kauhistuttaa, mutta kyllä sen varmaan voisi ottaa.



Oma ehkäisy onkin sitten toinen juttu. Kaveri otti just alku viikosta ekan kerran kierukan ja kertoi sitä aika inhaksi tapahtumaksi. Mua itseäni kauhistuttaa kierukassa tietoisuus siitä, että sisällä on jotain ylimääräistä. Kaverilla se ainakin alkuun tuntui koko ajan. Ehkäisypillereitä en halua ottaa. Huomasin nimittäin, kun lopetin ne, että mulla ei ollu niitä syödessä yhtään seksihaluja! Ja muitakin sivuoireita oli. Jos päädyn kierukkaan, niin siinäkin kammoksun tuota hormoniversiota, juuri sivuoireiden vuoksi. Menkat on kivuliaat, mutta tosi niukat ja kestää vain 3 päivää. Ehkä ne kestäisi ilman hormonikierukkaakin.

Vai olisikohan jotain muuta helppoa ehkäisytapaa?



Tiistaina sain ekan hymyn vauvelilta <3.



Tiistaina oli myös jälkitarkastus. Vauvalla kaikki ok. Mutta mun repeämä ei ollu vielä parantunu! Siitä vuosi vielä verta!!! Kieltämättä on ollu vähissä nuo ilmakylvyt, tämän elämänvaiheen kiireisyyden vuoksi. Täytyy muistaa kiinnittää siihen enemmän huomiota.

Omalta osaltani olen hyvin pettynyt jälkitarkastukseen. En saanut lääkäriltä mihinkään vastauksia ja esikoinenkin hieman häiritsi keskittymistä. Mulla on esim. kutissut alapäätä synnytyksestä lähtien. Hiivaa ei ole, eikä kuivuutta. Todellista syytä ei lähdetty etsimään. Käytin raskausaikana Lactalia ja se toimi hyvin. Nyt kokeilin sitä kerran ja se aiheuttikin sellaiset kirvelyt ja poltot, että huh huh! Lääkäri kommentoi tätäkin: aijaa.

No, odottelen pari viikkoa ja menen sitten yksityiselle. Odottelua siksi, että tuo repeämä tuosta ehtisi paranemaan (tai sit ei).



Joku kyseli paljon ekan kuukauden aikana vauva on kasvanut. Meillä painoa oli tullut 1100g ja 4cm.



Nyt vauvan paino-pituus-suhde on hyvä, mutta pituus on todella kaukana ns. tavoitekäyrästä (+1). Eli lyhyt poju meillä.

Ymmärsin, että tuo tavoitekäyrä on luotu mun ja isän pituuksista, mutta en hoksannut varmistaa neuvolatädiltä.



Pää lyö tyhjää. Olen kyllä lukaissut läpi teidän kirjoitukset. Mutta en muista, pitikö kommentoida jotain.



Nyt maksamaan laskuja, tiskaamaan ja valmistautumaan junamatkaan :).



Ihanaista loppuviikkoa kaikille!



Justus ja poju 14.1.

Luxusta, kun molemmat vauvat nukkuu samaan aikaan!!!! Meitsi juo kahvia ja surffailee. En malta nyt nukkuakaan, vaikka univalkaa olis ja tekis takuulla hyvää...



Ehkäisystä...Mulla on ollu aina hankala juttu tuo, kun mikään ei oo sopinut.Pilleristä tuli mielialavaihteluita ja raivareita ennen menkkoja eli rajut pms-t.Hormoonikierukasta tuli 3kk kestävät yhtäjaksoiset menkat ja sen lisäksi järkky akne.Mulla kun ei ole ollut ees teininä mitään iho-ongelmia, niin olin aika shokissa.Iho meni piloille lopullisesti eli ei ole palautunut, vaik aikaa on monta v kulunu ja diane novalla hoidettu ja kosmetologilla rampattu alvariinsa!!=/ Kuparikierukka on sit hormooniton, mutta teki mulle niagara-menkat (super+tampooni ja samaan aikaan pidetty yöside menivät läpi vartissa) sekä tuskalliset menkkakivut. Kokeilin myös hormoonirengasta, joka oli helppo, mutta pikku " sivuoireena" tulin raskaaksi ja sen johdosta kirjoittelen teidän kanssa nyt täällä=D Mulla oli siis ainoa ratkaisu tu sterilisaatio.Mulla kun on jo 4lasta ja ikää pian 37v, niin se olikin ihan ok.Eipä tarvi enää ressata.



Tuosta justuksen kutinasta-uskon sen olevan kuivuutta, vaikka et sitä siksi tunnistakaan. Mulla oli samaa edellisen synnytyksen jälkeen. Syö suun kautta maitohappobakteereja ja kalaöljyä päivittäin ja sinne alas voit laittaa Ceridal-öljyä. Ei kannata käyttää keinokuituisia alusvaatteita, vaan puuvillaisia aina jos on jotain kutinoita.Mulla myös tuo Lactal aiheutti kuivaan alapäähän kirvelyn, muuten se sopii.



Ihana tuo Mantelihampaan villahousun narun imemis-juttu, aivan liikkis=)



Vieno ei tykkää nukkua kopassa..Ei kai, kun hänet aina otan viereen, kun vähän inisee=) Onhan siinä ihana olla äidin vieressä j amaito naaman edessä että voi milloin tahansa lupsaista, kun haluaa...Oma uni siinä on kyllä huomattavasti kevyempää ja univelka karttuu.



Viikonloppuna olen menossa Vallila Valtterille myymään ja paljon on erinomaista pojan vaatetta tarjolla. Myyn 1v:n pienet pois, kun kuitenkin koko ajan ostan uutta Vienolle. Omia vaatteita ja kenkiä ja muuta on myös pilvin pimein. Minulle on osoittautunut hyväksi käydä pari kertaa vuodessa myymässä nurkkiin kertyneet pois, kun ei ole tuota säilytystilaa liiaksi. Muutto on muuten masentavan raskasta, mutta silloin aina saa kamansa inventoitua.Mehän muutettiin joulukuun alussa.Kellarissaon laatikot valmiina autoon nostamista vailla.



Mulla kans ärsyttää tää maha.. Eilen kävin kaupassa sovituskopissa ja kauhusta kiljuen pihalle-niin ikävä oli yrittää änkeä kauniisiin vaatteisiin ja sitten kun sai jotain päälleen, niin maha römpötti siinä=/ Olen jo rajoittanut herkuttelua ja lisännyt liikuntaa ja imetänkin, mutta kilot ei tunnu lähtevän...Esikoisen jälkeen laihdutin 25kg, mutta olin yli 10v nuorempi. Kakkosen jälkeen olin jälkitarkastuksessa jo hoikempi kuin odottamaan alkaessa. Kolmosesta en ehtinyt toipuakaan, kun olin heti jo raskaana...



sammermanni ja vieno 2kk

Minäkin olen tässä pähkäillyt tuota ehkäisyasiaa. Varasin jo ajan hormonikierukan laittamista varten, mutta samalla aloin miettimään, kannattaako sitä laittaa jos ruvetaan kakkosta tekemään piankin. Mutta sitten ajattelin, että saahan tässä vuosi pari mennä ennen kuin ruvetaan seuraavaa tehtailemaan. Lähinnä vaan mietin tota hormonikierukan hintaa, että turhaa maksaa jos se pitää ottaa kohta pois. Toisaalta maksaahan ne muutkin ehkäisymenetelmät..



Aika hassua, että just on kun on esikoisen saanu niin pitää heti alkaa miettimään, koska on kakkosen aika.. mutta taidan ottaa jokatapauksessa tuon hormonikierukan. Oon syöny nyt minipillereitä synnytyksen jälkeen, mutta niissäkin on aina oma muistamisensa. Kuparikierukkaa en halua, kun pelkään runsaita kuukautisia. Aika kinkkistä kyllä tuo ehkäisyn miettiminen. Kortsutkin on hankalia..



Mites muuten te, kenellä on jo useampi lapsi - tiesittekö jo esikoisen saadessanne, koska haluutte seuraavan? Kun juuri tuo ehkäisyasian miettiminen on saanut mut miettimään, koska on kakkosen aika. Toisaalta pieni ikäero olis kiva, mutta toisaalta elämä voi olla aika rankkaa kahden pienen kanssa.



Me oltiin alkuviikosta 2kk-neuvolassa ja jätkä oli taas kasvanut kovasti: 58 cm, 6300 gr. Iso poika:)



Kaura ja poitsu s. 24122007

Täälläkin ollaan kovasti mietitty ehkäisy-juttuja. Hankalaa.. Aiemmin käytin pillereitä, olin tyytyväinen niihin. Mutta ne ei vissiin sovi imetyksen kanssa yhteen... paitsi saa nyt nähdä mitä tästä meidän imetyksestä pidemmän päälle edes tulee, kun poika ei ole enää juuri ikinä pelkkään tissiin tyytyväinen, korvikkeen tarve vaan kasvaa ja kasvaa... (mutta en aio ottaa stressiä siitä, koska mä en kuulu niihin ihmisiin jotka imettäisi keinolla millä hyvänsä. Jos ei suju niin ei suju, asia sillä selvä. En halua rasittaa itseäni liikaa. Pääasia että poika saa ruokaa ja äitikin voisi hyvin. Imetän kuitenkin edes osittain niin kauan kuin se vain onnistuu.)

Muita ehkäisyvaihtoehtoja en kovin hyvin tunne edes.. tai no kortsut tietty, mutta niitä en tahdo pidemmän päälle. ja meilläkin ehkäisymuodon valinnan ongelma ehkä juuri siinä, että ihan heti ei todellakaan pikkukakkosta haluttais, mutta kuitenkin toiveissa aiemmin kuin joskus 5v päästä. Eli ehkä joskus 1,5-2v päästä...ehkä. Eli joku ehkäisykeino pitäisi löytää reiluksi vuodeksi. Mutta kai nuo pidempiaikaiset voi sitten saada poiskin... Silti vaan hölmöltä tuntuu ottaa joku 5v ratkaisu jonka tietää haluavansa pois reilun vuoden päästä.. Mutta pitänee keskustella asiasta jälkitarkastuksessa, se on reilun viikon päästä edessä..



Muuten meillä on mennyt ihan mukavasti edelleen. Iho-ongelmat hävisi itsestään, ne olikin siis kai vain sitä ihan normaalia näppyä.. ja pojalla ei vatsakaan enää juuri vaivaa, on tyytyväinen kunhan saa tarpeeksi ruokaa. Se ruuan tarve kyllä tosissaan ihan ihmetyttää miten iso se voi olla.. Kun ensin noin tunnin ajan imetän, sitten uppoaa vielä 100ml korviketta päälle! Ja nykyään lähes joka syötöllä tosiaan. Mutta kai se on vaan uskottava että sen se tarvitsee, kun sillä tyytyväiseksi tulee. Neuvolassakin oli se täti sitä mieltä, että meidän poika on niin vilkas, touhuaa niin paljon että energiaa kuluukin sitten paljon.

Ja ihmeen paljon tuo jaksaa olla hereillä. Oon ihan yllättynyt luulin että se kestäisi pidemmän aikaa kun vauva vaan lähinä nukkuu ja syö.. Mutta ihan normaalisti poika saattaa valvoa 4-5tuntia putkeen, nukkuu yleensä 3-4tuntia sitten, joskus viisikin. Aina ei tietty valvo noin pitkään. Mutta silloin kun valvoo, meno on kova. Seurustelee mielellään(viihtyy onneksi myös pieniä hetkiä yksinäänkin), ja kädet varsinkin vispaa hirveään tahtiin aina. Me aina miehen kanssa sanotaankin, että meillä on " viittomakieliset uutiset" käynnissä... :)



Frimmy ja poika 5vk.

Onkos täällä vielä naimattomia/kihlaamattomia äitejä? Tänään sais kosia! :) Itse olen kihloissa kyllä, mutta yritin taas vaihteeksi kosaista miestä että joko ne häät pidettäisi. Ei tunnu uppoavan ei sitten millään :P Olen haaveillut kohtuukokoisista tanssihäistä, nyt olen jo vähän ajatellut sitäkin vaihtoehtoa että jos olisi ristiäiset ja häät yhtäaikaa. Pienimuotoiset siis. Olis helppo rajata vierasjoukkokin kun miehen suku on niin valtava. Voi olla että se juhlien kokokin on tuolle ukolle se hankala paikka, hän kun on jo kerran ollut naimisissa...



Voimia kaikille sairasteluitten / masuvaivojen / ukkojen hölmöyksien / muitten juttujen kanssa painiville!!!



Ehkäisystä ollut puhe. Itse en ole juuri ajatellutkaan asiaa vielä, kunnes tajusin että hetkinen, kyllä kai jotain pitäisi päättää piakkoin. Mulla vielä jälkivuoto jatkuu, joten peittoja ei olla vielä heiluteltu ja kyllä mua vähän jännittääkin se " eka kerta" . Tuntuu tuo alapää nimittäin vähän aiemmasta poikkeavalta, mua kun piti vähän leikata (eppari).

Mulle lääkäri sanoi joskus muutama kk ennen kuin tämä neiti sai alkunsa, että sinuna jättäisin nuo ns. " turhat" hormoonit ensimmäisenä pois, kun on tuo rintasyöpäriski suvussa niin korkea... Silloinhan tämä tyttö jätti pillerit saman tien pois eikä siitä kauan vierähtänytkään kun neiti ilmoitti tulostansa. Mutta pillereitä en siis halua syödä jatkossakaan. Paljonko ne kierukat sitten maksaa? Mullahan kyllä on iskenyt nyt heti vauvakuume jostain syystä :) että liekö se kierukka mullekin vähän hölmö ratkaisu... Kortsut tosiaan tuntuu kyllä hankalilta käyttää, sellasta räpellystä. Onko enemmän kokemuksia siitä renkaasta?



Käytiin tytsyn kanssa vaunuilemassa, yhteensä aikaa meni tunti ja vartti. Kyllä siinä ehti ihan mukava pieni hikikin tulla! Sitten syötiin ja tyttö painui takaisin unten maille. Järkevää olis itekin nyt kyllä koisata... viime yö ei ollutkaan niin kiva kuin edelliset. Tyttö meni nukkumaan joskus puolen yön aikaan,sitten valvottiin harvinaista kyllä 2-3 välillä. Seuraava herääminen oli joskus puoli 6, sitten puoli 8 tai jotain... ja ylös noustiin puoli 10. Nuo pisimmät unet tuntuu edelleen sijoittuvan meillä päiväaikaan, valitettavasti...



Meidän tytsy ei paljon vielä seurustele, paras paikka siihen näyttää olevan hoitopöytä. Siinä tulee yleensä vaippaa vaihtaessa ainoat " seurustelut" , muutama sellanen hempeän kuulonen " gyää" :) Muualla tulee vain sitten kova sana kun on nälkä tai muuten ikävä olo :)



Juups, pitääpä mennä haukkaamaan välipalaa että jaksaa taas. Mukavaa viikonloppua mammat!



Tolleroinen ja tyttö 3.2.

Viime kirjoitukseni aikaan taisin olla tosi väsynyt ja ahdistunut. Muutama parempi yö saa asiat näyttämään paljon valoisammilta. Kiitos teille kannustuksen sanoista.



Meillä mies siis tekee pitkää päivää ja siten olen aina työpäivinä täysin yh. Mutta täytyy nyt sanoa että kyllä mies osansa tekee vaikka häntä viimeksi joistakin asioista mollasin.



Hän herää (siis herätän hänet) aamuyöllä tai aamulla ennen töihin lähtöään hoitamaan vauvaa jotta saan aamulla parin tunnin rauhaisat unet vielä. Ja näin illalla töiden jälkeen ottaa vauvan jotta saan rauhassa tehdä iltatoimet ja olla kahdestaan myös esikoisen kanssa. Joo, meillä ei siis esikoinenkaan arvosta kunnon yöunia, eli valvoo vieläkin. Ja ikää herralla 4 v. Vähäunisia nuo meidän nuoret miehet.



Vauva kasvaa silmissä, olen aivan ihmeissäni. Nyt jo saa pakata pieneksi jääneitä vaatteita kaappiin kun ei enää mahdu. Ja ukko on niin jäntevä että en tiedä miten päin sitä pitäisin. Pitkällään ei kestä olla, pystyssä pitäisi pitää koko ajan. Ja varaa koko ajan jaloilleen, siis haluaisi seistä. Ja jos hieman antaa varata jaloille, lähtee kävelemään eteenpäin. Ihan hullua. Suurin mielenkiinnon kohde on valaistu maapallo. Hyvä että opettelee maantieteen jo nuorena ;)



Iltakitinät meillä jatkuu, ihan sellaista hysteriaa tuntitolkulla. Nytkin siis isänsä sylissä ja kitisee keinuttelusta huolimatta koko ajan. Sänkyyn ei ole kertaakaan nukahtanut. Pari tuntia heijaamista ja sitten se rauhoittuu sen verran että saan rinnalle sammumaan. Sänkyyn jos laittaa niin huuto alkaa samantien. Olen siis viime ajat nukkunut vauva vieressä. Muuten en nukkuisi ollenkaan.



Ja aamukitinät alkaa siinä neljän viiden aikaan. Kivaa. Mutta päivä kerrallaan tässä mennään, ei kai se enää kouluikäisenä kitise tuolla lailla........?



Nyt kai pitäisi mennä pesulle ja sänkyyn, itku ja melskaus tuntuu vain pahenevan vaikka viimeiset puolitoista tuntia oli roikkunut rinnalla. Nälkä ei siis voi olla. Kuka noista pienistä ihmisistä tietää.



Minä nyt pikkuhiljaa siis yritän sopeutua tähän kotiäidin rooliin, vaikeaa se tuntuu ajoittain olevan. Askel eteenpäin oli se, että ostin uuden ulkoilutakin ja kengät. Ei ihan toiminut tuo villakangastakki + mokkakengät -yhdistelmä tuolla puistossa ja vetisillä kaduilla. Nyt siis alan jo näyttää kunnolliselta ulkoilevalta äidiltä. Fine.



Nyt on mentävä. Voimia kaikille ja hyvää viikonloppua.



ipu ja poika huomenna 6 vko

Viime yönä tuli reilusti lunta, 10cm. Jokohan sitä tänään pääsisi ulos käymään. on monta päivää mennyt sisällä. on ollut liian kylmä jotta poikaa ulos veisin (hiukan tukkoinen nenä ollut) ja sitten oma ulkoilu on jäänyt kun on ollut niin mukava vain kääriytyä sohvalle tai koneen ääreen kun poika nukkuu. Kotityötkin maittaa vaihtelun vuoksi. Harvinainen tilanne ;)



Eilen kävimme koko pienen perheen voimin kaupassa ensimmäistä kertaa. Emme siis ole käynyt vielä missään muualla kuin ulkosalla muutaman kerran. Menemistä rauhoittaa se että ei omaa autoa ole ja asumme sivukylällä keskelleä ei mitään.



Kauppareissu meni hyvin. poika heräsi kun saavuimme kauppaan ja katseli mielenkiinnolla ympärille ja väläytti hymyn muutamalle tuntemattomalle. Saa nähä millainen hurmuri siitä tulee :) Kävimme sitten pikavisiitillä myös miehen kotosalla ja mummu oli ihan myyty kun pojanpoika hymyili niin maireana että :)



Poika on kyllä ylikehittynyt. Piti jo ensimmäisinä päivinä päätä ylhäällä ja katseli ympärilleen. Nyt vastailee hymyyn ja jokeltaa. ja ikää on 4vk. Voihan olla että olen vain ylpeä äiti, mutta luulen että asiaan vaikuttaa se että poika syntyi 2vk ja 3vrk LA:n jälkeen. Jotenkin tuntuu että kehitykseltä on mielummin 6vk vanha kuin 4vk...



Maanantaina on pojan ensimmäinen neuvola, selviää kuinka paljon on kasvanut :) keskiviikkona on oma jälkitarkastus. tulee selvyys asiantuntijoilta haavan suhteen. Jotenkin en luota paikallisen terveyskeskuksen asiantuntevuuteen...



Ehkäisyasia olisi kohta varmaan ajankohtainen. Tuntuu ihan teinitytöltä aloittaa nuo lakanatanssit uudelleen ;)



Meillä poika ei suostunut ensimmäisiniä viikkoina nukkumaan omassa sängyssää lainkaan. Eilen sitten keksin että koska pieni miehen alkumme makaa sängyssämme kuin mies kädet levällään ja selällään niin äitiyslaatikko pinnasängyssä on liikaa. Laitoin sitten laatikon pois ja petasin sängyn niin kuin pienellä pojalla pitääkin olla. ja voi kun se oli tyytyväinen ja nukkui miehen elkein selällään ja kodet levällään. Suloinen :)



mutta nyt kotitöiden pariin ku juniori nukkuu. Voimia siskota! :)



MiiKaro & Mikael 4vk 2vrk

Moikka!



Meillä on alkanut ihan uusi juttu, nimittäin öisin tunteja kestävä tissin lutkuttaminen... Torstaina Milla viihtyi tissillä klo 23-03... Tutti ei ole enää kelvannut ollenkaan, oikein kyökkää kun yrittää sitä tarjota ja huiskii kädellä pois. Mutta onneks tätä imemismaratoonia on toistaiseks ollut vaan kerran yössä eikä päivisin ollenkaan (KOP KOP). Pitäisköhän munkin kokeilla niitä villahousujen naruja, josko lutkuttais niitä...



Ehkäisy: käytin aiemmin tavallista kierukkaa ilman hormoneja ja toimi ihan hyvin mun kohdalla. En ihan tarkkaan muista mitä se maksoi, oisko ollu jotain alle 50 euroa. Kuukautiset ei sanottavasti edes runsastuneet! Aluksi tuntui ajatuksena ällöttävältä, että joku metallikappale tuolla sisuksissa pyörii, mutta äkkiä siihen tottui, eikä se miltään siellä sisällä edes tuntunut. Laitettiin kuukautisten aikana, mikä oli ehkä vähän ällöä. Poistaminen ei tuntunut miltään, vaikka olin kuullut huhua että se sattuisi :-)



Sit sellainen hullu kysymys, että onko sinne jälkitarkastukseen tarkoitus ottaa vauva mukaan...? Olen nimittäin koko ajan kuvitellut, että se on vaan mulle :-)



Jaahas, sohvalta kuuluu korinaa eli taidettiin herätä... Millaa on vaivannut nuha jo kaks viikkoa... Mut ei ole kuumetta, joten en oo vienyt lekuriin. Pitäisköhän?



Miukkis&Milla 8 vkoa 3 pvää

Iltatähdelle kaikki maailman sympatiat: olet sinä uskomattoman sitkeä sissi kun jaksat noin vaikeassa tilanteessa noin reippaasti!! Moni muu varmasti heittäisi pyyhkeen kehiin. Ihan kauheasti voimia ja valoisampia päiviä maaliskuuhun. Ja pikkukaverille voimasuukkoja pikkuvarpaisiin, että jaksaa pitää lipun korkealla!



Miukkis: jälkitarkastus on kyllä käsittääkseni vain äidille, mutta minun tapauksessa vauvan lääkärintarkastus on siinä samalla, koska tuolla neuvolassa on lääkäriajat kortilla niin se minun yleislääkäri katsoo myös vauvoja kun kerkeää ja äiti siihen suostuu, sen oikean lastenlääkärin pitäis olla sitten seuraavalla lääkärikerralla paikalla toukokuussa. Uskalsin lupautua tuohon järjestelyyn kun Aino on ollut niin terve, muutoin en ihan niin huoletta tuon nuoren ja epävarman oloisen lääkärin tarkastukseen vauvaa luvannut.



MiiKaro: voi kun on hauskan kuuloinen pieni miehenalku siellä teillä :-)



Ipu71: jotenkin tuttuja nuo tunteet, että välillä jaksaa ymmärtää ja nähdä asiat miehen kannalta ja välillä tuntuu, että pää repeää. Meillä mies kyllä osallistuu, mutta päävastuu on minulla. Voisi mielestäni osallistua enemmänkin: hänellä on todella joustavat työajat ja ollut muutenkin nyt melkoisen helppoa siellä. Tuntuu jotenkin vaan, että ottaa tuosta joustosta kaiken itsensä kannalta irti: miten me naiset olemmekin aina niin taipuvaisia siihen ajatteluun, että muut ensin ja minä vasta sitten, itsellä juuri tuo vähän sitten hiertää, että miten mies osaakin ottaa oman tilansa ja aikansa oli sitten minkälainen kaaos tahansa.



Meillä kun on helppo vauva, joka herää kerran yössä syömään ja sammuu sitten taas saman tein (nyt ei enää tarvitse edes vaippaa välttämättä vaihtaa), niin miehen unet eivät juuri häiriinny. Alussa kyllä vaihtoi ihan kivasti tarvittaessa vaippaa yöllä, mutta nyt alkuhuuman jälkeen tuntuu laiskistuneen. Aamulla vauva nukkuu yleensä ainakin 9ään asti, käytännössä miehellä siis mahdollisuus nukkua 22-09 jos haluaa. Mutta hänpä sitten valvoa kukkuu luoja ties kuinka myöhään: katsoo telkkaa ja lukee. Aamulla häntä tietenkin väsyttää ja minua korpeaa niin julmetusti kun ihmiset kyselee, että ollaanko väsyneitä ja tämä kehtaa sanoa, että no vähän joo. Ei taatusti väsyttäisi jos menisi aiemmin nukkumaan! Ihmiset saavat siis sen käsityksen. että on joutunut valvomaan vauvan takia. Voi luoja. Itse en koe olevani väsynyt, vaikka unet katkeavat syöttöihin, tiedän kyllä minkälaista arki myös voisi olla: lähipiirissä koliiikkivauvoja. Kun näkisi edes päivän sellaista vauva-arkea, jossa pieni itkee vatsavaivojaan öisin -tai itkee ylipäätänsä, neito kun itkee tihruttaa ehkä yht puoli tuntia päivässä, yleensä. Haaveilee nyt jo kakkosesta ja kolmosestakin. Taisi tulla liian helppo tapaus avajaisiksi.



Myös se ärsyttää kun mies heittäytyy avuttomaksi jos siihen on tilaisuus: ts minä olen paikalla. Tänään pissat tuli vaipasta läpi ja kasteli myös bodyn, olin jo riisunut vauvalta muut vaatteet ja ojensin hänet sitten miehelle, että jatka sinä, minä menen nyt suihkuun. Hän oli ihan h-moilasena, että mitä nyt pitää tehdä kun body on pissassa. Teki mieli ärähtää, että mitäs luulisit, kuivaat sen hiustenkuivaajalla.. Yritin hönkiä kiukun sisälle ja selittää kärsivällisesti, että bodyn voi ottaa ihan normaalisti pois, viedä pyykkiin ja vaihtaa vaipan kuten ennenkin. Ja eilen kun niin kehoitti, että voisin mennä jo omille menoilleni välillä jos haluan vaateostoksille tms. Kuinkahan mahtaa olla. Mies kun oli ihan hätää kärsimässä yks aamu kun en ollut laittanut tytön päivävaatteita valmiiksi tuolille. Tuntuu neitosen vaatekaappi olevan jotain todella pelottavaa: ei ole vielä osannut omin neuvoin kasata vaatekertaa sieltä. Myös se vähän nostattaa verenpainetta kun vauva vähänkin inahtaa niin heti mies ehdottaa, että voiskohan sillä olla nälkä, ei väliä vaikka vauva olisi syönyt 10 min sitten.



Eilen meinasin jo muuttaa maalle kun meni hermot mieheen. Oltiin koko päivä pyöritty kaupungilla ja käyty ruokaostoksilla. Kotona sitten vauva hermostui kun tuli isot pissat ja nälkä painoi päälle samaan aikaan. Siinä sitten tissi suuhun ensiavuksi ja kiukuissaan neiti ei heti suvainnut imeä vaan vähän raivosi tissille (kesto 30 s). No miespä mokomasta säikähtäneenä riensi lämmittämään maitopullon (lypsän talteen maitoa). Pakkohan se oli sitten pois syöttää kun kerta valmiina oli. Samalla tissit valuu maitoa ihan hulluna pitkin maita ja mantuja (vauvan tukkaan, vaatteille, sängylle, lattialle) kun en ollut ehtinyt laittaa liivejä takas. Mies katsoo silmät pyöreinä ja lopulta ymmärtää ojentaa ohuen nenäliinaan avuksi. Kiitos. Mitäs luulette sitten herran tehneen, no ei todella ottanut vauvaa syliinsä syötettäväksi ja vaihtanut sitten vaippaa, että olisin saanut siistiä itseni, ei suinkaan vaan meni pitkälleen olkkariin lukemaan kesken jäänyttä Hesaria. Voihan pee, ässä ja hoo. Siinä sitten toisella kädellä tukin tissiä, toisella pidän vauvaa sylissä ja syötän samalla tuttipullosta. Sitten vaipan vaihtoon ja hoitopöydälle, siinä vaiheessa mies havahtui ja tuli kyselemään tyhmiä: " minkälaista kakkaa vaipassa oli?" , -ihan tavallista, " ihan tavallistako?" , -niin ihan tavallista. " Onko nyt kaikki hyvin, kuulostat jotenkin kireältä?!" -On on on. Tuosta kiukkuisesta vastauksesta suuttuneena mies meni tiskaamaan mielenosoituksellisesti keittiöön. Mulle pärähti sitten kauhean huono omatunto kun toiseen tuolla tavoin turhautumiseni purin, siinä sitten piti anteeksi pyydellä ja poruhan siinä meikäläiseltä pääsi.



Yritän aina pitää mielessäni jo raskausaikana tekemäni päätös, että tämän ekan kohdalla olen extra-kärsivällinen miestä kohtaan ja opetan asiat hänelle kädestä pitäen, itse olen hoitanut tosi paljon vauvoja ja mikään ei ole nyt niin kovin uutta tai mullistavaa. Päätin, että en hermostu vaikka ei vielä oikein osaa ihan täysillä olla mukana, mutta vaikeaa se on. Ketuttaa kun hän istuu koneella, lukee lehtiä ja kirjoja, ehtii harrastamaan. Vaikka pienen hetkenhän tätä minun ehdotonta tuomiota vain kestää, pian pääsee taas salille taas ja muuta.



Ja ihanahan se oma mies on, välillä vaan sapettaa. Onneksi ovat nuo ärsyttävät hetket vain lyhyitä ja hyviä hetkiä sitten kaksin verroin enemmän. Kukapa muu sitä minun jalkoja hieroisi, ihailisi omasta mielestäni kauheaa vartaloani, keksisi kivaa tekemistä, kuuntelisi pieniäkin murheita, ottaisi kainaloonsa hellittäväksi.



Tänään miehellä on sitten aamusta iltaan harrastuspäivä ja minä touhuan vauvelin kanssa yksin kotona. Ärsytti äitini epäluuloinen kauhistelu kun mies jättää meidät kaksin lauantai-päivänä, mitä sekin sille kuuluu. Saan paljon enemmän aikaiseksi kummiskin kun ei tule vietettyä laatuaikaa jossain kaupungilla shoppaillen tai hyvää kokkaillen. Mies ei kuitenkaan täällä vaatekaappeja järjestä tai laita keittiönkaappeja lopulliseen kuosiinsa.



Mutta vauva on tosi ihana, päivä päivältä hurmaavampi. Hymyjä satelee ja ne ilmeet, oih <3



Ehkäisy: itse vierastan ajatusta minkäänlaisesta hormonaalisesta ehkäisystä ja kumit meillä käytössä aina: molemmat tyytyväisiä.



Sammermanni: jaksamista sinne myös!! Siellä ei touhu tunnu loppuvan ikinä. Minua kans ottaa päähän tää kropan repsahdus: vaikka kilot on kadonneet niin kaikki vatsa- ja selkälihakset tuntuvat olevan tipotiessään. Odotan kuin kuuta nouseva, että pääsen taas tavalliseen treeniin kiinni. Meidän salilla on babyjumppaa jonne voi mennä kun vauva kannattelee päätään.saa nähdä päästäänkö sinne kun neiti nukkuu paljon päivällä. Ei varmaan tarvitse (taaskaan) kesäksi haaveilla hankkivansa bikineitä. Olen luvannut kyllä itselleni napalävistyksen sitten kun olen saanut treenattua itselleni pyykkilautavatsan (eli en ikinä ;-).



Eilen Aino-Sofia tukisti itseään ekaa kertaa, olipa dramaattinen hetki: huitoi käsillään vimmatusti kun piti flirttailla Bonan hymynaaman kanssa (se neuvolasta saatu, jolle ne kauneimmat hymyt irtoaa) ja siinä sitten onnistui tarttumaan pehkoonsa tiukasti kiinni. Huuto siitä irtosi ja minä yritin vääntää pikku sormia tukasta irti. Kiesus sitä hetkeä.



Miten muuten olette harrastaneet musiikkia vauvojenne kanssa? Itse en osaa mitään vauvalauluja ja näin pienille ei ihan hirveästi löydy muskareita. Kärsin ajoittain huonosta omasta tunnosta kun en laula tai loruttele pienelle: neuvolan oppaat ja kaikki vauvalehdet kun tätä niin hehkuttavat. Tätä menoa meidän neidistä tulee tosi epämusikaalinen ja puhetaidoton. Mies lupasi mennä muskariin, mutta eka täytyy löytää ryhmä. Onkohan jotain vauvamusiikki cd:tä?



-Finja ja Aino-peikko (3vkoa 4pvää)

Meidän junareissu meni hyvin, mutta sitä ennen esikoinen hyppi seinille. Kyllä oli sen jälkeen kiva fiilis lähteä reissuun...



Yritän kommentoida muutaman jutun.



Sammermannille kiitokset kutina-veikkauksesta, siis että johtuisi kuivuudesta. Sitä minäkin epäilen. Mutta lääkäri oli toista mieltä!?! Esikoisen syntymän jälkeen sain Vagifemiä juuri kuivuuteen, mutta nyt en.



Tuohon liittyen vielä ehkäisystä. Tulostelin netistä juttuja varsinkin kierukasta ja itkuhan siinä tuli. En todellakaan haluaisi mitään kierukkaa! Mutta tässä vaiheessa mikään muukaa ei tunnu oikealta. Mies olisi suostuvainen sterilisaatioon, mutta vasta tämän talonrakennusprojektin jälkeen on sellaisille aikaa. Kenties siihen asti pitää sitten " kituuttaa" kortsuilla, joita kumpikin inhoamme.

Mulle tuo kierukka-asia on erityisen arka. Mä sain peruskoulussakin vapautuksen niiltä tunneilta, kun käsiteltiin ihmisbiologiaa (kävin vain kokeessa). Mä nimittäin vain itkin tunnilla, kun puhuttiin jostain sisuskaluista ja muista. Mua nimittäin ihan sattui just siihen kohtaan, mistä puhuttiin. Olen siis varsin outo yksilö...



En muista enää tarkkaan lääkärin kertomia kierukkahintoja, mutta hormonikierukka taisi olla 170e ja kuparikierukka puolet halvempi.

Kannattaa tosiaan jutella jälkitarkastuksessa lääkärin kanssa, laittavatko kierukkaa, jos seuraava lapsi on tulossa aiemmin kuin 5v päästä.

Kyllä me ainakin " tiedettiin" esikoisen syntymän aikoihin, koska seuraava saisi tulla.



Ja jälkitarkastuksestakin vielä. Meillä vauvan ja äidin jälkitarkastukset olivat samaan aikaan, kun meillä on sama lääkäri.



Frimmy, kiva teillä nuo viittomakielen uutiset :).



MiiKaro, ihana poika teillä, kun jo tuossa iässä on noin mukana elämässä! Meidän poika tosiaan alkoi tarkkailemaan ympäristöä 6vk iässä.



Finnanna, sympatiat sinulle ymmärtämättömän miehen vuoksi!

Mä en jaksa edes ottaa stressiä miehestä, kun hän kuitenkin joutuu työn lisäksi rakentamaan meidän taloa.



Finnanna kyseli myös musiikista. Ei kannata ottaa stressiä laulamattomuudesta. Meillä esikoinen vain hermostui, jos yritin laulaa (taitaa olla parempi sävelkorva kuin mulla). Vielä jokin aika sitten käski soittimenkin hiljentämään hetken kuuntelun jälkeen. Tämä toinen taas tykkää kuunnalle enemmän musiikkia.



Esim. Vauvan vaaka on ihan kiva levy ja siihen saa kirjankin. Kannattaa käydä vaikka kirjastossa katsomassa valikoimia! Varsinkin unilaulu-levyjä on moniakin.



Kuinkas moni on ajatellut vielä vauvan vauvauintiin?

Mä olisin halunnut, mutta jää haaveeksi, kun on toi rakennusprojekti vielä kesken. Tai katsotaan vielä syksyllä uudestaan, 9kk ikään astihan sen aloituksen voi venyttää. Mutta olisi kyllä ollut tosi kiva aloittaa jo nyt, kun 5kg tulee täyteen.



Nyt taas mentävä.



Justus ja poju 14.1.

Moi!



Kommentoin muutamaa juttua, mitä muistan.



Oliko ipu? Yksi vauvan reflekseistä on tuo kävelyrefleksi. Testaavat sitä aina lekurissa.



Jälkitarkastus: Yleensä vauvalla on lääkäri samalla.



Ehkäisyä tuskin tarvitsemme; pitäisi olla ensinnäkin seksiä!? Ja molemmat lapset ovat PAS-tehtyjä. Joten luomuvahinko olisi todella IHME.



Äijät kuriin! Meillä on ollut aiemmin sama juttu, kaikki vastuu on ollut minulla. Olen myös tottunut kantamaan vastuuta, oma vika. Haluan myös, että asiat ovat mun tavalla tehtyjä. Jos olin kipea ja kykenin sitten edes jotain tekemään, niin rievut ja harjat vain tipahtelivat miehen kädestä. Kaikki taas siirtyi mulle.



No, vedin kunnon loppuunpalamiskilarit tuossa pari vuotta sitten, kaikilla herkuilla. Mies paransi tapojaan, kotihommat jaettiin paremmin. Nyt makasin tämän raskauden kanssa sen 7kk ja mies hoiti koko huushollin. Hän on nyt oppinut huomaamaan asioita, hoitamaan asioita ja ottamaan vastuuta.



Antibiootit onneksi nyt auttavat, enää ei satu mahaan niin järkysti. Kävin myös polven röntgen- ja magneettikuvassa. Huomenna kuulen, että mikä vika polvessa on. Toivottavasti en joudu leikkaukseen. Lääkärit suosittelivat lepoa, joten olen palannut sohvalle.





Voin tulla Selloon, sit joskus teidän kanssa kaffelle, asun tässä Laajalahden kupeessa.



T. Ametisti ja Olavi tasan 7vk.

Pitkästä aikaa koneella..



Ihan hyvää kuuluu. Ollut kyllä tuon masun kanssa itkua ja ongelmaa. Nyt ollaan kokeiltu Cuplaton, Disflatyl, muna-maitodieetti, pelkän Almiron peptid-korvikkeen antaminen. Parhaiten on toiminut tuo viimeisin. Mikään edeltävä ei ja osa pahentanut oireita. D-vitskua ei voida edelleenkään antaa, onneksi tuossa korvikkeessa sitä on nyt vähän ainakin ensihätään.

Lääkärit on tutkineet vauvaa, verikokeet on otettu ja kaikki muu paitsi pikkumasu on ilmeisesti täysin kunnossa. Ainakin on siis koliikkia. Allergiaa mietitään vielä. Ehkä sitäkin. Kunhan selvittäisiin koko perhe hengissä..



Pieni on huippu tyyppi ja se auttaa jaksamaan. Miehen kanssa ollaan väsyneinä välillä riidelty (yleensä vauvan huudon aikana..tosi järkevää..) rajustikin. Onneksi yleensä se on vienyt eteenpäin asioita. Haetaan siis uria sille miten elettäisiin pienen koliikki-(ja mahdollisestti allergisen) vauvan kanssa. Keinoja keksitään ja otan niitä täälläkin mieleläni vastaan.



Nyt kommentteja teidän tähän viikkoon:



MIUKKIS: Täälläkin yksi sylivauva. Paljon muualle kuin autoon ei nukahda ilman syliä. Vaunuissa herää sitten lenkin jälkeen parvekkeella. Sen lauma ei ole koossa, joten vauva reagoi siihen. Nukutaan perhepedissä siten että vauvan pinnasänky on meidän sänkyyn jatkeena. Siitä on siis poistettu yksi sivu. Nyt vauva katsellut vähän jumppamatolla (tutti suussa) itsekseenkin. Mut tuttia saa korjailla koko ajan. Samoin hoitopöydällä riittää paljon virikkeitä



Taisi olla KaksPlus-lehti josta luin juuri, että nykyisten tutkimusten valossa syliä ja perhepetiä SUOSITELLAAN. Kuulema hermoston suhteen suotuisia vaikutuksia. Unikoulua voi sit aloitella 5-6 kk iässä. ELi en enää aio stressata tällä. Ja vauvaa pidän sylissä mahd paljon. Se jostain syystä sitä tarvitsee. Varmasti sen luottamus on joskus riittävä ettei ole enää niin tiukan läheisyyden tarpeessa. Hartiat on kipeät kyllä täälläkin ja joskus on niin väsy ettei jaksaisi kuljeskella vauva sylissä.



Jännä muuten, että mun oma äiti ymmärtää vähiten sitä että vauvaa pidetään niin paljon sylissä ja annetaan nukkua vieressä. PItäisikö sitä oikeasti huudattaa..? Tosin oma äiti on antanut muuten kaiken tukensa ja ollut todella ihana vaikeina hetkinä.



Kaikki jotka kelailee perhepeti-asiaa, ostakaa uusin Kaksplus lehti. Siellä oli mustaa valkoisella että hyvä juttu, eikä aiheuta haittaa.. Mä ainakin päätin etten stressaa enää tuollaisista.



TOLLEROINEN: Meidän vauva syntyi 29.1 ja mä oon ollut ihmisten ilmoilla (esim helsingin keskustassa ja sellossa) ihan normaalisti vaunujen kanssa. Lisäksi olen leudoilla säillä antanut nukkuakin ulkona. Paitsi ettei vauva oikein nuku ilman että vaunut liikkuu) Oon nauttinut shoppailusta ihan hulluna ja kahvittelusta! Hirveä henkireikä mulle ja jos sen menetän, sekoan. Oon ollut aina tosi kova kaupunki-ja shoppailuihminen, joten jotenkin se että on saanut tehdä niitä normaaleja asioita on ollut luksusta! Eilen oltiin miehen ja vauvan kanssa juomassa skumppaa!! (vauva ei siis tietenkään juonut...;))



AMETISTILLE tsemppiä kipujen hoitoon. Jännä että joidenkin lääkärien mielestä lähes kaikki on normaalia.



SIRU-SOFIA: Nauti siitä, että kaikki sujuu! Ole onnellinen rauhassa! Ei se ole keneltäkään toiselta pois!



AKSIINA: Sulla on niin selkeästi tyytyväinen vauva, että jätä kaikkien muiden kommentit omaan arvoonsa. Mä esim. olen joutunut oleen antamatta tissiä nyt allergia-epäilyjen vuoksi, koska mahavaivoista tuli niin rajut ja pitää selvittää johtuuko mun maidosta vai mitä.. koska muuten en kohta voi syödä tyyliin mitään jos joudun liian rajuille dieeteile. Tai ainakin pitää nähdä pitääkö ne rajut dieetit aloittaa. Mua vituttaa ihmisten loputtomat neuvot. Nehän aina tietää sua paremmin.



IPU: anna palaa vaan. Mä sekoaisin sun tilanteessa ja sä olet hengissä! Mä tykkään ihmisistä jotka puhuu asioista niiden oikeilla nimillä.

Myös mä valvon vauvan kanssa öitä. Lähinnä siksi ettei miehestä tai sen heräämisestä ole mitään hyötyä silloin. Ja sulla on vielä useampia lapsia! On taas hatunnoston paikka sulle!



EMEM on näköjään saanut myös kommentteja sylittelystä... Ennen vauvoja kai opetettiin itsenäisemmäksi(?)



KAURA: onko teillä aina nukuttu noin hyvin? Tuntuu taivaalliselta! Olet varmaan niitä harvoja pienenvauvan äitejä, jotka ei ole väsyneitä.. Tai onko täällä kaikki muut virkeitä kuin minä? (ja Ipu)



PAJUNKUKKA: olen täysin samaa mieltä siitä että yhdessä kuuluu tehdä kotityöt ja nyt oon antanut siinäkin enemmän vastuuta miehelle, koska mä hoidan päivät vauvaa ja joskus on mahdoton päästä edes vessaan rauhassa. Taisin muuten joku yö nähdä unta, että oltiin ihan saatu aikaiseksi se tapaaminen Selloon! Mulle sopis parhaiten viikolla ja päivällä. Mites sulle itselle? Tai Strutsille? Tai jollekin muulle halukkaalle?



Meillä ristiäiset on la 22.3. Sukulaispappi kastaa täällä kotona, jos ei keksitä parempaa paikkaa. Isompi olis tietty parempi. Ristiäisiin tulee kummit ja lähisukulaisia. Hymyjä on tullut täälläkin. Tosin vielä lisää saa tulla. Kerran vauva hymyili nallelle... ;)





VAuveli heräs---> taas mennään!



Tsemppiä siskot

Uskomattoman hieno ilma ollut tänään, koiran ja tytön kanssa käytiin yli tunnin lenkki ja Papusen unet on jatkunu siitä lähtien eli yli 3 tuntia jo... Nukkuispa sisälläkin yhtä hyvin... Toki hienoa, että edes ulkona nukuttaa =)



Meillä oli eilen ristiäiset ja Papunen tunnetaan tästä lähtien nimellä Noora Ilona. Juhlat meni mukavasti, ihan lähimpien kesken vietettiin meillä kotona eli mummot ja kummit perheineen oli paikalla ja tietty pappi.



Mitäs mun piti muuta... Keskiviikkona on 2kk tarkastus Nooralla ja rotarokote pitäisi muistaa käydä apteekista ostamassa. Itse kävin jälkitarkastuksessa reilu viikko sitten ja ihan hyvin on sektiohaava parantunut. Jälkivuotokin vasta loppui 2vkoa sitten eli kesti 6 viikkoa, meinas jo hermo palaa siihen... Paljon hyötyä olla ilman menkkoja 9kk kun sen jälkeen vuotaa 1½ kuukautta...



Mies osallistuu tosi hienosti vauvan hoitoon, mut meillä myös meinaa kaikki muu jäädä mun niskoille... Nyt mies vielä kovassa kuumeessa niin ei tietenkään voi tehdä sitä vähääkään eli olen aika kiinni vauvassa. Toivotaan, ettei meihin tytön kaa tartu toi kuumetauti. Mies on kyl tosi repukka kunnossa, sitäkin hoidettava vielä täs sivussa :)



Ehkäisyasia menee varmaan kondomilinjalle, koska minäkin olen " hormoonihirviö" eli ei käy mulle.



Nyt ei muista mitä muuta oli kommentoitavaa. Jatkan kun muistan.



Pore&Noora 0301

Vihdoinkin hetki aikaa istua koneella ihan kaksikätisesti. Saa nähdä ehdinkö kirjoittaa, ennenkuin vauva taas herää. Nyt on pari päivää mennyt niin, että nukkuu vaan lyhyitä pätkiä ja syö vähän väliä. Lisätilausta tisseille kai...



Tapaamiseen Selloon tulisin mielelläni. Tiistai-torstai on sikäli hyviä päiviä, että pienin pojista on päiväkodissa. Lauantai olisi varmin päivä päästä vain vauvan kanssa liikenteeseen, silloin tosin Sello on muuten täynnä ihmisiä. Järjestelykysymyksiä mun pääsemiset kuitenkin on. Ensi viikko tosin menee ristiäisiä järjestäessä ja viikonloppu sitten niitä juhliessa.



Pajunkukan ja monen muun tavoin mua jurppii kovasti kun miehellä tuntuu olevan aikaa lojua lehteä lukemassa. Mä en myöskään pidä miehen työpäivää sen raskaampana kuin omaani, silti tulee helpommin " annettua anteeksi" miehelle lojuminen työpäivän jälkeen; en siis heti miehen töistä tultua tyrkkää vauvaa hänelle - vaikka toisinaan tekisi mieli niin tehdäkin. Pojat kuitenkin aika usein ovat heti isän kimpussa, joten eipä tuo ihan rauhassa pääse olemaan. Hulluinta on se, että mulla tuntuu olevan joku tarve osoittaa, että en vain omaksi huvikseni (**kele, sivuhuomautus, vauva heräsi ja on nyt taas tässä mun sylissäni venkoilemassa) lykkää vauvaa hänelle, vaan sanon aina jotain tyyliin " pidä tätä vähän, mä laitan pyykkiä pyörimään" . Mies ei siis kuitenkaan kaipaa mitään syytä vauvaa hoitaakseen, vikaa on mun päässä vaan. :( Oikeasti mies on kyllä hyvä. Huolehtii ruoat, isompien lasten nukkumaan paimentamiset ja vauvaakin hoitelee kun vaan on kotona ja vauva ei ole tissiä vailla.



Ehkäisynä oli ensimmäisen ja toisen välissä kumit, tokan jälkeen kuparikierukka, joka sopi hyvin: ei tuntemuksia, kohtuulliset menkat. Kolmannen jälkeen taas kierukka, mutta se piti ottaa pois parin vuoden jälkeen, koska mulla on ilmeisesti useitten synnytysten jäljiltä kohdunsuu vähän röpelöinen ja siinä pientä kroonista tulehdusta. Mitään hormonaalista en edes harkitse, pillereitten monivuotinen käyttö ennen lapsia sotki mun kroppaani riittävästi. Sterilointi sopisi iän ja lapsiluvun mukaan, mutta vierastan sitä lopullisuuden takia. Olen varsin varma, että nyt näitä lapsia on tarpeeksi. Muistan vaan liiankin hyvin, että viimeisiä vauvoja mulla on jo kolme... ;) Kumit on ikäviä jatkuvassa käytössä ja se äitiyspakkauksessa tullut naisten kondomi on erityisen villin ja hankalan näköinen kapistus. Ei siis oikein löydy hyvää vaihtoehtoa. Niin joo, ei ainakaan yksityinen gyne mitenkään pitänyt tyhmänä kierukkaa alle viiden vuoden käytössä.



Jälkitarkastukseen menen omalle gynelleni ja se on siis vain minulle. Vauva tulee mukaan vain koska mun on oltava paikalla kun hänelle tulee nälkä. Jos mies vaan pääsee, niin otan sen mukaan istumaan vauvan kanssa odotushuoneessa tarkastuksen ajan. Vauvalla on kuuden viikon iässä lääkärintarkastus neuvolassa.



(jes, mies tuli saunasta ja otti vauvan ja kakkonen soittaa vauvalle selloa)



Magda_lena: Hurjaksi on mennyt teillä noitten mahavaivojen kanssa. Toivottavasti homma selviää pian tavalla tai toisella. Epätietoisuus on kai kuitenkin se kaikkein pahin. Tsemppiä!



Vauvan paras kaveri on äitiyspakkauksen naamahelistin. Pidän sitä hoitopöydällä kallellaan siten, että vauva näkee naaman. Sitä pitää sitten tuijotella, huitoa vimmatusti käsillä ja toisinaan vähän jutellakin. :) Leveitä hymyjä ovat saaneet ihmisetkin, etenkin nuo isoveljet on pop. Sylissä neiti viihtyy yleensä vain niin päin, että näkee ympärilleen. On siis jo ihan erilainen kuin neljä viikkoa sitten. Nopeasti nämä pienet kasvaa. Toisaalta haluaisi, että olisi tuollainen ihana pieni kauemmin, mutta toisaalta ihanaa, kun oppii uutta ja hoitaminen helpottuu.



Strutsi ja neiti 1kk

MiiKaro: mäkin olen miettinyt, että vaikuttaakohan vauvan syntymäaika laskettuun aikaan nähden jotenkin kehitykseen. Meillä kun poika syntyi 3 viikkoa etuajassa ja tuntuu, että hän on vähän kehityksestä jäljessä.. ekat hymytkin irtos vasta joskus 6-7 viikon ikäisenä..



Finnanna: Kiitos tuosta hymynaamamuistutuksesta! Voi että sain itsekin tänään varsinaisen iloelämyksen kun testasin samaa hymynaamajulistetta meidän poikaan. Kaivoin julisteen laatikon pohjalta, teippasin hoitotason viereiseen seinään ja aloin vaihtaa pojalle vaippaa. Poika huomasi heti " uuden kaverin" ja voi sitä hymyjen määrää:) Hän tuijotteli " kaveria" minuuttitolkulla, hymyili suu auki, jutteli julisteelle ja höhötteli. Joka vaipan vaihdon yhteydessä poika oli yhtä tohkeissaan uudesta ystävästään:) :) Ei tuo vauva paljon hymyjä vanhemmilleen ole suonut, mutta uusi paperinpala jossa mustat silmät ja iloinen suu, saa hänet kerta toisensa jälkeen yhtä onnelliseksi, ei ole riemulla mitään rajaa:) Aivan uskomaton vaikutus yhdellä paperinpalalla!! :) :)



Ja hyvä tarina muuten tuo että mies lämmittää pulloa ja sinä vaan suihkuat maitoa.. ei kyllä varmaan sillon ollu yhtään hauskaa.. mitähän miehes mielessä oikein pyöri? Vaikka puolustukseksi on kyllä sanottava, että ei sitä itsekään aina ajattele kaikkea ihan loppuun asti.



Muakin välillä ärsyttää mies. Varsinkin eilen. Lauantai-aamu ja herättiin, mies sanoi että hän on kipeä eikä aio tänään koskea vauvaan ettei tartuta tautia häneenkin. Miehelle oli siis vähän kuumeinen olo ja niin minä vaan kanniskelin ja hoidin vauvaa KOKO päivän. Illalla kyllä mies pelasi pleikkaria, kiskoi kaljaa ja halusi vielä seksiäkin. Että eipä enää sitten kuumetta ollu.. aargh.



Magda_lena, ei meillä tosiaan aina niin hyvin nukuta kun sillon yhtenä päivänä, se oli poikkeus. Normaalisti meillä poika menee nukkumaan tuossa puolilta öin, herää kolmelta syömään, nukahtaa, herää kuudelta syömään ja sen jälkeen syö puolen tunnin/tunnin välein tai muuten vaan ähisee.. yhdeksältä yleensä sitten noustaan ylös. Se aamuyö on yleensä sellaista tissittelyä vaan.



Suuret kiitokset Magda_lenalle tuosta KaksPlussan perhepetijuttuvinkistä!! Meillä ollaan nukuttu perhepedissä alusta asti enkä ole edes ajatellut, että siinä olis jotain väärää, kunnes viime viikolla neuvolassa sanottiin, että tavasta pitäs opetella eroon. Viime yönä sitten kokeiltiin pinnasänkynukkumista. Poika nukahti ihan hyvin ekoille yöunille, mutta kun hän kolmelta heräs niin normaalisti siinä vaiheessa tyrkkäisin vaan tissin suuhun ja jatkaisin itekki unia, mutta nyt mä nousin, hain pojan pinnasängystä, syötin ja laitoin takas pinnasänkyyn. Ei hän sinne nukahtanu, vaan heräs kun laskin hänet sinne. Sitten kanniskelin ja kokeilin uudestaan vaikka kuinka monta kertaa, mutta ei.. aina hän heräsi, kun laitoin hänet pinnasänkyyn. No, sitten luovutinkin ja mentiin takas perhepetiin. Uni tuli samantien pojalle, mutta ei äidille, sillä olin jo heränny kunnolla ja pyörin vaan sängyssä. Sillon päätin, että meillä nukutaan perhepedissä jatkossakin vaikka neuvolassa sanottais mitä. Mutta nythän mä sain synninpäästön, jos sitä KaksPlussassa oikein SUOSITELLAAN.



Kysymys muuten teille, jotka ei nuku perhepedissä: Miten te oikein jaksatte? Nukahtaako vauva samantien uudestaan ja hänet vaan laitetaan sinne pinnasänkyyn? Saatteko itse heti uudestaan unta? Ettekö herää kunnolla ja sitten joutuu vähän aikaa pyörimään sängyssä että uni tulee taas?



Tuosta laulamisestakin oli puhetta.. en mäkään paljoa laulele vauvalle, mutta en ole ottanut siitä stressiä. Viime aikoina olen keksinyt pieniä lauluja, mutta aika vähän tulee niitäkin lallateltua.



Kaura ja poika 2 kk 1 viikko

Minä aina ajattelin, että olisin varmaan kovakin laulelemaan vauvalle, vaan toisin on asiat. Varsinkin alkuun ei kyllä laulattanut sitten tippaakaan. Nykyään saatan hänelle jo jotain välillä vähän laulellakin. Liekö osuutta asiaan tuolla alkuajan väsymyksellä..?



Meillä on kyllä onneksi pojan isä hoitanut lauluhommat. Se on hänestä ihan uusi piirre, joka on tullut nyt lapsen myötä. Hän kommunikoi pojan kanssa melkein ainoastaan laulamalla. No okei, ehkä vähän liioittelen. Mutta totta on, että hänellä on nykyään laulu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Minua ihan huvittaa kun täällä lauletaan mm. kakkavaipantutkintalaulua (joka menee Katri-Helenan Vasten auringon siltaa -säveleen) ja tutinlutkutuslaulua. Mieskin sanoi, että huomaa joskus jopa töissä hyräilevänsä noita samoja säveliä. Pääasia, ettei ääneen laula. Passitettais varmaan kassan kautta johonkin lepäilemään. :-D



Muuten meillä jatkuu normaali arki. Poika on aivan ihana. Hänenkin paras ystävänsä on tuo ihana keltainen hymynaama tuolla hoitopöydän viereisessä seinässä. Se on ollut alusta asti ihan huippu juttu.



Nyt, hyvää yötä.



Siru-Sofia ja Juuso 291207

Olipa kiva lukea juttujanne.



Meidän pikkusella tuli tänään kuukausi täyteen, nopeasti kaikinpuolin ihmeen helposti on tähän asti mennyt. Mahavaivoja oli tossa ennen 2 viikon ikää jonkinverran, mutta sittemmin on ollu aika vähästä. Suihkutissit aiheuttaa välillä päänvaivaa: imetän nykyisin vain makuuasennossa, silti välillä maitoa kai valuu liian kovaa, kun poika kakoo ja itkee. Saas nähä, helpottaako myöhemmin, jos vauva oppii nielemään enemmän kerralla tai suihku tasoittuu. Eskoisen kohdalla ei ollu ongelmaa juurikaan, toisaalta sillon imetin epparihaavan takia makuulla muutenkin alkuun.



Miehistä oli puhetta. Meillä on kait melko perinteinen kaava: mies tekee paljon töitä ja mä teen paljon (=lähes aina ja kaiken) koitöitä ja hoidan lapset. No, kyllä mies kotona ollessaan hoitaa esikoisen nukkumaan ja leikkiikin tämän kanssa aika paljon. Kaupassakin käy ja viikonloppuna välillä laittaa ruokaa. Vauva on kyllä jäänyt täysin mun huoleksi. Ei oo vielä yhtäkään (!) vaippaa esim. vaihtanut. Mies kyllä tekis varmaan enemmän jos mä vaan viitsisin pyytää. Mua vaan tympii hirveesti olla sellanen käskyttäjä, kun minusta asiat on ihan ilmeisiä sanomattakin: vauva pitää ottaa syliin, jos se itkee, ruokaa pitää laittaa aina tietyn väliajoin, roskat itää viedä ulos jos niitä on paljon, pyykit on ripustettava ennen kuin ne kuivavat koneeseen.. Miksi ihmeessä niistä kaikista pitäisi olla vihjaamassa. Tai miksi ne tuntuu jäävän tekemättä, jos mä en niihin tartu? No, oma vikakin kyllä, kun en vaadi tekemään enempää. Toisaalta miehellä on toisinaan kyllä melkoisesti töitä ja mä oon toistaseksi tuntenut hyvin jaksavani nää kaikki hoitaa. Vauva nukkuu kuitenkin yöt hyvin ja esikoisesta on tullu hyvin itsenäinen leikkijä (ikää reilu 2 v).



Ristiäisiä ollaan suunniteltu, kotona järjestetään ja noin 20 vierasta odotetaan. Anoppi taitaa lähes kokonaan hoitaa tarjottavat, minä varmaankin koristelun. Tänään tuli miehen kanssa vähän riitaa (tai mä harrastin pientä mököttamista), eikä sitten saatukaan suunniteltua ristiäistarjoiluja, vaikka piti. Mies on vähän tulistuvaa sorttia, sanoo välillä tosi pahasti, vaikka ei oikeesti tarkottaiskaan. Se ei vaan jotenkin osaa hillitä itseän. Minä sitten otan itteeni ja odotan, että tajuais mies pyytää anteeksi ilman, että mun aina tarttee mennä sanomaan, että tuo loukkasi mua. No, vielä ei oo tullu pyytämään anteeksi. Aika haastavaa välillä tää parisuhde, vaikka kyllä meillä yleisestiottaen ihan hyvä suhde onkin.



Jospa menisin nukkumaan.