Lapsella allergia-isä avovaimoineen ei luovu kissoistaan, mitä tehdä...

Olen sitä mieltä et kerran lapsi ei säännöllisesti asu isän luona ni kyllä jonkinlaisia vaihtoehtoja kokeiltava ennen kuin kylmästi kissoista luovutaan. Itselläni on kaksi kissaa ja ne on ollut minun " vauvojani" jo yhdeksän vuotta. Odotan nyt esikoistani ja kauhistuttaakin ajatus et lapsi olisi kissoille allerginen. Elämä romahtaisi, en osaa tehdä päätöksiä asian eteen. En voisi lopettaakkaan niitä, kukaan tuttuni ei pystyisi niitä ottamaan ja eihän ne ketään muuta hyväksyisikään kun minut. Se olisi kauheaa elämää niin minnulle kuin kissoille. Pahimmassa tapauksessa saattasin jopa kalvaa lapselleni " katkeruutta" niiden luopumisesta. Kauheata edes ajatella moista tilannetta... Mutta toivon asioiden järjestyvän ja lapseni olevan terve. Samoin ap:n viestiin. Yrittäkää ensin kompromissejä, ehkä niistä ratkaisu löytyy, jotta lapsi voisi isälläänki olla.

MansikkaPirkko:

Minä henk koht kannattaisin kuitenkin niitä lapsen oikeuksia tavata isäänsä ilman että terveyttä uhattaisiin. Tekisin kissoista rukkaset.

- Pirkko

Pirkko, menisit toisten ihmisten kotiin ja tappaisit niiden kissat? :O

Vai tarkoititko kenties, että jos itse olisit tuo ap:n ex, niin tappaisit uuden vaimosi kissat edellisen liiton lapsien takia?

annika73:

Voihan sitä luetella kaikenlaisia oikeuksia, mutta mielestäni " kissan oikeudet" kyllä ovat huomattavasti " lapsen oikeuksien" jälkeen...

Ennen allergiseksi tuloa olin kahdenkin kissan omistaja, mutta en ole vielä kertaakaan tajunnut tätä elikkojen palvomista ihmisoikeuksien ohitse.

Oletko annika sillä kannalla, että kuka tahansa ihminen (vaikka joku kiinalainen joka asuu siellä Kiinassa) menee minkä tahansa eläimen (esimerkiksi täällä mun kodissa asuvan lemmikkikissan) edelle? Jos se kiinalainen ois yhtäkkiä sitä *mieltä* että mun kissa häiritsee ja rajoittaa sen oikeuksia, mun pitäisi tappaa mun kissani? Oikeudet on sopimus- ja myös mielipideasioita, tässä kohtaa lapsella on oikeus tavata isäänsä ja oikeus terveyteen, isällä on oikeus omaan perhe-elämäänsä omien perheenjäsenten (joihin kissat kuuluvat) kanssa, uudella vaimolla on oikeus lemmikkieläimiin...

Kysyin muten omalta mieheltäni mitä hän tekisi jos hänen lapsensa yhtäkkiä tulisi kissa-allergiseksi. Kissojen hävittäminen ei tulisi kuuloonkaan hänen mukaansa, vaan muita ratkaisuja pitäisi keksiä. Olen edelleen todella iloinen että tällaista ongelmaa ei meillä ole...

Voi hyvä ihme sentään. Ihan suoraan sanottuna en oikein edes ymmärrä, mitä lapsettomana teet täällä? Tai ehkä yrität avartaa uusperhe-näkökulmaasi?



Olen itsekin allerginen, mutta olen silti varsin eläinrakas. Halusin kovasti koiraa lapsena/nuorena ja suoraan sanoen vieläkin joskus harmittelen, ettei minusta ole koiranpitäjäksi. Parhaalla ystävälläni on ollut kaksi hänelle rakasta koiraa, joten olen seurannut " karvaisen perheenjäsenen" eloa varsinkin läheltä. Ja kuitenkin... En ihan oikeasti ymmärrä tämän keskustelun tarkoitusta - tästä nyt ei ainakaan ole mitään apua ap:lle ja hänen lapsilleen. Ymmärrän *äitinä* hänen huolensa ja surunsa täydellisesti, ja kuitenkaan vähättelemättä eläinrakkaan ihmisen tunteita, en voi ymmärtää, miten joku voi puolestaan olla noin tunteeton jokun lasta kohtaan? Lapsella on OIKEUS molempiin vanhempiinsa enkä voi edes kuvitella, miltä lapsesta itsestäänkään tuntuu se, että isä asettaa kissat hänen edelleen... Avioero ja se, että toinen vanhemmista on etävanhempi on aikamoinen taakka jo sinällään ja jättää varmasti omat arpensa... Minusta ap:n lapsen tapaus on varsin surullinen enkä kyllä osaisi surra kissojen kohtaloa yhtä lailla, vaikka ne esim. annettaisiin uuteen kotiin tms. Toisaalta tietenkin ymmärrän senkin, ettei kissojen omistaja haluaisi niistä luopua, mutta fakta nyt vain on se, että kissojen mielenterveys tai sen ongelmat eivät vaikuta tulevaan hyvinvointiin tai veronmaksukykyyn... Eli kyllä sikäli sen lapsen (ja lasten yleensä) oikeudet menevät minunkin silmissäni kissojen oikeuksien edelle... Kissat elävät tosiaan maks. 20 vuotta, mutta se ihminen suruineen ja taakkoineen ehkä jopa 90v. Eikä kukaan ole oikeasti niitä kissoja käskenyt tappaa!!! Se on (paria sarkastista heittoa lukuunottamatta) ollut kyllä Ikiteinin oma tulkinta.



On pakko vielä huomauttaa, miten surkuhupaisa on tällainen eläinten oikeudet vs. lasten oikeudet -asettelu: miten, Ikiteini, voisit kuvitella tai odottaa, että kukaan äiti (ja luulisi myös että isä...) suhtautuisi lapsensa " oikeuksiin" yhtään vähemmän fanaattisesti kuin sinä kissojesi?!



Ja vielä haluan sanoa, että onneksi tosiaan ap:n tapauksessa lapsen oireet tuntuvat olevan (toistaiseksi) lievähköjä, mutta keskustelussa on mainittu mm. antihistamiinit jotenkin ihmeitä tekevänä lääkkeenä - esim. meillä antihistamiini vaikkapa kissaoireissa, mutta muissakin, on toki liventävä seikka, mutta EI poista kaikkia oireita eikä esim. vaikuta astmaoireisiin millään tavalla. Pahimpaan hengenahdistukseen pitäisi kissatalossa vieraillessa ottaa paitsi kaikki normaalit astmalääkkeet, ehkäpä myös kortisonia tabletteina (kyypakkaus), mikä ei todellakaan ole minkään valtakunnan ratkaisu pitemmän päälle.



Onneksi, tosiaan, ei Ikiteinin perheessä ole tarvinnut täistä murehtia. Mutta mikäli se osuisi omalle kohdalle, kehotan kaikella ystävyydellä yrittämään vilpittömästi etsiä *kaikkia* osapuolia helpottavaa ratkaisua - eikä vain sitä, mikä sattuu kissoille sopimaan parhaiten...

teidän välisestä suhteestanne - tai sitten ei.

Elämä on valintoja täynnä ja mielestäni huonoin valinta on isän ja hänen lapsensa välien hankaloittaminen ns. kissaongelman takia. Puhumattakaan lapsen terveyden vaarantamisesta.

Kissarakkaus on jo tullut selväksi. Outoa, että miehesi suvaitsee sinulta tuollaista käytöstä. Yleensä normaalit isät asettuvat lastensa, eivät uusiovaimojen karvaisten eläinten puolelle.

Oletko annika sillä kannalla, että kuka tahansa ihminen (vaikka joku kiinalainen joka asuu siellä Kiinassa) menee minkä tahansa eläimen (esimerkiksi täällä mun kodissa asuvan lemmikkikissan) edelle? Jos se kiinalainen ois yhtäkkiä sitä *mieltä* että mun kissa häiritsee ja rajoittaa sen oikeuksia, mun pitäisi tappaa mun kissani? Oikeudet on sopimus- ja myös mielipideasioita, tässä kohtaa lapsella on oikeus tavata isäänsä ja oikeus terveyteen, isällä on oikeus omaan perhe-elämäänsä omien perheenjäsenten (joihin kissat kuuluvat) kanssa, uudella vaimolla on oikeus lemmikkieläimiin...

Kysyin muten omalta mieheltäni mitä hän tekisi jos hänen lapsensa yhtäkkiä tulisi kissa-allergiseksi. Kissojen hävittäminen ei tulisi kuuloonkaan hänen mukaansa, vaan muita ratkaisuja pitäisi keksiä. Olen edelleen todella iloinen että tällaista ongelmaa ei meillä ole...

annika73:

Hyvin outoa rinnastaa kiinalainen sinun miehesi lapseen. Siitä että sinä niin teet, voisi jopa ehkä joko päätellä jotain

teidän välisestä suhteestanne - tai sitten ei.

Elämä on valintoja täynnä ja mielestäni huonoin valinta on isän ja hänen lapsensa välien hankaloittaminen ns. kissaongelman takia. Puhumattakaan lapsen terveyden vaarantamisesta.

Kissarakkaus on jo tullut selväksi. Outoa, että miehesi suvaitsee sinulta tuollaista käytöstä. Yleensä normaalit isät asettuvat lastensa, eivät uusiovaimojen karvaisten eläinten puolelle.

En ihan ymmärrä millaisesta käytöksestä(ni) nyt puhut? Kysyin mieheltä täysin puun takaa, yhtäkkiä, autossa istuessamme mitä hän tekisi jos hänen lapsellaan todettaisiin kissa-allergia, ja hän totesi ykskantaan, että kissoista ei luovuttaisi, vaan keksittäisi muita konsteja. Minä en sanonut enkä tehnyt mitään muuta kuin kysyin tuon yhden kysymyksen; en selittänyt tästä ketjusta, en sanonut itse juuta enkä jaata.

Hän itse mietti hetken ja vastasi sitten niin kuin itse sen asian kokee. Millä tavalla mun käytös tässä on nyt kyseenalaista? Mä en ole millään tavalla hankaloittanut yhtään mitään, päinvastoin.

Menikö nyt vähän puurot ja vellit sekaisin?

Kiinlaisesimerkillä alleviivasin sitä, että sinun mielestäsi kuka tahansa ihminen (esimerkiksi joku kiinalainen tuolla jossain) menee minkä tahansa eläimen edelle, oli tilanne mikä hyvänsä. Ja näinhän se ei voi olla eikä mennä, vaan useamman ihmisen edut tässä ovat ristiriidassa; ei siis niin että kissojen ja lapsen edut olisivat ristiriidassa, vaan kissojen perheen (äiti, isä, vauva) ja sitten taas entisen liiton lapsi.

Niin, ei siitäkään ap:lle ole mitään apua että täällä kannustetaan toteamalla " tekisin kissoista rukkaset" koska ap ei voi vaikuttaa siihen asiaan. Ap EI VOI MENNÄ TAPPAMAAN EXÄNSÄ KISSOJA, eikä myöskään VOI PAKOTTAA EXÄÄ LUOPUMAAN KISSOISTA. Ap voi tehdä päätöksiä vain omasta ja lapsensa puolesta, ei ex-miehensä tai hänen uuden vaimonsa puolesta.

Ap voi vain yrittää kompromissiä ja yhteistyötä exänsä kanssa, enempään hän ei pysty. Ei tämä kauhistelukaan mitään auta. Järkevimmät ehdotukset ovat olleet näitä " yrittäkää löytää kompromissi" koska siihen ap pystyy vaikuttamaan omalla toiminnallaan.

Minusta ap:n lapsen tapaus on varsin surullinen enkä kyllä osaisi surra kissojen kohtaloa yhtä lailla, vaikka ne esim. annettaisiin uuteen kotiin tms. Toisaalta tietenkin ymmärrän senkin, ettei kissojen omistaja haluaisi niistä luopua

Niin, eli asian ydin oli juuri tämä. Ei kissojen hyvinvointi vs. lapsen hvinvointi, vaan kaikkien osapuolten edut. Tapaus on surullinen ja kamala kaikille osapuolille, mutta jos kisoista nyt vastentahtoisesti luovutaan, voi siitäkin seurata kaikenlaisia todella ikäviä tunteita osapuolten välille.

Olen mä tässä yrittänyt tarjota sitä kompromissiä ja muita vaihtoehtoja, jotta saavutettaisiin jonkinlainen sopu. Kissaihmisenä nyt vaan halusin tuoda esiin senkin seikan että kissojen omistajalakin on oikeuksia. vaikka ne sitten ovatkin ristiriidassa lapsen oikeuksien kanssa. Ultimatumeilla ja uhkailulla ei kuitenkaan yleensä saada mitään hyvää aikaan.

Tarviiko tuosta ap:n aiheesta edes keskustella. Lapsi on osa miehen perhettä ja kissasta on luovuttava, mikäli lapsi ja kissa eivät pysty olemaan samassa taloudessa. Aivan hämmentävää, että joku edes olettaa, että uuden vaimon kissa menisi miehen lapsen edelle. Näinhän kaikissa perheissä toimitaan.



Ja se, joka epäili, ettei pystyisi rakastamaan lastaan, jos kissa pitäisi lopettaa lapsen allergian takia, niin älä huoli. Lapsesi tulee olemaan niin paljon rakkaampi kuin kissasi ikinä, joten tuollainen valinta tulisi olemaan helppo ja siitä ei todellakaan jäisi mitään lasta kohtaan. Ikäväähän se olisi ja surullista, mutta ei omalle lapselleen normaali vanhempi ole katkera tuollaisesta.

miksi lapseton ei saisi olla vauva-palstalla? Miten se liittyy otsikon aiheeseen mitenkään?



Ymmärrän aloittajan ongelman, ymmärrän myös sen, ettei Ikiteini luopuisi kissoistaan. Tosin ymmärrän myös sen, että lapsen allergiaan on muitakin vaihtoehtoja kuin kissojen lopetus/lääkehoito ;)



En minäkään varmaan vieraiden lasten vuoksi luopuisi eläimistäni, mutta taatusti menisi omat lapset eläinten edelle. Huom: minulla on lapsia 3 sekä eläimiä useita vaihteleva määrä.



Teen myös työtäni eläinten parissa. Jos minulla olisi kuviteltu tilanne, että uuden mieheni lapset olisivat allergisia, pitäisikö minun luopua työstäni/elinkeinosta, että lapset voisivat meillä kyläillä. HUOM! Työtä en voi kokonaan viedä pois kotoa.

Jos isä ei voi nähdä lastaan kotonaan kissojen takia, niin mielestäni kyseisen isän kiinnostus lapsiinsa on kyseenalainen. Ainakin minulle lapseni on niin tärkeä, että ei tarvitse edes miettiä mitä tekisin, jos vastakkain olisi lasten tai kissojen etu. Se ei ole lapsen etu, että tapaamiset ovat aina jossain muualla kuin kotona.

ikpm:

miksi lapseton ei saisi olla vauva-palstalla? Miten se liittyy otsikon aiheeseen mitenkään?

Tottahan toki lapseton saa olla Vauva-palstalla, tai ihan millä palstalla hyvänsä! Tämä lapsettomuusasia tuli kuitenkin kirjoittajan itsensä taholta otettua esille. Mielestäni se tässä ketjussa on ollut relevanttia - paistaa asenteista läpi... Ääni muuttuu aina kummasti kellossa, kun on omista lapsista kyse - tämä on biologiaa ja täysin luonnollista. Kyseinen kirjoittaja on sanut omaa kirjoitustyyliään vastaavia vastauksia - asiassa ei liene mitään outoa. Ketjun aloittajaa ko. lähestymistapa ei tokikaan auta, mikä on harmi, mutta tällaista tämä nettipalstailu on! :-)

mutta ei siitä sen enempää.



Jäi kyllä vielä mietityttämään, että miten niin ja miksi asenteet muuttuisivat äidiksi tulon jälkeen? Toki myönnän, että omat asenteet ovat muuttuneet. Mutta edelleen odotan vastausta miten pitäisi menetellä tilanteessa, joka minulla voisi olla....

Kirjoitit, että omat lapsesi ovat sinulle tärkeämpiä kuin eläimet. Miehen lapsien suhteen tilanne ei ollutkaan sama.



Jos teille tuollainen tilanne tulisi, eiköhän miehelläsi olisi siinä sanansa sanottavana, kyseessä ei olisi ainoastaan sinun päätöksestäsi. Itse asettaisin aina kaikissa tilanteissa lapseni eläinten edelle, ja oletan että jokainen vastuuntuntoinen vanhempi niin tekee, myös isä.

Overpowered:

ikpm:

miksi lapseton ei saisi olla vauva-palstalla? Miten se liittyy otsikon aiheeseen mitenkään?

Tottahan toki lapseton saa olla Vauva-palstalla, tai ihan millä palstalla hyvänsä! Tämä lapsettomuusasia tuli kuitenkin kirjoittajan itsensä taholta otettua esille. Mielestäni se tässä ketjussa on ollut relevanttia - paistaa asenteista läpi... Ääni muuttuu aina kummasti kellossa, kun on omista lapsista kyse - tämä on biologiaa ja täysin luonnollista. Kyseinen kirjoittaja on sanut omaa kirjoitustyyliään vastaavia vastauksia - asiassa ei liene mitään outoa. Ketjun aloittajaa ko. lähestymistapa ei tokikaan auta, mikä on harmi, mutta tällaista tämä nettipalstailu on! :-)

Niinjust.

1) palstailen täällä koska haluan osallistua meidän perheen asioihin, eli miehelläni on lapsi edellisestä liitosta sekä hankaluuksia lapsen äidin kanssa, mm. näissä tapaamisasioissa (enkä enää ihmettele sitä yhtään, kun tätäkin ketjua lukee. Luulisi nyt aikuisten ihmisten kykenevän jonkinlaiseen normaaliin kanssakäymiseen sekä edes marginaalisesti rationaaliseen ajatteluun - ilmeisesti ei sitten kuitenkaan).

2) Niin, mulla itselläni ei ole lapsia mutta kissoja on. Miten se muuttaisi mun suhtautumista jonkun toisen lapseen jos mulla ois oma lapsi? Enpä usko että mitenkään.

Ja korostan nyt vielä että jos olisin samassa tilanteessa kuin ap, niin ehkä ajattelisinkin asiasta eri tavalla. Tuskin silti rakastaisin kenenkään muun lasta enemmän tai edes yhtä paljon kuin omia kissojani. Ei tääkään varmaan ole mitenkään omituista, vaan ihan normaalia, vai?

Mun mielestä on aivan käsittämätöntä että täällä ei oikeasti edes yritetä neuvoa, vaan päivitellään ja paheksutaan vaan. Ap ei edelleekään voi pakottaa miestään tekemään kissoille mitään eikä hän voi myöskään pakottaa miestään rakastamaan lastaan enemmän (=hankkiutumaan kissoista eroon).

Toistan, että tarjosin vaihtoehtoja ja ratkaisuja joita voisi kokeilla. Ne eivät raadille kelpaa, vaan täällä vaan takerrutaan siihen että kissat pitäisi antaa pois tai tappaa. Sehän ei ole vaihtoehto, kuten alkuperäisestä viestistä käy ilmi.

Käsittämätöntä kyvyttömyyttä minkäänlaiseen abstraktiin ajatteluun porukalla (ei toki kaikilla, osahan on tällä myös pyrkinyt nimenomaan neuvomaan ja esittämään niitä kompromissivaihtoehtoja ja ratkaisuja).

Mä tulin tänne esittämään kissanomistajan näkemyksen asiaan, kun ei tuntunut olevan ihan selvää ap:lle että kissaomistajilakin on tunteet ja oikeudet.

Taitaa olla kyllä turhaa jauhaa asiasta, kun ei mee kaaliin niin ei mee kaaliin. Mä olen ihan kohteliaasti ja loogisesti argumentoinut asiaani ja jos se ei riitä ni ei sitte :)

Vastasitko minulle? Miehelläni siis ei ole edellisestä liitosta lapsia, vaan esitin kuvitteellisen tilanteen, että jos olisi, miten tulisi menetellä tilanteessa, jos lapsi olisi allerginen ja minun työt ovat eläinten parissa. Siis työ ei ole kuvitteellinen, mutta miehen lapset kyllä.

En kyllä keksi, mikä työ on sellainen, että eläimet pitää ottaa kotiinkaan, mielikuvitukseni ei riitä valitettavasti. Mutta joka tapauksessa pointti oli se, että asia ei olisi sinun ratkaistavissa yksin, vaan myös miehen. Jos mies haluaa pitää läheiset välit lapsiinsa, hän varmastikin haluaa että lapset voivat kyläillä hänen kotonaan. Kyseessä on miehen arvovalinta. Voihan olla, että hän haluaa nähdä lapsiaan muualla, jolloin siihen ei ole muilla mitään sanottavaa.



Mitä täällä tulee Ikiteinin viesteihin, niin mielestäni on asiatonta arvostella toisten ihmisten ajattelukykyä tms. Asiallisiin viesteihin vastaa mielellään, asiattomiin ei.



Alkuperäisen kirjoittajan tilanteeseen ei voi antaa muita neuvoja, kuin että lapsen terveydentilan mukaan täytyy tietysti toimia. Hän ei voi pakottaa miestä luopumaan puolison kissoista. Jos lapsen tapaaminen kotona on mahdotonta, niin ne voi ehkä sopia muualle. Silloin vain tuppaa käymään helposti niin, että lapsi vieraantuu isästään kun ei voi edes vierailla tämän kotona. Se on silloin isän oma valinta, ja hän on valinnan tietoisesti tehnyt. Seuraukset hän saa itse kantaa.



Itse en osaa arvostaa ihmistä, joka asettaa eläimet omien lastensa edelle.

vastaaja ei ole käsittääkseni laittanut eläimiä OMIEN lastensa eteen.



Mielestäni Ikiteini ei ole se, joka ALOITTI ASIATTOMUUDET. Mutta tietenkin, jos joku on eri mieltä, tulee helposti mentyä henkilökohtaisuuksiin. Se ei kuitenkaan ole asiallista, keneltäkään.



Voi kuule, tuollaisia ammatteja on lukemattomia. En viitsi omaani tässä eritellä, mutta kyllä ne eläimet meillä tulee kotiinkin. Esim. synnytysten valvominen työn varsinaisessa suorituspaikassa voisi olla perheelliselle hankalaa, eli tiineet eläimet pitää majoittaa kotiin. Vain yksi esimerkki. Ja vaikka koti olisi eläinvapaa, tulee sitä pölyä mukana taatusti. LIsäksi tilalliset erikseen.



Ja Huom edelleen: Mikäli kyseessä olisi omat lapset, ja he eivät jostain syystä kestäisi eläimiä samoissa tiloissa, olisi asia TIETENKIN eri. Ei sitä Ikiteinikään suoraan kieltänyt. Mutta vierailevien lasten takia omasta työstä luopuminen voisi olla hankalaa.

että oliko AIEMPI VASTAUKSESI minulle suunnattu, kun siinä ei oikein ollut mitään :)

Viitsittekö kertoa vähän täsmällisemmin missä kohtaa mä olen ollut asiaton (ja nyt ei lasketa mun edellistä viestiä, alkoi mennä hermo kun ei yksinkertaiset asiat mene perille ja koko ajan vaan puhutaan asian vierestä sen sijaan että katsottais sitä kokonaiskuvaa ja tilanetta sellaisena kuin se on)

Kuvitteellisessa tilanteessasi ratkaisun avaimia pitelisi käsisäään mielestäni miehesi, et sinä. Jos teille molemmille sopisi se ratkaisu, että eläimet jäävät ja lapset eivät enää vieraile teillä, niin asia olisi sitten niin.



Mielestäni normaalilla tunne-elämällä varustettu lasten isä kuitenkin haluaa ensisijaisesti tavata omia lapsiaan mahdollisimman paljon. Etenkin kun hän joutuu suurimman osan ajasta olemaan erossa lapsistaan, voisi kuvitella, että viikonlopputapaamiset olisivat erityisen tärkeitä.



Ainakin itse jos olisin etävanhempi, haluaisin ehdottomasti nähdä lapsiani niin paljon kuin tilanteessa on mahdollista. Mikäli puoliso ei tätä tajuaisi, menisivät lapset myös puolison edelle. En haluaisi sellaista ihmistä puolisokseni, joka ei tajua omien lasteni merkitystä. Vaikka lapset eivät ole puolison omia lapsia, he ovat kuitenkin omalle äidilleen ja isälleen ne maailman tärkeimmät ihmiset.



Edellä mainittu pohdinta koski siis lemmikkieläinten pitoa. Ammatilliselta lannalta ajateltuna ammatinvaihdon sijasta voisi miettiä sellaista ratkaisua, että jos eläimiä on pakko tuoda taloon, olisi mahdollista eristää erilliset työtilat, joiden ulkopuolelle ei eläimillä ole asiaa. Minun on vain hankala hahmottaa asiaa, sillä en edelleenkään keksi missä ammateissa eläimiä olisi ihan pakko tuoda kotiin. Jos on perheellinen ihminen, eikö puoliso voisi katsoa lapsia silloin, kun toinen on esim. ilta- tai yötyössä? Eläinlääkäreilläkin on yleensä kai omat työtilat vaikka olisi yksityisvastaanotto kotona.

mutta kyllä olisi aika hankalaa olla yötöissä vain esim. yhden synnytyksen vuoksi, joka saattaa tapahtua tänään tai ensi viikon keskiviikkoyönä. Ts. Menisi usea yö siinä, ja sitten lisäksi vielä päivät muissa samantapaisissa merkeissä.



No, onneksi ei ole siinä todellista ongelmaa meillä. Eläimet on koko perheen juttu, tänne mahtuu kissat, koira, hevoset ja lukematon, vaihtele va määrä muita eläimiä :)