Lue keskustelun säännöt.
Appivanhempiasiaa. Onko minulla oikeus loukkaantua? Vai olenko sekaisin raskaushormooneista?
09.02.2008 |
Appivanhempien perhetuttu kuoli ja perinnönjako oli riitaisa. Tästä valaistuneina anoppi ja appi päättivät tehdä testamentin. pyysivät miestäni ja miehen siskoa luokseen ja puhuivat siitä, miten he haluaisivat omaisuuden jakaantuvan. Minua tai siskon miestä ei pyydetty paikalle. Lisäksi anoppi nyt jälkikäteen lipsautti, että meidän puolisot on suljettu perinnön ulkopuolelle, " kun ei sitä ikinä tiedä."
Perittävää on jonkin verran. Talo, kesähuvila, metsää, osakkeita ja muuta irtainta, mutta ei mitään valtavia summia. Mieheni ei halunnut puhua, mitä olivat sopineet ja suoraan en viitsinyt kysyä tai jankata. Nyt kuitenkin huomaan, että olen vihainen sekä appivanhemmilleni että miehelleni.
Tässä faktat mahdollisimman objektiivisesti. Sanokaa, onko minulla syytä hermostua vai olenko vain vialla päästäni tai hormonien kourissa (esikoisemme syntyy pääsiäisenä.)
Kommentit (72)
Naulan kantaan.
Mielelläni elän meidän keskituloista elämää niin että voin ennakoida tulevaa ja päättää itse veloista. Kun perintö laitetaan asuntolainaan, käytettävissä olevat tulot kasvavat huomattavasti. Kymmenen vuotta leveämpää elämää (ilman velkaa, mutta myös ilman isoja sijoituksia) miehen kanssa ja hups - yllättävä avioero - ja olenkin korviani myöten veloissa, kun taas miehelläni tuo perinnön osuus onkin säilynyt koskemattomana, vaikka kaikki palkkatulot onkin käytetty elämiseen.
Voiko tuolta tilanteelta suojautua esim. sopimalla paperilla vastaavasti tasajakoa suuremmasta avio-oikeudesta? Jos appivanhemmat tuon meille tekisivät, olisi edessä tosi ikäviä pohdintoja.
Asiat ovat siis oikein hyvin, niin parisuhteessa kuin taloudellisestikin, mutta en vain kestäisi mahdollisesti niskassa roikkuvaa " velkaa" .
Vierailija:
Meillä kun on tehty tuo avioehto niin mielestäni se on siinä tasapuolinen, että koskee kummankin mahdollisia lahjoja tai perintöjä.Epäoikeudenmukaisuus tulee siinä, etteivät molempien vanhemmat ole yhtä varakkaita tai varattomia.
Mutta sellaista se elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä suostu siihen, että sitä perintöä käytettäisiin yhteiseen omaisuuteenne. Anna puolisosi pitää perintönsä ja tehdä sillä mitä haluaa, äläkä vaadi häntä maksamaan sillä asuntolainaanne. Sillä sipuli. Ei ole mitään ongelmaa. Ellei ongelma ole se, että sinun pitäisi saada puolisosi perintö omaan käyttöösi.
Miten sinä avioerossa olisit korviasi myöten veloissa silloinkaan, jos perintö käytettäisiin siihen asuntolainaan? Mistä se velka sinulle tulisi? Onko sekin sinusta velkaa, että ostat auton 20 000 eurolla, käytät sitä viisi vuotta ja myyt 10 000 eurolla. Olet mielestäsi tässä kaupassa velkaantunut jollekin 10 000 euroa ilmeisesti ja olet siis korviasi myöten veloissa?
Jos ostatte 300 000 euron talon. Ehditte maksaa siitä palkkatuloillanne 50 000 euroa. Miehesi saa 100 000 euron perinnön, johon sinulla ei ole avio-oikeutta (et muuten voi miehesi puolesta myöskään kieltäytyä tuosta perinnöstä) ja yhdessä päätätte käyttää sen lainan maksuun. Huolehditte, että siitä, että juuri perintö on käytetty lainaan, jää selvät todisteet (jos todisteita ei ole, mikään osuus talosta ei todistettavasti ole perinnön tilalle tullutta ja siten avio-oikeuden ulkopuolella.) Sen jälkeen maksatte palkkatuloillanne loput 150 000 pois. Eroatte, kun viimeinen erä on maksettu. Myytte talonne sillä samalla 300 000 eurolla. Myyntihinnasta 1/3 on avio-oikeuden ulkopuolista miehesi omaisuutta. loput 273 jaatte tasan. Sinä saat myyntihinnasta 100 000 euroa, miehesi 200 000. Omasta mielestäsi olet näin ollen korviasi myöten veloissa?
Jos on kuitenkin käynyt niin, että talo tuhoutuu ja sitä ei ole vakuutettu ja sen arvo putoaa 300 000 eurosta esimerkiksi 3 euroon, niin edelleen miehesi omistaa siitä avio-oikeuden ulkopuolella 1 euron ja loput kaksi jaatte tasan. Eli saat yhden euron. Joo, se ei ole paljon, mutta olette sentään elänneet leveämmin, kuin jos olisitte elänneet lainaa maksellessanne ilman perintöä ja talon tuhoutuminen arvottomaksi tuskin johtui perinnöstä.
Missä skenaariossa sinä saat itsellesi velkaa? Minä en ymmärrä yhtään, mitä yrität ajaa takaa.
Vierailija:
Naulan kantaan.Mielelläni elän meidän keskituloista elämää niin että voin ennakoida tulevaa ja päättää itse veloista. Kun perintö laitetaan asuntolainaan, käytettävissä olevat tulot kasvavat huomattavasti. Kymmenen vuotta leveämpää elämää (ilman velkaa, mutta myös ilman isoja sijoituksia) miehen kanssa ja hups - yllättävä avioero - ja olenkin korviani myöten veloissa, kun taas miehelläni tuo perinnön osuus onkin säilynyt koskemattomana, vaikka kaikki palkkatulot onkin käytetty elämiseen.
Voiko tuolta tilanteelta suojautua esim. sopimalla paperilla vastaavasti tasajakoa suuremmasta avio-oikeudesta? Jos appivanhemmat tuon meille tekisivät, olisi edessä tosi ikäviä pohdintoja.
Asiat ovat siis oikein hyvin, niin parisuhteessa kuin taloudellisestikin, mutta en vain kestäisi mahdollisesti niskassa roikkuvaa " velkaa" .
Siis jos sen 300 000 talon arvo onkin noussut 360 000, niin se, jolla on 1/3 talosta avio-oikeuden ulkopuolella saa siitä arvonkorotuksestakin sen osansa. Eli perinnön saaja saakin 240 000 ja perinnötön vain 120 000. Sekö sinua harmittaa vai mikä?
Jos ongelma on se, että sinua inhottaa, että oma omaisuutesi karttuu hitaammin kuin se olisi saattanut karttua ilman perintöä, niin voithan sinä sijoittaa muualle sen osuuden, jolla olisit maksanut asuntovelkaa, etkä vain tuhlata sitä. Tai ihan yksinkertaisesti jättää sen perinnön asuntovelkanne ulkopuolelle. Antaa puolisosi ihan itse käyttää omaa perintöään, eikä sotkea sitä teidän yhteiseen omaisuuteenne ollenkaan. Mikä siinä olisi niin hirveätä? Pelottaako sinua, että sitten eron jälkeen teidän lapsenne tykkäisivätkin enemmän isästä, kun siltä on tulossa enemmän perintöä ja siksi se miehen perintö pitäisi saada katoamaan ennen eroa?
Siis se ajatus häiritsee, että jos asuntolaina maksettaisiin perinnöllä pois, eläisimme yhdessä palkkatuloilla leveämmin kuin muuten, ja erotilanteessa olisin laskennallisesti velkaa miehelleni.
En oikeasti usko, että ison perinnön tullessa olisi mahdollista antaa sen olla vaikuttamatta elämäntyyliin. Yhdessä varmaan oltaisiin sitä mieltä, että maksettaisiin lainat pois ja nautittaisiin elämästä (vaihdettaisiin auton kotterot parempaan, matkusteltaisiin, ehkä olisin lasten kanssa enemmän/pitempään kotona, mahdollisesti vielä yksi lapsikin lisää). Eron tullessa (jos ainoa merkittävä realisoitava varallisuus olisi asunto - niin kuin se monella on) jäisi käteen huomattavasti vähemmän. Asunto on siis yksi ja sama. Ja velkaa joutuisin joka tapauksessa ottamaan, jos pitäisi järkevän kokoinen koti itselle ja lapsille saada, vaikka siis nykyisen asunnon arvo menisi puoliksi. SIihen vielä sata tonnia perintörahojen maksua päälle, niin en tiedä missä asuisimme.
Ei siis kismitä se mitä miehellä on/olisi tai mitään, vaan se, että ylimääräinen perintö aiheuttaisi positiivisia muutoksia elämiseen, joka kuitenkin olisi erotilanteessa minulle velkaa. Eläisin siis leveämmin kuin asuntovelkaisena, vaikka laskennallisesti minulla velkaa olisikin. En edes pystyisi lyhentämään tätä velkaa, ainoastaan suojautumaan säästämällä itselleni sijoituksia - joista puolet menisi miehelleni erossa. Toki on vaihtoehtona jättää perintö koskematta, mutta oikeasti, kuka niin toimii? Tarkoitan siis lähinnä käteistä tai muuta likvidiä perintöä, en tietenkään mökkiä tai sukutilaa tai muuta.
Jos se perinnön saaja ei ole innostunut perintöään säästämään, vaan hasluaa sen käyttää, niin miksi se pitäisi juuri siihen asuntoon sijoittaa? Jos sen pistää sen sijaan esimerkiksi kahteen vuosittaiseen lomamatkaan ja makselee niillä palkkatuloilla sitä lainaa, elintaso nousee samalla tavalla, mutta asuntoon ei synny minkäänlaista avio-oikeudetonta osuutta.
Miksi juuri se asuntolaina pitäisi maksaa perinnöllä, kun asuntolainan pitäminen ja " ylimäärän" sijoittaminen on yleensä kannattavampaa kuin " ylimäärän" käyttäminen asuntolainaan?
Vierailija:
Siis se ajatus häiritsee, että jos asuntolaina maksettaisiin perinnöllä pois, eläisimme yhdessä palkkatuloilla leveämmin kuin muuten, ja erotilanteessa olisin laskennallisesti velkaa miehelleni.En oikeasti usko, että ison perinnön tullessa olisi mahdollista antaa sen olla vaikuttamatta elämäntyyliin. Yhdessä varmaan oltaisiin sitä mieltä, että maksettaisiin lainat pois ja nautittaisiin elämästä (vaihdettaisiin auton kotterot parempaan, matkusteltaisiin, ehkä olisin lasten kanssa enemmän/pitempään kotona, mahdollisesti vielä yksi lapsikin lisää). Eron tullessa (jos ainoa merkittävä realisoitava varallisuus olisi asunto - niin kuin se monella on) jäisi käteen huomattavasti vähemmän. Asunto on siis yksi ja sama. Ja velkaa joutuisin joka tapauksessa ottamaan, jos pitäisi järkevän kokoinen koti itselle ja lapsille saada, vaikka siis nykyisen asunnon arvo menisi puoliksi. SIihen vielä sata tonnia perintörahojen maksua päälle, niin en tiedä missä asuisimme.
Ei siis kismitä se mitä miehellä on/olisi tai mitään, vaan se, että ylimääräinen perintö aiheuttaisi positiivisia muutoksia elämiseen, joka kuitenkin olisi erotilanteessa minulle velkaa. Eläisin siis leveämmin kuin asuntovelkaisena, vaikka laskennallisesti minulla velkaa olisikin. En edes pystyisi lyhentämään tätä velkaa, ainoastaan suojautumaan säästämällä itselleni sijoituksia - joista puolet menisi miehelleni erossa. Toki on vaihtoehtona jättää perintö koskematta, mutta oikeasti, kuka niin toimii? Tarkoitan siis lähinnä käteistä tai muuta likvidiä perintöä, en tietenkään mökkiä tai sukutilaa tai muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo nyt oli aivan asiatonta.
Mä ymmärrän hyvin ap:tä. Olemme miehen kanssa olleet kauan yhdessä, yhteiset rahat ja velat, ja yhdessä pinnistellään eteenpäin, niin kuin joku tuossa kirjoitti.
Ylimääräinen raha mahdollistaisi yhtä sun toista kivaa, josta varmaan yhdessä nauttisimme. Lainat kun maksettaisiin pois, niin palkasta jäisi kivasti vaikka matkusteluun. Tuskin sanoisin, että en lähde, kun oikeasti minulla on vielä asunnosta velkaa, vaikka pankille se maksettiinkin jo pois.
Jos nauttisin tästä kohonneesta elämäntilanteesta, eron tullessa huomaisin tehneeni sen velaksi. TIukemmin elämällä olisin voinut säästää oman osuuteni asuntolainasta, mutta siihenhän ei ollut perinnön myötä tarvetta, vaan reissaisin varmasti mieheni mukana. Ja jos taas omasta palkastani tekisinkin sijoituksia pahan päivän varalle, ostaisin auton tai jotain, niin siitä mieheni kyllä erossa saisi puolet. Ainoastaan tämä perintö säilyisi koskemattomana niin kauan, kuin se asunnoissa on kiinni. Ja sehän on, vaikka talo vaihtuisikin.
Komppaan siis ap:tä.
***************
Pelottaako sinua, että sitten eron jälkeen teidän lapsenne tykkäisivätkin enemmän isästä, kun siltä on tulossa enemmän perintöä ja siksi se miehen perintö pitäisi saada katoamaan ennen eroa?
[/quote]
Vierailija:
Täällä toinen, joka ei haluaisi huomata olevansa velkaa miehelleen erossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asuntolainaa on jonkin verran, niin on yleensä hyvin kannattavaa maksaa se pois. Matalan riskin sijoituksista saatava tuotto on lainan korkoa pienempi. Ja tarkoitus ei varmaankaan olisi lähteä pelaamaan perinnöllä, mutta jos yli lainan koron haluat tuottoa, joudut myös tappioriskin ottamaan.
Vierailija:
Jos se perinnön saaja ei ole innostunut perintöään säästämään, vaan hasluaa sen käyttää, niin miksi se pitäisi juuri siihen asuntoon sijoittaa? Jos sen pistää sen sijaan esimerkiksi kahteen vuosittaiseen lomamatkaan ja makselee niillä palkkatuloilla sitä lainaa, elintaso nousee samalla tavalla, mutta asuntoon ei synny minkäänlaista avio-oikeudetonta osuutta.Miksi juuri se asuntolaina pitäisi maksaa perinnöllä, kun asuntolainan pitäminen ja " ylimäärän" sijoittaminen on yleensä kannattavampaa kuin " ylimäärän" käyttäminen asuntolainaan?
Vierailija:
Siis se ajatus häiritsee, että jos asuntolaina maksettaisiin perinnöllä pois, eläisimme yhdessä palkkatuloilla leveämmin kuin muuten, ja erotilanteessa olisin laskennallisesti velkaa miehelleni.En oikeasti usko, että ison perinnön tullessa olisi mahdollista antaa sen olla vaikuttamatta elämäntyyliin. Yhdessä varmaan oltaisiin sitä mieltä, että maksettaisiin lainat pois ja nautittaisiin elämästä (vaihdettaisiin auton kotterot parempaan, matkusteltaisiin, ehkä olisin lasten kanssa enemmän/pitempään kotona, mahdollisesti vielä yksi lapsikin lisää). Eron tullessa (jos ainoa merkittävä realisoitava varallisuus olisi asunto - niin kuin se monella on) jäisi käteen huomattavasti vähemmän. Asunto on siis yksi ja sama. Ja velkaa joutuisin joka tapauksessa ottamaan, jos pitäisi järkevän kokoinen koti itselle ja lapsille saada, vaikka siis nykyisen asunnon arvo menisi puoliksi. SIihen vielä sata tonnia perintörahojen maksua päälle, niin en tiedä missä asuisimme.
Ei siis kismitä se mitä miehellä on/olisi tai mitään, vaan se, että ylimääräinen perintö aiheuttaisi positiivisia muutoksia elämiseen, joka kuitenkin olisi erotilanteessa minulle velkaa. Eläisin siis leveämmin kuin asuntovelkaisena, vaikka laskennallisesti minulla velkaa olisikin. En edes pystyisi lyhentämään tätä velkaa, ainoastaan suojautumaan säästämällä itselleni sijoituksia - joista puolet menisi miehelleni erossa. Toki on vaihtoehtona jättää perintö koskematta, mutta oikeasti, kuka niin toimii? Tarkoitan siis lähinnä käteistä tai muuta likvidiä perintöä, en tietenkään mökkiä tai sukutilaa tai muuta.
Puhun siis siitä, että velattomana elettäisiin leveämmin, mutta ei välttämättä säästettäsi. Asunnosta, josta toisella elämäntyylillä olisin maksanut puolet, onkin minun vain 20 %. Palkka kun vilahti muuhun, kun asuntolainaa ei tarvinnutkaan maksaa. Tavallaan siis ei velkaa, mutta käytännössä saman verran enemmän joutuisin pankista hakemaan uutta kotia etsiessäni. Ja siitä huolimatta, että tulot myös kulutettiin, miehellä se perinnön osuus pysyy koskemattomana.
Vierailija:
Vierailija:Täällä toinen, joka ei haluaisi huomata olevansa velkaa miehelleen erossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja edelleen sen perinnön voi käyttää siihen leveään elämään ja palkkatuloilla maksaa asunnon. Jos siis perinnönsaaja ei itse halua säästää perintöään.
Vierailija:
Puhun siis siitä, että velattomana elettäisiin leveämmin, mutta ei välttämättä säästettäsi. Asunnosta, josta toisella elämäntyylillä olisin maksanut puolet, onkin minun vain 20 %. Palkka kun vilahti muuhun, kun asuntolainaa ei tarvinnutkaan maksaa. Tavallaan siis ei velkaa, mutta käytännössä saman verran enemmän joutuisin pankista hakemaan uutta kotia etsiessäni. Ja siitä huolimatta, että tulot myös kulutettiin, miehellä se perinnön osuus pysyy koskemattomana.
Myös omat vanhemapani ovat tehneet samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä vain sen takia, että veljeni ahne puoliso ei suostu avioehtoon. Vaikka ei edes puhuta älyttömän suurista summista tms.
Vaikka käsittääkseni perintönä saatu omaisuus jätetään avioero-osituksessa jotenkin laskujen ulkopuolelle. Olenkohan aivan väärässä? Eli jos veljeni eroaa, ei hänen perintönään saatua omaisuutta lasketa osituksessa hänen omaisuudekseen ja näin ollen ei joudu maksamaan vaimolleen niin suurta tasinkoa. ?
eli useimmat vanhemmat, joilla on varallisuutta, haluavat suojata jättämänsä perinnön lastensa puolisoilta juuri siksi, että " eihän sitä koskaan tiedä" . Mielestäni järkevää! Eli siis pillastut turhasta todellakin. Jos pysytte naimisissa, saata tietenkin nauttia mahdollisesta perinnöstä mutta jos eroatte, jäät ilman sitä, mitä ilman sinun pitääkin jäädä. Perintö on yleensä hyvin yksityistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko perinnön ulkopuolella vai et, ellette eroa!
Eiköhän se testamentti varmista vain sen, että erotilanteessa sä et vie puolta perinnöstä mukanasi.
Kuoleman tapauksessa, jos miehesi kuolee ennen sua, niin jos siinäkin on ehto, että sä et peri miehesi osuutta vanhempiensa perinnöstä, niin teidän lapset perii.
Mies saa itse päättää, miten perintöään käyttää, appi vanhemmat eivät voi vaatia kuitteja, onko mies maksanut yhteisiä lainojanne perintörahoilla tai hakenut kaupasta ruokaa myös sulle...
Vierailija:
Ei ole mitään syytä loukkaantua. Appivanhempiesi omaisuudenjako on TÄYSIN heidän asiansa + heidän perillisten. Mitä siihne puolisoita sotkemaan...
Ihan kuin vain odotettaisiin kieli pitkällä, milloin vanhemmat potkaisee tyhjää. Minä ainakin toivon, että vanhempani/appivanhempani saisivat elää pitkän antoisan elämän ja heidän omaisuutensa voisi käyttää vaikka laadukkaaseen vanhuuteen, etteivät joudu mihinkään heitteille.
Tottakai jättävät vain pojalleen ja tuskin haluavat tässä vaiheessa juttua käydä läpi myös miniöiden kanssa.
Ihan normaalia..
Ja jos miehesi ei halua sinulle kertoa mitä päättivät on se teidän kahden välinen juttu.
Minä kyllä kysyisin mieheltäni että mitä sielä puhuttiin, ei nyt mitään tarkkoja juttuja, mutta suurempia linjauksia.
Kyllä se _minusta_ Kuuluu hyvään parisuhteeseen että puhutaan avoimesti myös raha-asioista, enkä hyväksyisi tuollaista salassapitoa.
Avoimuus on parisuhteen a ja o.
Vierailija:
Kyllä se _minusta_ Kuuluu hyvään parisuhteeseen että puhutaan avoimesti myös raha-asioista, enkä hyväksyisi tuollaista salassapitoa.Avoimuus on parisuhteen a ja o.
Perinnöttömäksi jättämisestä ei pidä loukkaantua, mutta salassapidosta voi loukkaantua. Kyllä minut ainakin on pidetty ajantasalla miehen vanhempien testamenttiasiassa eli minulle ei siitä tule hyötyä olemaan, jos eroamme. Eikä siis mielestäni tarvitsekaan olla. :)
Meillä kun on tehty tuo avioehto niin mielestäni se on siinä tasapuolinen, että koskee kummankin mahdollisia lahjoja tai perintöjä.
Epäoikeudenmukaisuus tulee siinä, etteivät molempien vanhemmat ole yhtä varakkaita tai varattomia.
Mutta sellaista se elämä on.