MAALISkuisten ' 05 ti-ke pinoilut

Huomenta vaan kaikille täältäkin suunnalta!



Tässä kaksilapsisessa perheessä ei olla vieläkään saavutettu rauhallista olotilaa.. Oona ei edelleenkään viihdy kuin pienen pieniä hetkiä yksin, ja illat tosi itkuisia. Täytti jo kolme kuukautta, muttei mitään pilkahdustakaan näy parempaan suuntaan.



Lisänä on tullut Eelin mustasukkaisuus raivarit. Lyö, puree, heittelee tavaroita ym sellaista.. Tietenkin alkaa varmaan Eeliinkin tarttua levottomuus, kun Oona vain itkee ja sekin vaikuttaa, kun mä olen niin väsynyt tähän tilanteeseen.



Oltiin maanantaina Eelin kanssa muskarissa, sieltä piti kesken kaiken lähteä jäähylle, kun ei se kertakaikkiaan rauhottunut mihinkään, huusi vaan. Sitten tultiin takaisin ja sama peli jatkui, olisin lähtenyt kokonaan pois, mutta ryhmänohjaaja sanoi ettei kannata lähteä kun kerran ollaan tultu. Harmitti muidenkin puolesta, kun yrittävät laulaa ja leikkiä, niin toinen huutaa kurkku suorana. Saas nähdä menenkö enää ensviikolla.



Eelille on varmaan liian paljon isoja asioita tapahtunut lähiaikoina, kun Oona syntyi ja nyt jouduttiin ottamaan tutti pois, kun meinasi jatkuvasti olla tutti suussa. Saattaa tuo muskarin aloitus olla sitten liikaa.



Noh, kaipa me tästä vielä selvitään ja meillekkin koittaa paremmat ajat, pakko kai se on yrittää luoda uskoa.



Täällä oli jotain galluppeja ainakin puvun koosta. Meillä on reimatecin välikausihaalari kokoa 92. En ole vielä kerennyt harkitsemaan talvihaalaria, kun talvi tänne pääkaupunkiseudulle tulee vasta tammikuussa kuitenkin. Kai se pitää silti joku hommata.



Meillä on 1,5 neuvola myös, joskus tän kuun puolivälissä taisi olla se aika.



Eilen meillä oli lapsenvahti, et päästiin miehen kans käymään lenkillä ja oli aivan ihanaa olla kahdestaan hetki. Tänä aamuna sitten mies on herännyt lasten kanssa ja nyt ovat puistossa koko porukka, kallisarvoista omaa aikaa minulle :) On mulla kyllä ihana mies, kun jaksaa käydä töissä ja hoitaa lapsia ja siihen vielä päälle kuuntelee ja tukee mua! Se onkin varmaan ainoa asia, miksi olen vielä selväjärkisten kirjoissa :)



Tästä tuli tällainen valituskirje ja olen pahoillani siitä, mutta helpottaa vähän kun jonnekkin saa kertoa omasta tilanteesta ja luulen että te ymmärrätte mua parhaiten!



Rosa kera kahden känkkäränkän

Mä olen tässä ihmetellyt, että kuinka teillä monella ei vielä ole sitä 1,5 -vuotislääkäri/neuvolaa vielä ollut. Kunnes äsken aloin laskea, että eihän Helmikään täytä 1,5 -vuotta vasta kun tän kuun lopussa. Heh, olen kokoajan ajatellut, että hänellä synttärit oli jo elokuun 28. pvänä. Tuntuukos nyt vähän tyhmältä??? Ei....no, ehkä vähän. Mä kun varasin sen neuvolankin jo elokuun puoliväliin ja lääkärissäkin on käyty. No, eipä mittää. Tällasta tää on, kun sama pää käytössä kesät talvet.



Helmi on edelleen kotona. Tällä kertaa iskän seurassa. Eilen kuumetta vielä oli, mutta aamulla, kun mitattiin oli hikisesti 37 astetta. Ja rajahan näillä pienillä oli se 37,5. Muistaakseni. En sit tiedä, miten nyt päivällä on, että onko kuume noussut. Pitänee soitella miehelle kotiin.



Eipä tässä mitään varsinaista asiaa ollut. Kunhan vaan halusin selventää tilannetta, jos joku on ihmetellyt, miksi hehkuttelin Helmin 1,5 -vuotispäivää viime viikolla ja neuvolatiedotkin on jo julkistettu.



lehtovi ja Helmi

Rosa_81: Tosi paljon sulle voimia ja tsemppiä. Kuulostaa raskalta. Nyt vain toivotaan, että tilanne alkaisi helpottamaan. Onneksi osaatte olla miehen kanssa toisillenne tukena.



Lehtovi: Minä ehdinkin jo miettiä sitä Helmin 1,5 v neuvolaa. Aattelin, että oottepas te olleet ajoissa! Ihme, kun ei terkkeri huomannu sitä aikaa varatessanne.



Me käytiin tälle aamulle jo neuvolassa. Kaikki arvot on ok ja Murun sydän jyskytti mukavasti. Oma olo on vain tosi surkea. Terkkari olisi halunnut jatkaa sairaslomaa, muttei voi, koska lääkäri on aloittanut sen määräämisen. Menen omalle lääkärille iltapäivällä. En pysty mitenkään menemään huomenna töihin. Heti aamusta olisi ulkoliikkaa ja iltapäivällä henkilökunnan liikuntailtapäivä tosi tuulisessa ja kylmässä paikassa. Samoin pe mulla olisi li-tunteja. Eikä mulla ääni riitä luokassakaan. Niistän koko ajan, korvat ihan tukossa , ääni tosi heiveröinen jne. Saa nähdä, riittääkö tuo lääkekuuri vai joudunko huuhteluun. Yhden kerran aiemmin ollut poskiontelontulehdus ja silloin meni lääkkeillä ohi. Onneksi en ole paljoa antibiootteja syönyt, niin tuo kevytkin kuuri luulisi minuun tepsivän. Inhottaa tehdä pieniäkään työasioita, mutta tällä viikolla on yu-kisoihin ilmoittautumiset. Mun on pakko viedä tuloslistat sijaiselle, jotta voi käydä ne läpi. Ja tuloksethan on mun " käsialalla" tuntien aikana tehty... pitää kirjoittaa muutaman parhaan tulos puhtaaksi. Joo, ja vanhempainiltakutsutkin on toimitettava, että saa ne jakoon huomenna. Plääh, onneksi nuo tekee nopeasti.



Muistanko oikein, että harrastuksista kyseltiin? Me käytiin vauvauinnissa syyskuulta kesäkuun alkuun saakka. Ja ollaan edelleen käyty koko perheen voimin uimassa kerran viikossa siitäkin eteenpäin. Ei koeta tätä harrastukseksi vaan se on ollut mukavaa yhdessäoloa. Aleksanteri tykkää ihan hirmuisesti uida ja sukeltaa uimahallissa, kylpylöissä jne., mutta järvessä vaan kahlaili. Ei välittänyt. Ja koska asutaan rannalla, niin pidetään uimataitoa erityisen tärkeänä.Viime vuonna syyskaudella kävin Aleksanterin kanssa äiti-vauva-jumpassa ja sitten keväällä siirryttiin äit-lapsi-ryhmään. Tätä jumppaa jatketaan luonnollisesti, koska minä olen nykyisin sen ryhmän vetäjä. Tän viikon ma oli eka kerta ja oli oikein kiva ryhmä 1-1,5 vuotiaita. Vedän ainakin syksyn, ehkä jopa vaavin syntymään saakka. Sitten talvella varmaan isukki menee pikkumiehen kanssa jumppaan. Mulle taitaa tulla luonnollisesti pieni tauko. Tämäkin " harrastus" on enemmän sellaista meidän kahden mukavaa puuhastelua, näin minä sen koen.



Aleksanteri saa toisenkin viikottaisen sisäjumpan, koska muutama perhepäivähoitja on saanut salivuoron edelleen ja he vievät lapset keskiviikkoisin touhuamaan. Se on kiva se. Varsinkin kun tiedän, miten ihana tänä uusi, iso li-sali yläasteella ja lukiolla on.



Nyt on minun mentävä sohvalle huilaamaan, että jaksan iltapäivällä käydä vielä lääkärissä.



T: Tuula, hoidossa oleva Aleksanteri ja Muru rv 15+2

Tai harjoittelusta...noi muut meni kahville ja minä kun en kahvia juo niin en jaksa mennä taasen tuonne vettä hörppimään.



Luin pikaisesti eilistä pinoa ja siinä olikin mulle kysymyksiä... eli...



MIUQU: Mulla on nyt koulua vielä kaks ja puoli vuotta jäljellä. Jos nyt niin onnellisesti kävisi, että pikaisesti tulis plussa niin vaavi syntyis aikaisintaan ensi kesäkuussa ja sit olis sopivasti kesäloma ja jäisin sit vaan koulusta pois. Silloin mulla olis vielä 1.5 v jäljellä... Aikas paljon siis mutta kun me ei haluta isoa ikäeroa niin ei jakseta odottaa siihen asti kunnes mulla on koulu ohi.

Keikkaa teen Tyksissä sydänosastolla. Kiva paikka mutta aika rankaa työtä ja siellä on aina kiire. Nyt tosin päätin, että tänä viikonloppuna en töihin mene vaikka siellä ei olis yhtään hoitajaa. Mun on pakko levätä välillä, olen niin puhki. Se viime viikonlopun ylimääräinen yövuoro tais olla liikaa...



Nyt tartee taas mennä töihin. Kirjoittelen myöhemmin lisää.



Kalamami ja tarhassa leikkivä Henri

Juu, ei ole mukavia nuo kuumekouristukset. Meillä on keskimmäisellä niitä ollut muutamia. Eka oli 2,5v ja nyt kesäälä taas. On siis jo vähän " yli-ikäinen" (5v) kouristuksiin, joten tutkivat lastenklinikalla tarkkaan ja jatkotutkimuksia odotellaan. Ovat ilmeisesti perinnöllisiä, iskällä ollut myös lapsena. Esikko meillä onkin tullut minuun eikä juuri ole kipeänä eikä siis kuumeessakaan kuin tosi harvoin. Maalisneiti toivon mukaan myös " kuumeetonta" sorttia.

NeuvolaG: mies ei ole ollut äitiysneuvoloissa mukana, ultrissa kyllä. Lastenneuvoloissa muistaakseni niissä ihan ekoissa, kun ollut isyyslomalla, muuten minä olen nla:t hoitanut. Lääkärissä kyllä on joskus lapsia käyttänyt.

Uusia sanoja maalisneidille ilmaantunut tässä muutaman päivän sisällä runsaasti: täti,tyttö,mammi(=mummi),kiitti. Ei sanaa ei tule mutta pyörittää pontevasti päätään tarvittaessa... Myönteinen vastaus tulee nyökyttelynä ja jonkinlaisen ää-ä ääntelyn siivittämänä. Veljen nimeä yrittää sanoa, tulee ylennsä ilman ensimmäistä konsonanttia(tyyliin veli on eli).Muumilaulua tulee myös..mammapappaapamamman jotain tuohon tyyliin.

Loppuviikkoa odotellessa! S

Päätinpä minäkin pitkästä aikaa kirjoitella. Olen seurannut juttujanne taustalta, mutta aika harvoin. Nyt ajattelin kirjoittaa kuulumisia.



Tyttömme on siis jo iso neiti. 10.9. tuleekin täyteen puolitoista vuotta ja perjantaina olisi lääkäri. Saapa nähdä, päästäänkö, kun neiti on ollut tän illan kipeänä. Makasi vain sylissä ja jopa otti pienet unetkin. Lämpöä oli 37,5.



Neiti osaa monenlaista; kävelee ja juoksee, syö ja juo itse, sanoo useita sanoja (äippä, heippa, haukkuu (koirasta...)emma (serkun nimi) jne.), mutta ei yhdistä vielä kahta sanaa toisiinsa. Hoito aloitettiin perhepäivähoitajalla elokuun puolivälissä, kun minä lähdin töihin. Ihan hyvin on mennyt, tosin tänä aamuna pitkästä aikaa jäi itkemään perääni. Potalla käydään satunnaisesti, joskus sinne tulee jotain, joskus ei.



Hirmu helppo tapaus on esikoisemme ollut. Aika ujo ja hiljainen ja viihtyy paljon sylissä, kun ollaan kylässä. Eikä ikinä tarvitse kovalla äänellä kieltää, uskoo siis helposti. Toisaalta äitiä huolettaa, miten tuo pikkuneiti oppii ikinä pitämään puoliaan, kun toiset vievät kaikki lelut käsistä. Neiti on niin herkkä lapsi, että jää varmasti helposti muiden jalkoihin. Tyypillinen kala-lapsi siis ;) Pitääkö muuten teidän muiden lasten kohdalla hyvin paikkansa tuo kala-ihmisen horoskooppi? Meille se sopii kuin nakutettu.



Niin, ja sitten se ASIA! Esikoisemme saa pikkusiskon tai -veljen toukokuussa, jos kaikki menee hyvin!! Raskaus on aivan alussa, mutta halusin tulla tänne hehkuttamaan, kun muualla en sitä vielä uskalla tehdä. Yritimme esikoistamme yli vuoden ja aika hoitoihinkin oli jo varattu, kunnes päivänpaisteemme ilmoitti itsestään. Joulukuussa olin taas raskaana, mutta se meni kesken ihan alussa. Nyt sitten paremmalla onnella (toivottavasti).



No, nautitaan syksystä ja ihanista lapsistamme. Täytyy muistaa, miten onnellisia saamme heistä olla. Lapsettomuus on tosi kipeä aihe (juttelin juuri lapsettoman ystäväni kanssa. Niin, ja tietenkään en kertonut hänelle vielä pikkukakkosesta). No, nyt täytyy ruveta värkkäämään huomisia kokeita... plääh.



Opska ja Muru (10.3.2005) ja pieni sykerö masussa

alkuaikojen hiljaiselosta töissä ei enää tietoakaan - mä en ehdi edes lukea pinoja päivisin. Onneksi kotonakin on yhteys. Ja kirjatkin on tältä erää luettu..



Mies pitää kisastudiota kaverinsa kanssa ja mun pitäis pakata huomista varten. Olen lähdössä länsirannikolle, kun perjantaina on eka koulupäivä. Mies tulee Kaisan kanssa perässä junalla. Saas nähdä miten pärjäävät reissussa. Onneksi on kantorinkka, kun rattaita ei viitsi ottaa mukaan. VR ei suhtaudu niihin kovin suopeasti, vaan ne on pakattava tavaravaunuun (ainakin Porin junassa) ja huolehdittava vaihdot itse.



Harmillisen monella on nuhaa, kuumetta sun muuta. Kaisallakin nenä vuotaa kolmatta viikkoa ja vähän on yskääkin. Josta kätevästi galluppiin sairasteluista: Kaisa on ollut muutamaan otteeseen flunssassa (ei kuumetta tietääkseni kertaakaan) ja sitten viime syksynä oli joku kumma enterorokon kaltainen rokko. Yhden kerran on oksentanut ja kerran on ollut ripuli. Siinä kaikki.



Harrastuksia meillä ei tällä hetkellä ole; päivähoidossa on aktiviteettia riittämiin. Vauvauinnissa käytiin viime vuosi ja muskarissa käytiin 2 kertaa, kunnes meidät potkittiin pihalle. Ryhmä oli 0-1 -vuotialle, mutta ohjaajaa häiritsi lapset, jotka osasivat kävellä .. Naapurin likka käveli silloin jo kunnolla ja Kaisa treenaili. Olis pitänyt istui kiltisti äidin sylissä ja leikkiä silloin kun ohjaaja käskee. Kaikkeen sitä törmää.



Meillä 1,5 vuotisneuvola on parin viikon päästä ja lääkäri joskus hamassa tulevaisuudessa, kunhan saavat ensin palkattua jonkun meidän alueelle :) Vissiin terveyskeskuksen siirto ei oikein ollut henkilökunnasta hyvä juttu, kun häippäsivät toisaalle. Hammashoitoon sen sijaan saatiin helposti aika, ihme.



Kaisalle kuuluu hyvää. Tarhassa menee erinomaisesti, kehuja tulee joka päivä. Kotonakin elo on mukavaa, vaikka iltaisin väsymystään vähän kiukutaankin. Uusia sanoja tulee päivittäin, jotkut selvempinä ja jotkut vähemmän selkeinä. Vauvaleikit jatkuu, uutuutena koitetaan pukea kaikkea mahdollista vauvan päälle. Pottalakko voimassa edelleen, olen luovuttanut asian suhteen. Mies jaksaa tsempata vielä ja tarhassakin potalla istutaan päivittäin.



No nyt on pakko alkaa pakkauspuuhat. Voipi mennä tovi ennen kuin taas pääsen pinolle, mutta kuulumisiin!



kua ja Kaisa

Minulla aina jää tämä tänne kirjoittaminen iltaan, kun päivällä ei oikein ehdi. Lukeneeko edes kukaan enää pinoa näin myöhään, mutta kirjoittelenpa kuitenkin muutaman rivin...



Haalareista oli galluppia. Just eilen käytiin ostamassa Aatulle 92cm Reimatecin välikausihaalari. Oli ihan sopivan kokoinen, 86cm oli vähän liian kinttana ja ei ainakaan keväällä enää olisi mahtunut. Talvihaalari meillä on, kun mummo osti Aatulle jo maaliskuussa synttärilahjaksi. 92cm on sekin ja sopiva oli, kun sitäkin eilen sovitettiin ekan kerran päälle.



Harrastuksistakin oli puhetta. Meillä tällähetkellä harrastuksina perhekerho kerran viikossa ja ulkoillaan ainakin kaksi kertaa päivässä, tässä on neljä kerrostaloa, joilla yhteinen puisto tässä talojen keskellä ja lapsia todella paljon, joten leikkikavereita ja menoa riittää. Myös päivisin, koska on paljon kotiäitejä. Mielestäni ihan hyvin siis poitsu saa tässä virikkeitä. Muskarissa käytiin koko viime vuosi ja äiti-vauva-jumpassa. Muskariin en ole nyt ilmoittautunut täksi syksyksi, ehkä sitten kevätlukukaudeksi.



1,5v. neuvolaa meillä ei ole vielä ollut. 16. päivä täyttää siis 1,5v. ja pitäisikin huomenna varata neuvola, ihan unohtunut! Kiva nähdä, mitkä ovat pikku-jätkän mitat, kotivaakan mukaan painoa olisi 15kg...



Sairastelusta oli myös puhetta. Aatulla on ollut muistaakseni viisi korvatulehdusta, eka oli viime marraskuussa ja siitä se kierre sitten alkoikin. Nyt kesäkuussa on syöty viimeinen antibioottikuuri ja terveenä on oltukin ihmeen pitkä aika! *koputtaa puuta* Syysflunssahan varmasti tulee, mies on nyt kipeänä, joten ootellaan... Korvatulehdusten lisäksi Aatulla on ollut yhden kerran lievä oksennustauti ja yhden kerran kurkunpääntulehdus, josta muistaakseni täälläkin joskus toukokuussa kerroin, kamala kokemus!



Nukkumaan pitäisi mennä itselläkin, kun pojan sai nukkumaan. Meillä viime yö oli hyvä, mutta sitä ennen kaksi yötä Aatu valvoi klo 2-5 välisen ajan. Välillä huusi, mutta pääosin vain mylttäsi meidän keskellä, jos yritettiin laittaa omaan sänkyyn, niin huuto alkoi. Selvästi väsytti, mutta jostain syystä ei nukkunut. Todella rasittavaa, varsinkin kun ei tiennyt, mikä on vialla. Aatulle ostettiin tässä pari viikkoa sitten jatkettava sänky ja pinnis laitettiin varastoon, niin mietin, onko vika siinä, että vierastaa tuota uutta sänkyään, mutta toisaalta nukkui viikon päivät siinä hienosti, joten voisiko se sitten olla syynä, en tiedä... Katsotaan, miten tänä yönä käy.



Perjantaina pitäisi lähteä pitkästä aikaa mummoloihin ja olemmekin sillä tiellä sitten ainakin viikon verran, kun mies menee metsästämään. Ihan kiva lähteä vähäksi aikaa toisiin ympyröihin, kun ei olla pitkään aikaan oltukaan missään.



Rosa81: Tsemppiä ja jaksamisia sinne, toivottavasti helpottaa pian!



Ainiin, mietin jo tässä nukkumaan menoa, mutta pakkohan se on BB katsoa, oon näköjään koukuttunut siihen, viime vuonna katselin vain silloin tällöin! ;o) Joten nyt miehen viekkuun sohvalle, öitä!



Neiti+uinuva Aatu

Töissä oli taas niin kiire, ettei ollut mitään mahdollisuuksia pinoutua. Onneksi meilläkin on tämä yhteys kotona (johan sitä olis äitiyslomalla tullut hulluksi ilman sitä...). Lapset nukkuvat, mies on " työkeikalla" rapujuhlissa... Minä piristin iltaani katsomalla Greyn anatomiaa, ihan hyvältä sarjalta vaikutti - jos vaikka korvaisi vähän Teho-osaston jättämää aukkoa... ;-)



Opskalle onnea plussaamisesta ja peukutuksia, että kaikki menee hyvin!



Ja Rosalle tsemppiä - kyllä se siitä, vaikka raskaalta tuntuukin. Meillä Saana oli alkuun tosi huono nukkumaan päikkäreitä, nukkui välillä max puolen tunnin pätkiä. Meillä tosin Nuutti oli osa-aikaisesti hoidossa, mikä varmaan pelasti mun henkisen tasapainoni, kun mies taas teki tosi pitkää työpäivää. Mutta aika raskasta oli ainakin niinä päivinä, kun Nuuttikin oli kotona ja mies parhaimmillaan matkoilla. Mutta kyllä se sitten jossain vaiheessa helpotti, kun päivät saivat kunnon rytmin. Eli jaksamista siihen asti!



Muuten ei ihmeempää. En ole vieläkään muistanut (enkä oikein ehtinytkään) tilata Saanan 1,5-vuotisneuvolaa, jospa nyt viimeistään perjantaina sais tilattua...



No niin. Nyt taidan katsella vähän BigBrotheria ja mennä sitten nukkumaan. En ole kunnolla koukuttunut, mutta sen verran seurannut, että tiedän, kuka on kuka ja ketkä pudotusäänestyksessä.



Jep. Nyt siis hyvää yötä!



Terhi&nukkuvat lapset

Kotosalla edelleen olen. Niin siinä kävi, että lääkäri määräsi sairaslomaa vielä to ja pe. Nyt vain toivon, että se lääkekuuri alkaa vaikuttamaan eikä tartteis mennä huuhteluun.



Opskalle hurjan paljon onnea ja kaikkea hyvää odotukseen!



Ei muuta uutta. Nyt taas lepäilemään sohvalle.



T: Tuula

Ihan ensiksi tsemppiä kovasti kaikkiin sairastupiin! Kurjia nuo pienten sairastelut. Meillä oli kesän aikana vähän väliä kuumetta ja kokeissa sai juosta jatkuvasti. Epäiltiin pissatulehdusta kunnes eräs hoitaja sanoi että näyte kannattaa tuoda pussissa niin on puhtaampi kuin potan kautta purkkiin. No eipä tiedetty mutta pissakin oli puhdas. Syy kuumeiluun jäi siis epäselväksi. Pari kertaa meillä on tainut olla flunssa, kerran vatsatauti (oksensi kerran ja kova kuume) , vappuna vauvarokko ja kesällä kuumeilua ilman muita oireita. Tuntuu olevan sitä sorttia että kuume nousee herkästi.

Nyt en nicciä mutta oli myös puhetta herkistä kalalapsista...täällä ilmoittautuu yksi! Meidän neiti on tosi herkkä ja aika arkalainen.



Tsemppiä kovasti myös Rosan kaksilapsisen perheen pyöritykseen! Varmasti pian helpottaa! Yritä saada hoitoapua välillä jostain, äidinkin on saatava ladata akkuja välillä.



Onnea Opskalle odotukseen ja Tuulalle pikaista paranemista! (meniköhän nimet edes oikein?)



Meillä täällä töissä yks jos toinen köhii tai on kotona sairastamassa. Neiti eilen yski ja oli pikkuisen tukkoinen mutta tänään ei ole kuulemma mitään merkillepantavaa oireilua.



Hiukan meinaa väsyttää, meillä oli eilen firman liikuntailta jossa olin töissä. Kotona oli puol ysi illalla ja lähdin aamulla kuitenkin jo puol 7 työmaalle.



Muutoin ei uutta. Neiti hermostuu aikaajoin omaan " arkuuteensa" , haluja näyttäis olevan kävellä ja taidot riittäis mutta joku klikkaa.



Hyvää päivänjatkoa kaikille!

Jatkan tähän pinoon, vaikka onkin jo torstai-ilta... Jos sitten huomenna avautuu vaikka viikonloppupino ;-)



Tänään oli taas kurssipäivä. Esimiesvalmennus päättyi tänään, eli nyt olen sitten ainakin vähän oppineempi ja toivottavasti parempi esimies... Oli taas kiva päivä, kurssikavereita tulee kyllä ihan ikävä, sen verran mukavaa porukkaa siellä oli.



Kotiin tullessani sain sitten vähän jännityksen aihetta, kun mies soitti puhelimeen, että koiran poskessa on tennispallon kokoinen patti tai turpoama. Ei sitten katsonut sen tarkemmin, kun ei kuulemma niistä mitään ymmärrä. No, minä tietysti jännitin koko bussimatkan, että kuinka paha juttu on ja että lisääntyykö turvotus esim niin, että hengitys alkaa vaikeutua. Pääsin sitten kotiin, soitin heti eläinlääkäriin ja saimme ajan saman tien. Lääkäri katsoi patin, totesi, että yliherkkyysreaktio todennäköisesti (epäilen, että meille on kotiin eksynyt puolipökertynyt ampiainen, joka on pistänyt poskeen). Saatiin kortisonipiikki ja varmuuden vuoksi antibiootteja. Ja sitten takaisin kotiin. Nyt turvotus on alkanut laskea, mutta patti on vielä aika iso. Ei onneksi näytä häiritsevän koiraa, joten toivon mukaan selvisimme taas kerran säikähdyksellä. Kyllä muuten huomaa, että koirakin on vähän kuin yksi lapsi - olin melkein yhtä huolissani siitä kuin lastenkin sairastumisista...



Huomenna onkin sitten etäpäivä, eli ei tarvitse raahautua toimistolle. Hyvä niin, koska kaupunki on ruuhkainen ja bussit myöhässä (ja liikenne takkuaa muutenkin) sen ASEM-huippukokouksen takia.



Ja flunssasta: meillä mies valittaa kurkkukipua. Saas nähdä, jääkö huomenna sairastamaan. Mikähän siinä muuten on, että miesten taudit ovat aina pahempia kuin naisten (ainakin heidän mielestään...)? Meillä isäntä ainakin on aina niiiiiiiiiin surkeana, kun on kipeä, mutta meikäläisen taudit ovat sitten ihan pientä... :-)



No niin... Tämä tällä kertaa, palailen huomenna pinolle!



Terhi&muu perhe