Oletko koskaan valehdellut lastesi ikää esim. edullisempien pääsylippujen takia?

enkä pode huonoa omaa tuntoa asiasta

Meidän tytöt oli niin pienikokoisia, että ihan helposti menivät vuosia nuoremmasta.

joten heitä luullaan aina paljon nuoremmiksi joka tapauksessa

Valehtelin vanhemmaksi kuin oli, että pääsi Ikean lapsiparkkiin, jonne ikäraja oli kai 3 v. Lapsi vieressä nyki hihasta, että ei kun olen 2 v, mutta onneksi eivät kuunnelleet häntä ;-D kamalaa valehtelemisen mallia lapsiraukalle!

Järkyttävää kun 1v lapsesta pitää jo maksaa lastenkonsertteihin täysi hinta, niin valehtelen jo ihan periaatteesta.

Rehellisyys on meillä tärkeä arvo, ja kun se on itselläkin selkäytimessä, ei tule mieleenkään valehdella.



Ehkä kannattaisi joskus, mutta kun ei istu luonteeseen niin ei.

esim ruokapaikoissa, tosin niin että lapsi ei tätä ole kuullut....



Olin joskus kauan sitten bussissa (raja oli 4 vee maksuun) nousi samaan bussiin isä ja tyttö; Kuljettaja kysyi söpöltä tytöltä minkä ikäinen olet; tyttö vastasi reippaasti, että kolme bussissa, mutta viisi ja puoli muualla.... Että isä parka oli punainen ja muilla matkustajilla hauskaa!

mutta kerran tulin bussilla tyttareni kanssa, ja pyysin lastenlippua, kuski katsoi tyttoa, ja sitten kysyi ikaa, ja oli etta antaa menna vaan. Oli siis jo maksuiassa, mutta pienikokoinen.

Maksoimme vain kahdesta aikuisesta, vaikka olisi pitänyt maksaa kahdesta aikuisesta ja yhdestä lapsesta.

en halua antaa lapselle valehtelun mallia.



Te jotka valehtelette: jos lapsenne joskus valehtelee niin miten perustelette sen, ettei saa valehdella jos itse annatta juuri päinvastaista mallia? Varsinkin jos lapsi kysyy asiaa?

Onko rahanne niin vähissä, että valehtelukin lapsen asioissa on jo sallittua?