Toinen näkökulma kotona oloon
Viime päivinä on paljon keskusteltu kotiäitiydestä ja töihinmenosta. Työhönmenijät teilattiin armotta, eikä pakottavia taloudellisia näkökohtia otettu kuuleviin korviin. Kotiäitiyttä ihastellaan autuaasti, eikä siinä nähdä mitään pahaa, kunhan vaan hoitaa lapsensa ainakin 3-vuotiaaksi kotona, vaikka pitäisi syödä kaurapuuroa joka päivä ja asua ahtaasti kaksiossa kolmen lapsen kanssa. Noin niin kuin kärjistetysti ;-) Haluan kuitenkin kertoa yhden esimerkin miksi nainen on kotiäiti. Tuttavani ei ole kotiäiti, siksi että olisi lukenut hienoja teorioita siitä miten lapsen on hyvä olla äitinsä kanssa kotona ja luoda kiintymyssuhdetta ja muuta sellaista tai että olisi oikein äidillinen ja lapsirakas ihminen tai että se olisi taloudellisesti mahdollista. Perheellä on neljä lasta, kaikki ovat syntyneet kolmen vuoden välein. Siinä vaiheessa kun perheellä oli kaksi lasta ja toinen lähestyi kolmea, tämä äiti heitti , että " kai se on kolmas tehtävä, että voi jatkaa tätä kotona oloa " . Ajattelin, että se oli vitsi, mutta se olikin totisinta totta. Nyt kun neljäskin lapsi on yli kolme, on perheessä valtava kriisi menossa. Taloudellisesti ovat todella ahtaalla. Äidillä ei ole työpaikkaa, koulutuksesta puhumattakaan. Töihin olisi mentävä, että perheellä säilyisi katto pään päällä. Vaimo lähestyy jo neljääkymppiä, joten lisää lapsia ei oikein enää tule. Tällä naisella ei ole mitään pohjaa elämässään, nyt kun pitäisi tehdä jo jotain muutakin kuin olla kotiäiti. Eikä hän ole ollut mikään superkotiäiti, jonka lapset olisivat käyneet kerhoissa tai harrastuksissa. Tämä nainen vain on halunnut olla miehensä elätettävänä. Veikkaanpa ettei ole ainoa näin käyttäytyvä kotiäiti. Loppujen lopuksi kaikki kunnia kotiäideille jotka pyyteettömästi lasten etua tavoitellen viettävät kivoja päiviä kotona. Itse olen kaikkien lasten välissä tehnyt työpyrähdyksen, että säilyy " touchi" yllä, enkä putoa ihan kelkasta. Vakipaikkaa minulla ei ole, mutta todella vaikeaa olisi ollut mennä töihin seitsemän vuoden kotiäitiyden jälkeen, kun se on ollut vaikeaa jo parinkin vuoden jälkeen. Niin nopeasti menee meidänkin erikoisala eteenpäin.
Kommentit (53)
viestit. Sivistynyttä käytöstä pyydän, vaikkei toisiamme tunnetakaan.
Vierailija:21, no semmoista sanaakaan
kuin äidinkielioppi ei ole olemassakaan
sentään hoitavat lapsensa itse.
Minä tunnen muutaman äidin jotka vie lapset päiväksi tarhaan (seitsemästä viiteen) ja itse tylsistyvät kotona ja valittavat rahan puutetta.
Minä olen saanut lapset näppärästi 2,5 v ikäerolla ja olen nyt ollut 5 vuotta yhtäjaksoisesti kotiäitinä. Varmaan monen mielestä vaan pakoilen työtä vaikka oikeasti haluan hoitaa lapseni itse. Ja olen sellainen " superäiti" (heh) joka vie lapsia kerhoon (3 kertaa viikossa) ja jumppaan ja uimaan joka viikko.
Viime viikolla kävin ilmoittautumassa työnhakijaksi kun on jo pitkään ollut rahat vähissä. Toivon että saisin tuon nuoremmankin lapsen 3-vuotiaaksi kotona hoitaa mutta jos työpaikka löytyy sitä ennen niin sitten eletään sen ehdoilla. Työkkärissä olivat sitä mieltä että töitä pitäisi löytyä kohtuullisen helposti kotivuosista huolimatta, sillä minulla on hyvä koulutus ja työkokemus. Hankala tilanne tämäkin on. Toisaalta toivon löytäväni hyvän työpaikan ja toisaalta toivon että ainakin puoli vuotta menisi ennen kuin työtä löytyy.
Olisi viitsinyt lukea aloituksen loppuun asti.
Asia varmaan oli hyvää, mutta hiukan kielioppisääntöjä, ennen kuin alkaa paasaamaan.
Toivottavasti opetat edes lapsillesi, ettei lyötyä saa lyödä!
Vierailija:
Olisi viitsinyt lukea aloituksen loppuun asti.
Asia varmaan oli hyvää, mutta hiukan kielioppisääntöjä, ennen kuin alkaa paasaamaan.
Tulkaa meille vaan päiväkahville niin luetaan sivistyssanakirjaa...
Siis, oikeesti, aikuisten oikeesti,mitä sakkia liikkeellä!
Pötkönä kirjoitetusta tekstistä saa kuvan, että kirjoittaja on kouluttamaton paasaaja, kenellä ei ole asiasta oikeaa tietoa.
Vierailija:
Pötkönä kirjoitetusta tekstistä saa kuvan, että kirjoittaja on kouluttamaton paasaaja, kenellä ei ole asiasta oikeaa tietoa.
at antavat itsestään tyhmäntärkeän kuvan.
Vierailija:
Pötkönä kirjoitetusta tekstistä saa kuvan, että kirjoittaja on kouluttamaton paasaaja, kenellä ei ole asiasta oikeaa tietoa.
asiallisia kommentteja koskien alkuperäistä kirjoitustani. Nyt lähden laittamaan kuopusta nukkumaan ja hakemaan esikoista eskarista. Hyviä viikonloppuja kaikille ja koittakaahan käyttäytyä! :-)
t:ap
p.s. ehkäpä availen jotain kielioppikirjaa viikonlopun aikana ;-))))))
Vierailija:
Kuinka monella muulla 15 v sitten valmistuneella on äidinkielioppi tuoreesti muistissa?
Tämä kyllä kertoo sinusta erinomaisen paljon...
Vierailija:
Kuinka monella muulla 15 v sitten valmistuneella on äidinkielioppi tuoreesti muistissa?
Kotiäitiyden varjolla voi tehdä melkein mitä vaan. Vaikkapa lorvailla täällä netissä ilkkumassa toisten kielioppivirheitä. Harvassa ovat ne aidot kotiäidit, jotka tekevät pyyteettömästi työtään lasten parhaaksi. Aika moni vain ajautuu kotiäitiyteen olosuhteuden pakosta. Monien äitien ei myöskään rahallisesti kannata mennä töihin, koska yhteiskunnan tuilla pärjää mainiosti.
Tämä äiti onneksi ryhdistäytyi, luki ylioppilaaksi lasten mentyä kouluun ja sen jälkeen (37 v.) haki oikeustieteelliseen, valmistui juristiksi 42-vuotiaana ja on sen jälkeen jo 10 v. ajan tehnyt uraa josta todella nauttii. On nyt siis 50-vuotias.
Siis jokainen mielestäni valitkoon elämänsä. Tiedän muutamia tällaisiä äitejä, jotka ovat lapset tehneet peräkkäin. Kotiäitivuosia tulee runsaasti. Heistä toinen oli kouluttamaton, mutta sai vakituisen työn keski-ikäisenä. Häntä pidettiin työssään tunnollisena, jaksavana. Olihan 4 lapsen äitinä opittu sietämään pitkään jatkunutta univajetta, meteliä, tuli opittua vaikka mitä.
Työnantajan näkökulmasta katsottuna pitkään kotiäitinä ollut on todennäköisesti lapsensa tehnyt. Toisin kuin yhden lapsen äiti, joka saattaa jäädä useitakin kertoja äitiyslomalle.
Syrjäytyminen työelämästä voi tapahtua kenelle tahansa tänä päivänä. Moni koulutettu ihminen joutuu tekemään aivan toisenlaista työtä, jatkuvat irtisanomisuhat ovat päällä jne. Samoin itse joka olen hoitoalalla pätkätyöläinen, tunnen tiettyä syrjätymistä. On aika turhauttavaa vaihtaa työpaikkaa usein. Mutta en jaksa odotella toimien aukeamista... Tässä väkisinkin tulee mieleen että mitäs jos tekisin kolmannen lapsen, niin olisi ainakin sitten töitä vakituisesti kun vanhempi polvi jää eläkkeelle....
elävästä elämästä.