Miehelle tuli kutsu kertaamaan, muilla ollu tällästä tilannetta ?

Mun mies joutuu kertausharjoituksiin melkein joka vuosi (onneksi harvoin yli 3-4 päivää) ja ihan kivasti olen lasten kanssa pärjännyt (meillä useampi lapsi).



Mutta on ollut kiva, kun mies on soitellut ja on saanut jutella ihan niitä näitä, arkiasioita miehen kanssa.

Asun Sveitsissä ja mieheni on sveitsiläinen ja hän joutuu kertaan joka vuosi kolme viikkoa. Kotiin pääse useimmiten la aamusta su iltaan.

MIKSI ei pidä alata kotiäidiksi. Kaikki suhteellisuudentaju katoaa

Mäkin myönnän että jos mies ei olisi viikkoon kotona meillä arki muuttuisi reilusti..

Mulla ei ole ajokorttia joten kauppaan pitäisi kävellä joka päivä, lapset ikävöisivät hirmuisesti koska ovat tottuneet että isä on kotona joka päivä, tästä voisi syntyä jopa kiukuttelua:) Kotihommat on myös jaettu, joutuisin jättämään omat harrastukseni väliin sekä lasten harrastukset.

Joten kyllä tuo arki viikon ajaksi muuttuisi ihan täysin, en väitä ettenkö selviäisi, tottakai selviäisin mutta kyllhän asiaa saa ajatella ja kysellä muiden kokemuksia ilman että viiden lapsen yh:t täällä aukovat päätään!

Otan osaa jos naapuri mies menehtyi mutta mitenkä se on ap:lta omaan napaan tuijottamista??

Vierailija:

En osaa tuntea pienintäkään myötätuntoa ap kohtaan. Lähinnä halveksuntaa omaan napaan tuijottamisesta.

Lähetelkää tunteikkaita kirjeitä toisillenne tyyliin: sinne jonnekin kauas....

Onko aloituksen tekijä tosissaan??

ollaan välillä työmatkoilla tai muuten erillämme. Kun aikanaan aloitimme seurustelun, niin välimatkaa oli 400 km ja samaan kaupunkiin ja yhteen muutonkin jälkeen olemme aina olleet erossa aika paljonkin. Lapset ja koirat hoituvat kummalta tahansa yksinkin, vaikka normaalisti heidän hoitonsa jaammekin (ja kotityötkin, vaikkakin epätasaisesti, mies tekee enemmän, jos hän on pois, niin siisteystaso ja ruoan laatu laskee, mutta hengissä selvitään.)

ennen miehen lähtöa tekemässä isommat ostokset ja sitten viikolla joku päivä hakea KÄVELLEN tuoretta maitoa ja leipää. On täällä kyllä avuttomia/aivottomia mammoja, säälin teidän miehiänne.

miehensä perään Esikuntaan, kun on pitänyt äkkiä saada mies kiinni (tärkeä kotiasia). Ja kun on saanut vastauksena, että ei täällä sen nimistä ole tällä hetkellä kertaamassa:)



Jotkut kun kertaa aika usein ilmeisesti;)

Ja jos ei halua kieltäytyä, voi aina anoa vapautusta sillä perusteella, että vaimo on uusavuton ja lasten hyvinvointi vaaraantuu jos isä on poissa.

Vierailija:

Ja jos ei halua kieltäytyä, voi aina anoa vapautusta sillä perusteella, että vaimo on uusavuton ja lasten hyvinvointi vaaraantuu jos isä on poissa.

Meillä 7 lasta mutta silti... Olis ihan kiva kun olis sitä omaa aikaa lasten kanssa. Ja meillä mies hoitaa kodin ja lapset puoliksi mun kanssa...

Vierailija:

Miettikääpä et se on teille vain väliaikaista itse olen ollut jo 15v yksinhuoltaja ja viimisen kolme vuotta kahdelle lapselle! Ootteko te avuttomia!

Vierailija:

miehensä perään Esikuntaan, kun on pitänyt äkkiä saada mies kiinni (tärkeä kotiasia). Ja kun on saanut vastauksena, että ei täällä sen nimistä ole tällä hetkellä kertaamassa:)

Jotkut kun kertaa aika usein ilmeisesti;)

Eipä tosin seitsemän vuoden aikana ole ollut kuin kerran.

hyvä syy. Kertauksia on niin vähän, että asiasta kiinnostuneet hankkiutuvat vapaaehtoisiin kertauksiin, joita myös järjestetään. Aina voi tietysti kieltäytyä aseellisista kertausharjoituksista, mutta jos silloin on voimassa kertausharjoituskutsu, niin joutuu viikon täydennyspalvelukseen siviilipalveluksen puolelle.

Nykyisin suurin osa reservistä ei kertaa ollenkaan ja ne jotka kertaavat, kertaavat usein sitten enemmän.

Vierailija:

mun tutuista aika iso osa on kieltäytynyt kertausharjoituksista. ihmettelen, miten se on mahdollista, jos sinne on pakko mennä.

Täytyyhän sitä tappamista aika ajoin kerrata.



Mites käy sodassa, jos ei muista enää, miten tapetaan????

Ehkä olen sitten liian itsenäinen... Eihän sinun miehesikään pärjää sitten yksin lasten kanssa jos et sinäkään! Tsemppiä!! Ota tämä mahdollisuutena keksiä lasten kanssa ihan omia juttuja. Hellitä vähän kotitöistä ja keksi lasten kanssa kivaa tekemistä, lukemista, leipomista, askartelua, pulkkamäkeä tai vaan löhöilyä sohvalla yhdessä katsomassa jotain kivaa leffaa. Minusta tuntuu, että saan pikemmin enemmän mietittyä omia juttuja, kun mies ei ole häsläämässä. Ikävähän on silti, puolin ja toisin. Puhelimet on hei keksitty ja mekin soittelimme joka päivä. Lalset ovat nyt varhaisteinejä ja heistä tuntuu edelleen olevan kiva olla joskus vain minun kanssani ja olen siitä imarreltu!!

Juu, kyllähän sitä varmasti ikävä tulee ja lapsillekin tulee ikävä isää.

Ei kai silti viikon poissaolo ole ihan maailmanloppu.

Mua kanssa kyllä ahdistaisi, jos joku olisi musta noin riippuvainen... Me elettiin miehen kanssa " etäsuhteessa" lapsen syntymään saakka (työt eri paikkakunnilla, ihan alkuaikoina miehen työt ulkomailla...). Muutettiin yhteen, kun olin viimeisilläni raskaana... ei tulllut kriisiä yhteenmuuttamisen jälkeen, mutta väittäisin kyllä, ettei paluuta myöskään " etäsuhteeseen" ole enää. Silti... ei se mun maailmaani mullistaisi, jos mieheni lähtisi viikoksi kertaamaan. Hyvin me pärjättäisiin... ikävä olisi karmea, mutta sitäkin ihanampi olisi se hetki, kun mies tulee kertaamasta.

Mun rakas kävi kertaamassa tuona meidän " etäsuhde" -aikana, eli ei paljoa muuttanut meidän tilannetta silloin... en tiedä, koska tulee seuraava kutsu, vai tuleeko lainkaan...

Siellä saa kyllä nykyään käyttää kännykkää, joskin kai vähän rajoitetusti, mutta kuitenkin... Mikä ihmeen hätä on sellainen, että pitää esikuntaan soittaa??? Ainiin, mutta mä en myöskään ymmärrä sellaisia naisia/miehiä, jotka soittelee puolisoilleen kesken työpäivän. Ilman mitään asiaa siis... tapaukset, joissa lapsi on sairastunut tai on synnytys käynnistynyt, niin tottakai saa soittaa, tai jos on saanut kenkää... Sen kauppalapun vaan mun mielestä kerkiää soittamaan sittenkin, kun toinen pääsee töistä.

Vierailija:

Mikä ihmeen hätä on sellainen, että pitää esikuntaan soittaa??? Ainiin, mutta mä en myöskään ymmärrä sellaisia naisia/miehiä, jotka soittelee puolisoilleen kesken työpäivän. Ilman mitään asiaa siis... tapaukset, joissa lapsi on sairastunut tai on synnytys käynnistynyt, niin tottakai saa soittaa, tai jos on saanut kenkää... Sen kauppalapun vaan mun mielestä kerkiää soittamaan sittenkin, kun toinen pääsee töistä.

ja jos jokin hätätapaus tulee ja soitellaan esikuntaan, onkin selvinnyt ettei mies missään kertaamassa ole - ainakaan armeijajuttuja.