Hyvät neuvot top 10. Miten pysyä rauhallisena uhmaavan lapsen kanssa?

Ap:n käytös kuulostaa erittäin lapselliselta: äiti haluaa voitta haalarinpäällepanokilpailut.

Jos ap ei ole jo hyvissä ajoin keskustellut lapsensa kanssa järkevästi, niin eihän hän silloin voi vaatia, että 5-vuotias ymmärtäisi pistää haalarit päälle, kun äiti on sairas. Mielestäni 5-vuotias ymmärtää tuollaisen asian aivan mainiosti.

Ap on joko äärimmäisen tyhmä tai sitten hyvin nokkela (lue provo).

Vierailija:

26 - eikö 5-vuotias tiedä miksi sinne tarhaan mennään?

Jos tiedät, että oman terveytesi vuoksi sun pitää mennä väsyneenä, flunssaisena ja räkäisenä viisauden hampaan poistoon oman terveytesi takia - poistaako se vitutuksen ja pahan tuulen?

Kommenttisi kuuluu sarjaan, lapseni ei ole vielä tuossa iässä, enkä ymmärrä asiasta mitään, mutta halusin vain sanoa kommenttini, jossa ei ole mitään relevanssia oikeastaan tähän keskusteluun. Mutta kunhan heitin lonkalta, koska halusin osallistua.

Jutellaan parin vuoden kuluttua uudestaan, kiitos yrityksestä.

Kysymys oli tämä. Nyt ihmiset vastaavat siihen, että saako lapsi kulkea ilman vaatteita, saako se valita hanskat tai onko tarpeellista, että äiti voittaa.



Miten te muut saatte lapsen rauhoittumaan ja pysytte itse turvallisena aikuisena?



Uhmaaminen on normaalia, miten saada uhmakas lapsi rauhoittumaan ja omat hermot pitämään.



ap

Vierailija:

Tsemppiä kaikille uhmisten vanhemmille ja aamutouhuihin. Kasvatus vaatii mielestäni enemmän oveluutta kuin määräämistä ;)

Ylppäriaineista ei saa pisteitä jos ei vastaa oikeaan kysymykseen.



Ei nyt ole kysymys niistä haalareista, vaan uhmakkuuden kohtaamisesta ja siitä miten itse pysyä rauhallisena, vaikka toinen yrittää kaikkensa saada äidin raivon partaalle.



So av, kuten joku jo sanoikin.



nimim. toinen jota myös kiinnostaa itse kysymys, johon en vaan valitettavasti osaa vastata

Lopullinen päämäärähän on ehtiä paikkaan x silloin kun siellä halutaan tai on pakko olla. Lopullinen päämäärä ei ole saada haalari päälle. Minä olen tehnyt lapselle selväksi lopullisen päämäärän, joka pitää. Se että miten sinne mennään ei ole niin tärkeää. Jos kerran haalari ei mene päälle, sitten mennään ilman haalaria. Kerran kokeiltiin sitä ja palattiin pihasta takaisin pukemaan.

Mielestäni 5-vuotiaalle ja nuoremmalle voi erittäin hyvin puhua asioista. Tämä saa heidät YLEENSÄ tekemään niin kuin vanhemmat haluavat.



Lapseni ovat kuitenkin olleet aivan normaaleja. He ovat saaneet äärimmäisiä kiukkukohtauksia ja joskus parkuneet 15-30 min lattialla (onneksi yleensä iltaisin kun minnekään ei ole kiire). En minä tuota ole pelännyt, sehän kuuluu asiaan.



Silti pidän erittäin outona sitä, että 5-vuotiaalle ei keskustele mene perille, varsinkin sellaisessa tapauksessa kun äiti on sairas.

Ei. Kerran kuussa lapsi herää pahalla tuulella ja uhmaa. Lapsi on hyvin voimakastahtoinen ja uhmaa useimmiten muista asioista. Tänä samaisena aamuna kysymys oli haalareista. Haalarit eivät kuitenkaan ole se ongelma.



Kuitenkin 98 % ajasta lapsi on kuin aurinko, meillä on todella hauskaa ja mukavaa. Ihanaa kun 5-vuotiaan kanssa voi jutella jo vaikka mistä. Harrastamme elokuvia, uimista, luistelemista ja lukemista. Vietämme paljon ihanaa aikaa yhdessä, josta nautin suunnattomasti.



En halua siis tietää miten saan haalarit lapsen päälle, vaan miten pysyn rauhallisena ja miten saada hysteerinen lapsi rauhoittumaan?



ap

odottamaan rauhoittumista, jos tilanne on ihan hysteerinen.

Ei se äiti ollut sairas. Se oli vertaus vitutuksesta!

Ja että negatiiviset tunteet ovat ok. Kunhan sitten jälkeenpäin asia jutellaan ja sovitaan.



Toisaalta minusta kuulostaa, ettei ap juttele lapsensa kanssa kovin paljoa. Lapsen rauhoittamiseen sanoisin saman neuvon eli juttele ja selitä asia lapselle ETUKÄTEEN. Monesti sekä aikuisen että lapsen pimahtaminen voidaan estää etukäteistyöllä. Sitten, kun joskus tilanne etenee taisteluun, on aikalisä tarpeen (siitäkin jo tullut monia vinkkejä).

Ottamalla omaa aikaa eli lataamalla pattereita ilman lapsia riittävän usein ja säännöllisesti.



Näin kuulemma jaksaa (?).



Itse huutotilanteessa ajattelen, että olen astia, johon lapsi haluaa kaataa kiukkuaan tms. Ajattelen, että lapsi tarvitsee purkaa sekavaa tahtotilaansa, eikä itsekään vielä ymmärrä itseään. Oikein keskityn siis vastaanottamiseen. Onnistuu jo aika usein :)

noi tuollaiset missä itse kaataa tavaroita tai menee pois tilanteesta on lapselle aika rankkoja. Kun vanhempi siis menettää itsekontrollin. Mulle on myös käynyt niin pari kertaa. Siksi meillä mennäänkin jäähylle jos näyttää siltä että äidin pinna rupeaa katkeamaan.

Tyttö on niin kovapäinen ettei esim haalareitta ulos meno hätkäytä tipan vertaa. Tietää että saa yhden xylitol -pastillin kun rauhoittuu pukemista varten, ja toisen kun vaatteet on päällä ja reppu selässä.



Yritä ap keksiä joku pikkuherkku tai tarra tms mistä lapsi pitää. Tämä ei ole keino jota tarvitsee käyttää lapsen lukioikään asti mutta uhmiksen kanssa helpottaa huomattavasti. Ainut mikä meillä toimii.



Ja todellakin vanhemmat päättävät mitä lapselle puetaan päälle. Voin antaa lapselle tarvittaessa kaksi itsevalitsemaani vaihtoehtoa josta saa valita, esim. pipo. Perusvaatetuksen päätän minä.

Ei sitä tarvitse poistaa.

on sellainen että kun hänellä lyö joku tunnetila (esim. kiukku) päälle kunnolla, hän on ja pysyy siinä tunnetilassa ainakin vartin. " Keskustelut" ei mene perille kuin hyvin pitkällä viiveellä.



Lapsi on muutenkin hitaasti lämpiävä eli siirtyy tunteesta toiseen usein hitaasti - myös vahvatahtoinen voi olla sellainen vaikka saattaakin joskus raivostua kuin salama.



Itseäni ainakin tämän oivaltaminen on helpottanut: muistutan itselleni että se ettei selitykseni tai muut keinoni heti ota tulta ei välttämättä johdu keinoista vaan voi liittyä ' aikatauluun' .

käyttäytyy jo huonosti. Silloin täytyy vain rauhoittaa tilanne esim. jäähyllä.



Lahjonta toimii meillä niin, että lapsi tietää jo etukäteen mitä on vaarassa menettää jos ei käyttäydy hyvin. Harvemmin enää kiukkuilee aamuisin kun tietää pikku´palkasta`.

hoitaa tilanne ilman karjumista ja äärimmäistä valtataistelua. Mieti itse jo etukäteen, mitä teet kun se vaikea aamu sattuu ja aloita raivon torjuminen heti alkuunsa. Tee jotain ekstsakivaa, joka saa lapsen paremmalle tuulelle. Laita vaikka lempimusiikki soimaan aamiaisen ajaksi ja pukekaa vaatteet sen tahtiin. Kerro lapselle ylimääräinen aamusatu tai keksi runo, joka kertoo tulevasta päivästä. Tee jotain hassua, laita omat kengät vääriin jalkoihin tai puhu pikkuoravaäänellä.



Jostain syystä lapsen mitta täyttyy silloin tällöin ja aamulla ketuttaa. Silloin kaivataan sitä ekstrahuomiota, rakkautta, välittämistä ja yhteishenkeä, joka auttaa vaikea paikan yli. Ei silloin ole kyse mistään uhmasta, jossa ei saa antaa periksi - on kyse siitä että rakkaimmilleen saa purkaa kurjimmatkin fiiliksensä ja he kestävät sen kyllä ja tukevat.



Kyllä minustakin sun oma asenne tässä on se eka muutettava asia. Päätä että ensi kerralla kun se huono aamu tulee, että yritäkään komentaa ja saada lasta aisoihin, vaan pyrit keventämään tunnelmaa ja saamaan lapsen hyvälle tuulelle. (Sinun ei tarvitse oikeasti olla hyväntuulinen ja ymmärtävä, riittää kun esität sitä uskottavasti. Fake it until you make it!)

Nyt ap on hyvä ja katsoo peiliin, että missä vika jos ei kerran kuussa kestä kiukuttelua...;)

t.48

Vierailija:

En usko mihinkään mitä sanoo joku äiti jonka lapsi ei ole tapellut 3-vuotiaasta 6-vuotiaaksi haalareista!

Ap, voimia!

Mutta meillä kyllä tapellaan monesta muusta asiasta. Mutta haalarista ei olla tapeltu. Toi haalari-asia meni kerralla perille.

ja lapsi on siis niin uhmakas, että kaataa huonekaluja, raapii, puree (yrittää), potkii. Joten muu ei auta kuin sylijäähy.



Miten saada lapsi rauhoittumaan alle 29 minuutin. Ja jos joku epäilee, niin kyllä tämä oli kaikkien aikojen ennätysraivari!



Joku epäili, että emme juttele tarpeeksi. Saisinko perustelut? Koska me juttelemme melkein koko ajan. Kun siivoan, kun laitan ruokaa, kun leikimme, kun pelaamme.



ap

ps älkää arvailko, vaan vastatkaa rauhoittumiskysymykseen!