Aivan törkeitä korvauksia maksetaan sijareille

toisin kuin sijaisvanhemmat. Lastenkoti on perhettä parempi paikka lapselle. Kunta suosii perhehoitoa vain rahansäästösyistä

Mutta siinähän se vika just onkin. He tekevät vain duuninsa ja kun he lähtevät kotiin tai muualle töihin, he unohtavat ne lapset välittömästi. ne eivät merkitse heille mitään. Toisin kuin sijaisvanhemmalle joka elää oikeasti näitten lasten kanssa. Ja sitä kanssaeläjää ne lapset tarvitsevat, ei jotain ''ammattilaista".

Yleisin on Pride valmennus. Sen joutuu käymään, vaikka vanhemmilla olisi minkälainen koulutus.

Sijaislapsesta saa hoitokorvausta pääkaupunkiseudulla n. 450 eur/kk miinus verot. Tätä korotetaan max kaksinkertaiseksi, jos jää töistä kotiin hoitamaan sijoitettua lasta. Esim. vauvan kohdalla tämä tarkoittaa, että korvaukset ovat PALJON alemmat, kuin äitiys- ja vanhempainraha! Minusta, jos otan vauvaikäisen lapsen hoitaakseni, minun pitäisi olla oikeutettu vastaavaan korvaukseen, kuin jos jäisin äitiyslomalle bio- tai adoptiolapsen kanssa. Nyt sen sijaan esim. omalla kohdalla sijaislapsesta korvaus olisi ALLE PUOLET äitiyspäivärahasta.



Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vain jo kotona olevilla tai erittäin pienituloisilla äideillä on realistiset mahdollisuudet jäädä kotiin hoitamaan sijoitettua lasta. Vaatii oikeasti aikamoista lapsirakkautta ryhtyä sijaisvanhemmaksi pääkaupunkiseudulla, kun käytännössä jäät lähes ilman tuloja kotonaoloajaksi ja perheen tulot putoavat puoleen.



Jos tämäkin epäkohta korjattaisiin ja kotonaoloajalta korvaus vastaisi äitiyspäivärahaa (jota varten siis esim. minä olen veroja vuosikaudet jo maksanut), saattaisipa olla hieman helpompaa löytää sijaisvanhempia myös pääkaupunkiseudulla. Samalla kannattaisi myös pohtia, mitä järkeä on siinä, että sijaisvanhemmilla on paljon velvollisuuksia mutta käytännössä EI MITÄÄN oikeuksia sijoitettuun lapseen ja hänen hyvinvointiinsa nähden.

Ei ole oikein puhua sijaislapsista.

yhteensä ns tavallisesta lapseta (ei vammainen) on 875.44 euroa/kk. Tämä on verollista tuloa. Vauvasta ei saa mitään lisäkorvausta.

Voisitteko ystävälliset av-mammat lopettaa tuomitsemasta kaikkia huostaanotettujen lasten vanhempia huumeidenkäyttäjiksi ja alkoholisteiksi. Huostaan otetaan myös raittiista ja huumeettomista perheistä. Paha masennus voi tulla esimerkiksi kenelle vaan, vaikka ei olisi koskaan viinaa ottanut. Toisekseen lapselle voi tulla hoitoa vaativa neurologinen sairaus tai psyykkinen ongelma, joka vaatii hoidollista huostaanottoa. Ja onhan lapsia otettu huostaan koulukiusaamisenkin takia. Että lopettakaa se lässytys siitä kun kaikki ovat huonoja vanhempia. Todellakin sillä 1400:lla eurolla hoitaisi vakavamminkin sairasta lasta kotona, eikä tarvittaisi hoidollista huostaa.



Ja ei, en ole huostaäiti.

omasta toiveesta. Joskus tilanne kotona voi olla niin vaikea haastavan lapsen kanssa, että ympäristönvaihdos on tarpeen. Yksi esimerkki tämä vain. Ei siis aina ole kyse siitä, että vanhemmat eivät pystyisi hoitamaan lasta.

En rehellisesti sanottuna ymmärrä? Sijaisperheen katsotaan olevan kykeneväisiä hoitamaan vakavasti sairasta lasta, mutta lasten omien vanhempien ei? Millä tavalla raha auttaisi näitä vanhempia, jotka eivät pysty huolehtimaan sairaasta lapsestaan?



En todellakaan usko, että hyvästä perheestä, missä vanhemmat ovat kykeneväisiä huolehtimaan lapsistaan, otetaan lapsi huostaan lapsen sairauden vuoksi.

Vanhempien täytyy olla jollain tapaa kykenemättömiä huolehtimaan lapsestaan. Millä tavalla raha auttaisi näiden perheiden asemaa?

siinä tapauksessa mahtaa johtua, että sijaisvanhemmista on PULA?



Ettei vaan sinun yhtälöstäsi kenties puutu jotain...



Eli: summa on väärä, tavallisesta sijoituslapsesta ei makseta tuollaisia summia. Jos lapsi on erittäin vaikeahoitoinen ja vaatii 24/7 huolenpitoa, summa voi olla suuri, mutta sekään ei ole paljon korvaukseksi jatkuvasta ja haastavasta työstä.

koittakaapa te uhoajat päästä sijaisperheeksi, ei taida onnistua. sijaislasta ei oteta kokeeksi, että jaksaako vain rahan takia. lukekaa se kalevan haastattelu niin teidätte vähän mitä arki on. me olemme tukiperhe, ja siihenkin vaadittiin aika paljon. lähinnä korvien välin pitää olla kunnossa=). harvalla tätä asiaa kommentoivalla on.

tosi huippupalkka tuo 1400 ja kahdella lapsella huimat 2800 miinus verot, pakolliset matkakulut ja niin edes päin.



Ootteko kaikki niin matalapalkka-aloilla, että tuo kuulostaa huippuliksalta?

Kyllä niitä hoidollisia huostaanottoja vaan tehdään, vaikka kotioloissa ei ole vikaa. Joskus vain huostatut sairaat saavat hoitoa, älä minulta kysy miksi näin on. Googleta sanoilla hoidollinen huostaanotto ja löydät runsaasti kokemuksia. Ja edelleen, hyvistä perheistä voidaan tehdä huostaanottoja. Niitä kunnioittamianne espoolaisia rikkaita kotirouviakin voi kohdata masennus tai muu voimia verottava sairaus. Onko sairaus merkki huonosta vanhemmuudesta?

Ja on lapsia ja tilanteita, joissa lastenkoti tai muu laitos on ilman muuta oikea paikka lapselle. Esimerkiksi ongelmaiselle teini-ikäiselle, joka tarvitsee rajoja ja struktuuria ja joka vielä pääsee viikonloppuisin kotilomille voi sopiva laitos olla pelastus. Ja hänelle riittää, että hoitajat ovat asiallisia, ystävällisiä ja ammattitaitoisia. Samoin isommalle teinille, joka pian on jo valmis siirtymään itsenäisempään elämiseen, mutta jonka kotiolot ovat kaoottiset, turvallinen ja selkeä paikka on jo muutos parempaan ja se voi olla aivan riittävää. Samoin leikki-ikäisen lyhytaikaisessa sijoituksessa ei lastenkoti nyt niin vuoropäiväkodista eroa. Mutta kun puhutaan pidemmistä sijoituksista ja varsinkin pienemmistä lapsista, niin lapsille on ensiarvoisen tärkeää saada kuulua johonkin, olla tärkeä jollekin ihmiselle.

Vaikka lastenkodin hoitajat kuinka aidosti tykkäisivät hoidokeistaan, nämä lapset eivät siitä saa sellaista kuulumisen ja läheisyyden tunnetta, mitä he tarvitsevat. Lapsen turvallisuudentunteille on ensiarvoisen tärkeää, että hän voi luottaa johonkin tai joihinkin tiettyihin aikuisiin tilanteessa kuin tilanteessa ja olla varma, että he ovat olemassa häntä varten ja eivät hylkää häntä. Se ei toteudu laitoksessa.

Mitä tulee sijaisvanhempien palkkioihin, niin eivät ne tosiaan isoja ole, eivät myöskään kulukorvaukset. Tuskinpa kukaan sitä työtä rahasta tekee, varsinkin kun tavallisiin sijaisperheisiinkin sijoitetaan aika vaikeahoitoisiakin lapsia. Ammatillisilla perhekodeilla on sitten taksat ihan toista luokkaa, mutta toisaalta eipä se raha sielläkään helpolla tule.

Meillä on yksityisesti sijoitettu teini, josta saamme vain lapsilisän, mutta vaikka saisimmekin nuo "oikean sijoituksen" tuet, niin eivätpä ne peittäisi kuin hänen elinkulunsa. Ja hän on kuitenkin terve ja keskimääräiseen sijaislapseen verrattuna erittäin helppohoitoinen poika.

toisin kuin sijaisvanhemmat. Lastenkoti on perhettä parempi paikka lapselle. Kunta suosii perhehoitoa vain rahansäästösyistä

Mutta siinähän se vika just onkin. He tekevät vain duuninsa ja kun he lähtevät kotiin tai muualle töihin, he unohtavat ne lapset välittömästi. ne eivät merkitse heille mitään. Toisin kuin sijaisvanhemmalle joka elää oikeasti näitten lasten kanssa. Ja sitä kanssaeläjää ne lapset tarvitsevat, ei jotain ''ammattilaista".

Syvästi masentunut, vaikeahoitoinen bipo tai elämänlaatuun rajusti vaikuttavasta aivokasvaimesta kärsivä tai juova alkoholisti ei yleensä siinä tilanteessa ole kovin hyvä vanhempi. Usein perheessä on onneksi se toinen vanhempi, joka paikkaa näitä enemmän tai vähemmän väliaikaisia ja vakavia puutteita vanhemmuudessa, mutta jos ei ole, niin silloin lapsen tilanne pitää järjestää jotenkin muuten. Lapsi kun tarvitsee vanhempaansa aina tässä ja nyt, ei sitten, kun vanhempi ehkä on parantunut tai voi paremmin.

Hoidollisia huostaanottoja tehdään ja osa niistä on turhia siinä mielessä, että lapsen huostaanotto vain siksi, että hänet voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle saamaan tarvitsemaansa hoitoa, on turhaa, jos vanhemmat kuitenkin ovat hoitomyönteisiä. Muualla maailmassa on ihan tavallista, että lapsi asuu kodin ulkopuolella tarvitsemansa kaltaisessa laitoksessa ilman, että vanhempien oikeuksiin puututaan. Suomessa tämä tuntuu olevan jotenkin liian hankalaa. Jos lapsi tarvitsee sen osastosijoituksen tai sijoituksen "terapeuttiseen sisäoppilaitokseen" niin miksi siihen pitää aina liittää se huostaanotto, tätä en minäkään ymmärrä, jos kodissa asiat kuitenkin ovat kunnossa.

Kyllä niitä hoidollisia huostaanottoja vaan tehdään, vaikka kotioloissa ei ole vikaa. Joskus vain huostatut sairaat saavat hoitoa, älä minulta kysy miksi näin on. Googleta sanoilla hoidollinen huostaanotto ja löydät runsaasti kokemuksia. Ja edelleen, hyvistä perheistä voidaan tehdä huostaanottoja. Niitä kunnioittamianne espoolaisia rikkaita kotirouviakin voi kohdata masennus tai muu voimia verottava sairaus. Onko sairaus merkki huonosta vanhemmuudesta?

Johtuu juuri lapsen hoidon erittäin pienestä korvauksesta, tuo kulukorvaus varsinkin on aika mitätön. Monet lasten harrastukset vaativat rahaa nykyaikana, pelkät järviset eivät enää riitä talvikeleillä.

Mielenterveysongelmaisia tai aivokasvaimellisia vanhempia ei kuitenkaan pitäisi tuomita huonoiksi vanhemmiksi moraalimielessä. Heillä voi olla, ja todennäköisesti onkin, moraali ja eettiset arvot ja lastenkasvatusperiaatteet kunnossa, mutta voimat vähissä. Sairaus ei tee siinä mielessä huonoa vanhempaa, että tahallaan tai itsekkyyttään laiminlöisivät lapsia.

liittyvät myös osana alkoholin, lääkkeiden ja huumausaineiden käyttöön. Aivokasvainten ennnustehan on aikuisilla suhteellisen huono, joten perheen tukeminen kokonaisuutena on tärkeää, joissakin tapauksissa huostaanotto voi olla ainoa keino, jotta lapset saavat hoitoa. Syöpätapaukset tuskin hoidettuina johtavat huostaanottoihin, ainakaan pitkäaikaisiin.

Ja toisaalta ei se alkoholisti, narkkari tai lapsena oppimaansa väkivaltakierrettä jatkavakaan välttämättä tahallaan sitä lastansa vahingoita. Päihdeongelmatkin ovat sairauksia siinä kuin se masennus tai syöpäkin. Yleensäkään moraalinen tuomitseminen huonoksi vanhemmaksi ei hirveästi tilannetta auta (vaikka joskus tekisi mieli) vaan kyse on siitä, miten auttaa sitä lasta. Ja auttaa vanhempaa ymmärtämään, että jos tilanne on paha, on hyvää vanhemmuutta päästää vapaaehtoisesti sen verran irti, että lapsen asiat saadaan parempaan kuosiin. Ja jos se tarkoittaa sijoitusta kodin ulkopuolelle, niin riittävää suuruutta siihen, että antaa lapselleen luvan kiintyä niihin sijaisvanhempiinkin ja elää elämää tässä ja nyt.

Ei helppoa kenellekään osapuolelle. On niin helppo ajautua siihen, että "minä olen vain masentunut, se on sairaus, eikä minun vikani, miksi minua rangaistaan vielä varastamalla lapsetkin" tai vaihtoehtoisesti "oma vikansa, huono äiti, miksi pitää ryypätä, ei olisi niin itsekäs vaan huolehtisi lapsistaan, ei se rakasta lapsiaan." Yhtä hedelmättömiä ja lapselle haitallisia ajattelutapoja molemmat. Ja ihan yhtä ymmärrettäviä ja inhimillisiä.

Omasta kokemuksesta tiedän, että on hyvin vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että kasvattilapsemme äiti valitsi miehen lapsensa edelle. Ja hänellä ei ole puolustuksenaan edes sitä masennusta tai alkoholiongelmaa. On niin helppo ajatella, että hän on huono äiti ja ei ansaitsekaan lastaan. Ja myönnetään, salaa ajattelenkin ja olen vihainen, mutta eipä se ainakaan lasta auta, joten pidän sellaiset ajatukset visusti sisälläni.

Mielenterveysongelmaisia tai aivokasvaimellisia vanhempia ei kuitenkaan pitäisi tuomita huonoiksi vanhemmiksi moraalimielessä. Heillä voi olla, ja todennäköisesti onkin, moraali ja eettiset arvot ja lastenkasvatusperiaatteet kunnossa, mutta voimat vähissä. Sairaus ei tee siinä mielessä huonoa vanhempaa, että tahallaan tai itsekkyyttään laiminlöisivät lapsia.

ja hevosella pääsee. Meille ei ainakaan ole sijoitettu yhtään lasta, jonka vanhemmat olisivat päihteiden väärinkäytöstään luopuneet ja alkaneet hoitaa lastaan sillä, että heille olisi alettu maksaa siitä.

Minä muuten saan 1600 €/kk käteen siitä että hoidan näitä lapsia, joilla on äitiensä raskaudenaikaisen alkoholinkäytön seurauksena mm. lievä kehitysvamma, tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriö, impulssikontrollinhäiriö ja oppimisvaikeuksia.

Olen seurannut aika läheltä perhettä, jossa on sijoitettu lapsi. Onhan se totta ettei kaikista siihen hommaan ole.

Mutta mutta, ei sekään ole oikein, että sijoitettu lapsi on päiväkodissa 8-10 tuntia ja hoitomaksua ei ole lainkaan. Eli palkka juoksee normaalisti ja lapsestakin saa ihan mukavasti rahaa. Olkoonkin, että kyseessä ei ole oma lapsi ja tietysti silloin siitä pitää maksaakin. Silloinhan päiväkodin hoitajat tekevät sen suuremman homman..

Mutta joku kyllä mättää tässä yhteiskunnassa, että silloin kun äiti itse hoitaa lastaan kotona kotihoidon tuella, ei sitä rahallisesti arvosteta ollenkaan.

Tässäkin tapauksessa huostaanotetun oikea äiti on sellainen ettei hänestä ole lapsen hoitajaksi vuosiin, ei ehkä koskaan.



No, nyt joku vetää herneet ja kirjoittaa, että ota itsekin lapsia, kun se on noin helppoa. Itseasiassa asia on kyllä ollut mielessä, kun se tuntuu noin helpolta vaihtoehdolta.

Tiedän myös toisenkin perheen, jossa oli kolme sijoitettua lasta. Perheen äiti kehoitti minuakin jokunen vuosi sitten, että alkaisimme mekin siihen hommaan. Kyllä maksoivat kuulemma asuntolainansa pois ilman kyyneleitä.