Miten päästä yli? ov
Selvisi, että mieheni on käyttänyt hyväksen tytärtämme. On ihan hirveen hajonnu olo..
Kommentit (66)
ettei se tuhina oo niin viatonta kuin sen pitäisi olla.. ;(
T:ap
mä en mitään niin paljon toivokkaan, kuin että tää ois palstan provo..
T:ap
Lähipiirissäni on nimittäin ihminen joka on kokenut lapsuudessa saman ja on nyt kolmen pienen lapsen äiti. Surullista seurata miten äiti oireilee, miten huonosti voi. On kantanut sitä hirveää ahdistusta aivan liian pitkään.
Tämä lapsesi kokemus on niitä järkyttävimpiä asioita mitä pienelle ihmiselle voi tapahtua. Lapsi, joka kirkkain silmin, vilpittömästi haluaa luottaa aikuiseen, omaan isään. Ap, tuntuu niin pahalta lapsesi ja sinun puolestasi. Sinulle ja Sinun Pikkuiselle paljon tukijoita ympärille, paljon voimia.
Mä tiedän sen olevan hyvä juttu että mies myönsi.
-nyt tyttö saa oikeaa hoitoa.
Silti tää kaikki piinaa mua ja olen surullinen, ihan sairaan surullinen.
Mä vaan itken ja itken, päivät koitan olla urhoollinen ja kun saan tytön nukkumaan ni taas mä itken.
Hassuinta tässä on se, että tyttö kaipaa isäänsä, ei se ymmärrä, että jotain pahaa on tapahtunut..
T:ap
Piti mennä aikaa sitten nukkumaan mutta satuttaa sun puolesta niin paljon, mietin ja suren. Se mitä olet kirjoittanut saa kylmänväreet liikkeelle. Yritä (vaikka varmasti vaikeaa on) ajatella nukkumaan mennessä ihan jotain muuta, lue kirjaa tms, sillä yöllä ahdistus usein vain lisääntyy. Haleja!
jota oli hyväksikäytetty sukulaisen toimesta. Ohjelma järkytti.
Opiskeluaikana asuin samassa asunnossa naisen kanssa jota isäpuoli oli käyttänyt hyväkseen. Koskaan ei äidilleen tästä halunnut kertoa ei aikuisenakaan. Kipeä asia vaikka tapahtumista oli aikaa 15 vuotta.
On tärkeää että lapsesi saa terapiaa jo nyt sillä jos se olisi jäänyt aikuisuuteen se olisi hankalampaa.
Ymmärrän tuskasi.
Surun kyyneleet muuttuvat vielä ilonkyyneleiksi ja ilo palaa elämäänne.
Voit keskustella yhteisissä terapiakäynneillänne siitä miten selittää lapselle eronne. Ja varsinkin sen että isä teki väärin ei tyttösi. Lapsi voi alkaa muutoin syyttää iteään erostanne.
11
ni kun oikea hätä on, niin kuuntelijoita löytyy. On kiitollinen siitä, ihan teillle kaikille!
Juu, ei oo helppoo mennä nukkumaan ja ajatella mukavia asioita. Mä oon sanonu vuosia sitten pikkusiskolleni noin, kun itki mennessään nukkumaan, eli " mieti mukavia asioita, kyllä se uni tulee" .
Voi ku se oiskii nii helppoa..
Mä oon kyl aika väsynyt.
T:ap
Minäkn menen nyt nukkumaan. Mutta mietin sinua ja tytärtäsi. Ja kyllä myös miestäsi.
Mitäköhän ihmisellä on taustalla, että tekee tuollaista? Tullut itse hyväksikäytetyksi...?
jos alat olla ihan piipussa ja uni ei tule niin hae lääkkeistä väliaikaista helpotusta. Sinulla on pitkä prosessi edessä ja et pysty väsyneenä auttamaan lastasi.
11
yli puolet hyväksikäyttäjistä ois kokenut saman itse lapsuudessaan.
Puhuin tästä anopille ja se oli tiukasti sitä mieltä, että miehelle ei oo tehty sellasta!
Tosin suku syyttää muutenkin mua tapahtuneestas. :(
T:ap
empatiakyky. Minä lähden myös nukkumaan. Muistan teitä. Hyvää yötä.
mulle tarjos lääkäri jotain rauhottavia, jotka auttaa nukahtamisessa.
Mä en vaan uskaltanu ottaa niitä vastaan, kun pelkään, että oon " sekasin" jos lapsi tarvitsee mua.
T:ap
Äitini ei missään vaiheessa lapsuuttani huomannut, että minua hyväksikäytettiin säännöllisesti läheisen sukulaisen taholta. Pidin salaisuuden (ikävä kyllä) kolmekymppiseksi asti. Äitini oli totta kai järkyttynyt ja surullinen kuultuaan asiasta. Hän kävi läpi samoja tunteita kuin sinä nyt.
Missään vaiheessa en ole ollut äidilleni vihainen tai pettynyt häneen äitinä. Olen aina kokenut hänet turvallisena ja huolehtivana äitinä. Eihän hän voinut tietää! Ei sitä ihan helposti osaa epäillä tällaisia asioita läheisistä ihmisistään!
Päin vastoin, äitini ansiosta olen hyväksikäytöstä huolimatta joten kuten vielä normaalien (ja elävien) kirjoissa. Äitini turvallisuus, huolenpito ja rakkaus tavallaan paikkasivat osaltaan sitä kamalaa aukkoa mikä minussa vuosien myötä syveni. Jos häntä ei olisi ollut sellaisena kuin hän oli, en usko että olisin jaksanut näin hyvin.
Muista, että vaikka lapsesi on vasta 6-vuotias, hän aistii tunnetilasi hyvin. Jos vaikutat liian huolestuneelta, ahdistuneelta ja surulliselta, lapsi ei ehkä nojaa sinuun paranemisessaan. Ei halua kuormittaa sinua. Usko pois, pieni lapsi pystyy ajattelemaan noin!
Parasta lapsellesi ja sinulle on nyt hakea teille molemmille terapiaa, jotta sinäkin saat kunnolla tuulettaa tunteitasi ja saat voimaa. Tyttäresi toipuu parhaiten, jos sinä voit hyvin. Muista siis huolehtia itsestäsikin.
*halaus*
Menehän nukkumaan, jos et jo ole :)
Kirjoittaisitko joskus kuulumisianne tähän ketjuun? Edes muutaman sanan? Olette mielessäni.
t.24
Vierailija:
Mitäköhän ihmisellä on taustalla, että tekee tuollaista? Tullut itse hyväksikäytetyksi...?
Tuota kuulee paljon.
Mutta tuo väite loukkaa minua (tiedän, ei siitä tarvitsisi loukkaantua). Kuin minuakin automaattisesti syytettäisiin pedofiiliksi vain kokemieni kamaluuksien perusteella.
Tuokin on yksi syy, miksi en halua ystävilleni koskaan kertoa kokemuksistani. En halua tulla ihmisten mielissä leimatuksi pedofiiliksi. Aivan hirveän nöyryyttävä ajatus. En ole pedofiili!
Mutta tuosta väitteestä nyt sitten, kaipa se on yleistä, että hyväksikäytetyistä joskus tulee hyväksikäyttäjiä jos asiantuntijat sen kerran tietävät.
Ap, jos suinkin pystyt, kysy mieheltäsi suoraan. Vaikka kirjeitse. Lähetä vain vaikka tyhjä kirje jossa on " miksi?" ja nimi alla, jos et muuhun pysty.
Vaikka tunnet vihaa, vihaisella kirjeellä et luultavasti saa vastausta kysymykseesi.
t.24
Mutta jotta ei aleta yli hysteeriseksi niin ei kaikki hyväksikäytetyt ole hyväksikäyttäjiä.
Ja kuitenkin myös mahdollinen miehesi isän käyttäytyminen tai äidin tuollalailla hyökkäävästi ja syyttäen sinua eikä poikaansa puoltaisi, että JOTAIN(ei välttämättä hyväksikäyttämistä) mätää heissäkin on.
11
Vierailija:
yli puolet hyväksikäyttäjistä ois kokenut saman itse lapsuudessaan.
Puhuin tästä anopille ja se oli tiukasti sitä mieltä, että miehelle ei oo tehty sellasta!
Tosin suku syyttää muutenkin mua tapahtuneestas. :(
T:ap
En ole vielä nukkumassa, mutta jospa yrittäisin. :)
Olen yrittänyt pyytää apua myös itselleni, mutta en ole saanut.
Kaikki tuntuu jotenkin halveksivan minua. Vai onko se vaan päässäni?
Tämä kaikki on tapahtunut muutaman viikon sisällä ja mikään ei tunnu todelliselta.
Mä yritän olla vahva tytön edessä ja tukea häntä, mutta pieni kultani ei vielä ymmärrä, mitä hänelle on tapahtunut, mutta varmasti myöhemmin kyllä.. :(
T:ap
toivotaan et ap on saanut jo unen päästä kiinni.
silmät auki ja muistamaan, että maailmassa on todella epämiellyttäviä asioita, vaikka niitä ei mielellään jakuvasti ajattelisi. Kiitos ja paljon, paljon voimia!