Lue keskustelun säännöt.
Olen sitten huono kasvattaja :(
11.02.2008 |
en toki väitäkään, että olisin joku vuoden kasvattaja.
sain ensimmäisen lapseni 17 vuotiaana, ja olin alusta asti yh (2v sitten tapasin nykyisen mieheni). nyt hän on 4,5v.
tyttäreni on vilkas ja erittäin vahva tahtoinen, vai sanotaanko suoraan, että itsepäinen, joten pitkää pinnaa ja kekseliäisyyttä on vaadittu.
varmasti olen tehnyt virheitä etsiessäni omaa tapaani olla äiti ja hyvä vanhempi.
mietin onko tämä sitä, ettei äiti näe omia virheitään, mutta mielestäni tyttäreni ei ole mikään riiviö, vaan aivan tavallinen vilkas lapsi joka välillä yrittää koetella rajojaan. välillä saa sanoa useamman kerran, että saa asiansa perille kun komentaa lasta. Mutta eikö se ole aivan normaalia?
Kuitenkin tyttöä on pph ja päiväkodissa kehuttu hyvätapaiseksi ja muut huomioon ottavaksi. usein kuulen myös, että hän on " mahtava tapaus" . voiko silloin olla kasvatus aivan pielessä? en todellakaan halua kehua, mietin vain.
keskustelimme eilen mieheni kanssa kasvatus asioista. mm. kurista. mieheni sanoi sitten siinä, että lapsestani näkee, ettei hänellä ole ollut lainkaan kuria.
näinkö pahasti on menty metsään?
nyt tuntuu, että kaikki onnistumisen tunteet on pyyhkäisty pois yhdellä lauseella.
vilkas ja rämäpäinen tyttäreni onkin vain kuriton kakara.
parhaani olen tehnyt, mutta se ei näköjään riitä.
Kommentit (24)
meillä on 4-vuotias tyttö, joka on päiväkodissa kuin enkeli, mutta nyt on joku kausi, että hän koettelee rajoja huolella...eikös sen uhman pitänyt jo mennä ohi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no hän on nyt vuoden osallistunut kasvatukseen, ja nyt meillä on myös 3kk tytär.
sanottakoon, että joistain asoista olemme täysin eri mieltä. hän on ns. kovemman linjan kannattaja, kun minä taas yritän ennemmin olla lempeä, mutta tiukka.
ap
" ettei heidän äitinsä ole osannut heitä kasvattaa" . Nyt kun omat lapset ovat samassa iässä (ja tiedän, että olen kasvattanut, rajoittanut jne) voin helposti uskoa, että lapsettomat ihmiset eivät tajua, että tämmöisiä lapset ovat. Ei lasten tarvitse istua nättinä hiljaa paikoillaan :).
Eli ap, miehesi ei TAJUA lastenkasvatuksesta yhtään mitään, sitä se on.
Itse luottaisin ennemmin pph:n ja pk:n arvioon lapsen luonteesta ja kasvatuksesta kuin miehen, jolla ei välttämättä ole mitään kokemusta lapsista ja jota saattaa ärsyttää toisen miehen " kakara" . Kotona sitä paitsi nyt saa ja pitääkin tuuletella tunteitaan ja kokeilla rajojaan. Olet aivan riittävän hyvä äiti ja kasvattaja, ap!
ja sehän on aivan luonnollista, kun yhtäkkiä joutuukin jakamaan sen huomion, mitä ennen on saanut yksin.
nyt vaan on hirveä epävarmuus ja pelko siitä osaanko kasvattaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osaa lastasi arvioida. Tyttäresihän on poikkeuksellisen stressaavassa tilanteessa, vauva tullut taloon (3kk on lyhyt aika siihen tottumiseen) ja mieskin verrattain uusi... Minusta osoittaa todellista ihmistuntemuksen puutetta mieheltäsi sanoa, että tyttären käyttäytyminen olisi kurin puutetta. Toivottavasti mies tulee järkiinsä.
moittia asioista, jotka ei edes pida paikkaansa. Tsemppia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
otin alkuun lapsuuden kodistani mallia, ja käytin tukkapöllyjä ja luunappeja kasvatuksessa. huomasin kuitenkin niiden tehottomuuden ja " taistelin" siitä irti, enkä vuoteen olekaan käyttänyt ruummilsta kuritusta. ja olen siitä erittäin onnellinen!
toinen mitä häpeän, enkä sitä todellakaan mainosta, on " meno kauteni" kun tyttäreni oli vajaa 2v. kävin tuolloin elämäni ensimmäisen kerran baarissa ja innostuin siitä. siitä sai alkunsa noin 3kk mittainen jakso, jolloin tyttäreni oli pari-kolme kertaa viikossa hoidossa, jotta äiti pääsisi baariin. silloin meillä oli myös usein laumoittain kavereitani. tämä kuitenkin loppui kun tajusin mitä olen tekemässä lapselleni.
hyvä eäiti ei tee näin.
ap
tekee virheitä ja tärkeintä on pinnistellä niistä irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se tekee sinusta hyvän äidin. Kaikilla on huonot puolensa, mutta olet kyennyt kasvattajana ajattelemaan lapsesi parasta ja mm. lopettamaan väkivallan kierteen. Siihen ei kaikki pysty!
Tottakai sisaruksen saaminen näkyy lapsesi käytöksessä, luonnotonta olisi jos ei. Miehelläsi ei ole vain kokemusta lapsen kasvattamisesta, mikä näkyy mielipiteissään. Sinä olet lapsesi paras kasvattaja, luota itseesi niin hyvin menee!
Nyt heijastan täysin omaa elämääni. Meillä on vilkkaat lapset. Minä olen oikeasti pehmoäiti, enkä kiellä sitä. Meillä on isä se, joka pitää kurin. Tarhassa kehutaan lasten käytöstä.
Minä itse uskon kuitenkin, että tarhassa lapsilleni annetaan periksi helposti. He ovat sen oloisia, että heidän on helppo saada aikuinen pikkusormen ympärille. Helppoahan siis lasten on, kun heitä ei kielletä.
Itsekin näen omien lasten kurittomuuden, kun oikeasti pitäisi totella minua. Siinä tilanteessa se on todella hankalaa ja saan tehdä töitä, että saisin heidät uskomaan.
Lapseni ovat siis tavallaan mukavia niin kauan kuin he saavat tehdä, mitä haluavat. He eivät lyö, hauku tai tee muuta pahaa. Siinä onkin se heidän kiltteytensä. Mutta jos vain kerrankin joutuu sanomaan vastaan, niin silloin tulee esille se, että olen ollut pehmo ja he eivät tottele minua kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen kuitenkin sitä mieltä, ettei lapselle tarvitse aina ärähtää. sama asiassa menee mielestäni perille sillä, että sanoo nätisti, mutta tiukasti. Sekä perustelee asian.
miehen mielestä kurittomuus ilmenee mm. siinä kun lapsi on omatoiminen ja tahtoo tehdä asioita itse. Ja leikessä kun ei aina muista viedä tavaroita paikalleen. Hän vaatii, että tytön on osattava siivota huone itse, silloinkin kun se on kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Minä taas olen sitä mieltä, että tuon ikäinen ei vielä osaa täysin itsenäisesti huonettaan siivota, vaan siihen tarvitaan vielä aikuisen ohjausta.
ap
itsenäisesti tehdä noita asioita. Oppii hiljalleen, kun niistä muistetaan, selitetään ja autetaan oppimaan yhdessä tekemällä. Luuleeko miehesi tosiaan, että esim. huoneen siivoamisen oppisi sillä, että huudettaisiin tai annettaisiin kovempia rangaistuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen kunniaksi on silti sanottava, että on kuitenkin loistava isäpuoli lapselleni. parempi kuin oma isä.
mutta tämä eilisiltainen lausahdus, sai todellisen kriisin minussa aikaan.
ap
sitä, että neljävuotias uskoo yleensä yhdestä sanomisesta, tekee yleensä kuten vanhemmat haluavat eikä protestoi aivan järkyttävällä huudolla?
Mun mielestä se ei kuulosta realistiselta.
Vierailija:
sitä, että neljävuotias uskoo yleensä yhdestä sanomisesta, tekee yleensä kuten vanhemmat haluavat eikä protestoi aivan järkyttävällä huudolla?
taitaa mieheni ajatella.
ap
puolia, ehkä hänen näkemyksensä pehmentyvät ajan mittaan. Itse luultavasti syyllistyn siihen, että odotan neljävuotiaaltani liikoja, kun hyvinä rauhallisina hetkinä hän kuitenkin osaa ja ymmärtää vaikka mitä. Mutta alan vähitellen oppia, että hänkin on vielä aika pieni ja opettelee, toiston kautta ja hiljalleen.
enkä tiedä pitäisikö sanoa tästä miehelleni, vai mitä jos hän onkin oikeassa. Että olen huono kurinpitäjä :(
ap
Vierailija:
sitä, että neljävuotias uskoo yleensä yhdestä sanomisesta, tekee yleensä kuten vanhemmat haluavat eikä protestoi aivan järkyttävällä huudolla?Mun mielestä se ei kuulosta realistiselta.
Ennen 4v uhmaa olikin näin, nyt en voi hyväksyä että kivasta lapsesta on tullut rasittava tottelematon ja vinkuva :/
Eli millä ansioilla hänellä on kanttia todeta noin?