Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei ole tuhma, teko on.
20.11.2008 |
Luin juuri kasvatuskirjan, jossa painotettiin sitä, että lasta ei saisi sanoa tuhmaksi, vaikka olisi tehnyt jotain väärin. Lapsen teko on tuhma, ei lapsi itse. Tätä perusteltiin sillä, että lapsen itsetunnolle tekee hallaa jos lapsen persoonaa haukkuu. En oikein käsitä tätä. Mielestäni nykyään on menty ihan liikaa lässyn lässyn-kasvatukseen, jos jokaista sanaakin jo pitää miettiä. Kyllä minä olen sanonut lastani tuhmaksi, eikä hän ole siitä millään tavalla kärsinyt, koska yhtä lailla sanon päivittäin lastani rakkaaksi ja ihanaksi lapseksi ja kehun muutenkin. Ei lapsi muuten opi oikeaa ja väärää jos sanat tuhma ja kiltti ei tule tutuiksi. Kyllä lapsi on ollut tuhma jos on tehnyt jotain tuhmasti, siitä ei pääse yli eikä ali.
En ymmärrä muutenkaan nykyajan lepsua kasvatustyyliä, että lapsia ei rankaista vaan aina pitää kehua ja kiittää. Toki sekin on hirveän tärkeää - rankaisun ohella! Äiti vaan hymähtää eikä tee mitään, kun oma lapsi haukkuu pystyyn. Sitten ihmetellään, kun nuoret ei kunnioita aikuisia ja vanhoja ihmisiä, vaan haistattelevat opettajia ja muita. Kiva katsoa tuttua perhettä, jossa ei ole jäähypenkki käytössä ollenkaan ja lapsia ei koskaan rankaista mistään, korkeintaan saatetaan sanoa ei. Mitäkö tekee nykyään heidän 6-vuotias lapsi? Naureskelee ja lällättää kun kielletään, ei usko mitään, kiusaa muita ja nauraa. Vielä voi vanhemmat kokea, että arki on helppoa, mutta saa nähdä tuleeko karhunpalvelusta mietittyä kun lapsi on 15 eikä usko mitään.
Kommentit (63)
opetaltava asia ole se, että poistopitaan toisen haukkumisesta ihmisenä ja ruvetaan yksilöimään sitä mikä ihmisen teoista ottaa päähän. Ei siis niin että olet niin laiska vaan niin että en pidä siitä kun jätät likaiset astiat pöydälle. Johan toisen leimaaminen joksikin vaikuttaa jo asenteeseenkin... On helppo kuvitella mikä on yhteistyöhalun määrä, jos saa kuulla olevansa laiska. Verrattuna siihen että puhutaan konkreettisista teoista.
Mutta lapset on aina jotenkin ihmisryhmä, johon normaalit ihmistenvälisen kommunikaation lait ei pure. Lasta voi kiusata koulussa tavalla jota aikuinen ei sietäisi päivääkään tekemättä rikosilmoitusta, ja jos siitä seuraa lapsen psyykelle jotain ongelmia, niin sitten lapsi on heikko ja nössö. Vähän samalainen juttu tämäkin. Lasta saa nimitellä, koska hei, eihän ne mitään tajua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä sanon että väärin tehty, ei tyhmästi eikä tuhmasti. Kyseiset sanat helposti saavat lapsen kokemaan, että on tyhmä/tuhma.
Yleisesti ottaen kasvatuksessa ei tarvitse ottaa kuin muutama perussääntö, jotka pätevät tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Pitää uskoa puheella.
Toista ei saa satuttaa, tavaroita ei saa rikkoa.
Jos on eri mieltä, pitää neuvotella. (toimii hyvin 4 ja 5 -vuotiaiden kanssa kun alkavat kinaamaan, esim. kumpi ensin)
on hän sitten kiltti tai tuhma, reipas tai laiska, mitä hän hyötyy näistä leimoista? Se ei kohdennu mihinkään toimintaan konkreettisesti vaan on yleinen arvio henkilön olemisesta ja perustuu jonkun ihmisen subjektiiviseen näkemykseen.
Mitä kukaan sellaisesta hyötyy? Sehän pitäisi pystyä perustelemaan, jos näin halutaan toimia.