Miehelle tuli kutsu kertaamaan, muilla ollu tällästä tilannetta ?

Mitenhän selviäisit yh:na.. Mitä jos miehesi yhtäkkiä kuolla kupsahtaa??

Aika hassulta kuulostaa...

Saako nauraa?



MUAHHHAHAHAHAHHAAAAA =D



Vie lapset vaikka lastenkotiin jos et pärjää omikseen.

Minä se kohta olen taas viiden kanssa yksin, välillä vain kolme viikkoa, välillä jopa viisi. Käyn itse myös töissä.



Uskon että pärjäät kertausharjoitusten ajan yksin. Tsemppiä kovasti.

Ymmärrän ap:ta täysin. Mieheni tekee silloin tällöin työreissuja tyyliin yks yö pois kotoa mutta jo se ärsyttää ja ottaa voimille. Kun on tottunut jakamaan arjen jonkun toisen kanssa, on se kuule viikkokin pitkä aika olla yhtäkkiä yksin. Eri asia on yh:t tai lesket joilla ei ole vaihtoehtoja, siihen on vain sopeuduttava.



- myös kahden äiti

Lähinnä ajattelin tota henkisen puolen jaksamista, kelle kerron päivän tapahtumat ym ? Ystäville vissiin sitten.

Pärjäämisestä lasten kanssa ei oo kyse.



T ap

Mitäs menette tekemään neljä lasta jos pitää katkeroitua ja vähätellä että kahden kanssa olisi muka yhtä juhlaa. Voisin minäkin kahden äitinä katkeroitua yhden lapsen äideille mutta miksi tekisin sen kun olen itse tämän tien valinnut.

Kirjoita vaikka päiväkirjaan ja anna miehen lukea sitten kun tulee takaisin.

t ap

Ja aina kaksi viikkoa kerrallaan. Muuten meni hyvin, mutta ikävä alko olla kova...

Mutta kyllä minuakin mietityttäisi, mies ei ole ollut pois 1-2 yötä pidempään ja jaamme kotityön ja lastenhoidon tasapuolisesti, eli MINULLE se olisi iso muutos normaaliin arkeen. Ja meillä on vasta yksi lapsi, 2 v. Joillain TOISILLA puoliso tekee normaalistikin pitkiä työmatkoja ja/tai ei osallistu arjen pyöritykseen eli silloin ei varmaan tule miettineeksi, että jollekin se voi olla uusi tilanne. Eli se miten minä näen ja koen asiat ei olekaan sen väärempi tai oikeampi kuin jonkun toisen tapa, vaan elämänkokemus ja -tilanne ovat erilaiset :)

jos minuakin tarkoitit.

näin eli meilläkin jaetaan kaikki kotityöt ym, siksi vko yksin tuntuu jo nyt kurjalta =(



Elämäähän tää vaan tietty on!



t ap

valitukselta. Minun mieheni on työreissulla aika usein ja minä yksin lasten kanssa, en ole katkera, mutta ikinä en ole ajatellut että miten pärjään. Joskus ollaan kyllä oltu mummon luona muutama päivä, jos on tuntunut että aikuista seuraa kaipaan.

Vierailija:

Lähinnä ajattelin tota henkisen puolen jaksamista, kelle kerron päivän tapahtumat ym ?

T ap

Miettikääpä et se on teille vain väliaikaista itse olen ollut jo 15v yksinhuoltaja ja viimisen kolme vuotta kahdelle lapselle! Ootteko te avuttomia!

Esikoinen täytti juuri 3v. ja vauva oli kk ikäinen... Ihan hyvin meni, vaikka vähän " pelottikin" . Tottakai sä pärjäät, kun otat sen asenteen! Teette kaikkia tyttöjen juttuja ja katsotte lasten leffoja =) Älä nipota vaan ota loman kannalta.

Jos teidän miehet on kotona ja pyöritätte yksin arkea, ei kai se sitä tarkoita, että ap:nkin pitäisi siitä nauttia. Tai edes sietää valittamatta.



Mulle on ainakin tärkeätä, että mies tulee kotiin töistä ajoissa. Saan vähän itse hengähtää, tehdä omia juttuja ja ennen kaikkea jakaa arjen jonkun kanssa. Pelataan usein illat jotain pelejä, piirrellään ja muovaillaan tai lauletaan ja soitetaan koko perhe yhdessä. Mies myös hoitaa aina iltanukutukset. Kyllä minusta siis olisi tosi kurjaa, jos mies olisi yhtäkkiä viikon pois. Tämä ei tietenkään tarkoita, etten pärjäisi. Tottakai pärjäisin vaikka yksinhuoltajana, jos pakko olisi, mutta se ei tarkoita sitä, että sen pitäisi olla minusta kivaa tai oikein. Ymmärrän siis ap:n pointin täysin. Ja teitä, joiden mielestä ap:n kommentti oli siis aivan totaalisen typerä, voisin kehottaa tutkailemaan sitä omaa parisuhdetta vähän lähemmin, jos teille kerran olisi aivan sama onko mies viikon pois vai ei.

Eli piti alussa lukea, että miehet EIVÄT ole kotona...

En osaa tuntea pienintäkään myötätuntoa ap kohtaan. Lähinnä halveksuntaa omaan napaan tuijottamisesta.