Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huudan ja raivoan lapsille. Voimavarat on ihan loppu. Apua.
14.02.2008 |
Apua.
Aina sanotaan, että pitää pitää huolta itsestään, että jaksaa äitinä. Olen ollut hurjan sairas, ja lääkitys vie yöunet. Lapset ovat nyt 3 ja 5 ja molemmilla hurjaakin hurjempi uhma päällä. Mieheni on joutunut olemaan paljon pois, koska hänen äitinsä kuoli ja hän joutuu hoitelemaan pesänjakoa.
Nyt tilanne on siis se, että välillä minulla on vaikeuksia säilyttää hermoni kun vuorotellen lapset riehuvat, uhmaavat, kiukuttelevat ja ovat mahdottomia. En lyö, enkä tukista, mutta käyttäydyn lapsellisesti, huudan turhasta, paukuttelen ovia, raivoan ja olen välillä lapsellisempi kuin lapseni yhteensä. Harmittaa, rasittaa ja väsyttää. Ja koko aika on syyllinen olo, kun olen ollut epäreilu ja typerä. Tänä aamuna purskahdin itkuun kesken aamupalan, kun toinen sotki leipää pöytään ja toinen huusi kuin hyeena koko ajan, että mä vihaan äitiä, äiti on paska!
Huusin lapsille takaisin, että kuka teitäkään huolisi, tuollaisia ilkeitä, inhottavia räkänokkia. Purskahdin itkuun omaa ilkeyttäni.
Käyn töissä ja illat ja aamut lasten kanssa ovat alkaneet oikein pelottamaan. Tuntuu kuin kaikki voimavarat olisi viety. Hoitajia riittää kyllä, mutta ei lapsetkaan aina jaksa olla kylässä kavereilla ja sukulaisilla.
Mistä saan lisää voimia?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän niin tietenkään saisi lapsikaan sanoa mutta tiedät kyllä että lapsen suusta voi tulla ihan mitä tahansa kun hän koettelee rajoja ja se ei ole oikeasti sinua kohtaan tarkoitettu. Tiedän kyllä miten rasittavaa se on, meillä ei ole uhmaikäisiä mutta viime aikoina lapset ovat kehittäneet keskenään tappelun asiasta kuin asiasta ja se käy todella hermoille.
Olen itse huomannut että pinna on lyhyt ja mieli musta jos nukun huonosti/ liian vähän, eli siihen pitäisi saada korjausta mun mielestä. Jos vielä jaksaisit lähteä ulos vaikka lasten kanssa iltakävelylle, vaikka se viekin voimia saada konkkaronkka puettua ja liikkeelle mutta raitis ilma tekee aina hyvää ja ehkä unikin tulisi paremmin.
Koita jaksella, paljon voimia. Muista että " ennen auringonnousua on aina pimeintä" . Jonain päivänä huomaat että kaikki on paljon paremmin, ehkä jo tosi pian.
Lääkärit vaan käskevät odotella, koska leikkaus ei välttämättä toimi. Olen käynyt kolmella lääkärillä ja kaikki sanovat samaa. Aika auttaa, ja jos ei auta sitten vasta leikkaukseen.
ap
kommentista. Nollatoleranssi heti aamusta on auttanut meillä. Ja jos joku minua nimittelisi paskaäidiksi niin se istuisi siellä portaalla kaksinkertaisen ajan!
Käy hakemassa unilääke resepti ja senavulla nuku niin paljon kun vaan ehdit.
Jätä vaikka kodin siivous ja ruanlaitto ym hommat vähemmälle.
osta niin valmiita ruokia kun vaan mahdollista.
Mulla on sellainen sairaus jonka takia en nuku öitäni hyvin en ole koskaan nukkunut hyvin. Pari vuotta sitten keskenmenon jälkeen aloin masentumaan ja unettomuus lisääntyi niin etten nukkuunut kuyin pari tuntia yössä.
Loppujen lopuksi elämä oli helvettiä kun huusin ja raivosin ja lapset huusi ja kiukkusi tietysti takaisin.
Jo pelkästään se että sain unilääkkeillä nukuttua 6 tuntia yössä alkoi rauhoittaa tilannetta.
Kun minä en huuda pää punaisena niin lapsetkin tottelee paremmin.
Nyt mulla on masennuslääkitys joka hiljalleen tuntuu auttavan tähän lamantuneeseen masentuneeseen olotilaan, mutta kaikista tärkeitä oli se nukkuminen!
Unilääkkeet kannattaa ottaa aijoissa ettei ne niin voimakkaasti väsytä päivällä. ja painua pehkuihin heti kun se alkaa vaikuttaa. Itse otin sen silloin kun lapset söi iltapalaa.
Älä pelästy jos olet hiukan tokkurassa päivisinkin. Nukkuminen ja unensaaminen kuitenkin on tärkeintä. Sen huomasin omasta kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein olen käynyt jo kiinni, liian rajuja otteita kuitenkin käytän.
V*ttaa oma käytös kun toinen on niin ihana ja pieni. Taidan mennä hoitoon.
että lapsilla on tapana heittäytyä extrahankaliksi kun heitä huolestuttaa (sinun sairastamisesi, miehesi suru, mummin kuolema)?
Ja edellinen oli oikeassa: priorisoi oma nukkumsesi! keksi mahdollisuuksia nukkua, eism. kun lapset kylässä tms.
Ja eikö esim. vanhempasi voi tulla hoitamaan heitä välillä illaksi ja sinä mennä siksi aikaa heille nukkumaan/ lepäilemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään itsekin toisaalta töihin menoa, vaikka haluaisin jo parantua ja päästä normielämään kiinni. Mun täytyy sanoa, että kun lukee lehtiä ja seuraa, miten kamalia asioita ihmisille tapahtuu, omat asiani on saanut taas uusia mittasuhteita. Olen esim seurannut isän kirjoittamaa blogia netistä tyttärensä kuoleman aiheuttamasta surusta. En jaksa hermostua omille lapsilleni ihan pienestä enää.
onko mahdollista saada lapsille illaksi hoitajaa, edes palkattua? Voitko mennä iltaisin kaverille kylään, jos lapset viihtyisivät muiden lasten kanssa paremmin eikä sun tarttis olla koko ajan niitä komentamassa yms. Voisit ehkä ottaa torkutkin ystäväsi luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitajia riittää kyllä, mutta ei lapsetkaan aina jaksa olla kylässä kavereilla ja sukulaisilla. Ei se ole oikein niille, että niitä koko ajan rampataan paikasta toiseen.
Kysymys ei ole siitä, että ei ole aikaa nukkua. En pysty nukkumaan lääkityksen takia. Olen kokeillut jo kolmea eri lääkettä. Ja kaikki vie unet ja ruokahalun. Syömään pystyy pakottamaan itsensä, nukahtamaan ei.
ap
netissä on hyviä neuvoja siihen, miten voimia voi kerätä silloinkin kun ei pääse uneen. ja myös mietiskelyllä voi tutkitusti päästä tajunnantilaan joka muistuttaa unta. Lievennetty muoto mietiskelystä on mielikuvaharjoitukset, niitä käyttää urheilijatkin hermojensa hallintaan.
Oletko kokeillut esim akupunktiota tai vyöhyketerapiaa vaivaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sietää että tuovat lelujaan olohuoneeseen ja silti ne aina vaan tuovat. Alkaa olemaan hermo kireällä kun testaavat koko ajan.
Äsken kirjoittelin tunteitani paperille ja tuntuu kuin se olisi hieman auttanut.
Pelkään että mieheni kyllästyy minuun kohta.
Alue: Aihe vapaa
Kävin hakemassa sitä viisi kertaa lisää. Lääkäri oli jo vähän sitä mieltä, että kyllä tää on nyt jo tässä (työterveyshuolto). Pomokin on vähän vihjaillut jo, että onkos se tilanne nyt oikeasti niin paha.
ap