Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
On kyllä outo ketju, kertokaapa nyt niistä päivän toimistanne, ketju on täysin myrkyllinen, eikä palstalla ole mitään muutakaan ketjua!
Kuule puhu sitten vasta myrkyllisestä kun olet joutunut raivaamaan täysin palanutta palomuuria. Nykyajan vellipöksyt prkl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä outo ketju, kertokaapa nyt niistä päivän toimistanne, ketju on täysin myrkyllinen, eikä palstalla ole mitään muutakaan ketjua!
Kuule puhu sitten vasta myrkyllisestä kun olet joutunut raivaamaan täysin palanutta palomuuria. Nykyajan vellipöksyt prkl.
Saitteko muurin toimimaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä outo ketju, kertokaapa nyt niistä päivän toimistanne, ketju on täysin myrkyllinen, eikä palstalla ole mitään muutakaan ketjua!
Kuule puhu sitten vasta myrkyllisestä kun olet joutunut raivaamaan täysin palanutta palomuuria. Nykyajan vellipöksyt prkl.
Saitteko muurin toimimaan?
Minä olin vielä siihen palomuuriin piilottanut puolipitoiset tammpppppooonini, kun siskoilla oli tapana niitä minulta varastaa. No nehän toimivat sytykkeinä ja kyllä minua harmitti kun olivat vasta kahdesti käytettyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä outo ketju, kertokaapa nyt niistä päivän toimistanne, ketju on täysin myrkyllinen, eikä palstalla ole mitään muutakaan ketjua!
Kuule puhu sitten vasta myrkyllisestä kun olet joutunut raivaamaan täysin palanutta palomuuria. Nykyajan vellipöksyt prkl.
Saitteko muurin toimimaan?
Minä olin vielä siihen palomuuriin piilottanut puolipitoiset tammpppppooonini, kun siskoilla oli tapana niitä minulta varastaa. No nehän toimivat sytykkeinä ja kyllä minua harmitti kun olivat vasta kahdesti käytettyjä.
Itse käytin tampppppppppppponeja viisi kertaa, toimivat hyvin marjapensaissa, myös kaksoismerkityksessä!
Sota-aikaan alusvaatteet ja tampppooonit vaihdettiin viikoittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sota-aikaan alusvaatteet ja tampppooonit vaihdettiin viikoittain.
No ei nyt liioitella kuitenkaan.
Palataanpa nyt ketjun aiheeseen, eli päivän toimiin. Toki välillä noita sotajuttujakin saa kertoa.
-Palstapomo, joka määrää minne kukakin menee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä outo ketju, kertokaapa nyt niistä päivän toimistanne, ketju on täysin myrkyllinen, eikä palstalla ole mitään muutakaan ketjua!
Kuule puhu sitten vasta myrkyllisestä kun olet joutunut raivaamaan täysin palanutta palomuuria. Nykyajan vellipöksyt prkl.
Saitteko muurin toimimaan?
Minä olin vielä siihen palomuuriin piilottanut puolipitoiset tammpppppooonini, kun siskoilla oli tapana niitä minulta varastaa. No nehän toimivat sytykkeinä ja kyllä minua harmitti kun olivat vasta kahdesti käytettyjä.
Itse käytin tampppppppppppponeja viisi kertaa, toimivat hyvin marjapensaissa, myös kaksoismerkityksessä!
Puolipitoiset tampppppoooonit kannattaa kuivattaa marjapensaassa. Rastaatkaan ei uskaltaudu kahta metriä lähemmäs ja västäräkit tippuu lennosta kuolleena maahan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Minä vattumummo kasasin sangollisen viinimarjoja tässä välissä. Mieheni muisto on kallis, ei sovi elämään majureita. Pojat ovat, kuten isänsäkin oli, alikersantteja. Mitä muuta tahdotte tietää?
Mustat viinimarjat saa hiukan vielä kypsyä. Rollaattori kieltäytyi tänään lähtemästä vatukkoon, kiroili minulle kuin viiskymppinen sivistynyt rouva netissä.
Mukava viesti, jatka samaan malliin. Näitä tarinoita on aina niin mukava kuunnella, harmi kun sinulle kiroiltiin. ;)
Se sarkasmi mummelit, se sarkasmi. :)
Se passiivis-aggressiivisuus viisikymppiset, se passiivis-aggressiivisuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelinkin, että mitä ne kuolleet linnut olivat jotka jäivät rollaattorini alle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Minä vattumummo kasasin sangollisen viinimarjoja tässä välissä. Mieheni muisto on kallis, ei sovi elämään majureita. Pojat ovat, kuten isänsäkin oli, alikersantteja. Mitä muuta tahdotte tietää?
Mustat viinimarjat saa hiukan vielä kypsyä. Rollaattori kieltäytyi tänään lähtemästä vatukkoon, kiroili minulle kuin viiskymppinen sivistynyt rouva netissä.
Mukava viesti, jatka samaan malliin. Näitä tarinoita on aina niin mukava kuunnella, harmi kun sinulle kiroiltiin. ;)
Se sarkasmi mummelit, se sarkasmi. :)
Se passiivis-aggressiivisuus viisikymppiset, se passiivis-aggressiivisuus
Mummo löytänyt uuden sanan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on semmoinen käytäntö, että jos tytär sanoo tamppppooooni niin minä sanon heti että huoooorrrrra.
Voi näitä sotamuistoja, olisiko jollakin jakaa vielä? Ketju on mennyt muuten niin myrkylliseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on semmoinen käytäntö, että jos tytär sanoo tamppppooooni niin minä sanon heti että huoooorrrrra.
Tuo on vähän epäasiallinen käytäntö, oletko niitä 70-luvulla syntyneitä vai?
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelinkin, että mitä ne kuolleet linnut olivat jotka jäivät rollaattorini alle!
Minäkin ensin luulin, että pihatie on muuttunut kumman kuoppaiseksi. Varisten kanssa niitä sitten kilpaa nokittiin ja minä huusin niille että nännäännnää, niin ne vaan heikot sortuu elon tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelinkin, että mitä ne kuolleet linnut olivat jotka jäivät rollaattorini alle!
Minäkin ensin luulin, että pihatie on muuttunut kumman kuoppaiseksi. Varisten kanssa niitä sitten kilpaa nokittiin ja minä huusin niille että nännäännnää, niin ne vaan heikot sortuu elon tiellä.
Ota itseäsi niskasta kiinni, kuten sota-aikanakin sanottiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä outo ketju, kertokaapa nyt niistä päivän toimistanne, ketju on täysin myrkyllinen, eikä palstalla ole mitään muutakaan ketjua!
Kuule puhu sitten vasta myrkyllisestä kun olet joutunut raivaamaan täysin palanutta palomuuria. Nykyajan vellipöksyt prkl.
Saitteko muurin toimimaan?
Minä olin vielä siihen palomuuriin piilottanut puolipitoiset tammpppppooonini, kun siskoilla oli tapana niitä minulta varastaa. No nehän toimivat sytykkeinä ja kyllä minua harmitti kun olivat vasta kahdesti käytettyjä.
Itse käytin tampppppppppppponeja viisi kertaa, toimivat hyvin marjapensaissa, myös kaksoismerk
Kuulehan ipana, menehän laittamaan aknevoidetta ja palauta äidillesi se puhelin jonka pihistit pöydältä. Nettiarestistasi on vielä viikkojäljellä, kun äitsykkä yllätti sinut katsomasta nettipornoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Minä vattumummo kasasin sangollisen viinimarjoja tässä välissä. Mieheni muisto on kallis, ei sovi elämään majureita. Pojat ovat, kuten isänsäkin oli, alikersantteja. Mitä muuta tahdotte tietää?
Mustat viinimarjat saa hiukan vielä kypsyä. Rollaattori kieltäytyi tänään lähtemästä vatukkoon, kiroili minulle kuin viiskymppinen sivistynyt rouva netissä.
Mukava viesti, jatka samaan malliin. Näitä tarinoita on aina niin mukava kuunnella, harmi kun sinulle kiroiltiin. ;)
Se sarkasmi mummelit, se sarkasmi. :)
Se passiivis-aggressiivisuus viisikymppiset, se passiivis-aggressiivisuus
Mummo löytänyt uuden sanan.
Meillä palomuuria rakentaessa oli mukana yksi passiivis-akkressiivinen Miina. Se oli upseerin tytär ja äiti oli maisteri, ja muutenkin oli kovasti olevinaan. No me tytöt porukalla keitettiin Miina pyykkipadassa kuoliaaksi. Hähhähhää, oppipahan olemaan ja semmoista se on sota-aika ja PISTE!!!!
Kyllä ja sota-aikana lisättiin vielä huuto merkkejä !!!!111!!! kyllä rysä pelkäsi!
Alue: Aihe vapaa
Oi niitä aikoja, ei meillä 70-luvulla syntyneillä ollut tuommoisia juttuja ollenkaan!