Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittävyyden huippu on sellainen ihminen joka leikkii useampaa ihmistä ja kehittelee uusia ja uusia hahmoja itselleen kaveriksi. Ironian huippu on se, kun tuollainen ihminen vielä syyttää muita sairaaksi.
Sanohan mummo sille pojallesi että vie sinut hoitoon.
Sinä olet hyvin harhainen. Ja jo näiden palstaharhojen vuoksi en usko sinun sepustuksia lapsuudestakaan.
Alan kallistua saman mielipiteen puolelle. Ja todellakin olen eri kirjoittaja kuin edellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittävyyden huippu on sellainen ihminen joka leikkii useampaa ihmistä ja kehittelee uusia ja uusia hahmoja itselleen kaveriksi. Ironian huippu on se, kun tuollainen ihminen vielä syyttää muita sairaaksi.
Sanohan mummo sille pojallesi että vie sinut hoitoon.
Sinä olet hyvin harhainen. Ja jo näiden palstaharhojen vuoksi en usko sinun sepustuksia lapsuudestakaan.
Olen eri henkilö jolle kirjoitat, mutta tarkoitatko tällä kommentilla, että et usko tämän ketjun kirjoittajien kertomuksia (sepustuksia) lapsuudestaan?
Äidilleni ja muutamille muille kaltaisilleen, on hyvin tyypillistä ensin tehdä kaikkensa toisen hermojen menettämiseksi. Ihan tahallaan tehdään kaikkea sellaista mistä toinen on monesti sanonut että on inhottavaa. Ihan hyvin tiedetään miten toista loukkaa ja inhottaa joku temppu, niin se tehdään oikein uhmakkaasti ja sellaiseen äänensävyyn, että huomaatkos sinä nyt että teen tämän tahallani, enkä välitä mitään sinun tunteistasi.
Oikein hakemalla haetaan sitä toisen hermojen menetystä, ja sitten kun se viimein on saavutettu niin päästään lempi puuhaan, eli marttyyri uhriutumiseen.
Se on jotenkin ihan kuin joku uskonnollinen juttu noille. Varmasti toisen suututettuaan ja tätä loukattuaan juttelevat mielessään jumalalle ja jeesukselleen, että katso herra katso herra kun minä olen tässä kärsinyt, anna minulle nyt palkinto, katso herra katso herra, minua vainotaan, minä olen uhri.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittajilta on hukkunut punainen lanka. He ovat kuvittelevansa tuntemattoman mummon kimpussa, eivät valittele äitinsä kehnoutta otsikon mukaisesti. Joku uskaltaa olla samaa mieltä, olipa sulla huono ja tyhmä äiti, hänelle tullaan lankoja myöten silmille, kotini oli varakas, äiti maisteri, köyhiä halveksittiin, äiti oli hyvä ihminen, parempi kuin sinä. Monta kirjoittajaa näyttää nousseen puolustamaan kotiaan, ensin valittanut, joku on samaa mieltä, sitten hyökkäys: älä hauku äitiäni.
Eipäs nyt hupsita. Sinä kysyit ketjussa että mitä pahaa se sinun äitisi on tehnyt kun pitää oll niin katkera vai mitä termejä olikaan. Siihen kerrottiin, että mitä samat boomerivanhemmat olisivat palstaboomerista, että hän ei köyhänä ja matalasti koulutettuna olisi heille ihminen ensinkään.
Näyttää kummasti samat boomerivanhemmat loukanneen syvästi palstaboomeria, vaikkei hän ole näitä edes koskaan tavannut. 🤣
Mutta toki sekin yrittää kääntyä 1970-lukukauden viaksi ja tekemisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittävyyden huippu on sellainen ihminen joka leikkii useampaa ihmistä ja kehittelee uusia ja uusia hahmoja itselleen kaveriksi. Ironian huippu on se, kun tuollainen ihminen vielä syyttää muita sairaaksi.
Sanohan mummo sille pojallesi että vie sinut hoitoon.
Sinä olet hyvin harhainen. Ja jo näiden palstaharhojen vuoksi en usko sinun sepustuksia lapsuudestakaan.
Olen eri henkilö jolle kirjoitat, mutta tarkoitatko tällä kommentilla, että et usko tämän ketjun kirjoittajien kertomuksia (sepustuksia) lapsuudestaan?
Noinhan tuossa edellä ei lukenut. Sen kirjoittaja ja minä olemme alkaneet epäillä vain tuon yhden riehujan kirjoituksia. Vainoharhaa pukkaa hänellä siihen malliin, että mieleen kyllä tulee, ettei muukaan ehkä ole totta.
Yleisesti ottaen ainakin minä uskon lapsuuskertomusten olevan totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittävyyden huippu on sellainen ihminen joka leikkii useampaa ihmistä ja kehittelee uusia ja uusia hahmoja itselleen kaveriksi. Ironian huippu on se, kun tuollainen ihminen vielä syyttää muita sairaaksi.
Sanohan mummo sille pojallesi että vie sinut hoitoon.
Sinä olet hyvin harhainen. Ja jo näiden palstaharhojen vuoksi en usko sinun sepustuksia lapsuudestakaan.
Olen eri henkilö jolle kirjoitat, mutta tarkoitatko tällä kommentilla, että et usko tämän ketjun kirjoittajien kertomuksia (sepustuksia) lapsuudestaan?
Noinhan tuossa edellä ei lukenut. Sen kirjoittaja ja minä olemme alkaneet epäillä vain tuon yhden riehujan kirjoituksia. Vainoharhaa pukkaa hänellä siihen malliin, että mieleen kyllä tulee, ettei muukaan ehkä ole
Onhan se nyt selvää, ettei täällä kirjoittele yksi "riehuja". Ette pysty mitenkään arvioimaan mikä teksti on kenenkin näppäimistöltä peräisin.
Vierailija kirjoitti:
Äidilleni ja muutamille muille kaltaisilleen, on hyvin tyypillistä ensin tehdä kaikkensa toisen hermojen menettämiseksi. Ihan tahallaan tehdään kaikkea sellaista mistä toinen on monesti sanonut että on inhottavaa. Ihan hyvin tiedetään miten toista loukkaa ja inhottaa joku temppu, niin se tehdään oikein uhmakkaasti ja sellaiseen äänensävyyn, että huomaatkos sinä nyt että teen tämän tahallani, enkä välitä mitään sinun tunteistasi.
Oikein hakemalla haetaan sitä toisen hermojen menetystä, ja sitten kun se viimein on saavutettu niin päästään lempi puuhaan, eli marttyyri uhriutumiseen.
Se on jotenkin ihan kuin joku uskonnollinen juttu noille. Varmasti toisen suututettuaan ja tätä loukattuaan juttelevat mielessään jumalalle ja jeesukselleen, että katso herra katso herra kun minä olen tässä kärsinyt, anna minulle nyt palkinto, katso herra katso herra, minua vainotaan, minä olen uhri.
Eli äitisi teki juuri noin kuin sinä teet nyt, olet ilkeä, ärsytät ja syyttelet toisia ihan suotta, saadaksesi uhriutua perään ja olla marttyyri. Hyvin on opit menneet näköjään perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittajilta on hukkunut punainen lanka. He ovat kuvittelevansa tuntemattoman mummon kimpussa, eivät valittele äitinsä kehnoutta otsikon mukaisesti. Joku uskaltaa olla samaa mieltä, olipa sulla huono ja tyhmä äiti, hänelle tullaan lankoja myöten silmille, kotini oli varakas, äiti maisteri, köyhiä halveksittiin, äiti oli hyvä ihminen, parempi kuin sinä. Monta kirjoittajaa näyttää nousseen puolustamaan kotiaan, ensin valittanut, joku on samaa mieltä, sitten hyökkäys: älä hauku äitiäni.
Eipäs nyt hupsita. Sinä kysyit ketjussa että mitä pahaa se sinun äitisi on tehnyt kun pitää oll niin katkera vai mitä termejä olikaan. Siihen kerrottiin, että mitä samat boomerivanhemmat olisivat palstaboomerista, että hän ei köyhänä ja matalasti koulutettuna olisi heille ihminen ensinkään.
Näyttää kummasti samat boomerivanhemmat loukanneen syvästi pa
Miksi olet keskustelussa ollut mukana kun sinulla hyvä äiti ja hyvä koti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilleni ja muutamille muille kaltaisilleen, on hyvin tyypillistä ensin tehdä kaikkensa toisen hermojen menettämiseksi. Ihan tahallaan tehdään kaikkea sellaista mistä toinen on monesti sanonut että on inhottavaa. Ihan hyvin tiedetään miten toista loukkaa ja inhottaa joku temppu, niin se tehdään oikein uhmakkaasti ja sellaiseen äänensävyyn, että huomaatkos sinä nyt että teen tämän tahallani, enkä välitä mitään sinun tunteistasi.
Oikein hakemalla haetaan sitä toisen hermojen menetystä, ja sitten kun se viimein on saavutettu niin päästään lempi puuhaan, eli marttyyri uhriutumiseen.
Se on jotenkin ihan kuin joku uskonnollinen juttu noille. Varmasti toisen suututettuaan ja tätä loukattuaan juttelevat mielessään jumalalle ja jeesukselleen, että katso herra katso herra kun minä olen tässä kärsinyt, anna minulle nyt palkinto, katso herra katso herra, minua vainotaan, minä olen u
Tyttäret tulevat äitiinsä ja vanhetessaan toistavat äitinsä sanontoja. Vrt. köyhät ja vuokralla asujat eivät ole ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidilleni ja muutamille muille kaltaisilleen, on hyvin tyypillistä ensin tehdä kaikkensa toisen hermojen menettämiseksi. Ihan tahallaan tehdään kaikkea sellaista mistä toinen on monesti sanonut että on inhottavaa. Ihan hyvin tiedetään miten toista loukkaa ja inhottaa joku temppu, niin se tehdään oikein uhmakkaasti ja sellaiseen äänensävyyn, että huomaatkos sinä nyt että teen tämän tahallani, enkä välitä mitään sinun tunteistasi.
Oikein hakemalla haetaan sitä toisen hermojen menetystä, ja sitten kun se viimein on saavutettu niin päästään lempi puuhaan, eli marttyyri uhriutumiseen.
Se on jotenkin ihan kuin joku uskonnollinen juttu noille. Varmasti toisen suututettuaan ja tätä loukattuaan juttelevat mielessään jumalalle ja jeesukselleen, että katso herra katso herra kun minä olen tässä kärsinyt, anna minulle nyt palkinto, katso herra katso herra, minua vainotaan, minä olen uhri.
Tämä on ihan se peruskaava meilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittävyyden huippu on sellainen ihminen joka leikkii useampaa ihmistä ja kehittelee uusia ja uusia hahmoja itselleen kaveriksi. Ironian huippu on se, kun tuollainen ihminen vielä syyttää muita sairaaksi.
Sanohan mummo sille pojallesi että vie sinut hoitoon.
Sinä olet hyvin harhainen. Ja jo näiden palstaharhojen vuoksi en usko sinun sepustuksia lapsuudestakaan.
Olen eri henkilö jolle kirjoitat, mutta tarkoitatko tällä kommentilla, että et usko tämän ketjun kirjoittajien kertomuksia (sepustuksia) lapsuudestaan?
Varmasti osa pitää paikansa. Osassa voi myös olla liioittelua ja valemuistojakin. Mutta tuon yhden jankkaajan tarinoita pidän harhaisina siksi, että hän käyttäytyy näissä keskusteluissakin harhaisesti.
Mutta kyse ei ole tosiaan siitä onko tarinat totta, vaan tämän henkilön mielisairaudesta: pakkomielteinen jankkaaminen, menneissä piehtaroiminen. Täällä foorumilla on monta muutakin jankkaajaa, joista ei pidetä. Ylipäätään ihmiset jotka on kaunaisia vihan lietsojia ovat vastenmielisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet keskustelussa ollut mukana kun sinulla hyvä äiti ja hyvä koti?
Olen keskustelussa mukana, koska mielestäni näin ei ole. Sinä taas olet toistuvasti väittänyt päinvastaista. Ihan vaan pieniä maistiaisia on tarjottu sinulle siitä, mitä sinun mielestäsi hyvät boomerivanhemmat sinusta sanoisivat.
Vanhempani vielä lisäisivät sinulle kun yrität jatkaa vänisemistä että tässä kohdin kannattaisi pyyhkiä ja kiittää.
Ja huom, me lempeämmät 1970-lukulaiset emme vielä ole edes sivunneet sitä, mitä he sanoisivat ulkonäöstäsi. Jos erityisesti haluat aiheesta jatkaa, voidaan toki vähän valottaa niitäkin juttuja.
"Onhan se nyt selvää, ettei täällä kirjoittele yksi "riehuja". Ette pysty mitenkään arvioimaan mikä teksti on kenenkin näppäimistöltä peräisin."
Sanavalinnoista ja kirjoitusasusta pystyy kyllä välillä päättelemään kirjoittajat samaksi. Esimerkiksi kolme seuraavaa ovat lähtöisin samalta näppikseltä:
"1. Voi hellan lettas. Et voi kun yhden kerran yhdeltä laitteelta itseäsi peukuttaa. On se rankkaa sinulla. Niinhän sinulle juuri sanottiin, että eikö sinulla ole kuin 4 laitetta millä peukuttaa omaa itseäsi? Kukaan ei usko mitään mitä valehtelet, olet niin monta kertaa valhedellut niin räikeästi ja törkeästi, että voit lopettaa tuon sonnan puhumisen. Uskottavuutesi on mennyt.
2. Sinun valheita ei enää kukaan usko. Sinulla ei ole enää mitään uskottavuutta. Viestiti tunnistetaan, koska olet kymmeniä sivuja louskuttanut täällä turpaasi yksin muita vastaan. Se että joudut järkevien argumenttien puuttuessa turvautmaan mitä raukkamaisempiin keinoihin, tekee sinusta aina uudestaan vaan pellemmän ja pellemmän.
-Ensin vähättelit ja ivasit koko ketjun kaikkia vertaistuen hakijoita mitätöimällä ja pilkkaamalla.
-Sitten herjasit, uhriudut, vääristelit, käänsit toisten sanomisia väärin päin ja sotkit tahallaan.
-Tämän jälkeen myös ryhdyit valehtelemaan mitä toiset muka on sanoneet, ihan törkeästi ja typerästi.
-Sitten olet myös peukuttanut omia viestejäsi.
-Ja kaiken kukkuraksi kun tuo ei vielä riittänyt, tekeytynyt muka toiseksi kirjoittajaksi joka on sinun puolellasi, vaikka yhtään kukaan ei ole niin tyhmä.
3. Säälittävyyden huippu on sellainen ihminen joka leikkii useampaa ihmistä ja kehittelee uusia ja uusia hahmoja itselleen kaveriksi. Ironian huippu on se, kun tuollainen ihminen vielä syyttää muita sairaaksi.
Sanohan mummo sille pojallesi että vie sinut hoitoon."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittävyyden huippu on sellainen ihminen joka leikkii useampaa ihmistä ja kehittelee uusia ja uusia hahmoja itselleen kaveriksi. Ironian huippu on se, kun tuollainen ihminen vielä syyttää muita sairaaksi.
Sanohan mummo sille pojallesi että vie sinut hoitoon.
Sinä olet hyvin harhainen. Ja jo näiden palstaharhojen vuoksi en usko sinun sepustuksia lapsuudestakaan.
Olen eri henkilö jolle kirjoitat, mutta tarkoitatko tällä kommentilla, että et usko tämän ketjun kirjoittajien kertomuksia (sepustuksia) lapsuudestaan?
Varmasti osa pitää paikansa. Osassa voi myös olla liioittelua ja valemuistojakin. Mutta tuon yhden jankkaajan tarinoita pidän harhaisina siksi, että hän käyttäytyy näissä keskusteluissakin harhaisesti.
Älä nyt hermostu, mutta mielestäni sinä olet aika kova jankkaaja.
"Ja huom, me lempeämmät 1970-lukulaiset emme vielä ole edes sivunneet sitä, mitä he sanoisivat ulkonäöstäsi. "
Viikon vitsipläjäys tulikin tänään näin aikaisin. Todellakin olemme oppineet tästä ketjusta tuntemaan 70-lukulaisten lempeyttä ja erityisesti kaunista kielenkäyttöä.
"Älä nyt hermostu, mutta mielestäni sinä olet aika kova jankkaaja"
Sinä luulet, että täällä olevan yhden mummon joka sinua vainoaa, ja ilmeisesti olet tuntenut näin jo monta vuotta. Harhoissasi luulet minuakin siksi mummoksi. Sä olet taatusti palstan yksi pahimmista ja pitkäkestoisista jankkaajista. Mutta jos joku vastaa samalla mitatalla takaisin, et kestä ollenkaa.
Mä en edes jaksa jankata kovin pitkään, menee äkkiä mielenkiinto saman toistamiseen. Koska en ole sillä tavalla mielisairas kuin sinä.
"Älä nyt hermostu, mutta mielestäni sinä olet aika kova jankkaaja."
Kysyt toiselta kysymyksen ja kun hän vastaa, syytät jankkaamisesta?
Täytyy olla aika syvällä kun viikon on kirjoittanut mummosta, tietää mummon lapset, varallisuuden, ulkonäön. Vahvoja fantasioita.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla aika syvällä kun viikon on kirjoittanut mummosta, tietää mummon lapset, varallisuuden, ulkonäön. Vahvoja fantasioita.
Kaiken lisäksi nuo fantasiat eivät osu kohdalleen yhdenkään muun kirjoittajan suhteen. Silti se profilointi ja syyttely jatkuu, jatkuu ja jatkuu.
Sinä olet hyvin harhainen. Ja jo näiden palstaharhojen vuoksi en usko sinun sepustuksia lapsuudestakaan.