Mitä ajattelisit lääkäristä, joka ryhtyy puutarhuriksi?

Palkka ei ole ihan yhtä " hyvä" mutta hommat ja työasennot tulevat tutuksi. Kun on viikon kykkinyt 8 tuntia päivässä voi taas lekurin hommat maistua.

Tuskin kukaan ihan hetken mielijohteesta siirtyy puutarha-alalle. Jos se on ollut pitkäaikainen harrastus, niin kyllä tietää, että odotettavissa on raskasta fyysistä työtä (mahdollisesti luovan työn eli puutarhasuunnittelun lisäksi). Lisäksi odotettavissa on ainakin huonompi palkka kuin lääkärillä, joten ajattelisin tuollaisesta ihmisestä, että hän etsii pehmeämpiä elämänarvoja ja irtiottoa oravanpyörästä.



Lääkärin työ päivystyksineen on myös usein fyysisesti raskasta.

rohkea, epäsovinnainen veto!



jos itse olisin työhöni kypsynyt lääkäri, vaihtaisin työpaikkaa vaikka yksityiselle ja tekisin osa-aikatyötä.

aika monet vaativassa akateemisessa työssä uupuneet kertovat haaveilevansa puutarhurin työstä. Useimmiten suunnitelmat kuitenkin muuttuvat ajan kanssa, joko omaa koulutusta vastaavaan, mutta erityyppiseen tehtävään, tai sitten johonkin muuhun itselle sopivaan ammattiin. Toki se puutarhurikin jollekin sopii, mutta ei niin monelle kuin se ekaksi tulee mieleen. Ainakin jos on taipumusta allergioihin ja selkävaivoihin, kannattaa harkita uudelleen.

joka on juuri tehnyt europalvelua terkkarissa? Lääketiede on siitä ihana ala, että melkein mitä vaan voi tehdä ja ammatti sinällään sopii tosi monenlaisille ihmisille. Ei kaikilla erikoisaloilla päivystetä ja lääkärinä voi toimia myös muissa tehtävissä kuin kliinisessä työssä. Muutama välivuosi kotona lapsen kanssa voi myös tuoda uutta intoa alaan. Rohkeasti vaan kokeilemaan jotain ihan toista erikoisalaa esim. työterveyshuolto, ihotaudit, kliininen kemia tai mikrobiologia jne. Voit myös hakea itsellesi työnohjausta, käydä pätkän omaa terpiaa, jolloin voit miettiä, mitä oikeasti haluat tehdä. Lääkäreiden suurin ongelma on usein se, että vaikka muita hoitaakin, niin itselleen sitä apua ei osaakaan hakea.



Tsemppiä.

-suht onnellinen kollega

27, kiitos sanoistas :) En viitsi sanoa alaani, mutta samaa mieltä oon noista mitä sanoit.

Tällä hetkellä lähinnä leikittelen ajatuksella, ei tässä mitään vakavamielisempiä alanvaihtosuunnitelmia ainakaan vielä ole. Mutta saahan sitä miettiä, mitä sitten jos...?



On vähän vaikea keksiä, mihin työhön lääkäri voisi " kunniallisesti" vaihtaa, jos vaihtaisi alaa. Kai sitä on leimautunut lopuksi ikäänsä :/

Onkohan millään muulla alalla näin voimakasta stigmaa?



t. ap

eurolääkärivaiheessa terkkarissa, n. vuosi valmistumisesta. Epätoivoisena mietin, että mitä helvettiä sitä on tullut tehtyä...Selailin valintaoppaita ja mietin alan vaihtoa. En sitten kuitenkaan lähtenyt ammattia vaihtamaan, kokeilin paria erikoisalaa ja jämähdin minäkin radiologiaan, joka sopii mulle lähes täydellisesti. On enemmän salapoliisin työtä kuin potilaiden ja omaisten kärsimystä, saa keskittyä diagnostiikkaan ja siirtää hoitovastuun muille... toki vaativaa siinä mielessä, että käsittää periaatteessa kaikki ikäryhmät ja kaikki elinryhmät, täytyy tietää kaikesta jotain, myös hoidoista. Myös päivystykset erikoistumisvaiheessa etenkin rankkoja mutta niin varmaan kaikilla erikoisaloilla nykyään, ehkä ihotaudit poikkeuksena... mutta mieti vielä, kokeile muutakin kuin terkkaria. Et ole todellakaan yksin noissa mietteissäsi.

vaihtavat muutkin akateemiset, jopa tohtorikoulutuksen hankkineet. Mutta se, että kannattaako vaihtaa aivan toiseen ääripäähän, täytyy harkita kunnolla. Että haluaako sitä ihan oikeasti, vai haluaako vain mahdollisimman kauas lääkärin työstä.

Jos on jo pitkään harrastanut puutarhanhoitoa, haluaa perustaa oman puutarhaliikkeen tms. valinta on tietenkin ihan luonnollinen. Jos taas ammatti ei ole tuttu, niin kannattaa kyllä ennen vaihtamista hankkia vaikka puutarhapalsta kesän ajaksi.

Ei mullakaan kovin kauan ole valmistumisesta. Oon miettinyt tuota radiologiaa itsekin, mutta se tuntuu niin kauhean laajalta, etten tiedä, olisko musta siihen... Upea ala kylläkin, jolla tarvitaan visuaalista tarkkuutta ja kolmiulotteista hahmotuskykyä.

Ehkä toi puutarha-ala on ajatuksissa etenkin sen symboliikan takia. Toki se pitäis tarkemmin kokeilla ennen kuin lähtee alaa kokonaan vaihtamaan. Mutta eihän se tosiaankaan ole toisessa ääripäässä kuin ehkä korkeintaan palkkansa puolesta! Molemmissa olennaista on elämä ja elävien olentojen auttaminen kasvussaan ja kehityksessään. Oikeastaan ainoa isompi ero taitaa olla se, ettei puutarhuroinnissa ole niin hirveän vakavaa, vaikka potilas kuolisikin ;) No, ehkä tää oli liian voimakas yksinkertaistus :)



Jos vertaa lääkärin hommaa siivoamiseen (joku kysyi edellä sitä), niin miettikääpä, millaista on harva se päivä työntää sormia toisen persläpeen! ;) Ei mitään ihan sisäsiistiä hommaa.



t. ap

myös se, että ihmisillä on niistä molemmista " romanttisia" mielikuvia, jos eivät ole tarkemmin ottaneet selvää. Kutsumuksesta, elämän ylläpitämisestä, palkitsevuudesta jne. Vaikka molemmat ovat varmasti useimmiten raskasta työtä.



Miksihän juuri kukaan ei haaveile vaihtavansa vaikka CNC-koneistajaksi?

Ja vastaus kysymykseesi. Ajattelisin ensin, että menee pitkä koulutus hukkaan ja sen jälkeen, että siistiä jos ihminen alkaa tekemään sitä mistä oikeesti tykkää.

Itse haluaisin myyjäksi lastentarvikeliikkeeseen tai vaikka kukkakauppaan. Pieni kahvilakin olisi ihana... Joku päivä sen vielä teen ja tiedän 100% varmaksi, että aika moni siinä vaiheessa kadehtii rohkeuttani tarttua itse elämääni välittämättä toisten ajatuksista (" pää ei kestänyt" ) ja asettamalla rahan toissijaiseksi tekijäksi.



T: KTM ja DI uraputkesta

Poissulkeeko lääkäriys muka jotenkin av-tarpeen?

Hieno juttu.