Raskauden keskeytyksen kokeneet

En nähnyt muuta mahdollisuutta tuossa elämänvaiheessa ja jälkikäteenkin olen sitä mieltä että päätös oli oikea. Silti ajauduin osittain abortin takia keskivaikeaan masennukseen, joka hoitamattomana kesti useamman vuoden ja viivästytti opintojani.



Eli ap, vain sinä tiedät mitä haluat tehdä. Muista kuitenkin, että aborttikin voi aiheuttaa yllättäviä vaikutuksia elämääsi, varsinkin jos se ottaa koville psyykkisesti. Vanhempasikin ottavat uuden vauvan varmasti hyvin vastaan. Mitä yksinhuoltajuuteen tulee - elin äitini kanssa kahden monta vuotta, tapasin isääni kyllä säännöllisesti. Viime vuosina, katsellessaan omia lapsiani, äiti on alkanut pohtimaan, että kahden lapsen yksinhuoltajana olis varmasti ollut hieman helpompaa: esim. paljon siitä riitelystä, joka normaalisti käydään sisarusten välillä, käytiin nyt äidin ja lapsen välillä. Lisäksi kahden hengen perhe on todella pieni ja aika yksinäinen, vaikka ystäviä olisikin ympärillä. Luulenkin, että vaikeimpia ovat pikkulapsivuodet, mutta niiden jälkeen kaksi lasta menee yhtä hyvin kuin yksi.

Ei tullut edes mieleenkään pitää lasta, jonka isä oli ollut hetken hurma. Ei tunnontuskia, hyvin pääsin yli.

raskauden ns myöhäisillä viikoilla vauvan erittäin vaikeiden vammojen vuoksi, hän ei olisi selvinnyt kohdun ulkopuolella jos olisi jaksanut elää la: asti. Ei minua kukaan siihen pakottanut, viimekädessä oma oli päätös ja erittäin tuskallinen sellainen. Jouduin siis synnyttämään vauvan alakautta ja käynistykseneen se kesti erittäin tuskalliset 3 vrk. Keskeytyksen jälkeen ihmettilin että näin " helpollako" tästä selvisin, toki itkin silmät päästäni, olin varmaankin jonkinlaisessa shokkitilassa. Täydellinen romahdus tuli kun olisi ollu vauvan la... Jouduin turvautumaan läkäriin ja lääkkeisiin ja vuoden ajan kävin psykiatrin juttusilla. Oma tilanteeni on ihan eri kuin sinulla, koska lapsi oli esikoinen ja eritäin toivottu. Mutta ajattelin kertoa sinulle oman tarinani lyhyesti...