Millaisella varoitusajalla voitte viedä lapsenne hoitoon isovanhemmilleen?

Asun ihan vanhenpieni lähellä (näköyhteys on), ja minulla on yksi lapsi 4-v.

jos oisin menossa ns. huvin vuoksi jonnekin, ei hoito onnistu välttämättä ollenkaan. jos onistuu, saan tosi hapanta naamaa ja voivottelua hänen omasta ajastaan. Äiti on 48-v, eläkkeellä jo. Aikaa hänellä kyllä on. tuollaisia huvi-menoja mulla olisi noin kaksi kertaa vuoteen, jotain häitä tai tupareita. Äidin asenne menostani tuolla tiheydellä on ihan käsittämätön, varsinkin kun olen absolutisti ja takaisin menoista olen aina tullut heti aamulla lapsen herättyä hakemaan ja itse olen tietysti selvinpäin. Luulen että YH:na olen vähäisen vapaa-aikani ansainut. Lapsen isä kun ei halua kuvioon osallistua.

Toisaalta, jos olen itse kipeänä, tai on jokin perusteltu meno kuten vaikka hammaslääkäri, hoito onnistuu mukisematta ja ja ihan pyytämättäkin joskus alle viiteen minuuttiin. Siitä kiitos hänelle.

On eri asia, jos isovanhemmat ovat eläkeläisiä kuin jos he ovat edelleen työelämässä.



Isäni on yrittäjä ja äitini todella aktiivinen erilaisissa järjestöissä ym. vapaaehtoistoiminnassa. Molemmat ovat todella kiireisiä ja joskus jopa stressaantuneempia kuin minä ja mieheni. Ei tulisi kuulonkaan viedä lasta hoitoon heille viikonloppuna (jolloin heillä on kerrankin aikaa tehdä omia juttujaan) kysymättä muutamaa päivää etukäteen että sopiiko se.



Miehen vanhemmat puolestaan ovat eläkeläisiä ja nimenomaisesti sanoneet että lapsen voi tuoda heille hoitoon milloin tahansa, lyhyelläkin varoitusajalla.

Itselläni on tapana kysyä viikkokausia etukäteen, koska lapsen isovanhemmat ovat hyvin kiireisiä, eikä heille taatusti onnistuisi päivän varoitusajalla.

hänen jälkikasvuaan. Jos sisarelleni ei passaa, voi tuokin aikataulu olla aika tiukka isovanhemmilla järjestää itsensä hoitoavuksi.

muut sisarukset voi tuoda sinne tunnin/kahden varotusajalla

ja isovanhempien omat menot menevät tietysti lastenhoidon edelle.



Jos haluamme olla varmoja, että hoito onnistuu, niin kysymme asiaa 1-2 viikkoa aiemmin.



Onneksi meillä on todella paljon potentiaalisia hoitajia lapsillemme, joten ei ole vielä kertaakaan tullut tilannetta, että olisi pitänyt jotain perua sen takia, ettei hoito järjesty.

tärkeätä on mielestäni se, että antaa mahdolliselle hoitajalle mahdollisuuden sanoa ei. voi kysyä, että onko menoa ja haluaisitteko auttaa. mulla ainakin oman äidin kanssa sen verran läheinen suhde, että tiiän sen pystyvän myös sanomaan ei, eli vaikka olisi kuinka lyhyt varoitusaika niin se tietää etten aina oleta, että hän on vapaa hoitamaan.

aina on tervetullut vaikka yökylään

hoidossa.



Eikä tule olemaankaan.

ehkä viitisen kertaa. Viimeksi alettiin pohjustamaan 8kk aikaisemmin, että jos suostuisivat yhden yön lapsia hoitamaan.

Ihmettelen vastauksia, joita ap sai. Ap kysyi asiaa nätisti, niin hänelle jopa haistateltiin(haista paska ap mm. )



Mikähän aiheessa oli niin tulenarkaa? En ymmärrä.

Sekö on siis nättiä että soittaa ja vain ilmoittaa että lapsi olis hoitamista vaille seuraavana päivänä?!! taidat olla ap tai sitten surullisesti yhtä idiootti kun oletat että tuollaista asiaa ei edes kysytä (vaikka niin väititkin aapeen tehneen) vaan vain ILMOITETAAN:O

mutta periaatteessa noin kuukauden etukäteisilmoitus pitää olla.. hätätilantees saattavat ottaa jopa heti..tosin kiukuttelulla.. :(

Oletteko miettineet sitä, että isovanhemmat kenties ovat yksinkertaisesti liian kilttejä tai muuten vaan eivät raaski sanoa ei, kun lastenlasta ollaan tuomassa hoitoon??



Esimerkiksi mieheni veljen perhe käyttää törkeästi hyväkseen isovanhempien hyväntahtoisuutta ja kiltteyttä (sitä etteivät nämä osaa sanoa ei pojalleen, joka suutttuu/tulistuu äärimmäisen helposti) ja vie lapsen hoitoon jopa parin tunnin varoitusajalla. Kuitenkin mieheni vanhemmat ovat usein meille valitelleet sitä, kuinka tämä toisen pojan perhe ei voi tarpeeksi ajoissa kysyä asiasta vaan ilmoitusluontoisesti soittaa 2 tuntia ennen tuovansa lapsensa hoitoon!

heillä on uudet puolisot, jotka eivät välttämättä halua lapsiani heidän kotiinsa.

Meillä voi isoäidille viedä hoitoon vaikka tunnin varoitusajalla tunniksi pariksi, jos se sattuu sopimaan, siis kysytään, ei ilmoiteta.



Yöhoitoon kysyn aina (3-4 kertaa vuodessa) ainakin kuukautta etukäteen, ja silti se ei välttämättä sovi.

ajoissa SOVITAAN jo käytännön syistä. Tosin meidän napero on niin pieni, ettei hoidossa ole vielä ollut missään (5kk).

Jos isovanhemmat lähellä, niin eri asia...

Mä kyllä kanssa olen sitä mieltä, että lapsen hoitotarpeesta EI KOSKAAN vain ilmoiteta... vaan kysytään.

En minä ainakaan kehtaisi " ilmoittaa" äidilleni, että vauva tulee heille hoitoon huomenna... ja mä olen todella läheinen äitini kanssa kuitenkin. Tuo itseasiassa varmaan olisikin äidilleni ok, mutta mä en kehtaisi.

Usein ei sovi koska hänellä on varsin aktiivinen muukin elämä, on ehtinyt sopia muuta menoa.



Jos on pakko, voin kysyä edellisenä päivänä nöyrästi, että kävisikö mitenkään, mutta jos ei niin ei, ja se on oma vika sitten kun olen hoitanut hommani huonosti. Minun lapsethan ne on, hän on jo omansa kasvattanut.

äitini asuu lähellä ja jos hän on kotona, niin ottaa aina ilomielin lapsemme hoitoon.



Jos meillä on tarve hoidolle jollekin tietylle päivälle, yritän kyllä sopia hyvissä ajoin etukäteen (lähinnä siksi, että eläkkeellä oleva äitini on

paljon menossa ja harrastuksissa)

Ei ole siis ollut minuuttiakaan heillä, ei kummassakaan paikassa. Omat vanhemmat puhuu aina sitä " sitten joskus isompana" juttua ja oletan että se tarkoittaa jotain kouluikäistä.