Hyvät neuvot top 10. Miten pysyä rauhallisena uhmaavan lapsen kanssa?

Kysympä vaan.

2. jos tulee hankala tilanne, pistän suklaanpalan suuhuni

3. mietin sitä päivää jolloin jolloin pieni uhmaikäiseni on jo aikuinen, jolloin kaipaan näitä aikoja sekä mietin keskusteluja joita tulemme käymään hänen lapsuudestaan sekä uhma-ajasta

4. yksinkertaisesti päätän etukäteen pysyväni rauhallisena, otan asian ykkösprioriteetikseni

5. jos on todella tiukka paikka (kuten tänään oli) menen hetkeksi yksin kylppäriin ja kiroilen aikani kunnes helpottaa (tämä tehoaa minulla siksi, etten muuten kiroile koskaan)



Aikuisen pitää olla turvallinen ja rauhallinen " seinä" , jota vasten lapsi voi purkaa kiukkunsa. Näin luin jostakin ja minusta se on kaiken ydin. Haluan lapseni parasta, siksi noudatan tuota neuvoa vaikka olisi kuinka hermot kireällä.

Siinähän kiljutte toisillenne kun lapsi pääsee teini-ikään. :D

Ei noin vaan: " MINUA (ymv.) harmittaa, kun et pue päälle" tai " MINÄ pelkään, että palelet...

Vaikka ap ei tätä kysynytkään, niin ensisijaista olisi pyrkiä raivareiden välttämiseen. Ennakointi on tässä aika tärkeää, se helpottaa lapsen siirtymistä esim leikistä pukemiseen. Eli lapselle kerrotaan edeltä mitä tulee tapahtumaan ja koska se tapahtuu. Lapsen ajanhahmottamista auttaa esim visuaalinen kello (saa ilmaiseksi ainakin android-laitteisiin, esim kids timer). Esim: lapsi on leikkimässä, mennään lapsen viereen kertomaan, että kohta puetaan ulkovaatteet päälle ja lähdetään kauppaan. Kun tämä aika on mennyt - näytetään kellosta - (lapsesta riippuu riittääkö 5 min vai 20 min) niin on aika lopettaa leikit ja lähteä pukemaan (laitetaan se visuaalinen kello lapsen lähelle). Välillä voidaan muistuttaa lasta katsomaan kellosta paljonko on leikkiaikaa jäljellä. Jos lapsella on jokin tietty asia vaikeaa (esimerkiksi se pukeminen) niin siihen voidaan tehdä palkintotaulukko: kun pukeminen sujuu saa tarran/hymynaaman ja kun on (lapsen ikä- ja taitotasosta riippuva) tietty määrä merkkejä palkintotaulukossa, niin niillä saa jotain kivaa (ei tarvitse olla suurta tai kallista, voi olla yhdessä tekemistä, tai vaikka lättyjä jälkiruuaksi, kunhan on jotain sellaista että se lasta motivoi). Onnistumisista kehutaan, epäonnistumiset voi jättää huomiotta.

Lapsen ja omien tunteiden sanottaminen ja huomioiminen ennen kuin ollaan raivarissa asti voi myös auttaa.

On tärkeä oppia tunnistamaan omiakin tunteitaan ja tarkkailemaan niitä. Jos havaitsee oman ärtymyksensä kasvavan, voi sanoa lapselle, että minua alkaa suututtamaan, menen hetkeksi rauhoittumaan ja kokeillaan sitten uudestaan. Itseltään voi opetella kysymään: onko tämä todella suuttumisen / taistelun arvoinen asia?

En ymmärrä. Saan lapsen kuin lapsen tottelemaan alta kymmenen sekunnin.

Ulos vaan ilman haalaria, kyllä se sen kerran kestää. Jos siis olitte autolla menossa jonnekin.

Siitä täytyy vaan varoittaa etukäteen ennen karjahtamista.



Itse yritän pitää maltin ajattelemalla jotain kivoja asioita tai kuvittelemalla itseni jonnekin kauas yksin. ;)

Se tuntuu vaikealta, kun on kiire jonnekin, mutta loppujen lopuksi 10 minuutin tauko voi säästää teidät puolen tunnin kamppailulta. Eli hanskat vaan tiskiin ja toteat, että ei tästä taidakaan tulla mitään ja menet lukemaan Hesarin loppuun. Meidän mukulat joko säikähtää ja tulee itse ehdottamaan, että puettaisko sittenkin tai menevät itsekseen leikkimään omaan huoneeseen.



10 minuutin päästä menen lapsen luo, istun alas viereen ja sanon, että yritetäänkö uudestaan sitä haalaria päälle (oikein vaikeina aamuina keksin siinä " lehteä lukiessa" vielä jonkin lisäkoukun lapsen saamiseksi yhteistyöhaluiseksi, vaikka että katsotaan matkalla kaivinkoneita tai ostetaanko iltapäiväkahville pullat...)

pienemmän lapsen kanssa silläkin lailla jos ei ole hirveä kiire, että sanon ihan ystävällisessä hengessä että ok, haalari ei mene päälle. Nyt odotellaan, että josko haalari rupeasi pian menemään päälle. Ja sit odotetaan siinä eteisessä. Leikkiä ei saa. Kypsyttää kolme-nelivuotiaan alta aikayksikön.

että tuo yritää nyt provosoida. Ja niinpä en uhallakaan suutu. Se toimii omalla kohdallani jotenkin käänteisen psykologisesti.

Vaan alan jäkättää sille haalarille. Kuulkaas nyt haalarit, lakkaa kiukuttelemasta, tai pistän teidät ulos ilman X:ää. Sitten saatte lojua siellä maassa, kun kukaan ei ole teitä liikuttamassa!



Toimii jonkun kerran varmaan sen vuoksi, että lapsi hämmästyy. Mutta pitemmän päälle täytyy keksiä jotain muuta.

Meillä ei ole autoa. Ja meillä lapset eivät määrää siitä miten pukeutuvat. Ehkä sen takia olenkin niin kovilla, että olen päättänyt voittaa aina. Uskon siihen, että jos kerran luovuttaa saa taistella vielä 152 kertaa, jos nyt voitin jäljellä on enää 47 kertaa ;-) (ehkä)

ap

Mieti, toimiiko.

Vierailija:

Meillä ei ole autoa. Ja meillä lapset eivät määrää siitä miten pukeutuvat. Ehkä sen takia olenkin niin kovilla, että olen päättänyt voittaa aina. Uskon siihen, että jos kerran luovuttaa saa taistella vielä 152 kertaa, jos nyt voitin jäljellä on enää 47 kertaa ;-) (ehkä)

ap

Jostakin olen lukenut, että pikkuasioista voi neuvotella, mutta tuollaisista isoista ei kannata. Eli esim. jos tietyt hanskat eivät kelpaa, saa kyllä valita toiset, mutta haalari pistetään päälle ja sillä sipuli. Nyt 4-vuotias jo mielestäni jokseenkin hyvin tajunnut, missä mennään tyranniäitinsä kanssa.

Vierailija:

Meillä ei ole autoa. Ja meillä lapset eivät määrää siitä miten pukeutuvat. Ehkä sen takia olenkin niin kovilla, että olen päättänyt voittaa aina. Uskon siihen, että jos kerran luovuttaa saa taistella vielä 152 kertaa, jos nyt voitin jäljellä on enää 47 kertaa ;-) (ehkä)

ap

Jos asenteesi on yhtä jääräpäinen kuin lapsella niin saat taistella vielä 99999 kertaa ja sitten huomaat että et enää voi mitään koska lapsesi on sinua isompi ja vahvempi eikä vois vähempää välittää mitä sä jäkätät.

ollaan kasvatuksessa hakoteillä.

Keli oli silloin hiukan plussalla, mutta jo portailla lapsi vaati saada pukea vaatteet päälle. Puettiin siinä ulkosalla. Ja todellakin meni kerrasta perille. Pukemisen jälkeen juteltiin asia selväksi, pyydettiin molemmat anteeksi, halailtiin ja syliteltiin vähän.



Muita konsteja, jotka ovat toimineet pienemmällä (itselläni ei ole vielä 5-vuotiasta). Olen luvannut laulaa varvas-laulun (sormet tarvittaessa), kun jalat ovat lahkeista ulos. Eli se " varvas ja varvas ne pilkistää.." . Reipasta pukemista olen AINA kehunut. Otan kehuessa fyysisen kontaktin joka vahvistaa viestiä. Eli vähintään koskettanut olkapäähän tai sitten kaapannut syliin ja kutitellut. Jonkin verran voi lapselle tulla vastaan eli esimerkiksi pitää lakkia ja pyytää lasta " sukeltamaan" lakkiin. Aika usein sovimme uhmaisen kanssa, että kun hän sujauttaa jalat kenkiin, minä laitan tarrat kiinni.



Koska itsekin pukeudun ulos ulkoiluhousuihin, teen sen yhtaikaa lasten kanssa ja samalla kannustan ja puhelen sitä, kuinka äitikin laittaa nyt housut reippaasti, laulatteko minulle varvaslaulun.



Joskus kun meno menee älyttömäksi, olen laittanut miettimispenkkiin ja joskus olen istunut miettimispenkissä myös itse (hämmentää lapsia).

ilman haalareita bussissa? Sitäkö tarkoitat?



Tiedätkö mitä heikko äiti tekee lapsen turvallisuuden tunteelle? Jos aikuinen ei osaa tehdä aikuisen päätöksiä lapsen mielestä äiti on heikko, eikä silloin pysty suojelemaan lasta ja lapsi jää yksin liian aikaisin tekemään päätöksiä, joihin hänellä ei ole valmiuksia. Se pelottaa lasta. Olet varmaan lukenut tästä?



ap

Vierailija:

Tiedätkö mitä heikko äiti tekee lapsen turvallisuuden tunteelle? Jos aikuinen ei osaa tehdä aikuisen päätöksiä lapsen mielestä äiti on heikko, eikä silloin pysty suojelemaan lasta ja lapsi jää yksin liian aikaisin tekemään päätöksiä, joihin hänellä ei ole valmiuksia. Se pelottaa lasta. Olet varmaan lukenut tästä?

Mutta tiedätkö itse mitä liian autoritäärinen äiti tekee lapselle? Juuri oli tutkimus jonka mukaan esim. rankaisevuuden ja lasten alkoholin käytön välillä on suhde. Eli kun täällä aina muistetaan kertoa miten lapsista tulee mummonpotkijoita jollei niitä tarpeeksi rangaista, niin totuus on toinen.

Ymmärrän mistä puhut, mutta jos haalarin päälle menosta tapellaan 29 minuuttia, jokin on selvästi pielessä. Ainakin jos sitä sattuu kovin usein.