Lue keskustelun säännöt.
Mina laitan lapseni hoitoon, koska nautin tyostani, pidan sita tarkeana ja haluan tarjota lapselleni hyvan elintason, mukavan kodin ja hyvan koulun. Onko muita?
20.02.2008 |
Minua ei edes hävetä pätkääkään myöntää, että lapseni menee AV mammojen mielestä aivan liian pienenä hoitoon, vaikka taloudellisesti voisin periaatteessa jäädä kotiinkin. Itse lähden vanhempainloman loppupuolella töihin ja isä pitää loput vanhempainlomasta, kesälomansa ja hiukan hoitovapaata siihen, että minulla alkaa kesäloma, jonka jälkeen lapsemme menee hiukan yli vuoden vanhana hoitoon.
Minä olen kouluttautunut pitkään alalle, josta olen kiinnostunut ja josta nautin ja jonka koen erittäin tärkeäksi. Saan myös käypää korvausta työhöni käyttämästäni ajasta. Tässä maailmassa useampi ihminen osaa hoitaa lapsia yhtä hyvin kuin minäkin kuin tehdä työtäni yhtä hyvin kuin minä, joten olisi suorastaan itsekästä antaa ammattitaitoni rapautua ja jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi yhtä lasta hoitamaan. Haluan myös tarjota lapselleni parasta, mikä ei minun mielestäni (eikä tutkimuksien mukaan) suinkaan sisällä pennin venyttämistä, ainaista lapsen harrastuksissa ja muissa menoissa säästöä ja vesalassa asumista.
Olen myös tieteellisesti orientoitunut ihminen ja asiaa tutkailtuani olen löytänyt paljon tutkimuksia, joissa selvästi osoitetaan perheen sosioekonomisen aseman, asuinalueen, kaveripiirin ja harrastusten merkitys lasten kehitykselle. Sen sijaan yhtäkään sellaista empiiristä tutkimusta, jossa todettaisiin lapselle olevan haittaa päivähoitoon esimerkiksi juuri vuoden ikäisenä menemisestä, en ole onnistunut löytämään (koska sellaisia ei ole.) Täällä tietysti aina vähätellään näitä olemassa olevia oikeita tutkimuksia, joissa esimerkiksi perheen vähävaraisuuden haitat todetaan ja puhutaan totuutena hoitoon viennin haitoista, vaikka empiiristä tutkimusnäyttöä asiasta ei todellakaan ole, mutta onneksi oikeassa elämässä moiseen puusilmäisyyteen törmää harvemmin.
Kyse todellakin on arvovalinnoista, kuten täällä aina toistellaan. Kun haluaa lapselleen parasta ja samalla kantaa vastuunsa yhteiskunnan jäsenenä, on syytä siirrellä takapuoltaan työpaikalleen huomattavasti nopeammin, kuin nykyään on tapana.
Kommentit (122)
Lapsen, pienen, laitoin mielummin päiväkotiin, kun perhepäivähoitajalle. Kun edes päiväkotien hoitajiin kaikkiin ei voi luottaa, niin kuinka sitten yhteen yksittäiseen hoitajaan, joka omin päin voi tehdä mitä vaan, jos sattuu olemaan ikävä tapaus. Päällepäin sitä ei näe, sen tiedän varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi näissä keskusteluissa vaahdotaan aina ääripäistä: joko olet kotona 24/7 siihen asti, kunnes perheen pienin lapsi on 3v tai sitten laitat lapsesi ylisuureen päiväkotiryhmään 10-tuntisiksi hoitopäiviksi. Ja mummolaan vielä " kaikiksi" viikonlopuiksi ;)
Tätäminäkin ihmettelen! Tämä on sitä mustavalkoisuutta parhaimillaan. Mutta luojan kiitos, löytyy vielä näitä harmaalla alueella kulkijoita, jotka näkevät vaihtoehtoja elämässä.
Uskon, ettei etenkään alle 3-vuotiaille " pelkästä" kotihoidostakaan sentään haittaa ole. Mutta sitä en käsitä, miksi joillekin päivähoidosta on tullut suorastaan mörkö, jota vastaan taistellaan tarvittaessa vaikka hampaat irvessä lapsille päivät kotona karjuen ennemmin kuin että kokeiltaisiin esim. lyhennettyä työviikkoa. Joillekin kotivanhemmuus sopii, toisille ei. Onnekkaita ovat ne perheet, joissa kenenkään ei ole pakko palata töihin liian nopeasti, tai hitaasti. Onneksi onnellisia voivat silti olla muutkin.
Se ei tee äidistä/isästä sen huonompaa, jos hän kokee kaipuuta myös työelämään lasten ollessa pieniäkin. Tai vaikka sitten tekisikin, ei se onneksi ainakaan tee lapsista sen onnettomampia - ja sehän kai on tärkeintä?
PS. Tutuille terkkuja: joojoo, jatkan hommia... kaipasin vain vähän juttuseuraa ja aivotuuletusta :D
hän haluaa, että äiti on lasten kanssa kotona sen 3 vuotta, ja mies elättää perheensä? Itseäänkö hänkin ajattelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti tuo olisi se ihanne, mutta tässä asiassa en jaksa pyrkiä täydelliseen. Oma valintani on, että alle 1-vuotiasta en laita hoitoon. Olen nyt toista kertaa hoitovapaalla. Esikoinen meni pieneen päiväkotiin 1v2kk:n ikäisenä ja nyt toinen lapsi aloittaa hoitouransa 1v7kk:n ikäisenä. Ihailen kyllä niitä, jotka oikeasti jaksavat olla kotona, kunnes lapsi on sen kolme ja tänä aikana vielä kulkea kerhoissa ja muskareissa lasta virkistämässä. Itsestäni ei vain ole pitkäaikaiseksi kotiäidiksi, vaikka lapsiani rakastankin suunnattomasti. Kaipaan myös aikuiskontakteja ja lapsivapaita ympyröitä. Työpäivän jälkeen en sitten muuta teekään kuin olen kotona lasten kanssa, omat harrastukset jäivät jo esikoista odottaessa. Töissä pää tuulettuu ja saa sitä omaa aikaa ja virtaa, jotta illat ja viikonloput jaksan paremmin perheeni kanssa.
Me ahkerat työ-äidit olemme tehneet kaikkemme sen ajan kun olemme kotona olleet ja liikkuneet maailmalla lapsemme kanssa. Sen vuoksi he sitten yllättävän hyvin sopeutuvatkin hoitoon.
Minä olen myös sitä mieltä, että lapsen täytyy päästä kerhoihin ym., jos kotona on, ei ole normaalia olla " vaan" kotona äidin kanssa ja välillä ulkona.
Itse en myöskään jaksaisi sitä aktiivisuutta 3-vuotiaaksi asti. Lapsi viihtyy hoidossa hyvin ja olen siitä iloinen. Illat ja viikonloput olemme yhdessä, tapaamme ihmisiä ja käymme millon missäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisessa tilanteessa täälläkin. Rakastan lastani yli kaiken ja minusta ei tee huonoa äitiä se, että kaipaan työelämän aikuiskontakteja. Aikuiset kaipaavat myös toisten aikuisten seuraa! Jos olisin ollut kotiäitinä pidempään kuin sen 1v.4kk olisin tullut hulluksi. Nyt odotan toista ja odotan innolla vauva-aikaa.
lastasi lähellesi ja hän solahtaa sinne laitokseen sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänelle ehti muodostumaan niin vahva tunne- ja luottamusside minuun, että vaikka ikävä varmasti on, niin hän kestää sen juuri tämän vahvan siteen vuoksi. Ihan niin kuin minäkin jaksan töissä kun tiedän, että suhteemme kestää. Toisaalta on ihana kaiva toista. Meillä on niin mukavaa yhdessä edelleen, että en usko mitään vahinkoa tapahtuneen.
joten todennäköisesti en ota häntä päivähoidosta pois, eskari alkaa pian ja pidän parempana että hän saa nyt pitää rutiineistaan kiinni. Jos olisi pienempi niin pitäisin varmasti kotona hänetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voit oikeasti väittää, että jonkun oma lapsi olisi vieras äidilleen? Ei lapsensa tunteminen läpikotaisin vaadi äidin läsnäoloa 24/7... uskomatonta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutaman valveillaolotunnin päivässä niin aika heikolle se jää. Senhän tuo kysymyskin osoittaa.
Ei mitään järkeä ottaa isompaa lasta turhautumaan kotiin, jos on jo tottunut tarhan meininkeihin.
Kyllä lapsen kanssa pysyy läheisenä, vaikka tekis täyttäkin päivää tarhassa. Näkemistunnit jää vähäisiksi, mutta työssäkäyvällä ei ole muuta mahdollisuutta.
Jos näkemistunnit jää vähäisiksi, miten se lapsi pysyy läheisenä? Entäs pysyykö se äiti lapselle läheisenä, jos tätä tuskin näkee?
vauvan hylänneellä äidillä on lapseen vahvempi yhteys kuin lasta hoitavalla isällä, koska äiti on äiti. Ja äidittömällä lapsella ei ole vahvaa sidettä kehenkään kun joutuu tyytymään isään ykkösaikuisena. Ja adoptiolapsilla se vasta huonosti meneekin.
Lapsi kiintyy ihmiseen, joka häntä hoitaa. On ihan yksi hailee, onko se ihminen synnyttänyt ja imettänyt häntä, onko hän 15v vai 80v tai onko hän mies vai nainen.
Vierailija:
Jos näkemistunnit jää vähäisiksi, miten se lapsi pysyy läheisenä? Entäs pysyykö se äiti lapselle läheisenä, jos tätä tuskin näkee?
Esko Aho hoiti sen nokkelana poikana muuten jo 15 vuotta sitten kännykällä!
Vierailija: