Miten te muut jaksatte, jotka ette koskaan saa olla yksin tai rauhassa?
Niin ihanaa kuin lapsiperheen elämä onkin, niin joskus oikeasti toivoisin, että saisin olla yksin tai että edes tähän aikaan illasta olisi hiljaista.
Kommentit (9)
Omaa aikaa löydän pian kun jäsenyyteni kuntosalilla alkaa, lapsi parkkiin ja mamma treenaan.
Minulla kuusi lasta, ja meillä tulee hiljaisuus arkena n. klo 20 ja viikonloppuisin 21:n mennessä.
Aamulla herätään aikaisin, mutta jää kuitenkin illalla joku tunti vetää henkeä, ja panostaa jopa parisuhteeseen.
eivät sen ikäiset kai vielä nuku. Eikä heitä voi kieltää käymästä vessassa, katsomasta telkkaria, käymästä keittiössä jne. ap
Tai hyvin kyllä silloin kun mies ei ole kotona kun ei tarvitse pelätä että tuleeko riita, juuri meni vanhempi lapsi nukkumaan kanssa ja nyt hetki ihan hiljaista, mies töissä!
Haluaisin kovasti jonnekin tuulettumaan mutta en uskalla lähteä kun tiedän että kun tulen kotiin, odottaa täällä tekemättömät kotityöt kun mies ei niistä muka selviydy...
Siis OIKEASTI kilahdan aivan totaalisesti. Tulen hulluksi. Räjähdän. Alan huutaa mielenvikaisesti. Olen aggressiivinen. Heitän tavaroita. Uhkailen. Käyn käsiksi ja huidon.
Mikä on lopputulos?
Saan joka viikko pieniä hetkiä siellä täällä olla vain omien ajatusteni kanssa, ilman ainoitakaan vaatimuksia. Muuten pimahdan, sekoan, räjähdän, tulen arvaamattomaksi psykopaatiksi.
Psykoterapeuttini on sanonut, että jokaisella ihmisellä tulee olla silloin tällöin mahdollisuus täydelliseen itsekseen oloon.
Meillä myös teini, joka ei tietenkään nuku vielä, ja jolla myös tyttöystävä monesti kylässä, tai sitten muita kavereita. Olemme kuitenkin sopineet, että meillä alkaa " hiljaisuus" klo 20-21, johtuen viidestä pienemmästä sisaruksesta. Hyvin nämä nuoret osaavat hiljaa käydä keittiössä tarpeen tullen. TV löytyy omasta huoneesta, joten aika harvoin haluaa sitäkään " vanhusten" kanssa katsoa.
Ihan joka ilta ei mitään trafiikkia ole, ja välillä vietetään sitten sitä rauhallista yhteistä aikaa esim. leffojen parissa teinin kanssa, kun pienemmät jo nukkuvat.
Mies jos joskus kerran vuodessa ottaa molemmat lapset mukaan niin on poissa hyvä jos puoli tuntia ja se ei auta mihinnkään.
Mies suuttuu ja valittaa, mutta en luovu tästä oikeudesta. Ehkä kerran kuukaudessa tai kahdessa kuukaudessa vietän " oman päivän" .