Epäilen, että ystäväperheen 13- vuotias tytär on " ihastunut" mieheeni. ov
Tai omassa kodissa isä-tytärsuhde puuttuu kokonaan.
13v. tulee meille muka kaverilleen käymään (meidän tyttö 10v),hyvät ystävät olleet tähän asti, mutta nykyään tytöt eivät edes leiki yhdessä, tai tee mitään muutakaan. Meidän tyttö saattaa olla omassa huoneessaan, ja tämä ystäväperheen tyttö meidän kanssa telkkaria katsomassa, ja hyvin monta kertaa, jos mieheni on työhommia tekemässä työhuoneessaan, tämä tyttö menee sinne.
Mies kertoo, että tyttö istuu siellä ja juttelee ja turisee tai on hiljaa, milloin asiasta milloin ei, mutta jokatapauksessa.
Mikä tässä minua häiritsee, on se, että tyttö käy meillä kutsumatta JOKA PÄIVÄ ja monta tuntia kerrallaan. Voiko tyttö olla ihastunut mieheeni, ja miten sen asian kanssa edetä, ettei turhia traumoja aiheuteta tuon ikäiselle.
Minulle tyttö ei juurikaan juttele, vaan miehelleni, (punastelee jutellessaan)
Mies on huomannut ihan saman, että jotenkin tyttö hakee miehen huomiota, mutta mies ei koe sitä mitenkään ahdistavana, pitää siis tyttöä lapsena ja juttelee ja on kuin omiensakin kanssa.
Hirveen sekava sepustus tässä, mutta kun jotenkin pukkaa ärsytystä liiaksikin.
Kommentit (34)
Ymmärrän kyllä hyvin, että ap:n olo on epämukava!
Yleensä johonkin tuttuun perheenisään tms. Haaveilin yhteiselämästä ja kaikesta. Mulla ei ollut isähahmoa, mutta seukkasin myös omanikäisten kanssa ja hain nimenomaan miespuolisten hyväksyntää ym. Tajusin kuitenkin niiden vanhempien miesten kohdalla, ettei mitään oikeaa voisi tapahtua, siksi ne oli turvallisia ihailun kohteita. Uskon, että menee ohi aikanaan ja kohde vaihtuu. Miehesi kanssa voisit puhua, josko hän vois pienesti asettaa rajoja esim. sanoa joskus tytölle (tätä loukkaamatta), että tänään ollaan sovittu, että ollaan vain oman perheen kesken, tulisitko sit huomenna tms.
Ap, minusta tuo kuulostaa jo tosi RASITTAVALTA, että ko. tyttö kysyy mieheltäsi (tai on selkeästi sen oloinen), että " pitääkö noikin ottaa mukaan" ! Tai ylipäätään, jos kuvittelee, että voi omia kavereidensa isän itselleen. Ihan niin kuin hän oikeasti ajattelisi olevansa jotain aivan erityistä miehesi silmissä. Kyllä minä tuossa tilanteessa aika selvät sävelet ottaisin.
Tarkoitan siis sitä, että edelleen antaisin tilanteen olla niin kuin on, mutta
- alkaisin laittaa rajoja. Vaikka niin että seuraavalla kerralla sanoisin jo valmiiksi, että huomenna meille ei voi tulla, haluamme olla perheen kesken. (Ettei tarvi ovelta käännyttää seuraavana päivänä) Mutta että tervetuloa taas ylihuomenna.
- antaisin terveen parisuhteen näkyä
- ja olisin henkisesti valmistautunut tuollaisiin tilanteisiin, joissa tyttö käyttäytyy kuvaamallasi tavalla. Eli puuttuisin jokaiseen tuollaiseen lausahdukseen, esim. sanomalla ystävällisesti mutta topakasti, että totta kai lapset lähtevät ulos isänsä kanssa. Te kaikki lapset saatte siellä ulkoilla tms. Eli tekisin selväksi, että hän on lapsi siinä missä muutkin, eikä kukaan kuvittele hänestä eikä hänen asemastaan mitään muuta.
Lisäksi yrittäisin itse luoda hyvää suhdetta lapseen. Olisi hienoa, jos hän voisi luottaa sinuun ja kertoa jos on jotain kerrottavaa kotioloista jne.
Ja mitä tuohon muuhun tulee, niin juuri noin tytön kanssa tulee toimia kuin miehesi toimii. Ihastus menee kyllä ohi omia aikojaa, siitä ei kannata mitään numeroa tehdä.
tai sitten etsii jotain isähahmoa.
turhaan ärsyynnyt, ei tuon ikäisestä sinulle ole uhkaa. Tai todella toivon niin.
Menee ohi ajan kanssa.
Varsinkin jos tytöllä ei ole ketään mieshahmoa elämässään niin kokee miehesi nyt jotenkin tärkeänä.
itseäni 20v vanhempaan mieheen. Kaveri oli meillä töissä. Onneks oli kiva, kiltti ja loppuviimetteeks vielä homomies... =)
olla puuttumatta asiaan mitenkään. Ihastus menee kyllä ohi tuossa iässä nopeasti. Eniten traumoja tyttö saa jos asia otetaan jotenkin esille. Jos asia ei häiritse miestäsi ja tyttö saa hyvän miehen mallin (mies joka kohtelee ystävällisesti), palvelee ihastus jotakin tarkoitusta. Aikuisena sinä näet tilanteen toisenlaisena, aikuisin silmin, kuin tyttö. Haaveilu ja ihailu kuuluu tuohon ikään.
On kokenut miehesi " hyväksi tyypiksi" . Ota itsekin kehuna, ettet ole ainoa, joka on huomannut, että miehesi on mukava. Nuorelle yksikin turvallinen aikuiskontakti voi olla maailman tärkein juttu. Ehkä hän ei osaa höpötellä muille samalla tavalla?
Ei vaan tiedetä, miten suhtautua asiaan.
Mä olin muistaakseni kymmenen vuotias kun " ihastuin " isäni työkaveriin. Tosin en mennyt heille ikinä kylään tms. Nähtiin vaan aina kun olivat isän kanssa tekemisissä. Se tunne muuttui ajan kanssa rakkaudeksi, puolin jos toisin, ja on kestänyt toistakymmentä vuotta. Mitään ei ole tapahtunut vaan tunne elää... En tiedä liittyikö tää nyt teidän juttuun, mutta " meidän" tapauksessa se on ollut molemminpuolinen siunaus ja kirous.
tavoin. Anna viattoman ihastuksen mennä ohi omia aikojaan. Jos olet mustasukkainen, näet lapsen aikuisena mitä hän ei ole.
On hirveen mukava tuon ikäiseksi.
Mutta se hämää, miten tyttö viihtyy meillä paljon paremmin kuin kotonaan, ja vielä mieheni kanssa (kuvittelin itse olevani se lapsirakkaampi).
Jokainen meistä tykkää erilaisista ihmisistä. Joku tykkää sosiaalisemmista, toinen vetäytyvemmistä. Lapseni suosikki hoitaja tarhassa ei missään tapauksessa ole minun makuuni, mutta heillä klikkaa tosi hyvin kohdalleen.
hei haloo, olet aikuinen ja hikeennyt 13 v lapsen viattomasta käytöksestä?
Olivat sitten pihalle lähdössä ja meidän muut lapset halusivat mukaan, niin tämä tyttö tuntui kysyvän " Timolta" , että onko noikin pakko ottaa mukaan?!!
Ei minusta ihan normaalia ole enää, mutta niinkuin jo sanoin, etten mitään turhia traumoja tuonikäiselle halua aiheuttaa sekaantumalla