70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sullehan ne psykiatrit varmasti ovat tuttuja ;)
Se on psygiatri. Ne vaan saa tehdä diaknooseja.
Kyllä, sotien välissä puhuttiin aina psygiatreista, oi niitä aikoja!
-diaknoosimummo
Hoitivat hermoheikkoutta ja mielenmasennusta sekä hysteriaa. Vai kirjoitettiinko se hysteeria. Kuhnekylvyillä kuitenkin.
Sotien välillä oli myös parhaat tietokoneet potilastietojen tallentamiseen.
Kyllä, tuolloin vasta tein uraauurtavaa hommaa inttervepin saralla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sullehan ne psykiatrit varmasti ovat tuttuja ;)
Se on psygiatri. Ne vaan saa tehdä diaknooseja.
Kyllä, sotien välissä puhuttiin aina psygiatreista, oi niitä aikoja!
-diaknoosimummo
Hoitivat hermoheikkoutta ja mielenmasennusta sekä hysteriaa. Vai kirjoitettiinko se hysteeria. Kuhnekylvyillä kuitenkin.
Sotien välillä oli myös parhaat tietokoneet potilastietojen tallentamiseen.
Ne käynnistyi silleen että kosmoskynällä painettiin kalkkeeria. Sitä käytettiin myös hysteerian hoitoon, kalkkeeria ja wisteeriaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sullehan ne psykiatrit varmasti ovat tuttuja ;)
Onhan minulle tuttua. Mutta en riehu psykatrilla ollessa tällä avoin, niin se ei tiedä kaikista huulluksistani. 😉
T. 70-lukulainen
Siellä saat kyllä riehua kuten riehut palstallakin, tiedät kyllä sen. :)
Täällä pidetään näköjään ketjua pystyssä. Minäkin herättelin tämän yhtenä kesänä henkiin. Luulin, että ketju oli loppuunkaluttu kun oli tyhjää täynnä. Ei näkynyt elonmerkkejä olleen kuukauteen.
Ajattelin, että kirjoitan tähän lopuksi oman stoorini, että ei ole ollut ihan samalaista, vaikka samaa aikakautta olemme eläneet. Ja ihan nätisti kirjoitin. Niin ihan kuin olisin antanut murtohälytyksen. Yht äkkiä 300 henkilöä ryntäsi paikalle (alapeukut) Ja minua kehoitettiin saatesanoin poistumaan.
No, sainhan ketjun herätettyä henkiin ja ikävien äitien muistelu jatkui sujuvasti niinkuin ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sullehan ne psykiatrit varmasti ovat tuttuja ;)
Se on psygiatri. Ne vaan saa tehdä diaknooseja.
Kyllä, sotien välissä puhuttiin aina psygiatreista, oi niitä aikoja!
-diaknoosimummo
Hoitivat hermoheikkoutta ja mielenmasennusta sekä hysteriaa. Vai kirjoitettiinko se hysteeria. Kuhnekylvyillä kuitenkin.
Sotien välillä oli myös parhaat tietokoneet potilastietojen tallentamiseen.
Ne käynnistyi silleen että kosmoskynällä painettiin kalkkeeria. Sitä käytettiin myös hysteerian hoitoon, kalkkeeria ja wisteeriaa.
Hysteeria on ilmeisesti usealla jäänyt päälle myös noilta ajoilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sullehan ne psykiatrit varmasti ovat tuttuja ;)
Se on psygiatri. Ne vaan saa tehdä diaknooseja.
Kyllä, sotien välissä puhuttiin aina psygiatreista, oi niitä aikoja!
-diaknoosimummo
Hoitivat hermoheikkoutta ja mielenmasennusta sekä hysteriaa. Vai kirjoitettiinko se hysteeria. Kuhnekylvyillä kuitenkin.
Sotien välillä oli myös parhaat tietokoneet potilastietojen tallentamiseen.
Kyllä, tuolloin vasta tein uraauurtavaa hommaa inttervepin saralla!
Se se vasta oli paha se sotien välisen ajan intterveppi. Ikinä ole ollut niin paljon venäläisten tekemiä palvelunestohyökkäyksiä kuin silloin!
Vierailija kirjoitti:
Täällä pidetään näköjään ketjua pystyssä. Minäkin herättelin tämän yhtenä kesänä henkiin. Luulin, että ketju oli loppuunkaluttu kun oli tyhjää täynnä. Ei näkynyt elonmerkkejä olleen kuukauteen.
Ajattelin, että kirjoitan tähän lopuksi oman stoorini, että ei ole ollut ihan samalaista, vaikka samaa aikakautta olemme eläneet. Ja ihan nätisti kirjoitin. Niin ihan kuin olisin antanut murtohälytyksen. Yht äkkiä 300 henkilöä ryntäsi paikalle (alapeukut) Ja minua kehoitettiin saatesanoin poistumaan.
No, sainhan ketjun herätettyä henkiin ja ikävien äitien muistelu jatkui sujuvasti niinkuin ennenkin.
Mummoja ei saa loukata, he ovat tehneet KAIKEN OIKEIN.
Olisittepa olleet näkemässä millaisia huijausviestejä sähköpostiin tuli talvisodan aikana! Siellä oli venäläistä upseeria omakuvineen komia koppahattu päässä morsianta vailla.
Nämä mummeleiden muistelut sotienaikaisista inttervepeistä ovat todella mielenkiintoisia, löytyisiköhän jostain enemmänkin materiaalia ko. asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Olisittepa olleet näkemässä millaisia huijausviestejä sähköpostiin tuli talvisodan aikana! Siellä oli venäläistä upseeria omakuvineen komia koppahattu päässä morsianta vailla.
Olivatko majureita?
Sotien välisenä aikana intervepin palomuuri tehtiin puusta. Paloi kahdesti kokonaan. Helppoa on nykynuorilla.
Vierailija kirjoitti:
Sotien välisenä aikana intervepin palomuuri tehtiin puusta. Paloi kahdesti kokonaan. Helppoa on nykynuorilla.
:D :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisittepa olleet näkemässä millaisia huijausviestejä sähköpostiin tuli talvisodan aikana! Siellä oli venäläistä upseeria omakuvineen komia koppahattu päässä morsianta vailla.
Olivatko majureita?
Vielä parempaa, siellä oli pelkkiä divisioonankomentajia ja kenraalimajureita. Ja kommeita oli pojat ja koppahatut!
Eiköhän palata 80 vuoden takaa tähän päivään, vaikka mukavia nuo sotamuistelut ovatkin. Mitä olette tänään tehneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisittepa olleet näkemässä millaisia huijausviestejä sähköpostiin tuli talvisodan aikana! Siellä oli venäläistä upseeria omakuvineen komia koppahattu päässä morsianta vailla.
Olivatko majureita?
Vielä parempaa, siellä oli pelkkiä divisioonankomentajia ja kenraalimajureita. Ja kommeita oli pojat ja koppahatut!
Ei nykyajan vellipöksysotilaat ole yhtä kommeita varmasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luette tätä ketjua, miettikää miten eilisiltana sama n. 50-v. nainen on riehunut yksin ketjussa muita alatyylisesti herjaten lähes viisi tuntia, yhdeksän sivua. Siis oikeasti, nainen ns. parhaassa iässä ja elämänsä ja uransa huipulla. Ei ole kyseessä käytöshäiriöinen teini vaan keski-ikäinen ihminen. Tuota on vaikea uskoa todeksi. Miksi joku noin käyttäytyy, en käsitä. Tuleeko tuosta jotenkin hyvä mieli? Sitäkään en usko. Pitääkö itseään tuon jälkeen fiksuna? Vaikea uskoa sitäkään.
Jos on äitinsä voinut olla ilkeä, kyllä tytär ehdottomasti vähintään äitiään vastaa.
Mä uskon, että tämä viisikymppinen solvaaja pitää itseään hirveän fiksuna ja kokee olevansa jotenkin erityisen oikeutettu käytökseensä.
Olen myös miettinyt mistä mielisairaudesta nuo oireet kertoo. Lääkäriin tuota ei varmaa saa. Tuskin riehuisi samalla
Lukekaapa lastenpsygiatrian puolelta lasten käytöshäiriöstä, kaikki kohdat passaavat tähän täällä riehuvaan aikuiseen viisikymppiseen naiseen. Oireita mm.
-Kehitystasoonsa nähden epätavallisen paljon tai vaikeita kiukkukohtauksia
-Riitelee usein aikuisten kanssa
-Kieltäytyy usein aktiivisesti toteuttamasta aikuisen pyyntöjä tai uhmaa sääntöjä
-Tekee usein ilmeisen tarkoituksellisesti asioita, jotka ärsyttävät muita ihmisiä
-Syyttää usein muita omista virheistään tai huonosta käytöksestään
-Suuttuu herkästi tai on helposti toisten ärsytettävissä
-On usein vihainen tai harmistunut
-On usein ilkeä tai kostonhaluinen
-Valehtelee tai rikkoo usein lupauksia saadakseen hyötyä tai suosiota tai välttääkseen velvollisuuksia
Tulin juuri varhaisesta aamuvuorosta ja sama länkytys jatkuu näemmä täällä. Eikö 50 vuotiailla ole muuta elämää kuin loputon vanhojen traumojen kaivelu ja uhriutuminen? Päivä on mitä ihanin. Minä en enää palaa tähän ketjuun, ilmapiiri on myrkyllinen. Tähän pätee sanonta, koira palaa oksennukselleen, samoja solvauksia mässytetään yhä uudelleen. Heipparallaa, lähden kohta rannalle ystävien kassa.
Tsemppiä teille mummot, pitäkää lippu korkealla!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisittepa olleet näkemässä millaisia huijausviestejä sähköpostiin tuli talvisodan aikana! Siellä oli venäläistä upseeria omakuvineen komia koppahattu päässä morsianta vailla.
Olivatko majureita?
Vielä parempaa, siellä oli pelkkiä divisioonankomentajia ja kenraalimajureita. Ja kommeita oli pojat ja koppahatut!
Olisin kenraalimajurin vaimo, vaan vanhemmat sano että höpö höpö, et lähde muualle kuin pommisuojaan.
On kyllä outo ketju, kertokaapa nyt niistä päivän toimistanne, ketju on täysin myrkyllinen, eikä palstalla ole mitään muutakaan ketjua!
Onhan minulle tuttua. Mutta en riehu psykatrilla ollessa tällä avoin, niin se ei tiedä kaikista huulluksistani. 😉
T. 70-lukulainen