Lue keskustelun säännöt.
Mina laitan lapseni hoitoon, koska nautin tyostani, pidan sita tarkeana ja haluan tarjota lapselleni hyvan elintason, mukavan kodin ja hyvan koulun. Onko muita?
20.02.2008 |
Minua ei edes hävetä pätkääkään myöntää, että lapseni menee AV mammojen mielestä aivan liian pienenä hoitoon, vaikka taloudellisesti voisin periaatteessa jäädä kotiinkin. Itse lähden vanhempainloman loppupuolella töihin ja isä pitää loput vanhempainlomasta, kesälomansa ja hiukan hoitovapaata siihen, että minulla alkaa kesäloma, jonka jälkeen lapsemme menee hiukan yli vuoden vanhana hoitoon.
Minä olen kouluttautunut pitkään alalle, josta olen kiinnostunut ja josta nautin ja jonka koen erittäin tärkeäksi. Saan myös käypää korvausta työhöni käyttämästäni ajasta. Tässä maailmassa useampi ihminen osaa hoitaa lapsia yhtä hyvin kuin minäkin kuin tehdä työtäni yhtä hyvin kuin minä, joten olisi suorastaan itsekästä antaa ammattitaitoni rapautua ja jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi yhtä lasta hoitamaan. Haluan myös tarjota lapselleni parasta, mikä ei minun mielestäni (eikä tutkimuksien mukaan) suinkaan sisällä pennin venyttämistä, ainaista lapsen harrastuksissa ja muissa menoissa säästöä ja vesalassa asumista.
Olen myös tieteellisesti orientoitunut ihminen ja asiaa tutkailtuani olen löytänyt paljon tutkimuksia, joissa selvästi osoitetaan perheen sosioekonomisen aseman, asuinalueen, kaveripiirin ja harrastusten merkitys lasten kehitykselle. Sen sijaan yhtäkään sellaista empiiristä tutkimusta, jossa todettaisiin lapselle olevan haittaa päivähoitoon esimerkiksi juuri vuoden ikäisenä menemisestä, en ole onnistunut löytämään (koska sellaisia ei ole.) Täällä tietysti aina vähätellään näitä olemassa olevia oikeita tutkimuksia, joissa esimerkiksi perheen vähävaraisuuden haitat todetaan ja puhutaan totuutena hoitoon viennin haitoista, vaikka empiiristä tutkimusnäyttöä asiasta ei todellakaan ole, mutta onneksi oikeassa elämässä moiseen puusilmäisyyteen törmää harvemmin.
Kyse todellakin on arvovalinnoista, kuten täällä aina toistellaan. Kun haluaa lapselleen parasta ja samalla kantaa vastuunsa yhteiskunnan jäsenenä, on syytä siirrellä takapuoltaan työpaikalleen huomattavasti nopeammin, kuin nykyään on tapana.
Kommentit (122)
ja vaikka kuinka haluaisin tehdä 4 tai 6 h päivässä, jotta näkisin lasta enemmän, niin ei onnistu. Eikä myöskään onnistuisi rahallisesti. Työnantaja vaatii 8 h tai ei mitään, ja minä tarvitsen täyden palkan.
Eli kun muuta vaihtoehtoa ei ole, niin on oltava onnellisia edes siitä ajasta mitä lastaan näkee.
Laatuaikateoriassahan painotetaan liiaksi kaikkea harrastamista ja yhdessä vähän väkisinkin kivan tekemistä.
Minä tarkoitan läsnä-olemisella sitä, ettei pelkästään ole vaan samoissa tiloissa lapsen kanssa, vaan on läsnä. Kuuntelee ja osallistuu ihan oikeasti, vaikkei mitään sen ihmeellisempää tekisikään.
Läsnäolo on läsnäoloa vaikka istuttaisiin yhdessä pöntöllä ja potalla, laatuaikateoriassa painotetaan, että aina on keksittävä jotain spesiaalia harrastusta, vaikka leffassa käyntiä ym. lapsen iästä riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimenomaan tarkoittaa tuota. Annetaan pari minuuttia, mutta sitten " täysillä" . Kuten sinä.
Se ettei pysty säätelemään työaikojaan, on kanssa outoa! Suomessa kun laki jo turvaa sen alle tokaluokkalaisen vanhemmalle.
Meinasin pudota tuolilta tätä yhtä sepustusta lukiessani! Että siis se että paneutuu yhteiseen vessahetkeen on jotain laatuaikaa! Mihin te siellä panostatte? Tutkitte kusen väriä ja pötkylän kiinteyttä??
Voi herra jumala miten äiti-ihminen voi vieraantua elämästä!
Läsnäolo ei myöskään tarkoita " täysiä" tekemistä. Se nimenomaan kuuluu laatuaika-teoriaan.
Turha tästä on vääntää. Sinä olet kantasi valinnut ja vaikka selittäisin kuinka, et halua ymmärtää.
En tiedä mitä tästä saat, ehkä harhaluulon, että olet parempi ihminen kuin minä. Siitähän näissä yleensä on kyse.
Vierailija:
Meinasin pudota tuolilta tätä yhtä sepustusta lukiessani! Että siis se että paneutuu yhteiseen vessahetkeen on jotain laatuaikaa! Mihin te siellä panostatte? Tutkitte kusen väriä ja pötkylän kiinteyttä??Voi herra jumala miten äiti-ihminen voi vieraantua elämästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan huomautin vain, että sinulla on termit pöpeliköstä.
Kirjoita, kultaseni, vähän selvemmin ja yritä laskea sitä päänupin pissan tasoa vähän, ettei syövy joka paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en sitä mitä pissa-kakka-huumoria tuo sinun runoilusi oli.
Jostain syystä lapset on tietyssä iässä kovin kiinnostuneita ulosteidensa väristä ja laadusta ;D
Vierailija:
Meinasin pudota tuolilta tätä yhtä sepustusta lukiessani! Että siis se että paneutuu yhteiseen vessahetkeen on jotain laatuaikaa! Mihin te siellä panostatte? Tutkitte kusen väriä ja pötkylän kiinteyttä??Voi herra jumala miten äiti-ihminen voi vieraantua elämästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se ei ole mikään vitsi, vaan fakta. Itse kavahdan aina takajaloilleni ennemmin sellaisten ihmisten asenteista, jotka elävät 100% lapsilleen elämäänsä. Siis lasten elämä = heidän elämä. Läheisyyttä ja rakkautta ei periaatteessa kai koskaan voi pienelle lapselleen antaa liikaa, mutta pikkuhiljaa on lahja osata antaa myös tilaa kasvavalle pienokaiselle. En kavahdakaan edes alle 3-vuotiaiden päivähoitoa, mikäli hoitopäivät ovat inhimillisiä ja hoitajatkin välittävät lapsista aidosti.
Olen kotiäiti, mutta olisin tosi huolissani, jos koko maailmani pyörisi pelkästään perheemme ympärillä 24/7 vauva-ajan jälkeenkin vielä. Symbioottinen suhde äidin ja vauvan välillä on erittäin tervettä, mutta sama sovellettuna jopa kouluikäisiin lapsiin on sairasta.
Tuleekin mieleen, että onko arvostelijoilla kaukaiset välit isiinsä vai miten ihmeessä joku voi vakavissaan kuvitella, että pelkkä työpäivän mittainen ero omasta lapsesta etäännyttäisi dramaattisesti? :O Mitä ihmettä meinaatte tehdä sitten, kun lapsenne " joutuvat" kouluun, ettekä näekään enää heidän elämästään joka sekuntia? Isokin lapsi kaipaa vanhempiensa läsnäoloa, rakkautta ja huomiota. Ja hekin ovat vanhemmilleen onneksi hyvissä perheissä yhä läheisiä, vaikka heitä näkee vieläkin vähemmän kuin alle kouluikäisiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mikäs vika noissa termeissä on? Pissa-kakka-huumori on huumoria, joka liikkuu vessa-asioissa, jotka hän otti esille, ja kirjoittaja itse nimenomaan maalaili kauniisti, miten viettää laatuaikaa pöntöllä - eli mikäs sen osuvampi nimitys kuin pönttöfilosofi. Kerro toki.
Siis minusta on hienoa, jos lapsi oppii tuntemaan olonsa turvalliseksi muuallakin kuin kotona oman äitinsä kanssa.
Ehkä olen vähän outo, kun uskon meidän hoitolasten ainakin olevan täysin sinut päivähoitokuvion kanssa ja jopa viihtyvän hoivissamme arkipäivisin hyvin... Heillä on ainakin enemmistöllä vieläpä ihan täyspäiset, huolehtivaiset ja hyvät vanhemmat, vaikka ovat alle 3v lapsensa meille " lykänneetkin" . Ja ehkä jopa läheisemmät välit vanhempiinsa kuin joillakin pidempään kotihoidetuilla...
Ei elämä ole mustaa ja valkoista. Eikä edes valjua harmaata vaan värejä riittää!
-133
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni ihan hävettää täällä palstalla seikkaillessani, että olen kotiäiti. Niin käsittämättömiä kannanottoja " meidän" nimissä kirjoitetaan.
En todellakaan kuvittele lastemme onnellisuuden olevan kiinni siitä, hoidanko minä heitä 24/7 kotona vähintään heidän kolme ensimmäistä elinvuottaan vai hoitaako heitä joku muukin välillä, kunhan perusturva säilyy ja he saavat huomiota ja syliä riittävästi vuorokauden aikana. Meille tämä kotiäitikuvio vain sopii hyvin, koska paikkakunnallamme on surkeita päivähoitovaihtoehtoja pienille lapsille ja koska tykkään itse olla kotona. Ja miehenikin on silti tosi loistava ja läheinen isä lapsillemme, vaikka käykin töissä!
mihin kouluun meinasit laittaa kun kovasti rahaa vaatii?
Ja, eikö sinusta ole turhaa että sen ainoan kerran kun lapsesi on pieni, joku muu hoitaa häntä suurimman osan päivästä, kun työelämässä varmasti noin hyvin menestyvä ihminen saa sen 3 vuodenkin jälkeen tahkota valokeilassa, eikä ole menettänyt mitään.
Kiintymyssuhde muodostuu ja lujittuu voimakkaimmin 3 ensimmäisen elinvuoden aikana. Ei ole sattumaa, että suomen laissa mahdollisestaan kotihoidon tuen avulla lapsen asumista kotona ensimmäiset 3 vuotta.
Ja sitä syyllisyyden taakkaa en jaksaisi kantaa loppuelämääni, että laitoin lapsen niin pienenä hoitoon.. miten sen selittäisin edes lapselleni, kun hän on aikuinen?
Lapseni tulee olemaan suurimman osan päivästä jonkun muun seurassa silloinkin, kun hän on sen ainoan kerran alakouluikäinen tai murkkuikäinen. Työstä varmasti riippuu, kuinka helposti kelkasta putoaa. Minun työssäni hyvin helposti. Koko ajan tulee uutta tietoa, joka pitää oppia, käytännön taitoja pitää harjoittaa, että eivät ruostu jne. Jos olisin kolme vuotta poissa, olisin palatessani paljon huonompi alani ammattilainen kuin nyt. Ja kun työ on sellaista, missä virheiden seuraukset ovat erittäin isot, ei niitä huvin vuoksi mielellään tekisi.
en muuten ole provo, vaikka toki provosoivasti kirjoitinkin. ihan oikeasti olen tätä mieltä ja aiomme toimia näin, vaikka sanavalintani jyrkiksi tarkoituksella teinkin.
Ap
Vierailija:
mihin kouluun meinasit laittaa kun kovasti rahaa vaatii?Ja, eikö sinusta ole turhaa että sen ainoan kerran kun lapsesi on pieni, joku muu hoitaa häntä suurimman osan päivästä, kun työelämässä varmasti noin hyvin menestyvä ihminen saa sen 3 vuodenkin jälkeen tahkota valokeilassa, eikä ole menettänyt mitään.
Ja niistä asioista, joita ei empiirisesti tutkita on aina vähintään kaksi kilpailevaa koulukuntaa, yleensä useampia, joilla hyvinkin vastakkaisia teorioita. Tämä kuvailemasi koulukunta on tällä hetkellä vallassa Suomessa, mutta jo Ruotsissa suhtautuminen on paljon ristiriitaisempaa, puhumattakaan yleisemmin maailmalla.
Ap
Vierailija:
Kiintymyssuhde muodostuu ja lujittuu voimakkaimmin 3 ensimmäisen elinvuoden aikana. Ei ole sattumaa, että suomen laissa mahdollisestaan kotihoidon tuen avulla lapsen asumista kotona ensimmäiset 3 vuotta.
että avioeron jälkeen lapsensa kerran kuussa tapaava etäisä on yhtä paljon läsnä kuin perheensä kanssa asuva isä, jos hän vain oiiiikein tiiviisti ja läheisesti hoitaa sen kuukausittaisen hampurilaisbaarikeikan ja on oiiiikein läsnä?