Vauvan nukuttamisesta

7,5 kk ikäisellä tyttöllämme on vahva uniassosiaatio rinnalle nukahtamiseen. Tapa syntyi kesälomareissumme yhteydessä, jolloin rinnalle nukuttaminen oli helpoin keino saada lapsi uneen, ei ollut aina mahdollisuutta kanniskella tms. Tyttö on muutenkin syntymästään saakka ollut työläs nukutettava, ei ole viihtynyt vaunuissa eikä koskaan nukahtanut ilman apua.



Rinnalle nukuttaminen on muodostunut ongelmaksi muutamankin seikan takia: isä ei pysty lainkaan osallistumaan vauvan nukuttamiseen ja vauva heräilee öisin helposti 7-8 kertaa. Olen siis itse melko poikki ja kaipaan kipeästi muutosta.



Nyt olemme viiden päivän ajan pyrkineet nukuttamaan häntä muutoin kuin rinnalle, elämäni kamalimmat viisi päivää. Vauva ei rauhoitu millään, huutaa vaan. Jokaikinen asento ja kokoonpano on kokeiltu. Toki hän on nukahtanut sitten aikanaan, varmaankin väsyneenä omaan itkuunsa. Muutaman kerran rattaisiin. Emme toki jätä häntä yksin, lohdutamme ja silittelemme, juttelemme lempeästi. Meiltä vanhemmilta ei ole ns. mennyt hermo, vaan olemme pysyneet (ulkoisesti) rauhallisina.



Tiedän, ettet ole erikoistunut nukuttamiseen, mutta haluaisinkin tietää teemmekö pysyvää psyykkistä vahinkoa vauvalle 'kieltämällä' häneltä rinnan tuon nukutuksen yhteydessä? Hän on selkeästi stressaantunut tästä tilanteesta, itkuinen ja hämmentynyt.



Voisin toki palata myös imettämisellä nukuttamiseen, mutta sitten olisi oma jaksamiseni taas vaakalaudalla. Tämä muutama päivä on kuitenkin tuonut yöhönkin jopa viiden tunnin siunatun yhtenäisen unijakson. Kunpa vaan itse osaisin nukahtaa, vauvan yöheräily on saanut minut kärsimään unettomuudesta, enkä saa unta ennen puolta yötä, aamulla herään viideltä. Siihen väliin toki mahtuu imettämistä ja vaipanvaihtoa myös. Päivällä en osaa myöskään enää nukkua, vauva nukkuu niin lyhyitä päiväunia etten ehdi mitenkään nukahtaa.



Kumpiko on tässä tilanteessa etusijalla, äidin jaksaminen vai vauvan mukavuus? Luulenpa että vauvallekin tekisi hyvää osata nukkua pidempiä jaksoja ilman että herää ihmettelemään mihin se tissi suusta hävisi...



Terveisin,

Väsynyt äiti