On se nyt PERKELE että lasten täytyy olla joka paikassa HILJAA!

Mä en tarkoittanut nyt avauksellani sitä että lapset huutaisi ja kiljuisi kurkku suorana, aina ja kaikkialla.

Tarkoitin siis ihan normaaleja leikin ääniä riemunkiljahduksilla ym. Esim hippa-, tramppis-, kutitus-, yms leikkejä.

En vaan voi käsittää miksei lapsista saa lähteä ääntä sille sopivilla paikoilla.

Meidän mökki on korvessa, järvi ja naapurit lähellä, mutta on hiemän metsikköä noiden em välissä. Ei meille juurikaan kuulu naapurimökkiläisten lasten leikit, tai kuuluu noita normaaleja elämisen ääniä jos oikein kuuntelemalla kuuntelee.

Ei meidän lapset sentään kilju kaupoissa, julkisissa ym. Opetan että kaikelle n aika ja paikka.

Ap

Minusta kyllä vähän tuntuu, että "normaalin" äänenkäytön desibelirajat ovat kasvaneet tässä jotain 10 vuodessa. Totta kai lapsista lähtee ääntä. Lapset leikkivät innokkaasti äännellen, ja lapsi ei osaa säädellä tunnereaktioitaan kuten aikuinen, joten lapsi voi kiljaista joko riemusta tai pelosta. Ja totta kai pienet lapset itkevät jos sattuu tai pelottaa tms.

Mutta nykyään tulee yhä enemmän ja enemmän vastaan lapsiperheitä, jotka PUHUVATKIN HUUTAEN. JOKAINEN PIENIKIN ASIA TÄYTYY HUUTAA. ÄITI MÄ HALUAN TÄLLAISEN!!!!!!!! KATO TUOLLA LENTÄÄ LINTU!!!!!!!!! MULLA ON NYT PISSAHÄTÄ!!!!!!!!! ÄITI MIKSI TUOLLA TÄDILLÄ ON NOIN ISO MAHA!!!!!! MULLA ON PUNAINEN PAITA!!!!!! PUNAINEN!!!!!!! IIIIIÄÄÄÄÄÄÖÖÖÖÖ!!!!!!!

Tätä en toden totta ymmärrä. Törmään jatkuvasti näihin älämölöperheisiin, en tiedä mistä ilmiö johtuu.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 19:57"]Mä oon joutunut monesti lopulta käskemään, pyyntöjen jälkeen että tytöt voi leikkiä muuallakin kun meidän IKKUNAN alla. Tuolla noin on se lasten leikkipaikka. MUTTA KUN MUTTA KUN kuuluu, ei ole mitään opetettu.

Terveisin kuopiolainen

[/quote]

Miksi alapeukku tälle? Oletko idiootti mutsi naapurista?

Lasten leikki-, nauru- ja itkuäänet ei juurikaan haittaa. Meillä on tässä muutamiakin lapsiperheitä lähistöllä enkä muista, että olisi koskaan mennyt hermo lasten ääniin, vaikkei omia lapsia olekaan.

Se mitä ollaan puolison kanssa ihmetelty, on parin lähitalon rääväsuiset naiset. Toisessa huushollissa huudetaan kurkku suorana "juma@€/ta s#$%ana" niin teineille, miehelle kuin koiralle. Ja toisessa taas perheenäiti kuuluu räyhäävän pienemmille lapsille koko ajan. Ei siis niin, että olisi järkevää komentamista/kurinpitoa, vaan kaikki puhe on tiuskimista, huutoa ja kiroilua. Harmittaa lasten ja nuorten puolesta ja ikävä sitä on kuunnella itsekin. Ei paljon tee mieli olla omalla pihalla kesäisin, kun joutuu keskelle räyhäkuoroa. :/

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 21:52"]Minusta kyllä vähän tuntuu, että "normaalin" äänenkäytön desibelirajat ovat kasvaneet tässä jotain 10 vuodessa. Totta kai lapsista lähtee ääntä. Lapset leikkivät innokkaasti äännellen, ja lapsi ei osaa säädellä tunnereaktioitaan kuten aikuinen, joten lapsi voi kiljaista joko riemusta tai pelosta. Ja totta kai pienet lapset itkevät jos sattuu tai pelottaa tms.

Mutta nykyään tulee yhä enemmän ja enemmän vastaan lapsiperheitä, jotka PUHUVATKIN HUUTAEN. JOKAINEN PIENIKIN ASIA TÄYTYY HUUTAA. ÄITI MÄ HALUAN TÄLLAISEN!!!!!!!! KATO TUOLLA LENTÄÄ LINTU!!!!!!!!! MULLA ON NYT PISSAHÄTÄ!!!!!!!!! ÄITI MIKSI TUOLLA TÄDILLÄ ON NOIN ISO MAHA!!!!!! MULLA ON PUNAINEN PAITA!!!!!! PUNAINEN!!!!!!! IIIIIÄÄÄÄÄÄÖÖÖÖÖ!!!!!!!

Tätä en toden totta ymmärrä. Törmään jatkuvasti näihin älämölöperheisiin, en tiedä mistä ilmiö johtuu.

[/quote]

Ja kiva kun nämä huutoa oravat leikkii syrjäisen talopäädyn ikkunamme alla, vaikka leikkipaikkakin heille on.. T. Se sama jota ärrrrsyttää

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:47"]

Pihalla ei saa leikkiä kovaäänisiä leikkejä, eikä sisällä, ei puistossa, eikä varsinkaan mökillä keskellä korpea!

Mikä suomalaisia vaivaa, kun kaikkalla pitää olla vaan HILJAA!?

Huh. Sainpas purkautua... Kyllä se nyt vaan niin on että lasten on saatava leikkiä edes joskus oikein olan takaa ja äänekkäästi, melskata ja riehua!

[/quote]

Osta oma tontti jostain korpimetsästä ja vie lapset sinne leikkimään. Siellä saa leikkiä.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 19:40"]

Kaikki ovat huomanneet seikan, että lapsista lähtee ääntä. He kiljuvat riekkuvat ja elämöivät. Tosiaankin, koska tämä ääni lähtee lähes kaikista lapsista, lienee selvää, että se on kehitykseen kuuluvaa ja näin ollen sille on suotava mahdollisuus. Ulkona lapsen pitää voida pitää ääntä ainakin leikkimiseen varatuilla paikoilla, koska se on lapsen luontainen tarve.

[/quote]

Kenenkään luontainen tarve ei ole huutaa. Tässä maailmassa on muitakin ihmisiä. Heidän ei tarvitse kuunnella mitään rääkymistä

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 20:01"]

Tietysti lapset saa ulkona leikkiä, huutaa ja kiljuakin! Vanhempien on hyvä vähän seurata mitä lapset, ne 8-vuotiaasta ylöspäinkin puuhaavat, niin ettei kohtuuttomasti aiheuteta melua tai häiritä liikaa naapureita, mutta kyllä lasten on jossain saatava riehuakin ---kun useimmiten lapsissa on energiaa kuin pienessä pitäjässä!

Meidän rivarissa on yksi outo naapuri, jonka mielestä kulkuväylillä ei saisi leikkiä....-no todellakin leikitään!  Tietysti vahdin ja opastan ettei lapset koske naapureiden polkupyöriin tai mene heidän alueilleen etupihalla, mutta kulkuväylällä kyllä jatkossakin aiomme pyöräillä ja potkumopoilla!! Enimmäkseen lapset leikkivät leikkipihalla, mutta kun ei se pieni piha enää riitä 5-vuotiaalle. Käymme myös kerhoissa, leikkipuistoissa rannalla ja metsässä, eli ei olla jatkuvasti meluamassa kuitenkaan!

Meit on moneks, jotkut eivät varmaan ole koskaan itse lapsia olleetkaan!

3-ja 5-vuotiaiden vilperien äiti

[/quote]

Kulkuväylillä EI SAA leikkiä. Sen kieltää ihan säädöksetkin.

Luulen että tästä asiasta on tullut ongelma sen myötä kun sinkkuus on yleistynyt.

Varsinkin kaupungeissa asuu paljon yksinäisiä ihmisiä jotka eivät oikeasti ymmärrä, että lapsista lähtee ääntä eikä koko kylää voi vaatia olemaan hiljaa sen yhden ihmisen vuorotyön perusteella.

Omaa lapsuutta kun muistelee niin kerrostalolähiömme pihoilla oli aina lapsia. Meteliä oli taatusti paljon mutta se ei häirinnyt ketään, ainakaan niin paljoa että olisi valittamaan tullut.

Ehkä lasten tarvitsee nykyään huutaa tullakseen kuulluksi koska vanhempien huomion vie kädessä oleva kännykkä tai edessä oleva ruutu? Itse en kyllä välttämättä allekirjoita havaintoa että lapset nykyään huutais enemmän, kyllä me muksuina huudettiin leikkiessämme joskus varmasti niin että kylä raikas ja varmaan on päiväkodissakin huudettu koska muistan elävästi yhden hoitajan aina kysyneen että mikä lammaslauma täällä määkii :D

Mutta ensimmäisenä nyt tuli mieleen että voisko tuo olla syynä jos niin on, kanssaihmisten huomio jakaantuu niin moneen asiaan usein että tullakseen kuulluksi on korotettava ääntä? 

Paljon olen maailmaa nähnyt, mutta koskaan en ole tavannut tilannetta jossa lapset kirkuisivat esim. hiekkalaatikolla KOKO AJAN .
Ehkäpä ap:n ja komppaajien pistorasioista tulee myös pikkuisen myrkkykaasua?

Meillä on kesänaapurina tuollainen huutajaperhe. Tulivat juhannukselta mummolaan kuukaudeksi ja omille lapsille ilmoitin välittömästi, että sen perheen lasten kanssa ei leikitä. Pysykööt omalla pihalla huutamassa. Vaikka maalla asutaan, ei tänne kuitenkaan määrättömästi ääntä mahdu.

Meillä on lapset saaneet geeneissä vahvan kovan äänen. Itsellänikin on ja puhetyön ammattilaisena ei minulla ole koskaan ollut äänen kanssa ongelmia kuten kollegoilla. Minulla ääni resonoi kehossa tosi lujaa siis luonnostaan. Ja sama ongelma on lapsiraukoillanikin. Raukoilla siksi että suomalaisessa kulttuurissa äänen pitäisi olla sellainen hiiren hiljainen niin sitten olisi hyvä. Meillä kiteytyi taas juhannuksena tämä oikein kunnolla. Alakouluikäiset lapset juttelivat ihan asiallisesti paikoillaan nuotion äärellä istuen, mutta toki kovaan ääneen. Niin johan meni muutamilla aikuisilla siitä hermot.

Ja ei mun lapset ei todellakaan metelöi kirkossa, kaupassa, häissä tai ylipäänsä missään sopimattomissa paikoissa. Mutta kun ilmeisesti pihallakaan ei saisi keskustella.

Lapissa on tilaa teille metsäsuomalaisille, menkää sinne yksin asumaan jos ette ääntä kestä!!!

Jos lapset olisivat liian hiljaisia eikä leikkis äänekkäästi eikä riehuis eikä naurais niin Se on jo outoa. Jotain olisi vialla.

Saa huutaa ja kiljua, mäkin tykkään kiljua, karjua, huutaa ja aiheuttaa pahennusta tuolla kerrostalon pihalla sinne klo 22 asti. Tykkään myös metelöidä kotona sisälläkin.

Kaikki lapset siis huutaa pihalla. Ehkä se silloin on normaalia lapsen toimintaa, kun kerran kaikki sitä tekee. Sen olen huomannut, että joillakin lapsilla on kova ääni. Omani on paljon hiljaa ja hänellä on hiljainen ääni. Hän ei juurikaan huuda ja itkeekin äänettömästi. Hän on sitä luonnostaan eikä häntä ole siihen opetettu. Pihalla kuuntelen hänen kavereidensa äänestä, missä pojat milloinkin menee. Yhdellä kaverilla on kuuluva ääni ihan luonnostaan. Hänen naurunsa ja puheensa kuuluu muiden yli vaikka hän ei mikään häsläri olekaan. 

Lasten leikit loppuvat aikaisin ja ihmettelen kuinka ihmiset eivät tosiaankaan siedä toisten ihmisten ääniä. 

Opetelkaa sietämään muita ja antakaa lapsille tilaa.

Kyllä tänne maailmaan meteliä mahtuu.

Tämä on tosi mielenkiintoinen ilmiö, sillä itse asun Italiassa, mutta vietän kesät Suomessa, joten vertailen helposti näitä kahta kulttuuria. Italiassa (ainakin täällä päin, asun etelässä) lapset saavat mekastaa, juosta, leikkiä ja huutaa sydämensä kyllyydestä eikä kukaan häiriinny siitä. Päinvastoin, lapset ja niiden moninainen ääniskaala kuuluvat olennaisesti italialaiseen elämänmenoon. Tällainen asenne lapsia kohtaan johtuu varmasti myös yleisesti ottaen suomalaista äänekkäämmästä kulttuurista - ihmiset puhuvat huutaen ja huitoen, riitelevät kovaäänisesti ja nauravat niin että koko talo raikaa. Lapset äänineen ovat siis täysin luonnollinen jatke tälle elämänmenolle. Itsekin tätä kirjoittaessa istuskelen juuri sängyllä ja kuuntelen alakerran naapureiden keskustelua (lue: päätöntä huutamista röhönaurulla ja lasten kiljahduksilla höystettynä) parvekkeelta toiselle :D 

Suomalainen kulttuuri taas on hyvin varovainen ja hiljaisuutta arvostetaan. Se on ihan hyvä juttu, mutta toisinaan tuntuu, että monet suomalaiset alkavat pikkuhiljaa olla "yliherkkiä" vähänkään tavallista kovemmille äänille. Muistan viime kesänä metrosta tapauksen, jossa kaksi tarhaikäistä lasta selittivät innoissaan äidilleen päivänsä tapahtumista. Kuuntelin heidän pulputustaan puolella korvalla hiukan hymyillen, kunnes huomasin vastapäätä istuvan naisen vilkuilevan lapsia vähän väliä vihainen ja tympäätynyt ilme kasvoillaan. Eikä hän ollut ainoa; hänen lisäkseen suurin osa kuuloetäisyydellä olleista ihmisistä kyräili lapsia kulmat kurtussa ärsyyntyneen näköisinä! Silloin tajusin, että näitä ihmisiä ihan oikeasti ÄRSYTTÄÄ lapsien iloinen puhe. Pelkästään iloinen puhe ja nauru, ei mitään kirkumista, huutoitkua tai rääkymistä. Itse olin tullut lapsien huvittavista jutuista vain hyvälle tuulelle :o Mielestäni lapsilla tulisi olla oikeus näkyä ja myös kuulua, sellaisissa paikoissa, joissa se on tilanteeseen sopivaa. Ei kaikkien tarvitse kököttää paikoillaan hiljaa ja liikkumatta!

Ai niin, tuota jatkuvaa, selittämätöntä kirkumista en minäkään ymmärrä. Olen törmännyt siihen Suomessa siskoni taloyhtiön lapsien kohdalla, jotka toden totta vain KIRKUVAT sydämensä pohjasta, sanomatta oikeasti sanaakaan. Tätä ilmiötä ei ainakaan täällä päin Italiaa ole näkynyt, lapset ovat todella kovaäänisiä, mutta he nimenomaan huutavat jotain toisilleen leikin lomassa, eivät pelkkää päätöntä ÄÄÄÄÄÄÄÄ AAAAAAAAA IIIIIIIiiiiiiiiiiiOOOOOOOO IIIIAaaaaaaaaaaaIAIAIAAA...

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:47"]

Pihalla ei saa leikkiä kovaäänisiä leikkejä, eikä sisällä, ei puistossa, eikä varsinkaan mökillä keskellä korpea!

Mikä suomalaisia vaivaa, kun kaikkalla pitää olla vaan HILJAA!?

Huh. Sainpas purkautua... Kyllä se nyt vaan niin on että lasten on saatava leikkiä edes joskus oikein olan takaa ja äänekkäästi, melskata ja riehua!

[/quote]

Tietenkin riippuu  mihin vertaa. Jos on elänyt jossain rotankolossa kerrostaloslummissa niin voi olla tottunut meteliin.

Omassa lapsuudessa kenellekään ei olisi tullut mieleenkään kiljua tai karjua missään, missä muitakin ihmisiä asuu lähellä. Aivan kuten pensasaidan takana asuva vanha pariskunta antoi meille asumisrauhan, mekin heille, päivänselvä asia että hiljaa ollaan, tietenkin.

Jännä juttu on sekin, että perhepäivähoitajien lapset ovat aivan hiljaa leikkipuistoissa, samoin suurperheiden vanhemmat pitävät kovan kurin. Sen sijaan jostain syystä lto:t sallivat meluterrorin.

Eli vaikka mitä sanotaan, niin kyllähän melu on vain kasvatusasia.