Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lapsen läimäyttäminen

Vierailija
23.11.2008 |

Oksettaa, että olen muutaman kerran väsyneenä ja raivoissani syyllistynyt siihen, kevyeen läimäytykseen vaippapyllylle. Pari kertaa olen antanut luunapinkin. Kyseessä oli vasta alle 2-vuotias lapsi =( Ei mitään sellaista, joka kävisi todella kipeää, ja tekojeni jälkeen tulin aina järkiini ja lohdutin lasta, pyysin anteeksi. Silti, oksettavaa.



Olen hakenut apua erilaisiin ongelmiin, lukenut lisää lastenkasvatuksesta, keskustellut aiheesta mieheni kanssa, luvannut parantaa tapani ja parantanut ne. Lapseni vaikuttaa normaalilta, luottavaiselta ja iloiselta lapselta. Toki saa välillä raivokohtauksia ja kiukuttelee, mutta se lienee enemmän kuin normaalia.



Tuntuu vain, että en pääse yli siitä, mitä olen joskus tehnyt. Vihaan ja halveksin tekojani.



Kai tämä tästä. Pääasia, etten enää ikinä tee mitään sellaista. Jos teen, aion mennä heti perheneuvolaan tms.

Kommentit (27)

Vierailija
21/27 |
23.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse asiassa, henkinen väkivalta on ainakin yhtä tuhoavaa. Milläs sitä kontrolloit?

Eikö teillä jo se ns. maalaisjärki sano, että jostain vahinkoläpsäisyistä ei kannattaisi tollaisia paineita ottaa. Ei se lapsi pienestä läpsäisystä rikki mene. Nyt minusta alkaa tuntua, että joillakin äideillä on pahasta univajeesta johtuva vakava suhteellisuudentajun puutos, johon saattaisi hyvät yöunet auttaa. Hyviä unia.

Vierailija
22/27 |
23.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoiseni oli silloin juuri 2-vuotias, ja päivät olivat hänen kanssaan yhtä taistelua milloin mistäkin. Pari kertaa läpsäisin lasta kevyesti ja otin sen silloin tosi raskaasti. Hyvä niin, sillä niinpä läpsimiset jäivät tuohon pariin kertaan.



Nyt poika on ihana 5-vuotias, jonka kanssa on helppo tulla toimeen :-) Pikkusisarusten (2 kpl) kanssa olen pärjännyt paremmin ja osannut ottaa rennommin, eikä pinna ole vielä koskaan kiristynyt niin, että 3-vuotiasta olisin läppässyt. Pienin lapsista on vasta vauva.



ps. Ei komeroon sulkeminen minusta ole ihan verrattavissa omaan huoneeseen tai portaille joutumiseen. Kokemusta on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/27 |
23.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Että kaikkeen voi puuttua pehmein konstein. Ja me naiset sosiaalialoilla olemme siihen osittain pääsyyllisi, kaikkea ei voi silittää tuosta vain pois. Jos haluaa olla yhteikunnan jäsen, täytyy alkeelliset käytöstavat hallita.

Tuo komerovertaus lienee vain sarkasmia... Jotkutt ottavat senkin liian tosissaan.

Ei kai nyt kukaan aikuinen ihminen ota itseään noin vakavasti. Viestin sävystä voisi päätellä että ole julmasti kiduttanut lasta jo pitempäänj. Onko näin? Ei ne pienet pepulle läpsäisyt mikään kuolemansynti ole :-) Sitä harrastetaan koko ajan ympäri maailmaa ilman että mitään kamalaa on seurannut. Tietenkin jos haluat niistä luopua, jätä läpsimättä. 2-vuotiaan nyt voi vaikka teljetä komeroon miettimään jos se ei oikeasti muuten usko.

Vierailija
24/27 |
23.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet äiti. Olet ihminen ja niin on lapsesikin. Lapset eivät ole paperista, elämä kolhii vielä ihanoikeastikin. Mutta on ihanaa että hänellä on inhimillinen ja rakastava äiti.

Vierailija
25/27 |
23.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

en kyllä omia lapsiani komeroon laittaisi,lähinnä syystä että olen itse pelännyt pimeää tosi paljon pienenä,ja komerossa olisi varmasti vallannut pakokauhu,mikä menee jo henkiseksi pahoinpitelyksi.Mutta tahdoin kertoa,ettei komeroon laitto välttämättä traumoja aikuisiällä aiheuta,enkä usko että asiaa ehdottanut mitenkään olisi vailla kasvattajaksi vaadittavaa pätevyyttä.T:6

Vierailija
26/27 |
23.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

vie muuten aika paljon pohjaa auktoriteetilta. Mikäli ojennat, seiso tekojesi takana. Nöyristelyn ja itkuisen anteeksipyytelyn sijaan, kerro mitä tapahtui ja miksi.



Aina ei tarvitse olla kivaa, varsinkin jos sitä ei lapsi ansaitse.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/27 |
23.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

... ei liity mitenkään nöyristelyyn, kuriin tai rajojen pitämiseen. Lapsia VOI kasvattaa läpsimättä, tukistelematta, antamatta luunappeja tai sulkematta komeroon.



En todellakaan nöyristele aina lapseni edessä vaan pidän rajat, mutta yleensä onnistun ne pitämään ilman fyysistä väkivaltaa. Muutaman kerran on siis hermot menneet, mitä en pidä aikuismaisena käytöksenä ja rajojen laittamisena, kasvattamisesta puhumattakaan.



Joka ikinen päivä sen sijaan asetan rajat ihan niin, että tarvittaessa pidän lasta väkisin kiinni tai siirrän väkisin eri paikkaan, se on aivan eri asia kuin läimiä tai tukistella eli aiheuttaa tahallaan kipua. Juuri se kivun aiheuttaminen tahallaan on asia, mikä erottaa fyysisen pahoinpitelyn siitä, että lasta muuten rajoitetaan väkisin.



ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi neljä kaksi