Lue keskustelun säännöt.
Toinen näkökulma kotona oloon
22.02.2008 |
Viime päivinä on paljon keskusteltu kotiäitiydestä ja töihinmenosta. Työhönmenijät teilattiin armotta, eikä pakottavia taloudellisia näkökohtia otettu kuuleviin korviin. Kotiäitiyttä ihastellaan autuaasti, eikä siinä nähdä mitään pahaa, kunhan vaan hoitaa lapsensa ainakin 3-vuotiaaksi kotona, vaikka pitäisi syödä kaurapuuroa joka päivä ja asua ahtaasti kaksiossa kolmen lapsen kanssa. Noin niin kuin kärjistetysti ;-) Haluan kuitenkin kertoa yhden esimerkin miksi nainen on kotiäiti. Tuttavani ei ole kotiäiti, siksi että olisi lukenut hienoja teorioita siitä miten lapsen on hyvä olla äitinsä kanssa kotona ja luoda kiintymyssuhdetta ja muuta sellaista tai että olisi oikein äidillinen ja lapsirakas ihminen tai että se olisi taloudellisesti mahdollista. Perheellä on neljä lasta, kaikki ovat syntyneet kolmen vuoden välein. Siinä vaiheessa kun perheellä oli kaksi lasta ja toinen lähestyi kolmea, tämä äiti heitti , että " kai se on kolmas tehtävä, että voi jatkaa tätä kotona oloa " . Ajattelin, että se oli vitsi, mutta se olikin totisinta totta. Nyt kun neljäskin lapsi on yli kolme, on perheessä valtava kriisi menossa. Taloudellisesti ovat todella ahtaalla. Äidillä ei ole työpaikkaa, koulutuksesta puhumattakaan. Töihin olisi mentävä, että perheellä säilyisi katto pään päällä. Vaimo lähestyy jo neljääkymppiä, joten lisää lapsia ei oikein enää tule. Tällä naisella ei ole mitään pohjaa elämässään, nyt kun pitäisi tehdä jo jotain muutakin kuin olla kotiäiti. Eikä hän ole ollut mikään superkotiäiti, jonka lapset olisivat käyneet kerhoissa tai harrastuksissa. Tämä nainen vain on halunnut olla miehensä elätettävänä. Veikkaanpa ettei ole ainoa näin käyttäytyvä kotiäiti. Loppujen lopuksi kaikki kunnia kotiäideille jotka pyyteettömästi lasten etua tavoitellen viettävät kivoja päiviä kotona. Itse olen kaikkien lasten välissä tehnyt työpyrähdyksen, että säilyy " touchi" yllä, enkä putoa ihan kelkasta. Vakipaikkaa minulla ei ole, mutta todella vaikeaa olisi ollut mennä töihin seitsemän vuoden kotiäitiyden jälkeen, kun se on ollut vaikeaa jo parinkin vuoden jälkeen. Niin nopeasti menee meidänkin erikoisala eteenpäin.
Kommentit (53)
Sossutapaukset pysyttelee kotona lasten kanssa ettei kukaan saa tietää miten huonot olot lapsilla siellä on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opiskeli sen jälkeen sairaanhoitajaksi ja on siitä pitäen tehnyt työtä. Mutta veikkaanpa, ettei ap:n tuttavaa taida opiskelu napata sen enempää kuin työnteko.
Mitäpä haittaa siitä sinulle ap on? Jossakin vaiheessa se töihinpaluu tulee tämänkin naisen kohdalle, mutta nyt kun jaksaa vielä lapsia hoitaa niin suotakoon se hänelle.
joka halusi olla etupäässä itse elätettävänä, yritti vielä leikkiä hienostorouvaa ja kovat taloudelliset vaatimukset oli miehelle. serkkuni oli yrittäjä, mutta ei mitenkään korkeat tulot. Oli sinänsä varmaan ihan hyvä äiti kahdelle lapselleen, mutta patalaiska.
Erohan siitä tuli ja joutui sitten menemään kauppaan töihin.
Minä olen päättänt olla kotiäiti ainakin siihen saakka, kunnes nuorinkin lapsista menee 3-luokalle. Meillä nt 4 lasta ja viides vielä haaveissa.
Kotiäitiden aiheuttaman työelämästä syrjäytymisen olen ratkaissut siten, että teen yrittäjänä oman alani töitä ja päivitän tietojani opiskelemalla.
Ei tule taloudelliset rajoitteet vastaan, eikä ammattitaito ruostu. Enkä ole ainoastaan miehen tulojen varassa ja saan olla lasteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ne vanhemmat ei näy koulujen vanhempainilloissa, joiden siellä tosiaan pitäisi käydä ja kuulla lastensa tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
Meilläpäin ainakin tasapainoisimmat ja fiksuimmat perheenäidit ja -isät osaavat arvioida mikä on lapsille tarpeeksi virikkeitä ja toimintaa.
Kerhotoiminta muutaman kerran viikossa kotonahoidetulle lapselle lienee sopiva määrä, näkee kavereita mutta kuitenkin on hyvässä hoidossa kotona. Mitään iltaharrasteita (liikuntaa, taidetta) ei mielestäni alle kouluikäinen paljon kaipaa, sitä voi järjestää kotona ja kotipihassa.
Kyllä perheiden oloja vanhemmat koittavat peitellä, mutta jo nelivuotiaasta ylöspäin lapset itse juttelevat ja mitettivät perheen asioita ja vertailevat muihin perheisiin, joten esim kerhoissa ja kouluissa kyllä tiedetään melko tarkkaan miten perheessä menee
yleensä, jos lapset ovat syntyneet kolmen vuoden välein, niin tuollainen ajattelu on aika todennäköistä. En sano, että näin on aina, mutta...
Mun hoitolasten (siis joskus nuoruudessani hoidin näitä lapsia) vanhemmille tuli astetta tiukempi paikka. Kaksi lasta tekivät pienellä ikäerolla (2v) ja sitten äiti oli palaamassa hetkeksi töihin ja ajattelivat, että jossain vaiheessa on kolmannen lapsen aika, vaan mitä tapahtui... Työnantaja ilmoitti, että äiti saa heti kenkää, kun töihin palaa. Yrityksellä meni huonosti ja äidin ammattitaito oli ruosteessa, eli häntä ei kaivattu... Firma meni kokonaan nurin aika pian tästä. He tekivätkin sitten sen kolmannen lapsen just ennenkuin edellinen täytti 3. Ihan siitä syystä, että he tiesivät haluavansa vielä yhden. Näin he mahdollistivat sen, että, kun nuorin on 3, voi äiti rauhassa hakea töitä / kouluttautua uudelleen.
Vaikka äidillä oli aikansa koulutus ja työkokemustakin, meni häneltä useita vuosia (enemmän kuin 2), ennenkuin hän löysi työpaikan. Pääsi sitten kyllä samantyylisiin töihin, mutta kyllä se kouluttautumista vaati tuon työnhaun ohessa...
Mun serkun vaimo on se toinen tapaus, eli lapset tehtiin niin, ettei äidin tarvinnut välissä käydä töissä. Ensimmäisen lapsenkin hoito sujui niin hienosti, että kun isä tuli töistä kotiin, hänen piti ensin raivata asunto käytetyistä vaipoista, sen jälkeen kerätä vaatteet pyykkikoriin, käydä kaupassa ja laittaa ruoka. Vaimo oli kuulemma niin väsynyt, ettei yksinkertaisesti jaksanut. Heillä oli ns. kiltti vauva, ei koliikkia, ei yövalvomisia. Kas kummaa, toinen lapsi syntyi kuukausi ennen kuin esikoinen täytti 3... hmm... Tällä naisella ei myöskään ole mitään koulutusta eikä edes työkokemusta, vaikkei mikään teiniäiti olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen sanonut kyllä kaikille, että mieluusti jäisin vielä kotiin mutta kyllä _minun_ täytyy tässä elämässä tehdä muutakin kuin olla vain äiti. Nuorin täyttää syksyllä siis 3-vuotta.
Rohkeutta olen kerännyt jo pitkään, kotonaoleminen on saanut minut tuntemaan ettei minusta ole mihinkään, olen " jo" näin vanha enkä osaa mitään muuta kuin olla lasteni kanssa kotona. Eli nyt on parasta lähteä ulkomaailmaan ja todeta, että minusta onkin vaikka mihin.
Arvostan jokaisen valintoja kunhan se ei ole pään työntämistä pensaaseen.
Vierailija:
Mitä se oikeastaan teille kuuluu, miten muut elävät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se oikeastaan teille kuuluu, miten muut elävät?
Et ole tainnut sinäkään liikaa kouluja käynyt - pirullista lukea yhteen pötköön kirjotettua tekstiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ajatellut olla kotiäitinä kymmenisen vuotta. En siksi että vastustaisin päivähoitoa tai olisin ehdottomasti sitä mieltä että se on aina ja ikuisesti parasta lapsille. Vaan ihan vaan siksi että me tahdomme monta lasta ja mun on ihan turha yrittää edes ehtiä töihin tässä välissä, etenkin kun mies on kiinni yrityksessään eikä juuri ehdi kotona auttaa.
Helpommalla pääsen kun olen " vain" kotona kuin että yrittäisin tehdä molempia. ja kun rahallisesti ei ole tarvetta mennä töihin, vaan se toisi meille vain tappiota. En mäkään ymmärrä mitä se muille kuuluu, jos tahdomme elää näin.
kaikkien lasten parasta, niin kyllä varhainen hoitoonlaitto kuuluu ihan kaikille ajatteleville aikuisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole työpaikkaa mihin palata, eivät siksi kun haluavat olla kotona. Paras ystäväni on pitkäaikaistyötön, kun oli niin monta vuotta kotona ja aikoinaan kouluttautunut sellaiselle alalle, mistä nyt ei saa töitä. Kukaan ystävistäni ei paasaa eikä moralisoi minua, vaikka olenkin vienyt lapset hoitoon puolitoista vuotiaina.
Vierailija:
Minä olen ajatellut olla kotiäitinä kymmenisen vuotta. En siksi että vastustaisin päivähoitoa tai olisin ehdottomasti sitä mieltä että se on aina ja ikuisesti parasta lapsille. Vaan ihan vaan siksi että me tahdomme monta lasta ja mun on ihan turha yrittää edes ehtiä töihin tässä välissä, etenkin kun mies on kiinni yrityksessään eikä juuri ehdi kotona auttaa.Helpommalla pääsen kun olen " vain" kotona kuin että yrittäisin tehdä molempia. ja kun rahallisesti ei ole tarvetta mennä töihin, vaan se toisi meille vain tappiota. En mäkään ymmärrä mitä se muille kuuluu, jos tahdomme elää näin.
Ei kai ap kritisoinutkaan sitä, että joku haluaa paljon lapsia, vaan sitä, että joku haluaa niitä lapsia siksi, että saisi olla kotona! On eri asia tehdä lapsia siksi koska haluaa ja tykkää lapsista, kuin siksi, että saisi itse olla kotona. Vai mitä?
Ja sille yhdelle tiedoksi, ihan olen kouluja käynyt ja E:n paperit kirjoitin lukiosta ja sittemmin korkeakoulusta valmistunut. Kuinka monella muulla 15 v sitten valmistuneella on äidinkielioppi tuoreesti muistissa?
:-)
Anteeksi siis jos aiheutan jollekulle epilepisaikohtauksen, jos rivit vilkkuu silmissä.
selittää, miten kaikki lapset pitäisi hoitaa kotona kouluikäiseksi vähintään.
Samalla totuus on, että hänellä ei ole pätkääkään työkokemusta ja on kouluttautunut alalle, jossa tosi kova kilpailu ja vähän töitä. Tämä kotiäitipaasaus olisi vakuuttavampaa sellaisen suusta, jolla olisi oikeita vaihtoehtoja. Tiedän myös äitejä, jotka ovat hoitaneet lasta pitkään kotona, vaikka työelämälläkin olisi annettavaa. He tekevät usein kotihoidontuen ohella myös osa-aikaisesti töitä ja ovat muutenkin tosi aktiivisia. Eivätkä KOSKAAN selitä ääneen, että kyllä on kamalaa, että joku vielä vuoden ikäisen hoitoon.
Vierailija:
Mitä se oikeastaan teille kuuluu, miten muut elävät?
kuin äidinkielioppi ei ole olemassakaan.
Nainen on " täydellinen kotiäiti" , aina paasaa näistä kiintymysteorioista jne. Mutta hänellä ei ole minkäänlaista koulutusta ja taloudellinen tilanne on todella heikko. Lapset ovat todella arkoja, koska perhe ei käy koskaan missään kerhoissa, kun " ei ne lapset halua" . Säikkyvät jo postinjakajaakin. Kotiäitiydellä on myös varjopuolia.