Appivanhempiasiaa. Onko minulla oikeus loukkaantua? Vai olenko sekaisin raskaushormooneista?

" no sinun vaimosi nyt on aivan eri maata, hän on luotettava ja me uskomme teidän liittoonne" - siis ymmärrän kyllä sitä kautta, että loukkaantua saattaa. En varmaan itsekään haluaisi kuulla mitään tuollaista, mikäli olisin raskaana.

Sukulaiseni meni naimisiin pitkään seurustelusuhteen jälkeen... parin kuukauden naimisissa olon jälkeen sukulaiseni isä kuoli. Sukulaiseni oli ainoa periä äitinsä kanssa, joten rahaa ja omaisuuttakin tuli aikas paljon. Äiti halusi jakaa siinä vaiheessa ylimäräisen omaisuuden.

No, isukin kuoleman jälkeen sukulaiseni avioliitto kesti vielä 4kk jonka jälken he erosivat.

Jollei heillä olisi ollut avioehtoa koko omaisuus olisi mennyt jakoon.



Joten olen sitä mieltä, että elämän vaiheista ei tiedä kukaan. Joten parempi jakaa omaisuus vain niille kuuluvien kanssa. Varmaan sinäkin saat vielä omaisuudesta nauttia vaikka ei sinun nimeäsi mainita testamentissa.

ei se ole yhteistä tuloa

jos mies nyt vaikka perii vanhempansa, niin tuleehan siinä vaimollekin hyötyä jos pysyvät yhdessä ja ostavat vaikka talon.

Mieheni vanhemmat antoivat ennakkoperintöä miehelleni ja niillä rahoilla ostettiin auto. Auto on minun käytössä, mutta mieheni nimissä, kun kerta hänen perintörahoilla ostettiin, eikä tämä ole minulle ongelma. Vaikka minun säästöillä ostettu asunto on 50/50 omistuksessamme, se on ollut minun päätös ja auton omistajuus on ollut appivanhempieni päätös.

kun mieheni perhe sumplii raha-asioitaan (miehen äidillä aika paljon omaisuutta). Asiat eivät yksinkertaisesti mielestäni kuulu minulle ja sitä paitsi on todellakin realistista ottaa huomioon se, että avio- ja avoparit voivat erota jossakin vaiheessa.

Vierailija:

jos mies nyt vaikka perii vanhempansa, niin tuleehan siinä vaimollekin hyötyä jos pysyvät yhdessä ja ostavat vaikka talon.

Asia ei ole meillä mitenkään ajankohtainen, mutta joskus olen ajatellut, että ongelmia voi tulla myös seuraavassa tilanteessa: aviopari (tai siis toinen puolisoista) perii jonkin vähäistä merkittävämmän summan. Yleensä avioliitossa rahat ovat kuitenkin yhteisiä, joten sillä varmaankin maksetaan pois lainoja tai käytetään johonkin muuhun yhteiseen, autoon, matkaan tai elämäntyyliin yleensä. AJatuksena siis, että peritty on jotain kesämökkiä likvidimpää ja se käytetään johonkin koko perheen yhteiseen asiaan tai se nostaa elämäntyyliä yleensä. Eron tullessa toinen onkin sitten huomattavasti epäedullisemmassa asemassa, jos pitäisi vaikka 50 tai 100 k¿ kaivaa jostain ylimääräistä kattamaan tätä toiselle kuuluvaa ylimääräistä, jo käytettyä perinnön osaa. Mikäli tämän haluaa välttää, ei perintöä voisi käytännössä käyttää ollenkaan. Ilman perintöä yhteistä elämää olisi eletty eri tavalla, ja erotessa tilanne olisi tasa-arvoinen. Ylimääräisellä perinnöllä pois maksettu asuntolaina mahdollistaisi leveämmän elämäntyylin, ja sitten eron tullessa toinen onkin yhtäkkiä velkaa toiselle... ajattelenko itse ihan nurinkurisesti? En haluaisi tuollaisella ehdolla perintöä meidän perheeseen. Sukumökit yms. ovat tietysti asia erikseen.

Todennäköisesti heillä ihan sama juttu. Ei kuulu minulle millään tavalla.

Minä olen perinyt vanhemmiltani n. 100 000 e, mikä on käytetty omakotitaloon. Eli omistan periaatteessa talosta tuon verran enemmän kuin mieheni, koska muu osa on rahoitettu yhteisellä omaisuudella. Jos ero tulee ja talo menee myyntiin niin minä saan rahoista tuon verran enemmän. Mikä se ongelma oli? Tai sitten jos mieheni tahtoo jäädä taloon niin hänen on rahoitettava jollakin tuo osuus. Jos ei ole varaa niin sitten pitää myydä talo.

Isäni suvussa on yksi katkera kokemus: kun setäni erosi, oli 200 vuotta samassa suvussa ollut tila pakko myydä, jotta ex-vaimo sai osuutena. Tuota " itkee" suvun vanhimmat vieläkin, vaikka tapahtuneesta jo 30 vuotta.

Eli saadaan esim. laina maksettua nopeammin ja sitten voidaan yhteiset tulot voidaan käyttää johonkin muuhun, mutta eron tullessa tilanne ei ole tasa-arvoinen. Yhteistä elämää on vaikea elää kovin eri suuruisilla (käytettävissä olevilla) tuloilla, varsinkin jos yhteiseen talouteen on tottunut. Esim. toisen pitäisi lyhentää omaa lainan osaansa vuosikausia toisen jälkeenkin. Jos taas koko laina maksetaan heti pois, toinen puolisoista tekee yhteiset matkat yms. ikään kuin velaksi toiselle. Ilman perintöä moni asia jäisi tekemättä, mutta kuinka moni todella ajattelee, että meillä ei ole varaa ostaa uutta autoa tai matkustella, koska eron sattuessa olenkin vaimolle/miehelle 100 000 ¿pystyssä, vaikka sen hetkinen yhteinen rahatilanne sen sallisikin?



Tarkoitan sitä, että perinnön myötä perheen taloudellinen tilanne kohenee ja elämää voidaan elää toisella tavalla kymmenen vuotta, mutta erotessa se onkin velkaa toiselle. Mikään omaisuus ei niin varmasti pidä arvoaan eikä pysty suojaamaan, mutta euromääräinen perintö on tasan maksettava erossa toiselle takaisin. En haluaisi tällaista perintöä meille. Se merkitsisi sitä, että riippumatta taloudellisesta tilanteesta, tuloista ja elämäntyylistä, avioeron tullessa toinen olisi aina velkaa toiselle ja käytännössä eläisi velaksi yhteistä elämää perinnön verran. Ja tätä potentiaalista velkaa ei siis pysty lyhentämään tai riskiä poistamaan. Muu omaisuus menee aina tasan, mutta toiselle on maksettava perinnön osuus päälle, vaikka rahat olisivatkin kuluneet yhteiseen elämään yhteisellä päätöksellä. Toiselle vaan olisi syntyntyt velkaa, toisen pääoma olisi pysynyt koskemattomana, vaikka rahat olisi jo aika päiviä sitten käytetty.

jos ette ole, te omistatte talosta fifty-fifty. Jos te taas olette sopineet, että sinä omistat enemmän, niin sitten omistat.

Jos tilalle ei ole tullut mitään omaisuutta, vaan perintö on käytetty elämiseen, niin ei ole mitään, mihin voisi olla avio-oikeuttakaan, mutta ei myöskään mitään velkaa.

Jos taas tarkoitat sitä, että perintö mahdollistaa sen, että toinen omistaa talosta käytännössä esim. 70% ja toinen 30%, niin en ymmärrä, mikä tässäkään on ongelma. Taloa myytäessä myyntihinta vain jaetaan tuon mukaan. Mitään velkaa ei ole.

Jos minä saan perintöä ja elätän sillä miestäni ja eroamme, kun perintö on käytetty, niin ei mieheni ole mitään velkaa, vaikka avio-oikeus kuinka olisi suljettu pois. Se avio-oikeuden poissulkeminen vaikuttaa sillä nimenomaisella eron hetkellä. Ei ole oikeutta kyseiseen omaisuuteen tai sen sijaan hankittuun omaisuuteen (joiksi ei lasketa edes sillä perinnöllä tehdyn maailmanympärysmatkan valokuvia.) Jos perintö on käytetty ja tilalle ei ole tullut mitään omaisuutta, tuo avio-oikeuden rajoitus on muuttunut tyhjäksi lauseeksi. Ei tosiaankaan miksikään velaksi.

Vierailija:

Se merkitsisi sitä, että riippumatta taloudellisesta tilanteesta, tuloista ja elämäntyylistä, avioeron tullessa toinen olisi aina velkaa toiselle ja käytännössä eläisi velaksi yhteistä elämää perinnön verran. Ja tätä potentiaalista velkaa ei siis pysty lyhentämään tai riskiä poistamaan.

Kysyn vielä: jos 100 000 ¿ perintö on käytetty asuntolainaan, niin silloinhan perinnön saanut osapuoli on maksanut siitä suuremman osan, ts. omista tuota asuntoa 100 000 ¿ verran enemmän, vai kuinka? Vaikuttaako lopputulokseen se, onko paperiehin tehty muutos, että omistussuhde ei olekaan enää 50-50, vai onko asia päivänselvä jos perintö ohjataan lainan maksuun?



Silloinhan perinnön tilalle olisi tullut omaisuutta (isompi osuus talosta), kun taas palkkatulot säästyisivät leveämpään elämiseen, jolloin taas ollaan velkatilanteessa.



Lopputulema on ihan sama, jos kaikki rahat käytännössä uppoaa johonkin, velkaan ja elämiseen, mutta eron tullessa on iso merkitys sillä, kumpaan perintö laskennallisesti meni - velkaan vai sitä seuranneeseen elämään.

Vierailija:

Mieheni ei halunnut puhua, mitä olivat sopineet ja suoraan en viitsinyt kysyä tai jankata.

Ihmeellistä salaisua, joka kuitenkin selvinnee kun appivanhemmat kuolee. Siitä en loukkaantuisi, jos minut jätettäisiin jollakin konstilla perinnön ulkopuolelle, mutta tuosta salailusta kyllä.

Jos tuota pelkää, niin kannattaa toki tehdä niin, että tuo perintö joko sijoitetaan ja käytetään sen korot lisäämään elintasoa tai sitten itse pääomaakin pikkuhiljaa, mutta lainaa maksetaan entiseen tahtiin palkkatuloilla. Se nyt muutenkin voi alhaisten asuntolainakorkojen ja verohelpotusten vuoksi olla järkevintä.

Vierailija:

Kysyn vielä: jos 100 000 ¿ perintö on käytetty asuntolainaan, niin silloinhan perinnön saanut osapuoli on maksanut siitä suuremman osan, ts. omista tuota asuntoa 100 000 ¿ verran enemmän, vai kuinka? Vaikuttaako lopputulokseen se, onko paperiehin tehty muutos, että omistussuhde ei olekaan enää 50-50, vai onko asia päivänselvä jos perintö ohjataan lainan maksuun?

Silloinhan perinnön tilalle olisi tullut omaisuutta (isompi osuus talosta), kun taas palkkatulot säästyisivät leveämpään elämiseen, jolloin taas ollaan velkatilanteessa.

Lopputulema on ihan sama, jos kaikki rahat käytännössä uppoaa johonkin, velkaan ja elämiseen, mutta eron tullessa on iso merkitys sillä, kumpaan perintö laskennallisesti meni - velkaan vai sitä seuranneeseen elämään.

Avio-oikeuden ulkopuolelle suljetaan kaikki perinnöksi tai lahjaksi saatu TAI SEN SIJAAN TULEVA OMAISUUS.



Eli jos perin 100 000e ja ostan sillä perheelle asunnon, on tuo asunto eron sattuessa minun, eikä sitä lasketa mukaan ositettavaan omaisuuteen.

Minusta olisi kamalaa, että yhteistä elämää ponnistellaan eteenpäin monta vuotta, sitten perinnöllä maksetaan osa (toisen) veloista pois, mutta toinen jää koko summan velkaa toiselle. Sijoittaminen olisi siis oikean suuntainen ratkaisu, jolloin voisi osoittaa, että asuntolainaa lyhennetään palkkatuloilla ja eläminen rahoitetaan perinnön tuotolla tai perintöä kuluttamalla, jolloin velkaa ei synny.



Meillä on avioliitossa kaikki hyvin, mutta minua vaivaisi suunnattomasti, jos velka olisi maksettu pois perintörahalla, ja palkkatuloa kulutettaisiin elintasoon, matkusteluun ja ties mihin, mutta eron tullessa oliskinkin pystyssä miehelle kymmeniä tuhansia. Ajatuksena siis, että selviämme kyllä lainoistamme näinkin, ja eron tullessa kaikki puoliksi. Ylimääräinen perintö ei saisi tehdä sitä, että toiselle jäisikin velkaa jo " maksetusta" asunnosta, kun säästyneet palkkkatulot on käytetty muuhun. Puhumattakaan siitä, että jotain tai vaikka kaikki on voitu menettää sijoituksissa, mutta toisella vaan on perinnön verran enemmän saatavaa, kun kämppää myydään.

Jos ostat perinnöllä perheelle asunnon, niin kohonnut elämäntyyli onkin puolison osalta rahoitettu velkarahalla. Molempien elintaso nousee ja varaa on tehdä enemmän, mutta toisella omaisuuden määrä pysyy, kun taas toinen velkaantuu. Jos minulla on asuntolainaa, maksan sitä pois suunnitelman mukaan enkä rahoita ylimääräistä elintason nousua (uusia autoja, matkoja yms.) velkarahalla. Jos toinen maksaa asunnon pois, pitäisi minun kuitenkin pystyä elämään samaa elämää hänen rinnallaan kuluttamatta vastaavasti rahaa (vaan päinvastoin säästämällä omaa osuuttani plakkariin), jotta en rahoittaisi elämääni velaksi.



100 000 ¿ perintö miehelleni tarkoittaisi 100 000 euron velkaa minulle, jos rahat on käytetty lainaan ja palkkatulot sen jälkeen leveämpään elämään. Miehellä tuo 100 000 pysyisi aina plakkarissa enemmän. VOi muuten olla tavallisen iso summa, kun mietitään kumpi pystyy asumaan lasten kanssa vanhassa kodissa etc. En haluaisi muutenkaan rahoittaa päivittäistä elämääni velaksi, mutta ilmeisesti perinnöstä ei kerta kaikkiaan voi hyötyä ilman velkasuhteen muodostumista.