On se nyt PERKELE että lasten täytyy olla joka paikassa HILJAA!

Tietysti lapset saa ulkona leikkiä, huutaa ja kiljuakin! Vanhempien on hyvä vähän seurata mitä lapset, ne 8-vuotiaasta ylöspäinkin puuhaavat, niin ettei kohtuuttomasti aiheuteta melua tai häiritä liikaa naapureita, mutta kyllä lasten on jossain saatava riehuakin ---kun useimmiten lapsissa on energiaa kuin pienessä pitäjässä!

Meidän rivarissa on yksi outo naapuri, jonka mielestä kulkuväylillä ei saisi leikkiä....-no todellakin leikitään!  Tietysti vahdin ja opastan ettei lapset koske naapureiden polkupyöriin tai mene heidän alueilleen etupihalla, mutta kulkuväylällä kyllä jatkossakin aiomme pyöräillä ja potkumopoilla!! Enimmäkseen lapset leikkivät leikkipihalla, mutta kun ei se pieni piha enää riitä 5-vuotiaalle. Käymme myös kerhoissa, leikkipuistoissa rannalla ja metsässä, eli ei olla jatkuvasti meluamassa kuitenkaan!

Meit on moneks, jotkut eivät varmaan ole koskaan itse lapsia olleetkaan!

3-ja 5-vuotiaiden vilperien äiti

Meidän pihassa toimii pph. TERVEISIÄ VAAN ETTÄ KUN NE LAPSILLE HUUTAA KOKO ULKONA OLOAJAN NIIN VUOROTYÖLÄISEN ON AIKAAN IKÄVÄ OLLA JOTEN JOSKUS VOI KYSY LAPSILLE MIKSI HUUTAA JA VAAN HUUTAA HUUTAMISTA PERÄÄN. Minäkin olen päiväkodissa ollut, jotain järkeä nyt siihen hommaan, kenenkään ei tarvitse suoraa huutoa huutaa! Mä alan tekee niistä isännöitsijälle valitusta, saavat muuttaa lopulta jos ei järkeä tule hommaan.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 19:43"]

Kyllä leikkiä saa, mutta suoranaista kirkumista en ymmärrä. Kirkuvatko lapsesi ja jos kirkuvat, niin miten suhtaudut siihen? Mielestäni kirkuminen on suht' uusi ilmiö, joku aika sitten tein aloituksenkin tästä.

[/quote]

Tätä kirkumista ihmettelen minäkin.

Täällä keskustellaan nyt näköjään kahdesta eri asiasta.

1. Lasten NORMAALIT äänet, leikit yms.  

2. Aggressiivinen, outo, pitkäkestoinen (jopa tunteja), naama peruslukemilla mutta täytyy kirkua niin paljon, kuin vaan ääntä lähtee- käyttäytyminen. Samalla saatetaan hakata kepillä pihakukkaset läjään tai heitellä muutama fillari käyttökelvottomaksi.  

Ykkönen on varmaan kaikkien hyväksymä ja ymmärtämä normikäytös, mutta tuo kakkonen, voi herrajumala...sitä kun kuuntelet iltamyöhään kaiken muun, kuten mopojen, jalkapallon lätkytyksen ja skeittilautojen asfalttiin hakkaamisen kera, niin jo vot. Niin, ja jos erehdyt kauniisti pyytämään, järjestyssääntöihin nojaten, hiljaisuutta klo 23 jälkeen, niin saat olla varma jostain "kostoiskusta" kohdistuen autoon tai muuta vastaavaa.

Tätä helvettiä useissa vuokra-asunnoissa sai kokea, nyt omassa ongelma poistunut, koska vanhemmat huolehtivat. Mutta heti, kun lapset ovat itsekseen pihassa ja äiti vaikka lähikaupassa, niin alkaa tuo sairas huutaminen.

Ymmärrän että suoranainen kiljuminen ja tyhjän huutaminen on asioita joista lasta kuuluu kieltää mutta kun ihan tosissaan sellainenkin ongelma on olemassa että toiset eivät siedä edes niitä ns normaaleja leikin ääniä :(  Tullaan kyttäämään ikkunaan kun lapset nauraa ulkona tai parvekkeelle vahtimaan jos lapset vaikka juoksee pihassa ja huutelee toisilleen. Tunnenpa jopa omakotiasujan joka ilmestyy pensasaidan taakse huutelemaan että menkää muualle leikkimään kun naapurin lapset leikkii omassa pihassaan. 

Tuntuu että monella menee puurot ja vellit sekaisin kun on valitettavasti niitä lapsia joita ei koskaan kielletä tai joille ei opeteta että on paikkoja ja aikoja jossa ollaan hiljempää ja että leikit pidetään omassa pihassa niin samassa tuomitaan sitten nekin lapset jotka tekevät mitä lasten kuuluu eli leikkivät ja pitävät hauskaa eikä siedetä yhtään meteliä edes päiväsaikaan kuului se sitten omasta pihasta tai naapurin. 

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:49"]Kuka kieltää? Keskellä korpea varmaan vain vanhemmat?

[/quote]

Mun vanhemmat kielsivät olemasta kovaää[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:47"]Pihalla ei saa leikkiä kovaäänisiä leikkejä, eikä sisällä, ei puistossa, eikä varsinkaan mökillä keskellä korpea!

Mikä suomalaisia vaivaa, kun kaikkalla pitää olla vaan HILJAA!?

Huh. Sainpas purkautua... Kyllä se nyt vaan niin on että lasten on saatava leikkiä edes joskus oikein olan takaa ja äänekkäästi, melskata ja riehua!

[/quote]

Mun vanhemmat kielsivät aikoinaan minua olemasta kovaääninen. Sisälläkin. Eivät voi sietää riehuvia lapsia.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 20:06"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:49"]Kuka kieltää? Keskellä korpea varmaan vain vanhemmat?

[/quote]

Mun vanhemmat kielsivät olemasta kovaää[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:47"]Pihalla ei saa leikkiä kovaäänisiä leikkejä, eikä sisällä, ei puistossa, eikä varsinkaan mökillä keskellä korpea!

Mikä suomalaisia vaivaa, kun kaikkalla pitää olla vaan HILJAA!?

Huh. Sainpas purkautua... Kyllä se nyt vaan niin on että lasten on saatava leikkiä edes joskus oikein olan takaa ja äänekkäästi, melskata ja riehua!

[/quote]

Mun vanhemmat kielsivät aikoinaan minua olemasta kovaääninen. Sisälläkin. Eivät voi sietää riehuvia lapsia.

[/quote]

Voi jestas miten mokasin tuon lainauksen ja kirjoituksen kanssa. Sori.

Mutta tarkennuksena vielä, että asuimme omakotitalossa.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 19:47"][quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 19:43"]

Kyllä leikkiä saa, mutta suoranaista kirkumista en ymmärrä. Kirkuvatko lapsesi ja jos kirkuvat, niin miten suhtaudut siihen? Mielestäni kirkuminen on suht' uusi ilmiö, joku aika sitten tein aloituksenkin tästä.

[/quote]Se että kirkuminen on sinusta uusi ilmiö, ei tee siitä uutta ilmiötä. Ulkona leikkipaikalla anna lapseni vaikka kirkua. Se on ainoa paikka, missä hänen ei tarvitse säädellä äänenkäyttöään.

Eipä lapseni silti siellä ikinä ole yhtäjaksoisesti kirkunut. Riemun kiljahduksia esim. keinuessa tai jotain "Kato äiti!" ym ym

[/quote]

Eihän tässä ole riemunkiljahduksista tai jostain innostuneesta kiljumisesta kysymys. Ja tottakai lapsista lähtee ääntä, kun leikkivät.

Kyse on kuitenkin järjettömästä kiljumisesta ja kirkumisesta "ihan lämpimikseen", joka joillakin lapsilla on tapana. Lienee ihan tapa, mutta siinä tapauksessa tavan pystyy myös oppimaan pois.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 00:14"]

Tämä on tosi mielenkiintoinen ilmiö, sillä itse asun Italiassa, mutta vietän kesät Suomessa, joten vertailen helposti näitä kahta kulttuuria. Italiassa (ainakin täällä päin, asun etelässä) lapset saavat mekastaa, juosta, leikkiä ja huutaa sydämensä kyllyydestä eikä kukaan häiriinny siitä. Päinvastoin, lapset ja niiden moninainen ääniskaala kuuluvat olennaisesti italialaiseen elämänmenoon. Tällainen asenne lapsia kohtaan johtuu varmasti myös yleisesti ottaen suomalaista äänekkäämmästä kulttuurista - ihmiset puhuvat huutaen ja huitoen, riitelevät kovaäänisesti ja nauravat niin että koko talo raikaa. Lapset äänineen ovat siis täysin luonnollinen jatke tälle elämänmenolle. Itsekin tätä kirjoittaessa istuskelen juuri sängyllä ja kuuntelen alakerran naapureiden keskustelua (lue: päätöntä huutamista röhönaurulla ja lasten kiljahduksilla höystettynä) parvekkeelta toiselle :D 

Suomalainen kulttuuri taas on hyvin varovainen ja hiljaisuutta arvostetaan. Se on ihan hyvä juttu, mutta toisinaan tuntuu, että monet suomalaiset alkavat pikkuhiljaa olla "yliherkkiä" vähänkään tavallista kovemmille äänille. Muistan viime kesänä metrosta tapauksen, jossa kaksi tarhaikäistä lasta selittivät innoissaan äidilleen päivänsä tapahtumista. Kuuntelin heidän pulputustaan puolella korvalla hiukan hymyillen, kunnes huomasin vastapäätä istuvan naisen vilkuilevan lapsia vähän väliä vihainen ja tympäätynyt ilme kasvoillaan. Eikä hän ollut ainoa; hänen lisäkseen suurin osa kuuloetäisyydellä olleista ihmisistä kyräili lapsia kulmat kurtussa ärsyyntyneen näköisinä! Silloin tajusin, että näitä ihmisiä ihan oikeasti ÄRSYTTÄÄ lapsien iloinen puhe. Pelkästään iloinen puhe ja nauru, ei mitään kirkumista, huutoitkua tai rääkymistä. Itse olin tullut lapsien huvittavista jutuista vain hyvälle tuulelle :o Mielestäni lapsilla tulisi olla oikeus näkyä ja myös kuulua, sellaisissa paikoissa, joissa se on tilanteeseen sopivaa. Ei kaikkien tarvitse kököttää paikoillaan hiljaa ja liikkumatta!

[/quote]

Outoa, että suomen kouluihin tutustuvat ulkomaalaiset ovat kauhistuneita röyhkeydestä ja menosta, ja kunnioituksen puutteesta, ja sekin että muualla lapset istuvat tunteja hiljaa jo monta vuotta aikaisemmin kuin suomessa. 

Itsekin viettänyt Italiassa viikkoja. En muista nähneeni edes yhtään leikkipuistoa, outoa, eli ehkä siellä lapset ovat normaalisti elämässä mukana, ja töissä, eivätkä pelkästään rieku.

toisekseen eihän missään muussa maassa ole sellaista kulttuuria edes että kakarat vain laitetaan ulos. pihat aidattu ja lapsilla rajat ja kuri ja fyysisestä kurittamisesta ei ls-ilmoja, aivan normaalia.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 19:40"]

. Ulkona lapsen pitää voida pitää ääntä ainakin leikkimiseen varatuilla paikoilla, koska se on lapsen luontainen tarve.

[/quote]

Minulle "äänen pitäminen" ei ole koskaan ollut luontainen tarve, ei sen paremmin lapsena kuin aikuisenakaan. "Äänen pitäminen" on vain luonteen heikkoutta, halveksin äänekkäitä ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 02:46"]

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 19:56"]

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 19:40"]

Kaikki ovat huomanneet seikan, että lapsista lähtee ääntä. He kiljuvat riekkuvat ja elämöivät. Tosiaankin, koska tämä ääni lähtee lähes kaikista lapsista, lienee selvää, että se on kehitykseen kuuluvaa ja näin ollen sille on suotava mahdollisuus. Ulkona lapsen pitää voida pitää ääntä ainakin leikkimiseen varatuilla paikoilla, koska se on lapsen luontainen tarve.

[/quote]

Olen huomannut, että etenkin kirkossa ja erilaisissa juhlissa monet vanhemmat haluavat suoda lapsilleen mahdollisuuden metelöidä ja kirkua. Mikään ei ole niin kaunista kuin kuunnella kolmen neljän lapsen sulosointuiska kiljahtelua rippikirkossa tai vihkitilaisuudessa. Pitäähän lasten saada kehitysasteensa vuoksi käyttää ääntään. Sillä ei ole merkitystä, että tilaisuus ei ole heidän kunniakseen.

[/quote]

Kaikki on kiinni asenteesta. Minä odotan noissa tilaisuuksissa nimenomaan sitä riemunkiljahtelua lapsen kokeillessa kaikua, koska siitä saa tunteen, että elämässä on vaiheita. Jos kiljuntaikäisiä ei ole paikalla, tulee murheellinen tunne, että tätä se teettää auringonlaskun maassa. Mietin, eivätkö vanhemmat ole myöskään paikalla, vai onko nähty valtavasti vaivaa lasten hoitopaikan takia.

Kirkkokonsertit ovat sitten eri asia.

[/quote]

Minä tuon mun maalaislapset usein kaupunkiin ja mennään jonkun kivan talon rappukäytävään kiljumaan ihan siitä ilosta, että siellä kaikuu niin hyvin. Tämä on ohimenevä vaihe elämässä: kiljuminen ja huutelu kertoo siitä, että elossa ollaan. Ajellaan hissillä edestakaisin, pysähdytään eri kerroksiin kokeilemaan, miltä ääni tuntuu ja ihaillaan sitä, miten kimeät kirskahdukset saa kaiun aikaan.

Mulle riittäisi jos yli 4-vuotiaat lapset jaksaisivat olla huutamatta ja kiljumatta julkisissa paikoissa kuten bussit, junat, kirjastot ja pääasiassa aikuisille tarkoitetuissa ravintoloissa ja kahviloissa. Kotona ja leikkipaikoissa ja "mäkkäri" -tyyppisissä ravintoloissa riehukoot sitten.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 00:14"]

Tämä on tosi mielenkiintoinen ilmiö, sillä itse asun Italiassa, mutta vietän kesät Suomessa, joten vertailen helposti näitä kahta kulttuuria. Italiassa (ainakin täällä päin, asun etelässä) lapset saavat mekastaa, juosta, leikkiä ja huutaa sydämensä kyllyydestä eikä kukaan häiriinny siitä. Päinvastoin, lapset ja niiden moninainen ääniskaala kuuluvat olennaisesti italialaiseen elämänmenoon. Tällainen asenne lapsia kohtaan johtuu varmasti myös yleisesti ottaen suomalaista äänekkäämmästä kulttuurista - ihmiset puhuvat huutaen ja huitoen, riitelevät kovaäänisesti ja nauravat niin että koko talo raikaa. Lapset äänineen ovat siis täysin luonnollinen jatke tälle elämänmenolle. Itsekin tätä kirjoittaessa istuskelen juuri sängyllä ja kuuntelen alakerran naapureiden keskustelua (lue: päätöntä huutamista röhönaurulla ja lasten kiljahduksilla höystettynä) parvekkeelta toiselle :D 

Suomalainen kulttuuri taas on hyvin varovainen ja hiljaisuutta arvostetaan. Se on ihan hyvä juttu, mutta toisinaan tuntuu, että monet suomalaiset alkavat pikkuhiljaa olla "yliherkkiä" vähänkään tavallista kovemmille äänille. Muistan viime kesänä metrosta tapauksen, jossa kaksi tarhaikäistä lasta selittivät innoissaan äidilleen päivänsä tapahtumista. Kuuntelin heidän pulputustaan puolella korvalla hiukan hymyillen, kunnes huomasin vastapäätä istuvan naisen vilkuilevan lapsia vähän väliä vihainen ja tympäätynyt ilme kasvoillaan. Eikä hän ollut ainoa; hänen lisäkseen suurin osa kuuloetäisyydellä olleista ihmisistä kyräili lapsia kulmat kurtussa ärsyyntyneen näköisinä! Silloin tajusin, että näitä ihmisiä ihan oikeasti ÄRSYTTÄÄ lapsien iloinen puhe. Pelkästään iloinen puhe ja nauru, ei mitään kirkumista, huutoitkua tai rääkymistä. Itse olin tullut lapsien huvittavista jutuista vain hyvälle tuulelle :o Mielestäni lapsilla tulisi olla oikeus näkyä ja myös kuulua, sellaisissa paikoissa, joissa se on tilanteeseen sopivaa. Ei kaikkien tarvitse kököttää paikoillaan hiljaa ja liikkumatta!

[/quote]

Outoa, että suomen kouluihin tutustuvat ulkomaalaiset ovat kauhistuneita röyhkeydestä ja menosta, ja kunnioituksen puutteesta, ja sekin että muualla lapset istuvat tunteja hiljaa jo monta vuotta aikaisemmin kuin suomessa. 

Itsekin viettänyt Italiassa viikkoja. En muista nähneeni edes yhtään leikkipuistoa, outoa, eli ehkä siellä lapset ovat normaalisti elämässä mukana, ja töissä, eivätkä pelkästään rieku.

toisekseen eihän missään muussa maassa ole sellaista kulttuuria edes että kakarat vain laitetaan ulos. pihat aidattu ja lapsilla rajat ja kuri ja fyysisestä kurittamisesta ei ls-ilmoja, aivan normaalia.

[/quote]

Meinasin juuri tulla sanomaan samaa. Olen elämäni aikana viettänyt pitkiäkin aikoja eri Euroopan maissa, ja äitini sanoi kerran osuvasti, että jos jossain näkyy julkisilla paikoilla kirkuvia ja karjuvia lapsia, kyseessä on yleensä suomalainen tai englantilainen perhe. Lähes aina tämä on ollut totta.

Italialaiset ja espanjalaiset ovat äänekästä kansaa, mutta kyllä siellä katsotaan todella paheksuvasti, jos lapsi saa vaikkapa itkupotkuraivarin julkisella paikalla. Muutenkin ne lasten riemunkiljahdukset ja höpötykset ovat noissa maissa jotain ihan erilaista kuin Suomessa. Vaikka aikuiset pulisevat äänekkäästi, lapset osaavat olla jopa hiljaa jos niin tarvitaan. Eivät todellakaan kommunikoi huutaen, ellei kyseessä ole todella huonotapainen lapsi.

Tämä on jotenkin hassu ilmiö - suomalaiset ovat tuppisuu kansa, jonka lapset kommunikoivat karjuen.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 03:32"]

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 21:52"]Minusta kyllä vähän tuntuu, että "normaalin" äänenkäytön desibelirajat ovat kasvaneet tässä jotain 10 vuodessa. Totta kai lapsista lähtee ääntä. Lapset leikkivät innokkaasti äännellen, ja lapsi ei osaa säädellä tunnereaktioitaan kuten aikuinen, joten lapsi voi kiljaista joko riemusta tai pelosta. Ja totta kai pienet lapset itkevät jos sattuu tai pelottaa tms.

Mutta nykyään tulee yhä enemmän ja enemmän vastaan lapsiperheitä, jotka PUHUVATKIN HUUTAEN. JOKAINEN PIENIKIN ASIA TÄYTYY HUUTAA. ÄITI MÄ HALUAN TÄLLAISEN!!!!!!!! KATO TUOLLA LENTÄÄ LINTU!!!!!!!!! MULLA ON NYT PISSAHÄTÄ!!!!!!!!! ÄITI MIKSI TUOLLA TÄDILLÄ ON NOIN ISO MAHA!!!!!! MULLA ON PUNAINEN PAITA!!!!!! PUNAINEN!!!!!!! IIIIIÄÄÄÄÄÄÖÖÖÖÖ!!!!!!!

Tätä en toden totta ymmärrä. Törmään jatkuvasti näihin älämölöperheisiin, en tiedä mistä ilmiö johtuu.

[/quote]

Johtuu kulta siitä että olet vanhentunut sen kymmenen vuotta :)

[/quote]

Tuitui, kullannuppuni, en jotenkin jaksa uskoa, että siitä on kyse. Nyt kolmekymppisenä siedän itse asiassa muuten kyllä paremmin melua ja muuta häiriötä kuin parikymppisenä, jolloin pinna oli esim. opiskelun takia joskus aika kireällä. Eivät nuo huutavat perheet minussa nykyään mitään aggressioita saa aikaan, kunhan ihmettelen vain, missä järki.

Up

[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 18:47"]

Pihalla ei saa leikkiä kovaäänisiä leikkejä, eikä sisällä, ei puistossa, eikä varsinkaan mökillä keskellä korpea!

Mikä suomalaisia vaivaa, kun kaikkalla pitää olla vaan HILJAA!?

Huh. Sainpas purkautua... Kyllä se nyt vaan niin on että lasten on saatava leikkiä edes joskus oikein olan takaa ja äänekkäästi, melskata ja riehua!

[/quote]

Osta mökki keskeltä korpea ja vie ne sinne riehumaan

Koska se loputon KILJUMINEN on raivostuttavaa ja korvia raastavaa!! Vituttaa kärsiä muiden huonosti kasvatetuista kiljukauloista! Niitä kohtuuäänisiäkin lapsia on olemassa joidn ei tarvi huutaa jatkuvasti

Meidän ipanat (4kpl) osaavat käyttäytyä kirkossa, häissä, ravintolassa yms. Koska olen heidät pienestä pitäen opettanut että julkisissa paikoissa ja juhlissa ei meluta turhia! Kotona tietty meteliä on mutta jos menee yli niin keksin muuta puuhaa heille. Minusta toisten huomioon ottaminen pitää opettaa pienestä asti.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 14:37"]

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 00:14"]

Tämä on tosi mielenkiintoinen ilmiö, sillä itse asun Italiassa, mutta vietän kesät Suomessa, joten vertailen helposti näitä kahta kulttuuria. Italiassa (ainakin täällä päin, asun etelässä) lapset saavat mekastaa, juosta, leikkiä ja huutaa sydämensä kyllyydestä eikä kukaan häiriinny siitä. Päinvastoin, lapset ja niiden moninainen ääniskaala kuuluvat olennaisesti italialaiseen elämänmenoon. Tällainen asenne lapsia kohtaan johtuu varmasti myös yleisesti ottaen suomalaista äänekkäämmästä kulttuurista - ihmiset puhuvat huutaen ja huitoen, riitelevät kovaäänisesti ja nauravat niin että koko talo raikaa. Lapset äänineen ovat siis täysin luonnollinen jatke tälle elämänmenolle. Itsekin tätä kirjoittaessa istuskelen juuri sängyllä ja kuuntelen alakerran naapureiden keskustelua (lue: päätöntä huutamista röhönaurulla ja lasten kiljahduksilla höystettynä) parvekkeelta toiselle :D 

Suomalainen kulttuuri taas on hyvin varovainen ja hiljaisuutta arvostetaan. Se on ihan hyvä juttu, mutta toisinaan tuntuu, että monet suomalaiset alkavat pikkuhiljaa olla "yliherkkiä" vähänkään tavallista kovemmille äänille. Muistan viime kesänä metrosta tapauksen, jossa kaksi tarhaikäistä lasta selittivät innoissaan äidilleen päivänsä tapahtumista. Kuuntelin heidän pulputustaan puolella korvalla hiukan hymyillen, kunnes huomasin vastapäätä istuvan naisen vilkuilevan lapsia vähän väliä vihainen ja tympäätynyt ilme kasvoillaan. Eikä hän ollut ainoa; hänen lisäkseen suurin osa kuuloetäisyydellä olleista ihmisistä kyräili lapsia kulmat kurtussa ärsyyntyneen näköisinä! Silloin tajusin, että näitä ihmisiä ihan oikeasti ÄRSYTTÄÄ lapsien iloinen puhe. Pelkästään iloinen puhe ja nauru, ei mitään kirkumista, huutoitkua tai rääkymistä. Itse olin tullut lapsien huvittavista jutuista vain hyvälle tuulelle :o Mielestäni lapsilla tulisi olla oikeus näkyä ja myös kuulua, sellaisissa paikoissa, joissa se on tilanteeseen sopivaa. Ei kaikkien tarvitse kököttää paikoillaan hiljaa ja liikkumatta!

[/quote]

Outoa, että suomen kouluihin tutustuvat ulkomaalaiset ovat kauhistuneita röyhkeydestä ja menosta, ja kunnioituksen puutteesta, ja sekin että muualla lapset istuvat tunteja hiljaa jo monta vuotta aikaisemmin kuin suomessa. 

Itsekin viettänyt Italiassa viikkoja. En muista nähneeni edes yhtään leikkipuistoa, outoa, eli ehkä siellä lapset ovat normaalisti elämässä mukana, ja töissä, eivätkä pelkästään rieku.

toisekseen eihän missään muussa maassa ole sellaista kulttuuria edes että kakarat vain laitetaan ulos. pihat aidattu ja lapsilla rajat ja kuri ja fyysisestä kurittamisesta ei ls-ilmoja, aivan normaalia.

[/quote]

Meinasin juuri tulla sanomaan samaa. Olen elämäni aikana viettänyt pitkiäkin aikoja eri Euroopan maissa, ja äitini sanoi kerran osuvasti, että jos jossain näkyy julkisilla paikoilla kirkuvia ja karjuvia lapsia, kyseessä on yleensä suomalainen tai englantilainen perhe. Lähes aina tämä on ollut totta.

Italialaiset ja espanjalaiset ovat äänekästä kansaa, mutta kyllä siellä katsotaan todella paheksuvasti, jos lapsi saa vaikkapa itkupotkuraivarin julkisella paikalla. Muutenkin ne lasten riemunkiljahdukset ja höpötykset ovat noissa maissa jotain ihan erilaista kuin Suomessa. Vaikka aikuiset pulisevat äänekkäästi, lapset osaavat olla jopa hiljaa jos niin tarvitaan. Eivät todellakaan kommunikoi huutaen, ellei kyseessä ole todella huonotapainen lapsi.

Tämä on jotenkin hassu ilmiö - suomalaiset ovat tuppisuu kansa, jonka lapset kommunikoivat karjuen.

[/quote]

Minä en ole asunut kyseisissä maissa, turistina vain vieraillut, mutta en todellakaan arvosta sitä, että aikuiset huitovat, hosuvat ja metelöivät, kun taas lapselta vaaditaan hiljaisuutta ja huomaamattomuutta.

Ranskassa vietin kuukauden kesällä ja heti toisena päivänä törmäsin perheeseen, jossa oli kaksi vilkasta alle 2-vuotiasta (kaksosilta näyttivät). Isä keskittyi kännykkäänsä ja äiti paiskoi, siis aivan konkreettisesti paiskoi, lapsen kerrallaan viereeni penkille. Kumpikaan lapsista ei tosiaan huutanut, toinen itki äänettömästi ja toinen päästi pieniä äännähdyksiä. Syy paiskomiseen oli se, että lapset olivat ilmeisesti innoissaan juosseet ja koheltaneet puistossa. Äiti huusi hetken, ja keskittyi sitten omaan kännykkäänsä. Kun toinen lapsista ei lopettanut äänetöntä itkuaan, alkoi äiti osoittaa mieltään, tuhahdella ja kiukutella, kaivoi suurieleisesti ja äänekkäästi marmattaen tuttia ja työnsi sen todella voimaperäisesti lapsen suuhun. Lapsi lopetti välittömästi itkemisen eikä yrittänyt protestoida saamaansa huonoa käytöstä, joten aika selvää on että tiesi saavansa jotain pahempaa, jos ei nyt muutu lopullisesti äänettömäksi ja huomamattomaksi.

Minulla ei ole lapsia, mutta en ikinä haluaisi, että omat lapseni eivät uskaltaisi olla omia persooniaan, erehtyväisiä, koheltavia, inhimillisiä. On selvää etten ymmärrä huvikseen ja jatkuvasti kirkuvia ja mielestäni lapsia saa ja pitää ojentaa, jos meteli menee mahdottomuuksiin. Mutta lapset ovat ihmisiä siinä missä aikuisetkin ja ansaitsevat aivan yhtä suuren oikeuden olla omia itsejään myös julkisella paikalla. Heitä voidaan opastaa ja heille näytetään hyvää esimerkkiä mutta heitä ei saa pelolla vaimentaa huomaamattomiksi. On karmaisevaa, että tällaista toimintamallia vieläpä ihaillaan.

Kuka kieltää? Keskellä korpea varmaan vain vanhemmat?

Lasten pitää voida metelöidä kyllä pihalla. Siitä en ole sanonut.  Ainoastaan kaikuvassa rappukäytävässä ja julkisissa on hyvä olla hiukan hiljempaa