Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kadun miesvalintaani lasteni isäksi!
22.11.2008 |
Millähän tästä tunteesta pääsis eroon, kun en haluaisi erota ihan turhaan.
Mies on kuin kolmas lapsi. Ennen lapsia olimme pitkään vain me kaksi, ja hyvin voimakkaalla hoitovietillä varustettuna en havainnoinut asiaa tarpeeksi. Ajattelin, että kyllä se aikuistuu ja lapset ja arki opettaa. No, eipä ole opettanut tarpeeksi.
Edelleen tunnen olevani kuin äiti miehelleni.
Mies käy kyllä töissä, ja vastuullisissa sellaisissa, eikä ryyppää, pahoinpitele tai ole mustasukkainenkaan, mutta kun se on niin avuton. Ei saa pestyä vaatteitaan, tehtyä ruokaa, edes syötyä jos ei tarjota valmiina pöytään, ei edes heräisi aamulla ylös sängystä jos en herättäisi.
Lapsia kyllä vahtii. Mutta lapsille pitää olla valmiit ruoat ja vaatteet valmiiks valittuna, ja jos en näin tee, niin menee päin peetä.
Oli pari viikkoa kotona lasten kanssa kesällä, ja se oli ihan liikaa hänelle. Söivät koko aika jotain mäkkärisapuskaa, ja vaatteet oli mitä oli. Ei päässyt edes suihkuun sinä aikana kuulemma... (lapset 3 ja 5 vuotta kuitenkin jo).
En vaan jaksaisi kolmatta lasta tässä perheessä. Tuntuu että kaipaisin jotain tasavertaista puolisoa. Kotitöiden jako on hyvin perinteinen, mies auttaa joskus, jos kykenee. Mies kyllä hoitaa auton ja elektroniikan kiitettävästi. Paitsi jos tarvitsee siivota auto. Tai pyyhkiä pölyt. Ja tietysti käyttäytyy vielä niin, että on mustis lapsille, ja vaatii huomiota, ja haluaa olla se sylikoira puolisona. Aargh!
Kyllästyn ajoittain, ja vaadin muutosta, ja se tulee, kohta taas mies sanoo, että hän ei jaksa, ja haluaa olla se vanha "sylikoira", sillä mihkäs koira karvoistaan pääsisi... Yritän olla sanomatta hänelle hänen tavoistaan toimia, jos hän yrittää.
Mutta se lupauskin on, että joo kohta, ja se on ens viikolla, tai joskus. Esim. puhtaat vaatteet jos minä en vie niitä hänen puolestansa kaappiin, niin ne ovat just tasan olkkarin nurkassa sohvalla kohta kaikki sieltä vaatekaapista, ja mies valittaa kun ei ole mitän päälle pantavaa. Ja sama astioiden kanssa, ei niitä löydä tiskikoneesta...
Kyllästyttää! Onko toivotonta olettaa että jostain muualta löytyis parempaa?
Kommentit (8)
Tykkäätkö muuten miehestäsi?
Jos tykkäät, niin kyllä Siperia opettaa, siis miehesi. Älä hae hänelle niitä vaatteita. Olen varma, että ennen pitkäähän löytää itsekin ne. Tai voit yrittää matkia häntä. Mikä olisi reaktio, jos sinä yhtäkkiä kyselisit, missä on puhtaita paitoja?
Toisaalta kriteereistä pitää välillä joustaa: mitä väliä jos syö välillä Mäkkärissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis silloin, kun ei ollut lapsia teki jopa kotitöitä. Nykyään ei jaksa mitään työnsä lisäksi. Käyn myös itse töissä ja välillä käy raskaaksi hoitaa kaikki yksin. Siis vastuu on aina mulla kaikesta. Autoon ja elektroniikkaan liittyvät asiat ovat myös täällä ainoat, mitkä hoitaa. Onneksi sentään vie lapset aamulla päiväkotiin, koska liikkuu autolla ja minä julkisilla. Jos olen poissa hoitaa kyllä lapset, vaatteet on tietenkin oltava valmiiksi laitettuina, muuten on päällä kyllä mitä sattuu. Koti o silloin kun pommin jäljiltä tietenkin, kun palaan. Välillä ärsyttää, muuten on kyllä hyvä mies, siis ei väkivaltainen, eikä juoppo.
Lopeta nyt hyvän sään aikana tuo paapominen. Kyllä se nälkä opettaa miehen ottamaan sen ruokansa sieltä kattilasta itse ja töistä ei montaa kertaa tarvitse myöhästyä, jolloin oppii heräämään itse.
Meidän 8-vuotiaskin on itsenäisempi kuin miehesi.
Tee yksinkertaisesti stoppi tuolle, mies ei saa paapomista, jos sinä et sitä hänelle anna.
Vielä niistä kriteereistä.
Omakin mieheni laittaa (mielestäni) todella epäsopivia vaatteita välillä, mutta yritän olla moittimatta. Tärkeintä että pukee puhtaat ja lämpimät.
Sekin helpottaa, jos ostaa lapsille vain yksivärisiä vaatteita perusväreissä. Niitä voi yhdistellä miten vain ja kivalta näyttää (toisin kuin esim. pallokuvio yhdistettynä raitaan ja ruutuun ja kukkaan...)
eli ex-mieheltäni. Pahinta on, että en edes kuvitellut että tuollaisia miehiä on olemassa, oma isäni ja kaikki vanhempieni sukupolven tutut miehet olivat kotitöhin periaatteella se tekee joka ehtii osallistuvia.
Minulle oli aikamoinen järkytys kun esikoinen syntyi ja mies oletti että minä teen kaiken kun kerran olen kotona äitiyslomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...
auttaa sentään lastenhoidossa ap
ajoittain olen kuitenkin niin hermona miehen vätystelyyn, että en tiedä mitä tekisin. Ahdistaa olla äidin roolissa myös miehelle, ei siinä hirveästi kunnioita toista.
Alue: Aihe vapaa
Miehen pitäisi osallistua vastuullisemmin myös kotitöihin ja lasten hoitoon,
sillä molemmat käyvät kodin ulkopuolella ansiotöissä täydellä tuntimäärällä.
Ja miehen pitäisi olla samaan aikaan mies, ei sylikoira, ainakaan koko ajan.
Tällä hetkelä mies on se, joka makaa sohvalla, katsoo tv:tä, pelaa pleikkaa, on tietsikalla paljon, ja ärähtelee lapsille. Minä hoidan lapset kodin ja ruoat.
Miesten remppahommia kun on nyt vaan paljon vähempi. Toki vasara myös omassa kädessäni pysyisi, ja tekisin mielelläni remppahommia, ja lampunvaihtoja, mutta roolit vaan menee näin usein, että kun mies ei kerta kaikkiaan pysty ruoanlaittoon tai lasten kanssa olemiseen, niin parempi sitten että hän edes vaihtaa sen lampun...
Vaadinko liikaa?