Lapsemme haluaa leikkiä huonosti käyttäytyvien naapurin lasten kanssa, kommentteja!
Ajattelinpa mielenkiinnosta kysellä mielipiteitä täällä meidän ongelmaamme ja vähän peilata meidän ratkaisuamme täällä esitettyihin.
Eli: Naapuritalossa asuu 5-vuotias sekä 7-vuotias lapsi. Vanhemmat molemmat töissä, toinen heistä 2-vuorotyössä. Lapset saavat tehdä kotonaan käytännössä mitä haluavat;ruoka-aikoja ei ole, päivälliseksi tarhapäivän jälkeen saattaa olla lettuja, karkkia, laidasta laitaan mitä vaan, muroja...ei siis varsinaista ruokaa. Nukkuma-aikoja ei ole, kesällä viilettivät ulkona riehumassa vielä klo 23 kun itse olimme menossa mieheni kanssa nukkumaan. Talvella ilmeisesti sama juttu jatkuu.
Telkkaria sekä tietokonetta saavat käyttää estoitta eikä ohjelmien tai pelien ikärajoituksia noudateta. Molemmat katselevat Simpsoneita, isä katselee omia leffojaan ilman että huomioi että lapsetkin siinä sivussa katsovat. Olisi vienyt vanhemman Nightwishin keikalle, mutta kun prätkään ei juuri silloin mahtunut. Isompi pelaa k13 pelejä.
Autolla ajetaan ilman turvavöitä tai asiaankuuluvia istuimia. Lapset keikkuvat takapenkillä tai etupenkillä. Mönkijällä ajetaan ilman kypäriä, pyörästä nyt puhumattakaan. tupakkaa polttavat autolla ajaessaan, tosin ikkuna auki.
Nuorimmainen leikki yksin tiellä 3-vuotiaana eikä heillä ole rajoituksia liikkumisen suhteen. Nuorimmainen, nyt siis 5-vuotias, kiroilee. Kun joku ei mene hänen suunnitelmansa mukaan kuuluu " saatana,vittu " jne.. usein kuuluu myös " paska äiti!"
Meillä on sääntönä ettei kukaan kiroile ja noudattavatkin sitä hyvin meillä, mutta heillä ollessaan kun kukaan ei valvo eikä puutu mihinkään niin siellä kielenkäyttö onkin sitten toistas luokkaa.
Tyttömme 4v. oli eräänä iltana siellä leikkimässä ja tuli kotiin puolipukeissa ja hysteerisenä. Olivat sovitelleet prinsessapukuja ja kun leikit eivät olleet sujuneet, oli tämä 5-vuotias napannut tyttömme vaatteet jemmaan ja sanonut ettei anna takaisin. Oli myöskin kieltäytynyt antamasta tyttömme leluja mukaan kun tämä oli halunnut lähteä kotiin.
Neiti siis tuli kotiin puolipukeissa nollakelillä, ilman lelujaan, hysteerisenä itkien. Kävin sitten itse naapurissa selvittelemässä asiaa. Ovi avattiin (5-vuotias avasi) kun koputin (ovikello ollut rikki viimeiset 2 vuotta eikä ovea edes avata aina vaikka sitä koputtaisi kuinka). Vanhemmat kotona, äiti makoili sängyllä, isä katsoi telkkaria alakerrassa. Kumpikaan ei tullut katsomaan kuka tuli.
Sanoin 5-vuotiaalle että xx:lta taisi jäädä heille vaatteita sekä leluja. 5-vuotias antoi ne ja samalla selitti ettei xx ollut uskonut häntä että hän määrää poneja. Vieläkään kumpikaan vanhemmista ei reagoi.
Kun 4-vuotiaamme on heillä ollut leikkimässä, lähes poikkeuksetta loppuilta menee riehuessa, kokeillessa saako meillä kiroilla ja on aivan pitelemätön.
Naapurin 7-vuotias on samanikäisen toisen lapsemme kanssa samalla luokalla. Joulujuhlassa ei ollut kumpikaan vanhempi, kaikilla muilla oli. 7-vuotias näytti todistustaan minulle ja kuinkas ollakaan, lähes kaikissa kohdissa oli " tarvitsee harjoitusta" , käytös oli heikko. Todistustenjako oli omassa luokassa, jossa laulettiin myös muutama joululaulu yhteisesti ja opettaja säesti kitaralla. Kesken laulun tämä 7-vuotias menee istuvan ja kitaraa soittavan opettajan taakse ja alkaa hieroa tämän hartioita. Lievästi kiusaantuneena opettaja jatkaa soittoaan ja laulun loputtua käskee 7-vuotiaan omalle paikalleen.
Meillä ollessaan tämä tapaus käyttäytyy ihan hyvin, ei ongelmia. Käytöksessä huomattavissa selvää ylikiinnostusta muita lapsia kohtaan ja on melkoisen vietävissä. Viettää aikaansa ip-kerhossa pääasiassa vanhempien nuorten kanssa (nuorisotila samassa).
Kaiken päätteeksi tämä nuorempi neiti oli meillä nyt 3 päivää sitten leikkimässä. Isänsä tuli häntä hakemaan illalla pois (ei tule ikinä muulloin mutta nyt oli asiaa meidän isännälle). Kyselin että mitä kuuluu ja hän vastasi olevansa nyt tällä hetkellä sairaslomalla kun on influenssassa (!!!!).
Lievästi sanoen kauhistuin tästä koska meillä nuorempi lapsi vasta 1v. ja toisen naapurin lapsi vietiin Lastenklinikalle kun sai influenssan. En kuitenkaan sanonut mitään.
Hämäävintä tässä on se, että perhe on ulospäin ihan keskivertoperheen oloinen. Koti on perussiisti, vanhemmat eivät ryyppää eivätkä rellestä. He vain eivät välitä, mitä jälkikasvu puuhaa tai missä ovat. He eivät ole lastensa kanssa ulkona eivätkä tee sisälläkään mitään kuulemma yhdessä.
Miltä sinusta tuntuisi jos sinun lapsesi kärttää että pitäisi päästä naapuriin leikkimään? Meillä ollessaan leikit kyllä sujuvat, mutta vaativat valvontaa. Laittaisitko jotain rajoituksia? Kommentoikaa.
Kommentit (5)
Itse en missään nimessä päästäisi heille lastani leikkimään! Mutta toisaalta meitä on moneksi, ja perheet ovat erilaisia, he saattavat silti olla hyvinkin onnellinen perhe, heillä on vain vähän löysemmät otteet kun esim. vaikka teidän perheessä. Tosin jos he eivät rällästä, eivätkä juo, eivätkä ole väkivaltaisia, niin mitä me muut olemme sitten tuomitsemaan heitä.
MUTTA silti MINÄ en haluaisi että minun lapseni olisi tuon kertoman mukaan heidän kanssaan. Onko siinä teidän pihapiirisää muita lapsia joiden kanssa sinun lapsesi voisi leikkiä? ja se että heillä on infulenssa, Se olisi PITÄNYT kertoa kyllä, aika tyhmää!
Oletko jutellut heidän äidin kanssa?
kärttää päivittäin heille leikkimään ja 5-vuotias käy päivittäin kertomassa kuinka hän on nyt siivonnut huoneensakin että tyttömme voisi tulla heille leikkimään. Surullista sinänsä ja olisikin ihanaa että tytöt voisivat leikkiä molemmissa taloissa, mutta kun todellisuus nyt vain on niin kuin on.
Vanhempi lapsemme käy joskus harvakseltaan siellä leikkimässä mutta enimmäkseen kuulemma siellä vain pelataan tietsikalla ja siirtyvät sitten meille leikkimään varsinaisia leikkejä. Meillä kun ei voi pelata määrättömästi vaan lapsilla on peli-ja telkkuaikaa yhteensä päivän aikana 1½ tuntia/lapsi. Onneksi oma 7-vuotiaamme pitää yleensä tarkkaa lukua omasta media-ajastaan ja ehkä senkin takia siirtyvät sitten meille kun poika ei halua kaikkea peli-ja telkkuaikaansa käyttää kerralla.
Hankalinta tässä on se kun meillä on melko tiukat rajat ja säännöt. Ja naapurissa taas eletään kuin pellossa. Huomaan että meilläkin löysätty joissakin asioissa sinä aikana kun tässä ollaan asuttu.
mutta yritän tässä samalla toki kasvattaa myös heitä ja toimia turvallisena aikuisena. Kieltämättä välillä on vain surullisena huokaistava kun naapurin lapset ovat koko lauantai-päivän meillä askartelemassa eikä kukaan kaipaa heitä kotiinsa. Leikit kuitenkin sujuivat silloin hyvin.
Kiitos tähän astisista mielipiteistänne!
Eli piti vielä sanomani että äiti ei edes komenna tätä 5 -vuotiastaan harrastuskerhossa jos tämä huitelee mennä minne sattuu kun pitäisi olla mukana ja keskittyä. Lisäksi jos homma ei mene kuten hän haluaa niin sieltä kuuluu " ...voi saatanan saatana" . Että näin mukavasti. Ja äiti naureskelee vaan vieressä että " on vähän vilkkaan puoleinen tämä meidän neiti" . Mitäpä siihen sitten voisi lisätä?
Joo, no tämä on tätä. Yritetään jatkossakin sitä " koko kylä kasvattaa" -periaatetta soveltaa ja passitetaan lapset kotiin kun ei homma toimi. Harmi vain että kun tässä lähistöllä ei ole 4-vuotiaallemme mitään muutakaan ikäistään seuraa niin sitten hän haluaa juuri näiden kanssa olla tekemisissä. Mutta vastaisuudessakin ovat sitten meidän silmiemme alla kun toisessa päässä ei ketään kiinnosta lasten tekemiset. Surullista, mutta niin totta!
Olen kyllä joissakin asioissa aika nipo, mutta lukiessani kirjoitustasi ajattelin, että itse ehkä pyytäisin lapset omaan kotiini leikkimään enkä päästäisi omiani naapuriin.
Sinua selvästi korpeaa naapurin välinpitämätön meininki. Aika kurjalta se kuulostaakin. Lapsethan eivät vanhemmilleen mitään voi, ja jokainen lapsi tarvitsee hyväksyntää myös muilta kuin omilta vanhemmiltaan. Luultavasti siis koettaisin olla naapurin lapsille niin ystävällinen kuin voisin, mutta omien lasteni turvallisuuden vuoksi pyytäisin, että leikkisivät yhdessä meillä. Hienovaraisesti voi ohjata naapurinkin lapsia käyttäytymään niin, että leikit sujuvat.
Omien lastenikaan kuullen en arvostelisi naapurin meininkiä ääneen. Lapset juttelevat näistä asioista toisilleen tahattomastikin, ja kyllähän pienelle lapselle on kova taakka kantaa, jos toiset arvostelevat omia vanhempia, jotka jokaiselle lapselle ovat kuitenkin kaikki kaikessa.
Lapsi joka saa aina vastaansa vain paheksuntaa, on maailman surullisin tapaus. Juuri tuollaisten välinpitämättömien kotien lapsista valitettavasti moni kohtaa sellaisen todellisuuden, kun ei ole opetettu käyttäytymään eikä kodin elämäntavat miellytä muita. Olipa tausta ja kotikasvatus mikä tahansa, olisi ihanaa jos naapureista, koulusta ja muualta lähipiiristä löytyisi muita aikuisia, jotka kaikesta huolimatta katsovat lapseen hyväksyvin silmin ja osoittavat hänessä olevan erityisyyden.
Silti: omien lasten henkinen ja fyysinen turvallisuus on aina etusijalla, joten itse en päästäisi heitä paikkaan jossa mitä tahansa voidaan näyttää heille TV:stä tai tietokoneelta tai jossa kukaan ei puutu lasten rajuihinkaan riitoihin.