*** Kesänuput ma-ke ***
Kommentit (34)
Täällä ollaan, töissä ja olo on kippee vieläkin. Tuo köhä sattuu rintaan, joten otin jälleen kerran lääkäriajan työterveyteen. Saa kuunnella keuhkot kun on tuo astma minulla.
Voi jestas, tänään ei ole tuo maha tuntunut semmoiselta lisäkkeeltä. Ilmeisesti tämä lenssu vie ajatukset möhköstä muodosta pois niin tehokkaasti. Viime yönä näin tosin unta että olin hoikka ja löysin tavallisesta kaupasta tavalliset housut. Unelmoidahan aina saa ;)
Työkaveri tuo vauvansa ja parivuotiaan käymään aamusta töissä. En taida uskaltaa ottaa pientä syliin ettei tauti tartu.
Jaa, pitäisköhän sitä käydä kyselemässä, missä vaiheessa tuo projekti on. Ei kyllä yhtään kiinnosta. Olisipa jo äippäloma..
Hui, en uskalla laskea kuinka monta päivää on äippälomaan. Masennun vielä.. Tai sitten en osaa laskea niin moneen.. :D
- insinööriPirkko ja punkero rv 20+4
Pitäisiköhän yrittää ajatella jotain positiivisempaa? Itselläni mieli vähän maassa, kun väsyttää se, ettei saa nukuttua kunnolla. Ja sekin ottaa pannuun, että hengittäminen on niin vaikeaa, taitaa jokin sisäelin painaa keuhkoja..... Huoh. Mietin viikonloppuna, että henkisesti tämä raskausaika on ollut minulle kuin yksiä jatkuvia PMS-oireita, olen ollut masentunut, alakuloinen, kiukkuinen, huolestunut, vihainen... Ihanaa.
Sekään ei lohduta, että edessä on vielä raskas koettelemus synnytyksen ja imetyksen muodossa repeämineen, nännien rikkoutumisineen ja valvomisineen. Apua!
Miten saisi mielen positiivisemmaksi? Tietysti vauva on odotettu ja haluttu, mutta hohhoijaa tätä odotusta...
Tytöllä nousi eilen yllättäen kuume, vietetään nyt kotipäivää. Nyt ei ollut enää lämpöä, mutta ollaan huominenkin kotona kuulostelemassa.
Jäin ihan miettimään noita edellisiä keskustelua, mutta en taida vielä kovin kyllästynyt olla raskauteen... tänään on taas parempi päivä :) Tuntuu tuo omatoimisesti aloittamani rautakin tuovan lisävetoa. Ja viikonloppuna pääsi uimaan ja muutenkin liikkumaan.
Imetystä ei kannata kyllä hirveästi minusta etukäteen murehtia, vaan etsii sitten apua jos ei meinaa sujua. Mulla lähti hyvin käyntiin sitten kun päästiin sairaalasta kotiin. Siellä oli hirveä stressi päällä, kun punnittiin ennen ja jälkeen imettämisen (lasta siis, paino laski liikaa) ja kytättiin imetysaikoja. Sitten kun kotona imetin ihan silloin kun lapsi halusi, kaikki jotenkin lutviintui. Ja muutaman osuvan vinkin sain sairaalassa yhdeltä kätilöltä. Nännit pysyi myös hyvässä kunnossa, öljysin rintoja kyllä ahkerasti imetyksen jälkeen ja jos meinasi nännit kärsiä siitä huolimatta, mulla auttoi Bepanten (en nyt muista tarkkaan miten kirjoitetaan, samaa käytetään lasten peppuun). Rintakumitkin hankin ensipaniikissa mutta jäivät sitten käyttämättä. Maidonkerääjiä kyllä käytin alussa varsinkin.
Minkälaisia tukivöitä teillä on? Kävin lauantaina kaupoilla ja jäi vielä ostamatta, kun en osannut päättää ostaako kapeampaa mallia vai mahan yli ylettyvää. Viimeksi oli sellainen kapea lainassa, olin kyllä ihan tyytyväinen. Se mahan yli tuleva saattaa olla kuumakin keväämmällä?
Taika, 21+2
Yritin perjantaina ja sunnutaina vastata synnytys galluppiin. Mutta oli kai niin kauheata luettavaa että niitä ei hyväksytty tänne keskustelupalstalle:D. Mutta yritän siltikin vielä kerran.
Varsinkin rakenneultran jälkeen olen alkanut miettiä synnytystä. Ja olenkin pyytänyt päästä pelkopolille, ennen synnytystä. Aikaisemmilla kerroilla en ole oikeastaan pelännyt synnytystä. Esikoisen aikaan ajattelin että kyllä minäkin siitä selviän kun muutkin ovat siitä selvinneet, eikä tullut edes mieleen että jotain voisi mennä pieleen. Ja kakkosta odottaessa ajattelin, että ei se ainakaan huonommin voi mennä kuin edellisellä kerralla.
Ensimmäinen synnytys käynnistettiin 42+2 kalvojenpuhkaisulla, joka ei tuottanut mitään tulosta. Sitten sain oksitosiinitipan käteen, jonka jälkeen supistukset alkoivat mutta avautumienen oli todella hidasta. Yöksi oksitosiini tippa otettiin pois, jotta olisin saanut nukuttua. Ei kyllä hirveän hyvin onnistunut. Aamulla taas tippa laitettiin, mutta avautuminen oli edelleen hidasta. N. 4cm paikeilla sai epiduraalin. Illalla minulle alkoi nousemaan kuume ja tulehdusarvot kohosivat ja koska en ollut auennut kuin 7cm minulle tehtiin sektio. Kalvojenpuhkaisusta oli kulunut 32h. Leikkauskaan ei onnistunut ihan mallikelpoisesti vaan, kesken leikkauksen tunsin voimakasta kipua, jonka jälkeen minut humautettiin tainnoksiin jollain lääkkeellä. Heräämössä meni monta tuntia. Seuraavana päivänä sain verensiirron ja antibioottien antamista suoraan suoneen jatkettiin. Myös tyttöllä nousi tulehdusarvot ja hän joutui 5 päiväksi lastenosastolle antibioottihoitoon. Yhteensä oltiin 8 päivää synnytyksen jälkeen sairaalassa.
Jatkuu myöhemmin kuopus heräsi päiväunilta.
ilonella3 21+4
(Nukahti uudestaan :)).
Myös toinen synnytys käynnistettiin rv 42+1 lääkkeillä kohdunsuulle, ne sai jonkin verran supistuksia aikaiseksi. Limatulpan synnytin seuraavana yönä:D. Seuraavana päivänä lähdimme vuodeosastolta synnytyssaliin, jossa puhkaistiin kalvot klo11.22. Minua alkoi lievästi supistelemaan, mutta ei tarpeeksi. Joten sai oksitosiinitipan. Avautuminen lähti hitaasti käyntiin. N. 3cm kohdalla sai epiduraalin, joka ilmeisesti rentoutti niin paljon että loppu 7cm meni paljon nopeammin. Klo 23.00 pääsin ponnistamaan. Siinä vaiheessa epiduraali ei enään auttanut. Vauva oli laittanut kädet ristiin kasvojen eteen, joten hän jäi jumiin. Loppujen lopuksi 4 kätilöä oli häntä auttamassa ulos. Klo 00.03 tyttö syntyi ja vietiin samantien toiseen huoneeseen happikaappiin. Tunnin kuluttua hänet tuotiin takaisin. Minulle tehtiin episiotomia oikealle puolelle ja sisältä emätin repesi hieman. Mutta ne parantuivat todella nopeasti. Synnytyksen jälkeen olin nopeasti hyvässä kunnossa. Sen takia en nyttenkään haluaisi sektiota, mutta pelkään että vauvalle käy jotain synnytyksessä.
Toivesynnytys olisi että synnytys käynnistyisi itsestään lasketunajan tietämillä ja olisi muutenkin ihan " normaali" ja ponnistusvaihe olisi lyhyt.
Niina1983 olen kanssa kyllästynyt tähän raskaana olemiseen ja odotan vain sitä että olisi kesä ja raskaus olisi ohitse ja ennen kaikkea että synnytys olisi ohitse.
ilonella3 21+4
Rakenneultra onnellisesti takana! =) Kaikki oli hyvin ja pikkuisen paino oli tällä hetkellä 385g. Sukupuolestakin saimme veikkauksen =)
Itse en ole kyllästynyt raskauteen, voisin olla raskaana vaikka aina. Nytkin jo olen miehelle " harmitellu" että kohta se on tämäkin raskausaika loppunut kun huidellaan jo yli puolen välin, aika menee liian äkkiä. Tosin kyllä toisaalta itsekkin odotan innolla että saisin jo pikkuisen syliini.
Nyt täytyy mennä kuopusta lääkitsemään, ollut lauantaista kuumeessa ja kovassa yskässä =( Itsellänikin nenä vuotaa ja kurkussa on kaktus..
Illan jatkoja kaikille!
Kauris ja pulla rv21+3
Mekin käytiin viime viikolla rakenneultrassa. Oli mukava nähdä, että maha-asukilla on kaikki hyvin. Me ei haluttu tietää sukupuolta, mutta sikiö oli niin perätilassa, ettei sitä muutenkaan olis tainnut näkyä.
Mä hommasin sellaisen BabyBelt-tukivyön. Ainakin näin muutaman päivän käytön jälkeen tunuu, että se on auttanut. Aiemmin selkään tuli sellaisia puukon iskulta tuntuvia vihlaisuja. Nyt myös pystyy kävelemään paremmin.
Joku kertoi, että on tullut himo hedelmiin. Mulla on kans tehnyt kauheesti mieli hedelmiä, viime aikoina varsinkin viinirypäleitä ja kiivejä...
Koittakaahan parantua kaikki joita flunssa riivaa. Hyvää viikon alkua!!
T.nekku78 +pikku myy rv 20 +5
(hassua, kun on jo puoliväli ylittynyt)
Mulla on tässä raskaudessa aivan eri olo kuin kakkosen kanssa oli, eli nautin raskaudesta hirmuisesti kaikista vaivoista huolimatta! Johtuu varmaan siitä, että tiedän melko varmasti olevani raskaana viimeistä kertaa ja olo on hieman haikea. Esikoisen kanssa kaikki oli niin uutta, että jännitin ja pelkäsin koko ajan, kakkosen kanssa taas esikoinen oli niin pieni, etten raskautta ehtinyt paljon edes miettiä. Se vain meni siinä sivussa ja hidasti juoksemista esikoisen perässä ;) Nyt on ollut oikein aikaa kuunnella ja tunnustella pelkäämättä niin hirmuisesti kaikkea, ja olo on oikeasti aivan ihana.
Mulla on ollut viikon verran joka aamu ja yöllä vessaan herätessä aivan kauhea jano. Niin että suu, kurkku ja huulet on aivan rutikuivat ja pakko saada vettä. Nyt on kahtena yönä ollut kokoajan jano, ja molempina öinä näin jopa sellaista unta, että kuolen janoon, huulet on rohtunut ja kurkku ja suu rutikuivat. Ja niin olikin joka kerta kun heräsin. Nyt pelkään oisko sokeria virtsassa... Apua! Onko kellään muulla ollut tällaista. Aikaisemmissa raskauksissa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia sokerin kanssa.
Meillä isäntä halusi jo eilen laittaa hoitopöydän uudelle tulokkaalle kuntoon, ja siellä se nyt nököttää .. Ihanaa!
Esikoinen kolmatta päivää kuumeessa, joten pötkötellään kotona yhdessä huomispäivä.
Selma 20+6
Mulla on ollut alusta asti öiksi varattuna iso vesilasi ja joka ilta, yö ja aamu suht kova jano, eikä mitään sokeriongelmia. Eikös sen janonkin pitäisi kuulua ihan asiaan :)
Nauttisin raskaudesta huomattavasti enemmän jos saisin makustella sitä kotona rauhassa ja valmistautua, ja nimenomaan ODOTTAA. Nyt tuntuu että räpiköin kelkan perässä siitä putoamaisillani, ja kaikki tämä aika vain hujahtaa kiireessä ja stressissä eteenpäin jotenkin liian nopeasti, en ehdi edes pelätä tulevaa! Tämä voi hyvin olla minulle ainut raskaus, miehellä kun jo ne kaksi lasta on, ja alunperin en minäkään halunnut yhtään, mutta tän miehen löytyminen käänsi pään tehokkaasti...
En ehdi laittaa taloa valmiiksi (enkä jaksa) ja siivoushommatkin aina viikolla kaatuu niskaan ja talo on kauheassa sotkussa. Viikonloppuna sitten yliväsyneenä siivoan (inhoan muutenkin siivoamista) ja olen kärtyinen miehelle. Pyykit tahtoo jäädä pesemättä ja tiskit tiskaamatta, sitten paniikissa pesen työpaitaa yötä myöten käsin sunnuntaina kun huomaan sen klo 23.00 yhä odottavan pesua jollekin tuolille nakattuna... Tässä vanhassa talossa olisi laittamista paljonkin, esim. pyykkikone ei mahdu muualle kuin kellariin jonne mennään pimeitä jyrkkiä portaita pitkin. Mihis lapsi laitetaan siksi aikaa kun pyykkejä laitan? Koneessa on vielä typerä minuutin aikalukkokin, ennenkuin luukun saa auki. Vessassa on suihku samassa ja tila on ahtaahkon normaalivessan kokoinen, sinne ei mitenkään voi laittaa pyykkikonetta. Uuden vessan voisi kyllä tehdä tohon isoon eteiseen, jolloin pyykkikone mahtuisi suihkuhuoneeseen, mutta millä rahalla ja ajalla... Hoitopöytä ei mahdu yhtään minnekään. Makuuhuoneemme on pieni ja siitä pitäisi purkaa kiinteä vanha vaatekomero pois ja asentaa uudet kaapit tilalle ennen kevättä. Niin, PITÄISI. Yläkerran portaikon eteiseen tuleva alaosa pitäisi uusia, nyt (ja edelleen...) siinä on vain kakkosnelosesta naulatut tosi rumat eikä niin turvallisetkaan väliaikaraput, kun eteinen rempattiin viime kesänä. Päivän homma, mutta aina on kaikkea muuta tekemistä.
Ennen joulua tuntui että en mitenkään päin voi jaksaa olla töissä yli tammikuun, mutta niin se vain on jo pian helmikuun puoliväli. Väsymys on jatkuvasti päällä ja stressi, kun työtuntejakin on nyt pariin viikkoon ollut enemmän kuin aiemmin. Miehen toiminimelle tuli yli 2000e ennakkoverot maksettaviksi ihan vasta, joten tiukkaa tekee kun semmoinen summa lähtee kertaheitolla maksuun. Ja onhan noita laskuja aina muutenkin odottamassa riittävästi...
Alkais jo loma!!
Alcatraz 22+3
Hitto, että ottaa päähän! Olin hakemassa keskimmäistämme judoharkoista ja kuljin sellaista ajoluiskaa pitkin alamäkeä kun astuin sellaiseen ajouraan, jossa oli kaiken lisäksi sellainen upotettu viemärinkansi. Nilkka lähti alta ja lensin päistikkaa naamalleni maahan. :(
Nyt on sitten nilkka kuin pullataikinaa, sininen ja todella kipeä. Jalalla ei todellakaan laiteta koreasti. Polvessa on myös hirveä sinipunainen patti tuossa patellan alapuolella. Kädessä hirveät raapaleet ja vertakin tuli :(
Sattui niin, että itkin (mikä on minulla erittäin harvinaista) ja tulee vieläkin kun ajattelen, mitä olisi voinut sattua. Onneksi sain suojattua vatsaani, vaikka kyllä siihenkin vähän sattui. Tuo nilkka nyt mietityttää. Kun sitä yrittää liikuttaa, niin se ratisee ja kipu lopettaa liikkeen heti. Kolmen K:n hoitoa olen antanut ja otin Panadolinkin, mutta kyllä tästä on varmaan lääkärissä huomenna käytävä. Ideaalisidos auttaa kummasti kun nilkka pysyy suorana.
Helvetti, että pitääkin laittaa sellaisia uria ajoluiskaan, että nilkka napsahtaa alta! Olen itselleni tosi vihainen kun en katsonut tarpeeksi hyvin eteeni ja totta kai sosiaalinen häpeäkin oli vallan mahtava. Iso aikuinen ihminen heittää kommandoloikat tuosta vain...
No, eiköhän se tästä, kun huominen koittaa ja katson tilanteen uudelleen...
Muuten kaikki ok ja ennallaan. Onneksi tunnen vauvan liikkeet. Hänellä ei siis liene hätää. Äiti tässä vaan on kivusta ja huolesta riekaleena. Millä ihmeellä täällä huomenna linkutan tuon 1v3kk perässä koko päivän?
Kanelisokeri 23+4
Toivottavasti pääset lääkäriin näyttämään nilkkaasi. Ja toivottavasti ei kuitenkaan tullut suurempia vaurioita.
Selma3: minulla tämä KOLMASKIN raskaus menee vähän niinkun sivussa. Eli 1. ja 2. ikäero vähän vajaa 2v ja nyt tulossa 1v8kk. Edellisestä raskaudesta sain olla töissä lepäämässä päivät, mutta kesä menikin sitten pojan perässä juostessa. Nyt on kaksi jonka perässä juosta ja pukemiset (omat ja poikien) päälle, niin huh huh. Kyllä tässä väsyy parempikuntoinenkin ; )
Mutta nyt täytyy mennä katsoaan pojille ja itselle jotain päälle, ollaan lähössä viemään esioista kerhoon.
♥ art rv24+0 (?)
Voi kauhistus millaisen lennon kanelisokeri oli tehnyt. Etkö meinaa mennä näyttämään nilkkaasi missään? Mä varmaan olisin samantien lähtenyt päivystykseen. Toivottavasti jalkasi on tänään jo parempi.
Mä kamppailen täällä väsymyksen kourissa. Väsymys on jatkuvaa. Olen nyt syöny rautaa keskiviikosta ja ainakaan olossa ei tunnu muutosta. Ärsyttää, kun aamulla herää jo valmiiksi väsyneenä.
Onkos kukaan muu miettinyt nimiä? Mä kun sain viime viikolla neuvolasta ne sairaalan paprut, niin sen jälkeen on nimiasiat pyörineet mielessä. Tämän kakkosen nimen miettiminen tuntuu olevan vaikeampaa kuin esikoisen aikanaan. No onneksi tässä on aikaa...
Mä ajattelin selvitä tämän vauvan kanssa kokonaan ilman hoitopöytää. Meille ei vain yksinkertaisesti mahdu sellainen mihinkään. Sänky saapi toimia pikkuisen hoitopöytänä :)
Jaahas, yrittäiskä sitä saada työpäivää käyntiin. Olo on kyllä yhtä tuhnuinen kuin ulkonakin...harmaata ja märkää on. Tympeää.
Eliador ja vimpula 23+4
taas palailen tänne kirjoittelemaan. Viime viikon olin sairas- ja talvilomalla, ja vielä eilisen lomailin. Nyt palasin töihin. Mitenköhän tässä jaksais äippäloman alkuun?
Täällä on ollut puhetta synnytyksistä. Mä olisin ihan tyytyväinen jos tämä menisi saman tyyppisesti kuin viimeksi. Synnytys käynnistettiin 42+1 oksitosiinitipalle. Edellispäivänä oli tullut limatulppa ja yöllä supistuksia mutta kohdun suu tais olla vain sormelle auki. Supistuksia rupes tulemaan tipan laiton jälkeen mutta eteneminen oli hidasta. Oliskohan kohdun suu ollut auki n. 4 cm kun sain kohdunkaulan puudutteen, joka mulla toimi tosi hyvin. Sain rentouduttua ja loppu avautuminen sujui nopsaan. ponnistus kesti 10 min ja koko synnytys noin 5,5 tuntia. Pari tikkiä sain kun leikkasivat vähän. Oikeastaan tympein juttu synnytyksessä oli se kun yrittivät pistää vauvan päähän pinniä jolla seurataan sykettä. Se ei meinannut millään pysyä, joten yrittivät laittaa varmaan 3-4 kertaa.
Haluaisin kyllä että tätä synnytystä ei tarttis käynnistää vaan lähtis ihan itestään etenemään.
Nimiä me ollaan kovastikin mietitty. Hankalaa on. Ensin ajattelin että pojan nimi on helppo keksiä, kattia kans. Tytölle meillä olis jonkinlainen ehdotus, mutta pojalle ei vielä mitään. Mä yritän ehdottaa vaikka mitä mutta mieheltä en vielä oo saanut mitään ehdotusta. kai se pohtii viimeseen asti ja antaa sitten jonkun tosi hyvän ehdotuksen.
Torstaina on neuvola, ainakin saan kelan paperit. Saas nähä miten sujuu kun on pakko ottaa esikoinen mukaan. VOi olla aika vauhdikas kerta.
t. SannaNu ja tiuhti rv 24+1
Moikka,
Jalka on edelleen ihan tohjona. Kävin näyttämässä sitä terveyskeskuksessa sairaanhoitajalle pari tuntia sitten ja hän oli sitä mieltä, että lääkäri voisi katsoa sitä kun turvotus on niin omituisessa paikassa luun päällä, akillesjännettä kohden, eikä nilkka liiku suuntaan eikä toiseen. Epäili murtumaakin. Lääkäriaika klo 14 ei kuitenkaan käynyt minulle mitenkään päin, kun pitää lähteä hakemaan lapsia koulusta juuri silloin - se on tätä äidin elämää... :(
Jalassa on nyt tukeva sidos, pidän jalkaa koholla ja annan kuumottavalle nilkalle kylmäpakkausta aina välillä. Lupasin, että tulen uudelleen, mikäli hoito ei auta, mutta sanoin jo suoriltaan, etten raskaana ollessani suostu minkäänlaisiin röntgenkuvauksiin, kun sitäkin jo ehdoteltiin :(
Joku ihmetteli, miksen mennyt jo eilen lääkäriin :) Noh, sanotaan näin, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Olen itse hoitaja ammatiltani ja arvioin tilanteen niin, että kun kerran kykenen jalalla jotenkuten astumaan, ei siellä voi olla mikään ainakaan särkynyt...tosin tuon liikuttaminen, ojentaminen ja koukistus ei onnistu lainkaan kun tuntuu, että kantaluu lähtee irti...pelkkä ajatuskin kauhistuttaa, eikä mitään äkkinäistä voi jalalla kuvitellakaan tekevänsä....
Eiköhän se tästä lutviudu...tänä aamuna oli hitusen raskas kaasujalka, kun tuo jalka ei suostu yhteistoimintaan...Elämää ei myöskään helpota yhtään se, että tuolla meidän nuorimmaisella on vatsa löysällä ja joudun linkuttelemaan vaipanvaihdolle tiuhaan tahtiin...
Katselen nyt pari päivää ja menen sitten uudelleen, tällä kertaa lääkäriin. Olipa onni matkassa kun en lentänyt suoraan vatsalleni.
Kanelisokeri 23+4
Voi Kanelisokeri, koitas nyt päästä sinne lääkäriin kuiten, jos laittaisivat tukevamman lastan tms. siihen (hoitaja kun en ole niin mistään en mitään tiedä :) )
TAIKA: minulla on kaksi tukivyötä, toinen on se anitan ja ihan ok, toinen napakampi figura merkkinen. Jälkimmäistä tulee käytettyä enemmän.
ELIADOR, täälläkin nimet selvillä , pitää nyt vielä katsoa että miten nimi passaa pienelle.
Minä olen välillä ihan täynnä raskautta, ainakin öisin kun selkä naksuu ja paukkuu asentoa vaihtaessa (asentoja joissa nukun on yksi, kyljellään, 2 tyynyä polvien välissä). Välillä taas on niin ihanaa olla isomahainen jättiläinen. Ja uhkea sellainen ;)
Paljon teillä on masun ympärys? Minulla navan kohdalta 97-98cm. Hassua, että kaverilla on LA kuukauden päästä ja sillä on pienempi (!) maha entä minulla. On aina raskaana ollessaan normaalin näköinen.
Minä sanoin miehelle, että tilaan siivoojan loppuraskaudeksi. Imurointi sattuu niin ettei sitä huvikseen tehdä ja meillä ssiivoaminen on kuiten tärkeää lasten astman takia. Sanoi että sopii hyvin. Onko teillä kokemusta siivoojista? Eikös niistä saa jonku kotitalousvähennyksen tms.?
-kesämuru-
Voi voi, ikävää, että mammat liukastelevat :( Toivottavasti nilkka tulee kuntoon.
Tänään ei ole ihan niin kauhean vali-vali-olo täällä, tuli nukuttua ihan hyvin, joten olo on suhteellisen ok.
Tekee ihan hirveästi mieli herkkuja, voi ei :/ Olen yrittänyt nyt alkaa rajoittaa, kun tota painoa ei viitsisi ihan kauheasti kerryttää. Kyselin tänään neuvolasta, milloin sokerin liiallinen syönti alkaa vaikuttaa vauvan kasvuun, mutta hän oli sitä mieltä, että enemmän tuo vaikuttaa viikosta 30 eteenpäin. Mutta silti, ei se takamuksen leviäminenkään ole kovin toivottavaa...
Jaksamista kaikille!
Poltsi rv. 22+2
...ja tervehdys piiiiiitkästä aikaa. En ookaan varmaan moneen kuukauteen jaksanu tänne kirjoitella, teidän kuulumiset olen toki käynyt lukemassa useamman kerran viikossa.
Voi kun kuulosti ikävältä tuo Kanelisokerin kaatuminen ja nilkan kunto...Röntgen-kuvaus raskaana ollessa ei tietenkää ole kovin suositeltavaa, jospa se lääkäri osaisi sanoa ilman kuvauksia mikä nilkassa on vialla. Itsekin näin hoitoalan ihmisenä tiedän omasta kokemuksesta, että muita tulee kyllä neuvottua tällaisissa asioissa, mutta sitten kun itsellä on jotakin vialla niin aika pitkässä kuusessa on se lääkäriin lähteminen....:)
Täällä on kovasti kerrottu synnytys-kokemuksia ja kyselty toivomuksia tulevasta synnytyksestä...Minulla kun on kyseessä ensimmäinen lapsi, niin ei ole kerrottavana vielä kokemuksia, eikä oikein isoja odotuksiakaan kun en kunnolla tiedä mitä odottaa....Tietenkin sitä toivoo, että synnytys sujuis mahdollisimman hyvin ja sujuvasti, ei kestäis älyttömän pitkään- mutta sellasiin asioihin ei tietenkää itte voi oikein vaikuttaa. Varmaan siihen kokemukseen vaikuttaa paljon sekin minkälainen kätilö sattuu kohdalle, jääkö hyvä mieli synnytyksestä... Mutta tärkeintä tietenki ois että terve lapsi saatais kesäkuulla syliin :)
Käytiin muuten siinä 4d-ultrassa tuolla Suomen Terveystalossa (Oulussa). Oli tosi ihana ja mukava ultraaja (lääkäri) ja muutenki osaava, mutta silti mielestäni oli vähän pettymys. Luulin että ne kaikki vauvan rakenteet katotaan sillä 4d:llä, niin se käyttikin sitä tavallista 2d-ultraa ja sitte sillä 4d:llä saatiin vähän kurkistella vauvan kasvoja ja raajoja. Mutta siis, kun sen takia sinne mentiin, ku luultiin että tarkemmin näkyis ne rakenteet sillä 4d:llä...Sen takia olin vähän pettyny...No jäipä ainaki jotain muistoa siitä, ku saatiin DVD mukaan, jossa on liikkuvaa kuvaa vauvasta. Meillä on myös jo sukupuoli selvillä ja nimistä on kovasti keskusteltu ja luulen että siitä tulee vielä kiistaa, että mikä nimi laitetaan. Miehellä on joku päähän pinttymä yhdestä nimestä, jonka se ehdottomasti haluaa etunimeksi laittaa (koska suvussa se sama nimi). Sille ei riitä se, että oon luvannu että se voidaan laittaa 2. tai 3. nimeksi...Ei, se pitää hänen mielestään olla etunimenä meidän tulevalle vauvalle. Itte en oikein voi kuvitella meidän vauvalla sellaista nimeä....Saapa nähdä !!!
Kovasti tääläkin on myös väsymystä ilmassa...Viime viikon ja nää kaksi päivää tältä viikolta oon ollu talvilomalla ja huomenna pitäis palata töihin...EVVK :( Töissä ku pitää olla lähes koko ajan jalkojen päällä, niin koko ajan jalat väsyneet ja selkääki alkanu jomottaa. Lisäksi kun fyysisesti raskas työ, jossa pitää hirveesti nostella ja käännellä potilaita, niin avot jopa olisin valmis jo saikulle tai äippälomalle...Ootteko te muut jaksaneet töissä miten hyvin?Ja saako sitä saikkua minkalaisin syin?Mulla ois virallisen äippäloman alkuun vielä melkein 3kk...
No tällaistäpä täällä. Pitääkin lähteä tästä kauppaan täydentämään jääkaapin sisältöä....
T.Suvi vko 22+5
Edelleen kotosalla, tyttö tosin vaikuttaa jo ihan terveeltä ja menee huomenna tarhaan. Tänään käytiin jo ulkona, eilen oli niiiin vaikeaa tuo nukuttaminen, kun koko päivä istuttiin sisällä, eikä tyttö kuitenkaan erityisen sairas ollut.
Kanelisokeri: toivottavasti jalkasi on jo parempi! Hurjalta kuulostaa...
Ilonella3: Aika rankkoja synnytyskokemuksia sulla. Tuo kuumejuttu oli minulla sama, eli kesken synnytyksen nousi kuume ja epäiltiin jotain tulehdusta. Saatiin molemmat lapsen kanssa antibiootteja useampi päivä ja tyttö oli osastolla (aluksi tiputuksessa), eli en saanut viereen kuin syötettäväksi. Kohdusta ei mitään tulehdusta löytynyt, joten jäi vähän arvoitukseksi, mikä tuo kuume- ja tulehdusjuttu oli. Selvisikö teillä joku konkreettinen syy siihen? Ja sitten kun muuten kaikki oli ok, todettiin tyttö keltaiseksi ja mekin oltiin lopulta sitten 10 päivää sairaalassa.
Alcatraz81: mahtuisko teillä pesukone keittiöön? Tosiaan aika hankala täytellä, jos pitää kauas mennä. Minusta jo pyykkien ripustelu muualle kuin sisätiloihin (ullakolle, ulos) vaati joskus hirveätä säätöä tytön ollessa vauvaikäinen. Samoin kuin puitten tuonti sisään.
Me ollaan nimiä pikkuisen mietitty, mutta taitaa vielä olla aika erilaiset lempparit miehen kanssa. Ehkä kymmenkunta suurin piirtein sopivaa on mielessä. Erityisvaatimuksena on vielä, että pitäisi sopia sekä täällä miehen kotimaassa että Suomessa. Täällä annetaan aika yleisesti lapsille vain yksi etunimi. Meidän esikoinenkin sai vain yhden nimen, kun ei päästy toisesta yhteisymmärrykseen ;) Ensin kesti hirveän kauan, että sain miehen yleensäkään lämpenemään idealle, ja sitten molemmille sopivaa ei vain millään löytynyt. Eipä sitä käytännössä oikein tarvitsekaan, suomalaisena oon vaan niin tottunut siihen, että nimiä on vähintään kaksi.
Onnittelut hyvistä uutisista ultrassa käyneille!
Taika, 21+3
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=82&m=12385807&p=1&tmo…