Järki vai tunteet?

Eli mä olen ajautunut kahden miehen loukkuun (ja moralisteille tiedoksi olen sinkku).



Eli siis:



Mies nro 1

-lapsen isä

-seksi semmoista peruskamaa (ehkä jopa tylsähköä)

-nuolee usein

-samanlainen arvomaailma

-rakastan varmasti aina jonkun verran mutta riittääkö se kantamaan suhdetta

-tietää nro 2 olemassa olosta, ja tapaamisistamme. tuntuu että painostaa minua päättämään



Mies nro 2

-viimeisin seurustelukumppani

-seksi on kuin taivas, tajunnan räjäyttävää

-suuseksiä saa vain pitkällisellä ruinaamisella

-arvomaailma suurin piirtein samanlainen, pystytään kuitenkin puhumaan mahdollisista kiistoista

-rakastan niin että sukat pyörii jalassa kun näemme

-ei tiedä että olemme 1 kanssa tavanneet erottuamme, on valmis odottamaan milloin minä olen valmis katsomaan suhdettamme uudemman kerran



Tässä esitetyt asiat ei mitenkään ole tärkeys järjestyksessä. Pitkällisten pohdintojen jälkeen ovat kuitenkin sellaisia mitä mielessäni pyörittelen usein.



Järki sanois että 1 (koska haluaisin kuitenkin antaa lapselleni oikean perheen), mutta tunteet puhuu 2 puolesta. 1 kanssa menneisyydessä tapahtui niin paljon asioita, jotka vaikuttavat vieläkin eläämäni.



Tuntuu että pää repee tähän pähkäilyyn! Auttakaa mua hyvät av-siskoni :)