Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta siteiden ostosta. Mitä teidän äitinne siis sanoi kun kerroitte heille että pitäisi saada siteitä kun kuukautsiet alkoivat?
Toinen kysymys; eikö teidän äidillänne ollut menkkoja, vai piilotteliko hän omia suojiaan ettette niitä siais käyttää?
Itse olin teininä nolostelija, ja koska äitini on 49 syntynyt, niin häpeällähän minut kasvatettiin.
En siis itse kehdannut pyytää suojia, ja siksi en niitä saanut, paitsi ne mikä äidin varastossa oli.
Myöhemmin ostin sen kymmentä erilaista tampaksia ja sidettä ja vielä edelleenkin nämä ovat helposti nähtävillä vessassa kaikille jotka niitä sattuvat tarvimaan. Ei tarvi kysellä, sen kuin ottaa vain, ja niitä piisaa, eri kokoisia ja merkkisiä.
Meillä olisi huudettu että olen varastanut jos olisin käyttänyt jotain kaapista löytynyttä. Toisin päin meni niin, että säilytin omiani koulun lukittavassa kaapissa, silloin kun niitä pystyin hankkimaan, koska ne olisi muuten kaivettu kotona esiin vaikka mistä piilosta ja levitetty pöydille isän nähtäväksi että katso nyt mihin lapsesi törsää kaikki rahat. Ja sen jälkeen ne olisi "takavarikoitu" ja äiti olisi käyttänyt ne itse.
Karmivaa! Siis kävikö noin oikeasti, vai ajattelitko että niin voisi käydä??
Jos tuo on mielestäsi karmivaa, niin mitähän termiä käyttäisit siitä että sama ihminen kaivoi roskiksesta käyttämäni siteet ja tamponit ja levitti nekin pöydille, haukuttavaksi että liian pian on vaihdettu eli törsätty kun ovat liian puhtaita? Joten ei voi ostaa tuollaiselle jatkossa mitään. Niin, minulla nyt vain sattui olemaan pienet kuukautiset eikä niitä samoja suojia voinut tietenkään määräänsä kauempaa käyttää.
Ainoa, mikä yllä olevassa ei ole totta, on tuo sana "lapsi". Todellisuudessa käytettiin sanaa "se".
Niiden, jotka eivät ole tälläistä meininkiä kokeneet, on mahdotonta ymmärtää.
Kyllä empaattinen älyissään oleva ihminen ymmärtää myös asioita, joita ei ole itse kokenut. Tässä ketjussa vaan sattuu olemaan aika paljon niitä, joilla ei ole kykyä ymmärtää asioita, jotka ulottuvat omaa käsivartta pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö raskaus ole perheasia eikä anoppien.
? Siis miehen anopin?
Kait sitten olen tyypillinen paha 40- luvun äiti kun en ole sotkeutunut lasteni perheiden raskauksiin millään lailla. Ehkä kysäissyt miten olet voinut.Eikä äitini "tukenut ja hoossannut " kenenkään raskauksia eikä lastensa perheasioihin sotkeutunut.
Jos on teiniraskaus on tietysti äidin tuki tarpeen. Toisaalta siis täällä vauvalla kiukutellaan äideistä, kuitenkin tahdotaan pysyä lapsena, ohitetaan aviomies ja vaaditaan äidiltä.
Tuo oli niin tyypillistä, että kaikki tunteiden ilmaiseminen ja huolenpito on ollut "hössötystä". "Mitä hössötät sitä lasta, oppii vaan liian hyvälle palvelulle. Anna huutaa niin oppii". En antanut vaan otin lapsen syliin, ja hoidin rauhallisesti asian joka hänellä oli huonosti. Niinpä hän onkin nykyään hyvinvoiva ja tasapainoinen nuori aikuinen, joka osaa pyytää ja antaa apua luontevasti.
En muuta kantaani. Äitien kummaltakaan puolelta ei pidä sotkeutua lastensa perheiden asioihin. Niin ettei jompikumpi puoliso tunne itseään syrjäyteyksi, vaikka isä jo raskausaikana. Hoitakoon vaimo äitinsä kanssa neuvolat ja hankinnat kun kerran anoppi on parempi kuin minä. Kaikki asiathan se äidilleen puhuu ja äiti määrää .
Olinpa miten paha tahansa, lasteni perhe/parisuhdeasioihin en puutu enkä ota kantaa enkä kenenkään selän takana sählää, "minäkin puhun nikolle jos se vaikka sitten suostuu niihin juoksuvaunuihin".....
Raskaudesta onnittelen, voin vointia kysyä, vauvalle rotinat mutta arvostan lasteni perhe-elämän yksityisyyttä.
Ennen kuin tekee päätelmiä siitä, tarvitseeko tai kaipaako joku apuasi, kannattaa kysyä suoraan. Entäpä jos pariskunta ei halua, että heidät ns. jätetään rauhaan. Minusta näyttää siltä, että sinua ketuttaa miniän suhde äitiinsä. Että siellä nuo kaksi naista ovat sopineet keskenään kaikki asiat ja sinut - vaikka nainen oletkin ja tiedät yhtä ja toista raskaudesta ja lastenhoidosta - on syrjäytetty kokonaan.
Miten painavasti pitää toistaa, en puutu ymtyytäreni enkä poikieni perhe-elämään ja parisuhteeseen. He ovat aikuisia ihmisiä.
Nykyisiä teinejä hoidin lapsena paljonkin mutta vanhempiensa ohjeiden mukaan itse söpöttämättä mitään "parempia ohjeita'" saati että heidäm parisuhteeseensa puuttuisin millään lailla.
Aikuiset ihmiset osaavat nykyaikana hakea tietoa, he valitsevat neuvolasta mitä tietoa sieltä huolivat, muun hakevat muualta, vaikka sitten miniän äidiltä
En yli 70 v lähde höpertelemään vauvan hoito-ohjeita tai neuvo keittämään lehmän maidosta vastiketta kuten 70 vuotta sitten.
Apua annan jos pyydetään sellaista missä voin auttaa. Pienistä lapsista en enää pysty huolehtimaan.
Siis onnittelen, olen iloinen, annan syntymäksi saman minkä muillekin lastenlapsille, jos lastenlapsia vielä tulisi.
Huomaa mikä into nyky-voiskymppisillä on hämmentää lastensa perheessä kun pitää moittia ihmistä joka antaa aikuisten hoitaa itse asiansa.
( Eilen illalla joku kirjoitti ettei tytärtään pidä laskea odotusaikana miehen ikeen alle vaan antaa hyviä neuvoja. Minusta isät on muksna raskaudessa ja vauva-ajassa mukana, joku anoppi siis halusi miehen häivyttää ja ruveta pääodottajaksi)
Minulla on tässä ketjussa turvallinen olo. On niin paljon ihmisiä, jotka tuntuvat samanmielisiltä vain siksi, että meillä on samankaltaisia lapsuudenkokemuksia. Tästä en voi olla kuin kiitollinen, vaikken tunnekaan ketään henkilökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö raskaus ole perheasia eikä anoppien.
? Siis miehen anopin?
Kait sitten olen tyypillinen paha 40- luvun äiti kun en ole sotkeutunut lasteni perheiden raskauksiin millään lailla. Ehkä kysäissyt miten olet voinut.Eikä äitini "tukenut ja hoossannut " kenenkään raskauksia eikä lastensa perheasioihin sotkeutunut.
Jos on teiniraskaus on tietysti äidin tuki tarpeen. Toisaalta siis täällä vauvalla kiukutellaan äideistä, kuitenkin tahdotaan pysyä lapsena, ohitetaan aviomies ja vaaditaan äidiltä.
Tuo oli niin tyypillistä, että kaikki tunteiden ilmaiseminen ja huolenpito on ollut "hössötystä". "Mitä hössötät sitä lasta, oppii vaan liian hyvälle palvelulle. Anna huutaa niin oppii". En antanut vaan otin lapsen syliin, ja hoidin rauhallisesti asian joka hänellä oli huonosti. Niinpä hän onkin nykyään hyvinvoiva ja tasapainoinen nuori aikuinen, joka osaa pyytää ja antaa apua luontevasti.
En muuta kantaani. Äitien kummaltakaan puolelta ei pidä sotkeutua lastensa perheiden asioihin. Niin ettei jompikumpi puoliso tunne itseään syrjäyteyksi, vaikka isä jo raskausaikana. Hoitakoon vaimo äitinsä kanssa neuvolat ja hankinnat kun kerran anoppi on parempi kuin minä. Kaikki asiathan se äidilleen puhuu ja äiti määrää .
Olinpa miten paha tahansa, lasteni perhe/parisuhdeasioihin en puutu enkä ota kantaa enkä kenenkään selän takana sählää, "minäkin puhun nikolle jos se vaikka sitten suostuu niihin juoksuvaunuihin".....
Raskaudesta onnittelen, voin vointia kysyä, vauvalle rotinat mutta arvostan lasteni perhe-elämän yksityisyyttä.
Ennen kuin tekee päätelmiä siitä, tarvitseeko tai kaipaako joku apuasi, kannattaa kysyä suoraan. Entäpä jos pariskunta ei halua, että heidät ns. jätetään rauhaan. Minusta näyttää siltä, että sinua ketuttaa miniän suhde äitiinsä. Että siellä nuo kaksi naista ovat sopineet keskenään kaikki asiat ja sinut - vaikka nainen oletkin ja tiedät yhtä ja toista raskaudesta ja lastenhoidosta - on syrjäytetty kokonaan.
Miten painavasti pitää toistaa, en puutu ymtyytäreni enkä poikieni perhe-elämään ja parisuhteeseen. He ovat aikuisia ihmisiä.
Nykyisiä teinejä hoidin lapsena paljonkin mutta vanhempiensa ohjeiden mukaan itse söpöttämättä mitään "parempia ohjeita'" saati että heidäm parisuhteeseensa puuttuisin millään lailla.
Aikuiset ihmiset osaavat nykyaikana hakea tietoa, he valitsevat neuvolasta mitä tietoa sieltä huolivat, muun hakevat muualta, vaikka sitten miniän äidiltä
En yli 70 v lähde höpertelemään vauvan hoito-ohjeita tai neuvo keittämään lehmän maidosta vastiketta kuten 70 vuotta sitten.Apua annan jos pyydetään sellaista missä voin auttaa. Pienistä lapsista en enää pysty huolehtimaan.
Siis onnittelen, olen iloinen, annan syntymäksi saman minkä muillekin lastenlapsille, jos lastenlapsia vielä tulisi.Huomaa mikä into nyky-voiskymppisillä on hämmentää lastensa perheessä kun pitää moittia ihmistä joka antaa aikuisten hoitaa itse asiansa.
( Eilen illalla joku kirjoitti ettei tytärtään pidä laskea odotusaikana miehen ikeen alle vaan antaa hyviä neuvoja. Minusta isät on muksna raskaudessa ja vauva-ajassa mukana, joku anoppi siis halusi miehen häivyttää ja ruveta pääodottajaksi)
Menisit toiseen ketjuun provoamaan ja itsestäsi jauhamaan ja väärin ymmärtämään.
Aiheen vierestä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö raskaus ole perheasia eikä anoppien.
? Siis miehen anopin?
Kait sitten olen tyypillinen paha 40- luvun äiti kun en ole sotkeutunut lasteni perheiden raskauksiin millään lailla. Ehkä kysäissyt miten olet voinut.Eikä äitini "tukenut ja hoossannut " kenenkään raskauksia eikä lastensa perheasioihin sotkeutunut.
Jos on teiniraskaus on tietysti äidin tuki tarpeen. Toisaalta siis täällä vauvalla kiukutellaan äideistä, kuitenkin tahdotaan pysyä lapsena, ohitetaan aviomies ja vaaditaan äidiltä.
Tuo oli niin tyypillistä, että kaikki tunteiden ilmaiseminen ja huolenpito on ollut "hössötystä". "Mitä hössötät sitä lasta, oppii vaan liian hyvälle palvelulle. Anna huutaa niin oppii". En antanut vaan otin lapsen syliin, ja hoidin rauhallisesti asian joka hänellä oli huonosti. Niinpä hän onkin nykyään hyvinvoiva ja tasapainoinen nuori aikuinen, joka osaa pyytää ja antaa apua luontevasti.
En muuta kantaani. Äitien kummaltakaan puolelta ei pidä sotkeutua lastensa perheiden asioihin. Niin ettei jompikumpi puoliso tunne itseään syrjäyteyksi, vaikka isä jo raskausaikana. Hoitakoon vaimo äitinsä kanssa neuvolat ja hankinnat kun kerran anoppi on parempi kuin minä. Kaikki asiathan se äidilleen puhuu ja äiti määrää .
Olinpa miten paha tahansa, lasteni perhe/parisuhdeasioihin en puutu enkä ota kantaa enkä kenenkään selän takana sählää, "minäkin puhun nikolle jos se vaikka sitten suostuu niihin juoksuvaunuihin".....
Raskaudesta onnittelen, voin vointia kysyä, vauvalle rotinat mutta arvostan lasteni perhe-elämän yksityisyyttä.
Ennen kuin tekee päätelmiä siitä, tarvitseeko tai kaipaako joku apuasi, kannattaa kysyä suoraan. Entäpä jos pariskunta ei halua, että heidät ns. jätetään rauhaan. Minusta näyttää siltä, että sinua ketuttaa miniän suhde äitiinsä. Että siellä nuo kaksi naista ovat sopineet keskenään kaikki asiat ja sinut - vaikka nainen oletkin ja tiedät yhtä ja toista raskaudesta ja lastenhoidosta - on syrjäytetty kokonaan.
Miten painavasti pitää toistaa, en puutu ymtyytäreni enkä poikieni perhe-elämään ja parisuhteeseen. He ovat aikuisia ihmisiä.
Nykyisiä teinejä hoidin lapsena paljonkin mutta vanhempiensa ohjeiden mukaan itse söpöttämättä mitään "parempia ohjeita'" saati että heidäm parisuhteeseensa puuttuisin millään lailla.
Aikuiset ihmiset osaavat nykyaikana hakea tietoa, he valitsevat neuvolasta mitä tietoa sieltä huolivat, muun hakevat muualta, vaikka sitten miniän äidiltä
En yli 70 v lähde höpertelemään vauvan hoito-ohjeita tai neuvo keittämään lehmän maidosta vastiketta kuten 70 vuotta sitten.Apua annan jos pyydetään sellaista missä voin auttaa. Pienistä lapsista en enää pysty huolehtimaan.
Siis onnittelen, olen iloinen, annan syntymäksi saman minkä muillekin lastenlapsille, jos lastenlapsia vielä tulisi.Huomaa mikä into nyky-voiskymppisillä on hämmentää lastensa perheessä kun pitää moittia ihmistä joka antaa aikuisten hoitaa itse asiansa.
( Eilen illalla joku kirjoitti ettei tytärtään pidä laskea odotusaikana miehen ikeen alle vaan antaa hyviä neuvoja. Minusta isät on muksna raskaudessa ja vauva-ajassa mukana, joku anoppi siis halusi miehen häivyttää ja ruveta pääodottajaksi)
Menisit toiseen ketjuun provoamaan ja itsestäsi jauhamaan ja väärin ymmärtämään.
Älä sitten kirjoita että mummojen pitää antaa ohjeita, sählätä odotuksessa mukana ja tietää kaikki vauvan hoidosta.
Lapset monesti tehfään vasta kun on hyvä koulutus takana ja aikuisuutta, kykyä hakea nykyaikainen tietous.
Mutta sählätkää viiskymppiset, näyttäkää miten rakastatte lapsianne olemalla päällepäsmäri heidän perheissään .Joo, olen kova ja tunneköyhä boomeri kun annan lasten elää puolisonsa kanssa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö raskaus ole perheasia eikä anoppien.
? Siis miehen anopin?
Kait sitten olen tyypillinen paha 40- luvun äiti kun en ole sotkeutunut lasteni perheiden raskauksiin millään lailla. Ehkä kysäissyt miten olet voinut.Eikä äitini "tukenut ja hoossannut " kenenkään raskauksia eikä lastensa perheasioihin sotkeutunut.
Jos on teiniraskaus on tietysti äidin tuki tarpeen. Toisaalta siis täällä vauvalla kiukutellaan äideistä, kuitenkin tahdotaan pysyä lapsena, ohitetaan aviomies ja vaaditaan äidiltä.
Tuo oli niin tyypillistä, että kaikki tunteiden ilmaiseminen ja huolenpito on ollut "hössötystä". "Mitä hössötät sitä lasta, oppii vaan liian hyvälle palvelulle. Anna huutaa niin oppii". En antanut vaan otin lapsen syliin, ja hoidin rauhallisesti asian joka hänellä oli huonosti. Niinpä hän onkin nykyään hyvinvoiva ja tasapainoinen nuori aikuinen, joka osaa pyytää ja antaa apua luontevasti.
En muuta kantaani. Äitien kummaltakaan puolelta ei pidä sotkeutua lastensa perheiden asioihin. Niin ettei jompikumpi puoliso tunne itseään syrjäyteyksi, vaikka isä jo raskausaikana. Hoitakoon vaimo äitinsä kanssa neuvolat ja hankinnat kun kerran anoppi on parempi kuin minä. Kaikki asiathan se äidilleen puhuu ja äiti määrää .
Olinpa miten paha tahansa, lasteni perhe/parisuhdeasioihin en puutu enkä ota kantaa enkä kenenkään selän takana sählää, "minäkin puhun nikolle jos se vaikka sitten suostuu niihin juoksuvaunuihin".....
Raskaudesta onnittelen, voin vointia kysyä, vauvalle rotinat mutta arvostan lasteni perhe-elämän yksityisyyttä.
Ennen kuin tekee päätelmiä siitä, tarvitseeko tai kaipaako joku apuasi, kannattaa kysyä suoraan. Entäpä jos pariskunta ei halua, että heidät ns. jätetään rauhaan. Minusta näyttää siltä, että sinua ketuttaa miniän suhde äitiinsä. Että siellä nuo kaksi naista ovat sopineet keskenään kaikki asiat ja sinut - vaikka nainen oletkin ja tiedät yhtä ja toista raskaudesta ja lastenhoidosta - on syrjäytetty kokonaan.
Onko tyttärelläsi hetken rauhaa omassa kodissaan? Mitä sinulla on vävysi vanhempia vastaan?
Noh, kurja lapsuus ilmenee vielä viisissäkymmenissä, roikutaan omissa lapsissa kun säheltämistä pidetään rakkautena.
Vierailija kirjoitti:
Aiheen vierestä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö raskaus ole perheasia eikä anoppien.
? Siis miehen anopin?
Kait sitten olen tyypillinen paha 40- luvun äiti kun en ole sotkeutunut lasteni perheiden raskauksiin millään lailla. Ehkä kysäissyt miten olet voinut.Eikä äitini "tukenut ja hoossannut " kenenkään raskauksia eikä lastensa perheasioihin sotkeutunut.
Jos on teiniraskaus on tietysti äidin tuki tarpeen. Toisaalta siis täällä vauvalla kiukutellaan äideistä, kuitenkin tahdotaan pysyä lapsena, ohitetaan aviomies ja vaaditaan äidiltä.
Tuo oli niin tyypillistä, että kaikki tunteiden ilmaiseminen ja huolenpito on ollut "hössötystä". "Mitä hössötät sitä lasta, oppii vaan liian hyvälle palvelulle. Anna huutaa niin oppii". En antanut vaan otin lapsen syliin, ja hoidin rauhallisesti asian joka hänellä oli huonosti. Niinpä hän onkin nykyään hyvinvoiva ja tasapainoinen nuori aikuinen, joka osaa pyytää ja antaa apua luontevasti.
En muuta kantaani. Äitien kummaltakaan puolelta ei pidä sotkeutua lastensa perheiden asioihin. Niin ettei jompikumpi puoliso tunne itseään syrjäyteyksi, vaikka isä jo raskausaikana. Hoitakoon vaimo äitinsä kanssa neuvolat ja hankinnat kun kerran anoppi on parempi kuin minä. Kaikki asiathan se äidilleen puhuu ja äiti määrää .
Olinpa miten paha tahansa, lasteni perhe/parisuhdeasioihin en puutu enkä ota kantaa enkä kenenkään selän takana sählää, "minäkin puhun nikolle jos se vaikka sitten suostuu niihin juoksuvaunuihin".....
Raskaudesta onnittelen, voin vointia kysyä, vauvalle rotinat mutta arvostan lasteni perhe-elämän yksityisyyttä.
Ennen kuin tekee päätelmiä siitä, tarvitseeko tai kaipaako joku apuasi, kannattaa kysyä suoraan. Entäpä jos pariskunta ei halua, että heidät ns. jätetään rauhaan. Minusta näyttää siltä, että sinua ketuttaa miniän suhde äitiinsä. Että siellä nuo kaksi naista ovat sopineet keskenään kaikki asiat ja sinut - vaikka nainen oletkin ja tiedät yhtä ja toista raskaudesta ja lastenhoidosta - on syrjäytetty kokonaan.
Miten painavasti pitää toistaa, en puutu ymtyytäreni enkä poikieni perhe-elämään ja parisuhteeseen. He ovat aikuisia ihmisiä.
Nykyisiä teinejä hoidin lapsena paljonkin mutta vanhempiensa ohjeiden mukaan itse söpöttämättä mitään "parempia ohjeita'" saati että heidäm parisuhteeseensa puuttuisin millään lailla.
Aikuiset ihmiset osaavat nykyaikana hakea tietoa, he valitsevat neuvolasta mitä tietoa sieltä huolivat, muun hakevat muualta, vaikka sitten miniän äidiltä
En yli 70 v lähde höpertelemään vauvan hoito-ohjeita tai neuvo keittämään lehmän maidosta vastiketta kuten 70 vuotta sitten.Apua annan jos pyydetään sellaista missä voin auttaa. Pienistä lapsista en enää pysty huolehtimaan.
Siis onnittelen, olen iloinen, annan syntymäksi saman minkä muillekin lastenlapsille, jos lastenlapsia vielä tulisi.Huomaa mikä into nyky-voiskymppisillä on hämmentää lastensa perheessä kun pitää moittia ihmistä joka antaa aikuisten hoitaa itse asiansa.
( Eilen illalla joku kirjoitti ettei tytärtään pidä laskea odotusaikana miehen ikeen alle vaan antaa hyviä neuvoja. Minusta isät on muksna raskaudessa ja vauva-ajassa mukana, joku anoppi siis halusi miehen häivyttää ja ruveta pääodottajaksi)
Menisit toiseen ketjuun provoamaan ja itsestäsi jauhamaan ja väärin ymmärtämään.
Älä sitten kirjoita että mummojen pitää antaa ohjeita, sählätä odotuksessa mukana ja tietää kaikki vauvan hoidosta.
Lapset monesti tehfään vasta kun on hyvä koulutus takana ja aikuisuutta, kykyä hakea nykyaikainen tietous.
Mutta sählätkää viiskymppiset, näyttäkää miten rakastatte lapsianne olemalla päällepäsmäri heidän perheissään .Joo, olen kova ja tunneköyhä boomeri kun annan lasten elää puolisonsa kanssa rauhassa.
Kylläpä on katkeraa tekstiä. Ejkä sinun kannattaa lähteä tästä pois, kun sinulle tulee noin paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta siteiden ostosta. Mitä teidän äitinne siis sanoi kun kerroitte heille että pitäisi saada siteitä kun kuukautsiet alkoivat?
Toinen kysymys; eikö teidän äidillänne ollut menkkoja, vai piilotteliko hän omia suojiaan ettette niitä siais käyttää?
Itse olin teininä nolostelija, ja koska äitini on 49 syntynyt, niin häpeällähän minut kasvatettiin.
En siis itse kehdannut pyytää suojia, ja siksi en niitä saanut, paitsi ne mikä äidin varastossa oli.
Myöhemmin ostin sen kymmentä erilaista tampaksia ja sidettä ja vielä edelleenkin nämä ovat helposti nähtävillä vessassa kaikille jotka niitä sattuvat tarvimaan. Ei tarvi kysellä, sen kuin ottaa vain, ja niitä piisaa, eri kokoisia ja merkkisiä.
Meillä olisi huudettu että olen varastanut jos olisin käyttänyt jotain kaapista löytynyttä. Toisin päin meni niin, että säilytin omiani koulun lukittavassa kaapissa, silloin kun niitä pystyin hankkimaan, koska ne olisi muuten kaivettu kotona esiin vaikka mistä piilosta ja levitetty pöydille isän nähtäväksi että katso nyt mihin lapsesi törsää kaikki rahat. Ja sen jälkeen ne olisi "takavarikoitu" ja äiti olisi käyttänyt ne itse.
Karmivaa! Siis kävikö noin oikeasti, vai ajattelitko että niin voisi käydä??
Jos tuo on mielestäsi karmivaa, niin mitähän termiä käyttäisit siitä että sama ihminen kaivoi roskiksesta käyttämäni siteet ja tamponit ja levitti nekin pöydille, haukuttavaksi että liian pian on vaihdettu eli törsätty kun ovat liian puhtaita? Joten ei voi ostaa tuollaiselle jatkossa mitään. Niin, minulla nyt vain sattui olemaan pienet kuukautiset eikä niitä samoja suojia voinut tietenkään määräänsä kauempaa käyttää.
Ainoa, mikä yllä olevassa ei ole totta, on tuo sana "lapsi". Todellisuudessa käytettiin sanaa "se".
..: luulin jo lukeneeni näin pitkästä ketjusta kaiken mahdollisen, mutta tämä Syvä huokaus :/
Eikä äitini "tukenut ja hoossannut " kenenkään raskauksia.
<<< No tässähän se selitys tulikin, miksi olet noin myrkynniellyt. Minulla ei ollut äitiä tukemassa, mutta luojan kiitos oli rakastava anoppi, joka tuki ja hoosasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikä äitini "tukenut ja hoossannut " kenenkään raskauksia.
<<< No tässähän se selitys tulikin, miksi olet noin myrkynniellyt. Minulla ei ollut äitiä tukemassa, mutta luojan kiitos oli rakastava anoppi, joka tuki ja hoosasi.
Olin kolmikymppinen nainen esikoisen syntyessä. Anoppi oli kuollut, äitini asui ihan muualla, lapseni oli seitsemäs lapsenlapsi.
Miksi ihmeessä olisimme mieheni kanssa tarvinneet siinä ketään häärimässä o.ine ohjeineen.. Mieheni kylvetti vauvan eka kerran kotona. Oli varmaan paljon nautittavampaa kolmisin päästä vauva-arkeen kuin että siinä joku olisi ollut "neuvomassa."
Muiden lasten syntymän aikaan mies oli lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä äitini "tukenut ja hoossannut " kenenkään raskauksia.
<<< No tässähän se selitys tulikin, miksi olet noin myrkynniellyt. Minulla ei ollut äitiä tukemassa, mutta luojan kiitos oli rakastava anoppi, joka tuki ja hoosasi.Olin kolmikymppinen nainen esikoisen syntyessä. Anoppi oli kuollut, äitini asui ihan muualla, lapseni oli seitsemäs lapsenlapsi.
Miksi ihmeessä olisimme mieheni kanssa tarvinneet siinä ketään häärimässä o.ine ohjeineen.. Mieheni kylvetti vauvan eka kerran kotona. Oli varmaan paljon nautittavampaa kolmisin päästä vauva-arkeen kuin että siinä joku olisi ollut "neuvomassa."
Muiden lasten syntymän aikaan mies oli lasten kanssa.
Kukaan ei toivo, että äiti tai anoppi tulee siihen neuvomaan. Kyllä ne tyttäret ja miniät osaavat ihan itse kysyä neuvoa, jos sellaisia haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikä äitini "tukenut ja hoossannut " kenenkään raskauksia.
<<< No tässähän se selitys tulikin, miksi olet noin myrkynniellyt. Minulla ei ollut äitiä tukemassa, mutta luojan kiitos oli rakastava anoppi, joka tuki ja hoosasi.
Ja sit aiot lastesi perheissä pyöriä asiantuntijana antamatta perherauhaa heille?
En näe mitä katkeruutta näet siinä jos kolmikymppinen pariskunta pärjää lapsen syntymästä ilman "neuvojaa."
Meillä ihmisillä kai on tarpeet niin erilaisia ja selviytymiskyky. Väheksyt isän asemaa isänä ja vauvan hoitajana.
Niinhän sitä aina sanottiin meille 70-luvulla syntyneille lapsena jos jotain sattui niin tylytettiin vaan että "mitäs läksit, pie kippeenäs!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheen vierestä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö raskaus ole perheasia eikä anoppien.
? Siis miehen anopin?
Kait sitten olen tyypillinen paha 40- luvun äiti kun en ole sotkeutunut lasteni perheiden raskauksiin millään lailla. Ehkä kysäissyt miten olet voinut.Eikä äitini "tukenut ja hoossannut " kenenkään raskauksia eikä lastensa perheasioihin sotkeutunut.
Jos on teiniraskaus on tietysti äidin tuki tarpeen. Toisaalta siis täällä vauvalla kiukutellaan äideistä, kuitenkin tahdotaan pysyä lapsena, ohitetaan aviomies ja vaaditaan äidiltä.
Tuo oli niin tyypillistä, että kaikki tunteiden ilmaiseminen ja huolenpito on ollut "hössötystä". "Mitä hössötät sitä lasta, oppii vaan liian hyvälle palvelulle. Anna huutaa niin oppii". En antanut vaan otin lapsen syliin, ja hoidin rauhallisesti asian joka hänellä oli huonosti. Niinpä hän onkin nykyään hyvinvoiva ja tasapainoinen nuori aikuinen, joka osaa pyytää ja antaa apua luontevasti.
En muuta kantaani. Äitien kummaltakaan puolelta ei pidä sotkeutua lastensa perheiden asioihin. Niin ettei jompikumpi puoliso tunne itseään syrjäyteyksi, vaikka isä jo raskausaikana. Hoitakoon vaimo äitinsä kanssa neuvolat ja hankinnat kun kerran anoppi on parempi kuin minä. Kaikki asiathan se äidilleen puhuu ja äiti määrää .
Olinpa miten paha tahansa, lasteni perhe/parisuhdeasioihin en puutu enkä ota kantaa enkä kenenkään selän takana sählää, "minäkin puhun nikolle jos se vaikka sitten suostuu niihin juoksuvaunuihin".....
Raskaudesta onnittelen, voin vointia kysyä, vauvalle rotinat mutta arvostan lasteni perhe-elämän yksityisyyttä.
Ennen kuin tekee päätelmiä siitä, tarvitseeko tai kaipaako joku apuasi, kannattaa kysyä suoraan. Entäpä jos pariskunta ei halua, että heidät ns. jätetään rauhaan. Minusta näyttää siltä, että sinua ketuttaa miniän suhde äitiinsä. Että siellä nuo kaksi naista ovat sopineet keskenään kaikki asiat ja sinut - vaikka nainen oletkin ja tiedät yhtä ja toista raskaudesta ja lastenhoidosta - on syrjäytetty kokonaan.
Miten painavasti pitää toistaa, en puutu ymtyytäreni enkä poikieni perhe-elämään ja parisuhteeseen. He ovat aikuisia ihmisiä.
Nykyisiä teinejä hoidin lapsena paljonkin mutta vanhempiensa ohjeiden mukaan itse söpöttämättä mitään "parempia ohjeita'" saati että heidäm parisuhteeseensa puuttuisin millään lailla.
Aikuiset ihmiset osaavat nykyaikana hakea tietoa, he valitsevat neuvolasta mitä tietoa sieltä huolivat, muun hakevat muualta, vaikka sitten miniän äidiltä
En yli 70 v lähde höpertelemään vauvan hoito-ohjeita tai neuvo keittämään lehmän maidosta vastiketta kuten 70 vuotta sitten.Apua annan jos pyydetään sellaista missä voin auttaa. Pienistä lapsista en enää pysty huolehtimaan.
Siis onnittelen, olen iloinen, annan syntymäksi saman minkä muillekin lastenlapsille, jos lastenlapsia vielä tulisi.Huomaa mikä into nyky-voiskymppisillä on hämmentää lastensa perheessä kun pitää moittia ihmistä joka antaa aikuisten hoitaa itse asiansa.
( Eilen illalla joku kirjoitti ettei tytärtään pidä laskea odotusaikana miehen ikeen alle vaan antaa hyviä neuvoja. Minusta isät on muksna raskaudessa ja vauva-ajassa mukana, joku anoppi siis halusi miehen häivyttää ja ruveta pääodottajaksi)
Menisit toiseen ketjuun provoamaan ja itsestäsi jauhamaan ja väärin ymmärtämään.
Älä sitten kirjoita että mummojen pitää antaa ohjeita, sählätä odotuksessa mukana ja tietää kaikki vauvan hoidosta.
Lapset monesti tehfään vasta kun on hyvä koulutus takana ja aikuisuutta, kykyä hakea nykyaikainen tietous.
Mutta sählätkää viiskymppiset, näyttäkää miten rakastatte lapsianne olemalla päällepäsmäri heidän perheissään .Joo, olen kova ja tunneköyhä boomeri kun annan lasten elää puolisonsa kanssa rauhassa.
Kylläpä on katkeraa tekstiä. Ejkä sinun kannattaa lähteä tästä pois, kun sinulle tulee noin paha mieli.
Sinä haluat emännöidä viisaimpana lastesi perheissä. Tee niin. Minä en ole häärännyt niin, siksi tulen heidän kanssaan hyvin toimeen. En usko miniöilläni olevan mitään syytä kalvaa minua vauva-keskusteluissa eikä minulla heitä.
He, kjten omatkin lapseni, ovat aikuisia ihmisiä, eivät holhottavia.
Ompelin purjeet ja laskin maailmalle. Hyvin ovat purjeillani pärjänneet vaikka en käy häiriöksi asti rakastamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä äitini "tukenut ja hoossannut " kenenkään raskauksia.
<<< No tässähän se selitys tulikin, miksi olet noin myrkynniellyt. Minulla ei ollut äitiä tukemassa, mutta luojan kiitos oli rakastava anoppi, joka tuki ja hoosasi.Olin kolmikymppinen nainen esikoisen syntyessä. Anoppi oli kuollut, äitini asui ihan muualla, lapseni oli seitsemäs lapsenlapsi.
Miksi ihmeessä olisimme mieheni kanssa tarvinneet siinä ketään häärimässä o.ine ohjeineen.. Mieheni kylvetti vauvan eka kerran kotona. Oli varmaan paljon nautittavampaa kolmisin päästä vauva-arkeen kuin että siinä joku olisi ollut "neuvomassa."
Muiden lasten syntymän aikaan mies oli lasten kanssa.Kukaan ei toivo, että äiti tai anoppi tulee siihen neuvomaan. Kyllä ne tyttäret ja miniät osaavat ihan itse kysyä neuvoa, jos sellaisia haluavat.
Aivan kuin perhettä ei voisi tukea muuten kuin neuvomalla. Eikö todella tule mitään muuta tapaa mieleen? Sitä paitsi monet toivovat, että saisivat neuvoja äidiltään tai muilta lähipiirin naisilta, jotkut eivät saa vaikka toivoisivat. On kyllä kovin kaukana yhteisöllisyydestä tämä meikäläinen lastenkasvatusihanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheen vierestä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö raskaus ole perheasia eikä anoppien.
? Siis miehen anopin?
Kait sitten olen tyypillinen paha 40- luvun äiti kun en ole sotkeutunut lasteni perheiden raskauksiin millään lailla. Ehkä kysäissyt miten olet voinut.Eikä äitini "tukenut ja hoossannut " kenenkään raskauksia eikä lastensa perheasioihin sotkeutunut.
Jos on teiniraskaus on tietysti äidin tuki tarpeen. Toisaalta siis täällä vauvalla kiukutellaan äideistä, kuitenkin tahdotaan pysyä lapsena, ohitetaan aviomies ja vaaditaan äidiltä.
Tuo oli niin tyypillistä, että kaikki tunteiden ilmaiseminen ja huolenpito on ollut "hössötystä". "Mitä hössötät sitä lasta, oppii vaan liian hyvälle palvelulle. Anna huutaa niin oppii". En antanut vaan otin lapsen syliin, ja hoidin rauhallisesti asian joka hänellä oli huonosti. Niinpä hän onkin nykyään hyvinvoiva ja tasapainoinen nuori aikuinen, joka osaa pyytää ja antaa apua luontevasti.
En muuta kantaani. Äitien kummaltakaan puolelta ei pidä sotkeutua lastensa perheiden asioihin. Niin ettei jompikumpi puoliso tunne itseään syrjäyteyksi, vaikka isä jo raskausaikana. Hoitakoon vaimo äitinsä kanssa neuvolat ja hankinnat kun kerran anoppi on parempi kuin minä. Kaikki asiathan se äidilleen puhuu ja äiti määrää .
Olinpa miten paha tahansa, lasteni perhe/parisuhdeasioihin en puutu enkä ota kantaa enkä kenenkään selän takana sählää, "minäkin puhun nikolle jos se vaikka sitten suostuu niihin juoksuvaunuihin".....
Raskaudesta onnittelen, voin vointia kysyä, vauvalle rotinat mutta arvostan lasteni perhe-elämän yksityisyyttä.
Ennen kuin tekee päätelmiä siitä, tarvitseeko tai kaipaako joku apuasi, kannattaa kysyä suoraan. Entäpä jos pariskunta ei halua, että heidät ns. jätetään rauhaan. Minusta näyttää siltä, että sinua ketuttaa miniän suhde äitiinsä. Että siellä nuo kaksi naista ovat sopineet keskenään kaikki asiat ja sinut - vaikka nainen oletkin ja tiedät yhtä ja toista raskaudesta ja lastenhoidosta - on syrjäytetty kokonaan.
Miten painavasti pitää toistaa, en puutu ymtyytäreni enkä poikieni perhe-elämään ja parisuhteeseen. He ovat aikuisia ihmisiä.
Nykyisiä teinejä hoidin lapsena paljonkin mutta vanhempiensa ohjeiden mukaan itse söpöttämättä mitään "parempia ohjeita'" saati että heidäm parisuhteeseensa puuttuisin millään lailla.
Aikuiset ihmiset osaavat nykyaikana hakea tietoa, he valitsevat neuvolasta mitä tietoa sieltä huolivat, muun hakevat muualta, vaikka sitten miniän äidiltä
En yli 70 v lähde höpertelemään vauvan hoito-ohjeita tai neuvo keittämään lehmän maidosta vastiketta kuten 70 vuotta sitten.Apua annan jos pyydetään sellaista missä voin auttaa. Pienistä lapsista en enää pysty huolehtimaan.
Siis onnittelen, olen iloinen, annan syntymäksi saman minkä muillekin lastenlapsille, jos lastenlapsia vielä tulisi.Huomaa mikä into nyky-voiskymppisillä on hämmentää lastensa perheessä kun pitää moittia ihmistä joka antaa aikuisten hoitaa itse asiansa.
( Eilen illalla joku kirjoitti ettei tytärtään pidä laskea odotusaikana miehen ikeen alle vaan antaa hyviä neuvoja. Minusta isät on muksna raskaudessa ja vauva-ajassa mukana, joku anoppi siis halusi miehen häivyttää ja ruveta pääodottajaksi)
Menisit toiseen ketjuun provoamaan ja itsestäsi jauhamaan ja väärin ymmärtämään.
Älä sitten kirjoita että mummojen pitää antaa ohjeita, sählätä odotuksessa mukana ja tietää kaikki vauvan hoidosta.
Lapset monesti tehfään vasta kun on hyvä koulutus takana ja aikuisuutta, kykyä hakea nykyaikainen tietous.
Mutta sählätkää viiskymppiset, näyttäkää miten rakastatte lapsianne olemalla päällepäsmäri heidän perheissään .Joo, olen kova ja tunneköyhä boomeri kun annan lasten elää puolisonsa kanssa rauhassa.
Kylläpä on katkeraa tekstiä. Ejkä sinun kannattaa lähteä tästä pois, kun sinulle tulee noin paha mieli.
Sinä haluat emännöidä viisaimpana lastesi perheissä. Tee niin. Minä en ole häärännyt niin, siksi tulen heidän kanssaan hyvin toimeen. En usko miniöilläni olevan mitään syytä kalvaa minua vauva-keskusteluissa eikä minulla heitä.
He, kjten omatkin lapseni, ovat aikuisia ihmisiä, eivät holhottavia.
Ompelin purjeet ja laskin maailmalle. Hyvin ovat purjeillani pärjänneet vaikka en käy häiriöksi asti rakastamassa.Me taas osataan kommunikoida keskenämme ja jos jollain on jostain kysyttävää tai haluaa neuvoja jonkun asian suhteen, niin sitten juttelemme aiheesta. Toimii molempiin suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä äitini "tukenut ja hoossannut " kenenkään raskauksia.
<<< No tässähän se selitys tulikin, miksi olet noin myrkynniellyt. Minulla ei ollut äitiä tukemassa, mutta luojan kiitos oli rakastava anoppi, joka tuki ja hoosasi.Ja sit aiot lastesi perheissä pyöriä asiantuntijana antamatta perherauhaa heille?
En näe mitä katkeruutta näet siinä jos kolmikymppinen pariskunta pärjää lapsen syntymästä ilman "neuvojaa."
Meillä ihmisillä kai on tarpeet niin erilaisia ja selviytymiskyky. Väheksyt isän asemaa isänä ja vauvan hoitajana.
Ihanasti tiedät näemmä perhetilanteenikin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä äitini "tukenut ja hoossannut " kenenkään raskauksia.
<<< No tässähän se selitys tulikin, miksi olet noin myrkynniellyt. Minulla ei ollut äitiä tukemassa, mutta luojan kiitos oli rakastava anoppi, joka tuki ja hoosasi.Olin kolmikymppinen nainen esikoisen syntyessä. Anoppi oli kuollut, äitini asui ihan muualla, lapseni oli seitsemäs lapsenlapsi.
Miksi ihmeessä olisimme mieheni kanssa tarvinneet siinä ketään häärimässä o.ine ohjeineen.. Mieheni kylvetti vauvan eka kerran kotona. Oli varmaan paljon nautittavampaa kolmisin päästä vauva-arkeen kuin että siinä joku olisi ollut "neuvomassa."
Muiden lasten syntymän aikaan mies oli lasten kanssa.Kukaan ei toivo, että äiti tai anoppi tulee siihen neuvomaan. Kyllä ne tyttäret ja miniät osaavat ihan itse kysyä neuvoa, jos sellaisia haluavat.
Aivan kuin perhettä ei voisi tukea muuten kuin neuvomalla. Eikö todella tule mitään muuta tapaa mieleen? Sitä paitsi monet toivovat, että saisivat neuvoja äidiltään tai muilta lähipiirin naisilta, jotkut eivät saa vaikka toivoisivat. On kyllä kovin kaukana yhteisöllisyydestä tämä meikäläinen lastenkasvatusihanne.
Jos kysytään neuvoja, niin silloin ei osteta orvokkiamppelia tai laiteta tilille rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheen vierestä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö raskaus ole perheasia eikä anoppien.
? Siis miehen anopin?
Kait sitten olen tyypillinen paha 40- luvun äiti kun en ole sotkeutunut lasteni perheiden raskauksiin millään lailla. Ehkä kysäissyt miten olet voinut.Eikä äitini "tukenut ja hoossannut " kenenkään raskauksia eikä lastensa perheasioihin sotkeutunut.
Jos on teiniraskaus on tietysti äidin tuki tarpeen. Toisaalta siis täällä vauvalla kiukutellaan äideistä, kuitenkin tahdotaan pysyä lapsena, ohitetaan aviomies ja vaaditaan äidiltä.
Tuo oli niin tyypillistä, että kaikki tunteiden ilmaiseminen ja huolenpito on ollut "hössötystä". "Mitä hössötät sitä lasta, oppii vaan liian hyvälle palvelulle. Anna huutaa niin oppii". En antanut vaan otin lapsen syliin, ja hoidin rauhallisesti asian joka hänellä oli huonosti. Niinpä hän onkin nykyään hyvinvoiva ja tasapainoinen nuori aikuinen, joka osaa pyytää ja antaa apua luontevasti.
En muuta kantaani. Äitien kummaltakaan puolelta ei pidä sotkeutua lastensa perheiden asioihin. Niin ettei jompikumpi puoliso tunne itseään syrjäyteyksi, vaikka isä jo raskausaikana. Hoitakoon vaimo äitinsä kanssa neuvolat ja hankinnat kun kerran anoppi on parempi kuin minä. Kaikki asiathan se äidilleen puhuu ja äiti määrää .
Olinpa miten paha tahansa, lasteni perhe/parisuhdeasioihin en puutu enkä ota kantaa enkä kenenkään selän takana sählää, "minäkin puhun nikolle jos se vaikka sitten suostuu niihin juoksuvaunuihin".....
Raskaudesta onnittelen, voin vointia kysyä, vauvalle rotinat mutta arvostan lasteni perhe-elämän yksityisyyttä.
Ennen kuin tekee päätelmiä siitä, tarvitseeko tai kaipaako joku apuasi, kannattaa kysyä suoraan. Entäpä jos pariskunta ei halua, että heidät ns. jätetään rauhaan. Minusta näyttää siltä, että sinua ketuttaa miniän suhde äitiinsä. Että siellä nuo kaksi naista ovat sopineet keskenään kaikki asiat ja sinut - vaikka nainen oletkin ja tiedät yhtä ja toista raskaudesta ja lastenhoidosta - on syrjäytetty kokonaan.
Miten painavasti pitää toistaa, en puutu ymtyytäreni enkä poikieni perhe-elämään ja parisuhteeseen. He ovat aikuisia ihmisiä.
Nykyisiä teinejä hoidin lapsena paljonkin mutta vanhempiensa ohjeiden mukaan itse söpöttämättä mitään "parempia ohjeita'" saati että heidäm parisuhteeseensa puuttuisin millään lailla.
Aikuiset ihmiset osaavat nykyaikana hakea tietoa, he valitsevat neuvolasta mitä tietoa sieltä huolivat, muun hakevat muualta, vaikka sitten miniän äidiltä
En yli 70 v lähde höpertelemään vauvan hoito-ohjeita tai neuvo keittämään lehmän maidosta vastiketta kuten 70 vuotta sitten.Apua annan jos pyydetään sellaista missä voin auttaa. Pienistä lapsista en enää pysty huolehtimaan.
Siis onnittelen, olen iloinen, annan syntymäksi saman minkä muillekin lastenlapsille, jos lastenlapsia vielä tulisi.Huomaa mikä into nyky-voiskymppisillä on hämmentää lastensa perheessä kun pitää moittia ihmistä joka antaa aikuisten hoitaa itse asiansa.
( Eilen illalla joku kirjoitti ettei tytärtään pidä laskea odotusaikana miehen ikeen alle vaan antaa hyviä neuvoja. Minusta isät on muksna raskaudessa ja vauva-ajassa mukana, joku anoppi siis halusi miehen häivyttää ja ruveta pääodottajaksi)
Menisit toiseen ketjuun provoamaan ja itsestäsi jauhamaan ja väärin ymmärtämään.
Älä sitten kirjoita että mummojen pitää antaa ohjeita, sählätä odotuksessa mukana ja tietää kaikki vauvan hoidosta.
Lapset monesti tehfään vasta kun on hyvä koulutus takana ja aikuisuutta, kykyä hakea nykyaikainen tietous.
Mutta sählätkää viiskymppiset, näyttäkää miten rakastatte lapsianne olemalla päällepäsmäri heidän perheissään .Joo, olen kova ja tunneköyhä boomeri kun annan lasten elää puolisonsa kanssa rauhassa.
Kylläpä on katkeraa tekstiä. Ejkä sinun kannattaa lähteä tästä pois, kun sinulle tulee noin paha mieli.
Sinä haluat emännöidä viisaimpana lastesi perheissä. Tee niin. Minä en ole häärännyt niin, siksi tulen heidän kanssaan hyvin toimeen. En usko miniöilläni olevan mitään syytä kalvaa minua vauva-keskusteluissa eikä minulla heitä.
He, kjten omatkin lapseni, ovat aikuisia ihmisiä, eivät holhottavia.
Ompelin purjeet ja laskin maailmalle. Hyvin ovat purjeillani pärjänneet vaikka en käy häiriöksi asti rakastamassa.Me taas osataan kommunikoida keskenämme ja jos jollain on jostain kysyttävää tai haluaa neuvoja jonkun asian suhteen, niin sitten juttelemme aiheesta. Toimii molempiin suuntiin.
Se riippuu ihan lasten iästä. Ja siitä miten perheellisinä sietävät asioihinsa sotkeutumista.
Tänä vauvalakin kun on täynnä anoppivihaa, tulee, käy, määräilee. Tyttäret ja miniät valittaa kun se mummo ruikuttaa koko ajan kyytiä tai muuta.Tunnustan, kun lapset asuivat kotona ja vielä kun opiskelukaupungeissaan sinkkuina, " neuvoin ja keskustelin."
Kyllä joskus on aika päästää irti, ei lapsiin piä takertua. Kun perheissä jo omat teinit aikuistuvat.
Ennen kuin tekee päätelmiä siitä, tarvitseeko tai kaipaako joku apuasi, kannattaa kysyä suoraan. Entäpä jos pariskunta ei halua, että heidät ns. jätetään rauhaan. Minusta näyttää siltä, että sinua ketuttaa miniän suhde äitiinsä. Että siellä nuo kaksi naista ovat sopineet keskenään kaikki asiat ja sinut - vaikka nainen oletkin ja tiedät yhtä ja toista raskaudesta ja lastenhoidosta - on syrjäytetty kokonaan.