Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsesi on niin lihava että ikään viittaavat kokomerkinnät johtavat pahasti harhaan
18.02.2008 |
tai et tavallisista kaupoista löydä lapsellesi mitään suoraan sopivia vaatteita, niin millaisia ajatuksia sinussa herää?
Ajatteletko että lapsesi on epänormaali, että lapsesi pitäisi alkaa laihduttaa vai ajatteletko että kauppojen tarjonta on heikkoa? Miten olet reagoinut todellisuudessa? Oletko alkanut rajoittaa lapsesi syömistä, lisännyt liikkumista vai alkanut ommella itse vaatteita?
Miten lapsesi suhtautuu kokoonsa?
Kommentit (33)
...on 4,5-vuotias ja isänsä kertoo ylpeänä, kuinka hänellä on 7-8-vuotiaiden vaatteita. Päiväkotiin on muutaman kilometrin matka, joka kuljetaan autolla (mitä en siis kritisoi, koska niin minäkin tekisin heidän tapauksessaan). Mutta se, että automatkalle annetaan pipareita evääksi, ettei lapsi kyllästy, on kyllä hirveä karhunpalvelus. Jos ulkoa lähdetään ja tyttö parkuu sitä, vanhemmat lupaavat leipoa illalla herkkuja.
Vituttaa lapsen puolesta, koska minun vanhempani tekivät saman karhunpalveluksen minulle ja olen sitten maksanut siitä riemusta mooooonta vuotta korkoja. Lapsi ei esim. pysy muiden tahdeissa leikeissä ja saa siitä raivareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatteita saa kyllä etsiä, eli ei voi suoraan katsoa senteistä että tossa onkin sopiva.. Yleensä kyllä ollaan lopulta löydetty nättejäkin vaatteita kun on etsitty.
Lapsi on aina ollut pyöreä, mutta olen vasta viime aikoina alkanut nähdä sen. Vaihdoimme kaikki ruoka-aineet terveellisemmiksi ja rajoitimme herkkujen syönnin karkkipäivään. Olemme yhdessä alkaneet harrastamaan uintia, emme enää kuljeta autolla kouluun.
Kaiken tämän olemme yrittäneet tehdä vaivihkaa, emmekä kertaakaan ole lapselle sanoneet että hän on lihava. Mutta eihän hän tyhmä ole, jos kieltäydyn ostamasta jotain hyvää, hän toteaa heti sen johtuvan siitä että hän on niin läski. Sydän murtuu. Ja hävettää, ettemme ole aina huolehtineet hänen ruokailu- ja liikuntatottumuksistaan.
Lapsi lihoi ikäänkuin varkain ja jouduin käuttämään muutaman vuoden vanhemman lapsen vaatteita ja lyhentämään housuja. Loppujen lopulta havahduin, kun lapsi käytti 140 senttisenä 164cm kokoisia vaatteita ja koulun terveydenhoitaja otti yhteyttä kertoakseen, että on hiukan huolissaan lapsemme painon kehityksestä. Opettelimme lapsen aknssa yhdessä järkevät ruokailutavat ja järkevän kokoiset annokset. Etsimme lapselle mielekkään liikuntamuodon ja lisäsimme arkipäivän liikuntaa. Nyt lapsemme on ollut samanpainoinen jo 3 vuotta ja alkkaa olla jo normaalipainoinen. Emme ole missään vaiheesssa puhuneet laihduttamisesta, vaan terveellisistä elämäntavoista ja lapsi on iloinen ja nauttii elämästään sekä arvostaa itseään sellaisena kuin on.
joudun kyllä kaikille lapsilleni ostamaan ikäänsä suurempia vaatteita, mutta mielestäni ei ole kuin yksi lihava. 13v täytyy ostaa 15-16v tarkotettuja vaatteita, koska on yli 170cm ja paino on 50kb(ei mielestäni ole paljoa ylip) 9v joudun ostamaan 12-14v vaatteita koska on 158cm ja 40 kg (mikä ei mielestäni ole yhtään liikaa.
6v joudun myös ostaa ikästään isompia vaatteita koska on 129cm ja painoa 22kg(hoikka on) Ilmeisesti en pysty myöntämään huonoa äitiyttäni näitten lasten kohdalla kun en koe heitä lihavaksi=(
7 v on 135cm ja painoa on nyt 39kg eli on lihava, mutta entäs sitte. Ei kasvavaa lasta nälässä pidetä. pojalla myös harrastustensa takia lihasta eli ei näytä kamalan lihavalta. Lastenkin lihas painaa enemmän kuin läski. Samat ruuat kaikilla ja yhdessä ollaan ulkona. Toiset vain ovat eril pienestä pitäen.
t. huonoäiti 156cm ja 49kg
Lapsille ainoastaan painonhallintaa.
Ja niinkauan kun äiti tekee ruuan ja käy kaupassa, vika on äidissä. Lihavat lapset huostaanottoon.
Kukaan ei liho kasvispaistoksesta tai kanakeitosta tai ruisleivästä tai hedelmistä tai puurosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ostin isompia vaatteita kuin kokotaulukot olisivat näyttäneet. Eipä sen kummempaa.
Nykyään se ei enää ole lihava. Mutta jos olisi niin alkaisin varmaan vaivihkaa vähentää sen ruokavaliosta rasvaa ja sokeria. En usko että ottaisin asiaa sanallisesti puheeksi.
Vierailija:
Kukaan ei liho kasvispaistoksesta tai kanakeitosta tai ruisleivästä tai hedelmistä tai puurosta!
jos sitä vetää kolmekin lautasellista samalla aterialla. Näin tekee minun murrosikäinen poikani. Ja on tällä hetkellä hieman pullea, vaikka siis syö terveellistä ruokaa ja liikkuu paljon - mutta tämänvuotinen kasvupyrähdys on viellä tulematta joten odottelen rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun lapsi ei ole lihava, vaan päinvastoin hoikka, painokäyrä -10. Pituus kulkee +15-käyrällä eli siksi ikämerkintöihin ei voi tuijottaa vaatteita hankittaessa
siinä tapauksessa vieläkin kevyempää ruokaa!
Jos lautasellisessa on noin 120 kcal, sitä kasvava lapsi voi huoletta syödä 15 lautasellista päivässä.
Kalorit on palikkamatikkaa, ei avaruustiedettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona kyllä rajoitamme herkkuja, ja karkkia meillä on vain karkkipäivänä. Mutta emme liiku tarpeeksi.
Päiväkodissa hän sitävastoin liikkuu, mutta he antavat hänen syödä määrättömät määrät ruokaa, ottaa pääruokaa lisää kaksi kertaa ja jälkiruokaa kolme kertaa. Miten sanon että lapsen ruokaa pitäisi rajoittaa?
Tyttöjen mitoitukset ovat tosi paljon niukempia kuin poikien, verratkaapa vaikka HM:n perusraitapaitoja: samankokoinen, periaatteessa sama paita tyttöjen osastolta on reilusti kapeampi ja lyhyempi kuin poikien osastolta otettu. Siksipä 3,5-vuotias tyttäreni, joka on pituudeltaan varmaan aika tarkkaan metrinen, käyttää 110-senttisiä paitoja, joskus jopa 116-senttisiä. Hihoja pitää sitten vain kääriä enemmän ;)
Vierailija:
no tota, lapseni on todella laiha ja monesta vaatemerkistä ostan monta kokoa isomman kuin hän olisi pitkä tai vuosissa ikää
johtuen ihan vain siitä, että en halua puseron olevan tiukka tai napamalli, vaan lapselle ihan lapsellisen reilu tai löysä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Älkää antako lapseni ottaa pääruokaa lisää, yksi lautasellinen riittää. Älkää myöskään antako lisää jälkiruokaa, yksi annos riittää. Jos niiden jälkeen vielä on nälkä, antakaa hedelmiä tai vihanneksia."
Vierailija:
Päiväkodissa hän sitävastoin liikkuu, mutta he antavat hänen syödä määrättömät määrät ruokaa, ottaa pääruokaa lisää kaksi kertaa ja jälkiruokaa kolme kertaa. Miten sanon että lapsen ruokaa pitäisi rajoittaa?
Noin pitäisikin juuri menetellä, eli vaivihkaa muuttaa ruoka- ja liikuntatottumuksia terveellisemmäksi. Jos lapsi kaupassa kyselee herkuista että miksi ei niitä, voit vain sanoa että ne eivät ole terveellisiä usein syötäväksi. Ja jätä lapsen kommentti lihavuudestaan " kuulematta"
Tsemppiä teillä, onnistutte varmasti, kun olette ajoissa kiinnittäneet huomiota:)
th
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. se päiväkotiruokatuskailija
On alkanut vasta viime aikoina valjeta että saa tosiaan ottaa jälkiruokarahkaa kolmekin kertaa lisää, tähän asti olen ajatellut että vika on vain kotona, ja päiväkodissa on varmasti terveelliset ruokailutottumukset.
Kotona kuitenkin olen tarkka etten vaadi syömään lautasta tyhjäksi, ja jälkiruokaa ei ole aina, ja jos on, sitä otetaan vain vähän eikä lisää.
Täysin terveydenhoitajalta saamani ohjeen mukaisesti. Päivällä ruokailu koulussa ja iltapäivällä välipala iltapäiväkerhossa. Näihin en pysty vaikuttamaan. Varsinkin iltapäiväkerhon välipalat ovat mielestäni ala-arvoisia. Lihapiirakoita, pizzaa, vaaleaa leipää....Kun lapsi tulee kotiin iltapäiväkerhosta, kotona yhteinen ruokailu noin klo 17. Yleensä jotakin keittoa tms. tavallista kotiruokaa. Iltapala noin klo 8, hedelmä, kaakao, leipä tai muroja, monesti hän haluaa syödä pelkän hedelmän. Lapseni harrastaa aktiiviliikuntaa kaksi kaksi kertaa viikossa, uintia. Koulumatkat kulkee kävellen, vajaa kilometri suuntaansa. Karkkia syömme harvoin, sipsejä ja limpsaa emme juuri koskaan, synttäreillä tai muissa juhlissa. Poika viipottaa kavereitten kanssa ulkona illat ja on pullea. Hyväntuulnen, hyväkuntoinen, herttainen poika jolla on paljon kavereita ja joka on elämäänsä tyytyväinen. Hmmmm, mitä siis ajattelen? Olen onnellinen ihanasta hyväkuntoisesta pojastani.
Henkilökunnalla oli ohjeet olla antamatta yhtä annosta enempää, eikä siitä tehty sen suurempaa numeroa. Älä huoli siis, ehkä ne eivät vaan siellä päiväkodissa oli uskaltaneet olla antamatta, kun ei teidän vanhempien kanssa ole ollut asiasta mitään puhetta.
t. 24 (se kai mä olin)
Vierailija:
t. se päiväkotiruokatuskailijaOn alkanut vasta viime aikoina valjeta että saa tosiaan ottaa jälkiruokarahkaa kolmekin kertaa lisää, tähän asti olen ajatellut että vika on vain kotona, ja päiväkodissa on varmasti terveelliset ruokailutottumukset.
Kotona kuitenkin olen tarkka etten vaadi syömään lautasta tyhjäksi, ja jälkiruokaa ei ole aina, ja jos on, sitä otetaan vain vähän eikä lisää.
mutta ei yleensä farkkuja tai muita kiresitä vaatteita. Sekä omissa että lasteni vaatteissa harmittia aiemmin se, että t-paidat olivat tosi lyhyitä, onneksi nyt löytyy jo pidempiä.
ostin itsellenikin L-koon t-paitoja, vaikka muuten olen koko s tai xs.
Mutta mitä ajattelen, no tiedän että laspi on ylipainoinen ja olen taistellut asiaa vastaa jo monta vuotta. Suhteellinen paino ei ole enää noussut, mutta solakoitumistakaan ei oikein tapahdu. Ruoka-asiat ovat olleet tarkkailussa monta vuotta ja liikuntaakin harrastetaan, mutta kun ei auta. Mitä siinä sitten muuta voi ajatella kuin että olen huono äiti.
Toinen lapsi on laiha kuin tikku ja toinen pullea. Painotarkkailussa ollaab oltu, mutta mitään parannettavaa ei terveidenhoitaja osaa sanoa.
toiset siis toimii ja toiset ei.
Teille, jotka ette ole tehneet lihavien lastenne hyväksi mitään: Hävetkää.
Lapselle on vaikea löytää vaatteita ollenkaan, sillä kun otetaan isompaa kokoa, istuvat muuten huonosti. Lapsille tehdään tosi vähän eri mitoituksilla vaatteita.
No, mun äiti tajuaa, että kersa on vähän pyöreä, ja joskus jopa kieltää tyttöä syömästä leipää aterioiden välillä, mutta ei tee mitään oikeaa rajoittaakseen lapsen lihomista. Tyttö on vaan niin hirveä herkkusuu, ja lisäksi kieltäytyy syömästä lihaa ja kypsennettyjä kasviksia (= elää lähinnä leivällä, voilla, juustolla ja herkuilla) että tottapa se paino nousee.
Tyttö itse ei paljon huolehdi painostaan (eikä paljon muustakaan), tärkeintä, että on jotain suussa vähintään kerran tunnissa. Ja kun lapsi on äidin lemmikki jossa ei koskaan ole mitään vikaa...