Lue keskustelun säännöt.
Mina laitan lapseni hoitoon, koska nautin tyostani, pidan sita tarkeana ja haluan tarjota lapselleni hyvan elintason, mukavan kodin ja hyvan koulun. Onko muita?
20.02.2008 |
Minua ei edes hävetä pätkääkään myöntää, että lapseni menee AV mammojen mielestä aivan liian pienenä hoitoon, vaikka taloudellisesti voisin periaatteessa jäädä kotiinkin. Itse lähden vanhempainloman loppupuolella töihin ja isä pitää loput vanhempainlomasta, kesälomansa ja hiukan hoitovapaata siihen, että minulla alkaa kesäloma, jonka jälkeen lapsemme menee hiukan yli vuoden vanhana hoitoon.
Minä olen kouluttautunut pitkään alalle, josta olen kiinnostunut ja josta nautin ja jonka koen erittäin tärkeäksi. Saan myös käypää korvausta työhöni käyttämästäni ajasta. Tässä maailmassa useampi ihminen osaa hoitaa lapsia yhtä hyvin kuin minäkin kuin tehdä työtäni yhtä hyvin kuin minä, joten olisi suorastaan itsekästä antaa ammattitaitoni rapautua ja jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi yhtä lasta hoitamaan. Haluan myös tarjota lapselleni parasta, mikä ei minun mielestäni (eikä tutkimuksien mukaan) suinkaan sisällä pennin venyttämistä, ainaista lapsen harrastuksissa ja muissa menoissa säästöä ja vesalassa asumista.
Olen myös tieteellisesti orientoitunut ihminen ja asiaa tutkailtuani olen löytänyt paljon tutkimuksia, joissa selvästi osoitetaan perheen sosioekonomisen aseman, asuinalueen, kaveripiirin ja harrastusten merkitys lasten kehitykselle. Sen sijaan yhtäkään sellaista empiiristä tutkimusta, jossa todettaisiin lapselle olevan haittaa päivähoitoon esimerkiksi juuri vuoden ikäisenä menemisestä, en ole onnistunut löytämään (koska sellaisia ei ole.) Täällä tietysti aina vähätellään näitä olemassa olevia oikeita tutkimuksia, joissa esimerkiksi perheen vähävaraisuuden haitat todetaan ja puhutaan totuutena hoitoon viennin haitoista, vaikka empiiristä tutkimusnäyttöä asiasta ei todellakaan ole, mutta onneksi oikeassa elämässä moiseen puusilmäisyyteen törmää harvemmin.
Kyse todellakin on arvovalinnoista, kuten täällä aina toistellaan. Kun haluaa lapselleen parasta ja samalla kantaa vastuunsa yhteiskunnan jäsenenä, on syytä siirrellä takapuoltaan työpaikalleen huomattavasti nopeammin, kuin nykyään on tapana.
Kommentit (122)
tekevät välillä vähemmän hyviä juttuja. No, sinulla on on sinun uskomuksesi mistä onni koostuu, pidä se ja toivottavasti teidän rikkaiden lähiökoulussa ei ole onnettomia nuoria.
No, mutta tuo on sinun ratkaisusi tuo lapsen hoitoon vienti ettei pilaa työelämääsi, ja toivottavasti olet joskus täysin sinut päätöksesi kanssa, varmasti joudut paljon puolustelemaan itseäsi jatkossakin
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa (saati muualla) kertovat tutkimukset aika karua kieltään ongelmien, koulutuksen ja sosioekonomisen aseman peiytyvyydestä ja siitä, millaisista kodeista ovat esimerkiksi vankilaan joutuneet. Yksiä Heinojen surmaajia kohtaan on aika monta köyhästä kodista tulevaa tappajaa.
Enpä usko, että ratkaisuani joudun ikinä puolustelemaan missään muualla kuin tällä nettipalstalla. Oikeasti kun en ole ainakaan vielä tavannut ketään, joka ihmettelisi suunnitelmiamme. Ennemminkin kysellään, että ethän vain aio jäädä kotiin homehtumaan. Toki toisenlaisissa olosuhteissa olisin voinut jäädä kotiinkin lapsen kanssa pidemmäksi ajaksi (jos en pitäisi työstäni, jos siitä poissaolo ei samalla tavalla söisi ammattitaitoa ja jos tämän lisäksi perisimme vanhempamme aiemmin (mitä emme tietenkään toivo)), mutta nykyisessä tilanteessa tämä on varmasti se paras ratkaisu. Tietenkin useiden tuntien päivittäinen ero lapsesta on haikeaa, mutta varmasti se olisi sitä, vaikka olisinkin ensin ollut 3 vuotta kotona.
Ap
Vierailija:
tekevät välillä vähemmän hyviä juttuja. No, sinulla on on sinun uskomuksesi mistä onni koostuu, pidä se ja toivottavasti teidän rikkaiden lähiökoulussa ei ole onnettomia nuoria.No, mutta tuo on sinun ratkaisusi tuo lapsen hoitoon vienti ettei pilaa työelämääsi, ja toivottavasti olet joskus täysin sinut päätöksesi kanssa, varmasti joudut paljon puolustelemaan itseäsi jatkossakin
.
täsmälleen samoista syistä kuin sinä.
Lapset ovat nyt kouluikäisiä, erittäin tasapainoisia ja järkeviä lapsia. Koulun merkitystä en voi väheksyä, meillä ainakin on erittäin hyvät kokemukset ala-asteesta. Vanhin lapsista on menossa yläasteelle, ja kuulin juuri vanhempainillassa, että lukioonmenoprosentti tässä koulussa on maan korkeimpia. Tuskin olisin saanut motivoitua lastani matkustamaan jostain lähiöstä tähän kouluun. Voi olla, ettei hän olisi sinne edes mahtunut, alueen lapsilla kun on aina etusija. Lähikouluun hän pääsee varmasti!
Tiedän, että jos olisin jäänyt kotihoidon tuelle siihen asti, kunnes nuorimmainen olisi täyttänyt 3 v, ts. lähes kuudeksi vuodeksi, olisi työpaikkani vienyt joku toinen. Erikoisosaamiseni on sen verran kapealla sektorilla, että en ole lainkaan varma, olisinko saanut koulutusta vastaavaa työtä muualta, ainakaan en Suomesta. Tietysti olisin voinut tyytyä vähemmän vaativaan työhön, mutta silloin tosiaan olisi koulutukseni ja kokemukseni menneet kyllä täysin hukkaan.
mikään juttu. Melkein kaikkihan sinne menevät joka tapauksessa.
Tämä vastauksena sille, joka ihmetteli miksi hankkia lapsia, jos on työssään korvaamaton.
Minua hävettäisi antaa lapsilleni sellainen malli, että nainen voi kyllä kouluttautua korkeasti ja olla hyvä työssään, mutta tuosta kaikesta tulee luopua viimeistään kolmenkympin kieppeillä tai milloin ne lapset sitten saadaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on älykäs, tuskin on tuollaisessa avuttomassa käpälälaudassa työelämässä...
Kumma, miten vaikeaa ap:ta on kunnioittaa. Syyllistää helppo, mutta kunnioittaa hankala. Siis tällä palstalla.
Kuinka vaikeaa on tajuta, että joku muu arvostaa eri asioita kun sinä ja on silti hyvä ja merkityksellinen ihminen. Ei kaikkien tarvitse olla kotona siihen asti kun lapsi täyttää kolme.
Otsikossa viittaan mahdolliseen kateuteen joka syntyy siitä, että kaupan kassalla voi olla kuka vaan tuuraamassa.
Hyvä ap!
Tälle palstalle vauva-lehden pitäisi perustaa uusi palsta otsikolla MRTTYYRIÄIDIT. Tosin nimi pitäisi naamioida " lapsen parhaaksi" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ei tipahda kumpikaan, jos sellaista pelkää. Tosin jos oikeasti työelämässä menestyy, peikko tuntuu kyllä turhalta.
Meillä lapset on kotona kouluun asti. Vanhempain- ja hoitovapaat pidimme puoliksi, mies piti isyyslomat tappiin ja kun kuopus täytti kolme, palkkasimme hoitajan.
Kun lapsesi oli vauva niin annoitko hänen itkeä lohduttomana yksinään? Hoitolapseni kokee päivittäin hylätyksi tulemisen tunteita kun itkee lattialla enkä ehdi koko ajan pitämään häntä sylissäni. Vanhempien läheisyyttä kaipaa varmasti paljon 10 tuntisen hoitopäivän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos todellakin olet työssä, jossa viihdyt, onnea sinulle!
Minä olen kotiäiti, mutta minulla on useampi kuin yksi lapsi. Kun joku lapsista itkee, niin usein en ehdi ottamaan syliin, vaan joutuvat aluksi tyytymään siihen, että kysyn mikä hätänä ja lohdutan äänellä. Jos sinä et siihen pysty, niin lopeta toki työsi, jos olet siinä niin huono. Minulla on neljä lasta, enkä usko, että nuorimmaiseni kärsivät sen enempää kuin esikoinen aikoinaan, vaikka hoidankin 24/7 perhepäivähoitoryhmän kokoista lapsiryhmää.
Vierailija:
Kun lapsesi oli vauva niin annoitko hänen itkeä lohduttomana yksinään? Hoitolapseni kokee päivittäin hylätyksi tulemisen tunteita kun itkee lattialla enkä ehdi koko ajan pitämään häntä sylissäni. Vanhempien läheisyyttä kaipaa varmasti paljon 10 tuntisen hoitopäivän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valintahan on sinun eikä siihen muilla ole nokan koputtamista. Henkilökohtaiselta kannalta lisään ainoastaan, että näin jälkeenpäin katsottuna MINÄ (eikä lapseni) olisin ollut se menettäjä, jos olisin päätynyt sinun ratkaisuusi.
Mikään ei korvaa sitä ainutlaatuista suhdetta, joka syntyi lapseen silloin, kun elimme ensimmäiset vuodet täydellisessä symbioosissa. En tosiaan yritä nyt kiillotella itselleni mitään kruunua mutta sen hienompaa aikaa en ole elämässäni elänyt.
Tämä on minun mielipiteeni. Kotiäitien surkeutta ihmettelevät uraohjukset sekä uran haluavia naisia loputtomasti syyllistävät kotiäidit taitavat vain olla sisimmässään epävarmoja omista valinnoistaan. Haukkumalla toisenlaisen valinnan tehneitä kokevat sitten olonsa varmemmaksi oman valintansa suhteen. Jokainen täyspäinen ymmärtää, että me ihmiset emme ole samanlaisia emmekä elä elämäämme yhden kaavan mukaan. mistä ihmeestä on peräisin käsitys siitä ainoaa oikeata vanhemmuutta on haluta viettää vuosia kotona hoitamassa lasta itse? Väittääkö joku oikeasti pokerinaamalla ettei lapsia ylipäätään pitäisi hankkia jos ei ole valmis jymähtämään kotiin vailla kehittäviä aikuiskontakteja? Eikö kotiäitiporukan mielestä tyytyväinen vanhempi ole myös lapsen etu? Ei ole yhtä kaavaa miten lapsesta tulee onnellinen.
Minut on laitettu tarhaan vuoden ikäisenä eikä kiintymyssuhteissa ole mitään vikaa. Tarhaan oli aina kiva mennä ja ompa yksi kaveruussuhde kestäny ensimmäisiltä tarhavuosilta aikuisuuteen saakka. Tarhasta voi myös saada jotain sellaista mistä kotihoidossa olevat jäävät paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monesti äidit ajattelevat ITSEÄÄN, kyllä juuri niin, itseään kun jäävät kotiin. Väittävät kivenkovaan tekevänsä niin koska lapsen etu vaatii kotiin jäämistä. Minulla ei ole mitään kotiäitejä vastaan, ärsyttää vaan kun paasaavat lapsen parhaasta kun syy kotihoitoon voi olla se ettei huvita käydä töissä... Se on ihan ok jos rahatilanne sen sallii, toivon niin käyvän myös kun itse saan ensimmäisen lapseni tänä keväänä. Ei tulisi mieleenkään sanoa että kotiinjääminen " on se mitä lapsi tarvii" , minä voin sanoa ihan reilusti että breikki työelämästä on paljon houkuttelevampaa kuin syöksyä töihin heti äippäloman loputtua.
Vierailija:
Minut on laitettu tarhaan vuoden ikäisenä eikä kiintymyssuhteissa ole mitään vikaa. Tarhaan oli aina kiva mennä ja ompa yksi kaveruussuhde kestäny ensimmäisiltä tarhavuosilta aikuisuuteen saakka. Tarhasta voi myös saada jotain sellaista mistä kotihoidossa olevat jäävät paitsi.
Kyllä sinne tarhaan ehtii vielä yli kolmivuotiaanakin, tai vaikka yli kaksivuotiaana. Ei sinne tarvi vuoden vanhaa työntää kun ei sen ikäinen sieltä saa mitään ihmeellistä tosiaankaan. Toki 4-5-vuotiaiden on hyvä olla tarhassa mutta ei 1-vuotiaiden! Ne kiintymyssuhdeteoriat on kuulkaas ihan totista totta, ei hatusta vedettyjä juttuja! Mistähän ne nykyihmisten parisuhdeongelmat, masennukset, ihmissuhdeongelmat johtuu ellei varhaisista kokemuksista?
Ei yksikään sivistynyt ihminen voi käydä vähättelemään varhaislapsuuden merkitystä!
Ap jos on varakas ja hyvissä hommissa niin palkkaa ihmeessä hoitaja kotiin! Pieni lapsi tarvii SYLIÄ ja huomiota, ei mitään muuta. Niitä ei tarhassa saa.
Vierailija:
monesti äidit ajattelevat ITSEÄÄN, kyllä juuri niin, itseään kun jäävät kotiin. Väittävät kivenkovaan tekevänsä niin koska lapsen etu vaatii kotiin jäämistä. Minulla ei ole mitään kotiäitejä vastaan, ärsyttää vaan kun paasaavat lapsen parhaasta kun syy kotihoitoon voi olla se ettei huvita käydä töissä... Se on ihan ok jos rahatilanne sen sallii, toivon niin käyvän myös kun itse saan ensimmäisen lapseni tänä keväänä. Ei tulisi mieleenkään sanoa että kotiinjääminen " on se mitä lapsi tarvii" , minä voin sanoa ihan reilusti että breikki työelämästä on paljon houkuttelevampaa kuin syöksyä töihin heti äippäloman loputtua.
Minä taas menisin riemusta kiljuen takaisin opettajan työhöni jos pääsisin. En viihdy täällä kotosalla kökkimässä. Mutta lapsen takia teen sen, koska lapseni tarvitsee MINUA, ei mitään ulkopuolista hoitajaa. Lapsi tarvitsee tasaista arkea, kiireetöntä elämää. Ei tarhaan roudaamista aamuvarhaisella. Lapsi tarvitsee minun syliäni ja minua lohduttamaan murheitansa. Sitä paitsi minulle ei riittäisi se että näen lastani 4 tuntia päivässä.
Isä ei myöskään ole tunnekylmä ja vanhemmaksi sopimaton nuija, vaikka kehtaa painaa pitkää päivää koko pikkulapsiajan.
Lapsesi äitinä.
Ja sääli lastasi, että itsetuntosi rakentuu pätemisen varaan.
Minä olin kotona 3 vuotta ja täällä tämä työpaikka minua odotti. Mitään en menettänyt. Voitin lapseni turvallisuustunteen.
Ne kiintymyssuhdeteoriat on kuulkaas ihan totista totta, ei hatusta vedettyjä juttuja! Mistähän ne nykyihmisten parisuhdeongelmat, masennukset, ihmissuhdeongelmat johtuu ellei varhaisista kokemuksista?
Niin eli kotona lapsensa hoitava äiti turvaa lapsensa mielenterveysongelmilta myöhemmin elämässä? Eihän varhaiskasvatuksen ja masennuksen välille voi yhtäläisyysmerkkejä vetää vei herran jumala...! Vanhemmilla on parisuhdeongelmia riippumatta äidin työssäkäynnistä, kotiäiteys ei tod. pelasta lapsen tulevia suhteita. Ihmissuhdeongelmat=huonot varhaiset kiintymyssuhteet, tää jeesustelu on uskomatonta. Jos isä ja äiti kohtelee huonosti toisiaan niin äidin kotiäiteys ei pelasta mitään!
Ei yksikään sivistynyt ihminen voi käydä vähättelemään varhaislapsuuden merkitystä!
Yksikään sivistynyt ihminen ei usko varhaislapsuuden " kaiken selittävää" vaikutusta. Uskokaa tai älkää niin myös vuodet 3. ikävuoden jälkeen ovat ihan yhtä merkityksellisiä lapselle.
Miksi kokisin syyllisyyttä siitä, että tarjoan lapselleni parhaan mahdollisen lapsuuden (joka muuten jatkuu 18 ikävuoteen asti, ei lopu 3-vuotiaana)? Epäilen myös, että lapseni aikuisenasuuremmin kyselee lapsuutensa hoitojärjestelyjen perään, vaan on sopeutunut asiantilaan. Kukaan 3 kuukautta vanhoina hoitoon viedyistä ystävistäni ei ole vanhemmiltaan selityksiä tivannut, olleet vain kiitollisia, että nykyisin hoitopaikka on helpompi saada. Edes minä en ole tivannut selityksiä siihen, miksi äitini halusi jäädä kotirouvaksi, vaikka muistankin, kuinka tylsää kotona oli ja kuinka kovasti olisin halunnut tarhaan. äidilläni oli varmasti syynsä ja piti kotiin jäämistä parhaana ratkaisuna meidän perheelle. Ehkä ei viihtynyt työssään tai koki, että ei olisi jaksanut sekä työtä että lapsia. parhaansa varmasti yritti ja oli ihan riittävän hyvä äiti.
Ap
Vierailija: