Lapsi ei ole tuhma, teko on.
Luin juuri kasvatuskirjan, jossa painotettiin sitä, että lasta ei saisi sanoa tuhmaksi, vaikka olisi tehnyt jotain väärin. Lapsen teko on tuhma, ei lapsi itse. Tätä perusteltiin sillä, että lapsen itsetunnolle tekee hallaa jos lapsen persoonaa haukkuu. En oikein käsitä tätä. Mielestäni nykyään on menty ihan liikaa lässyn lässyn-kasvatukseen, jos jokaista sanaakin jo pitää miettiä. Kyllä minä olen sanonut lastani tuhmaksi, eikä hän ole siitä millään tavalla kärsinyt, koska yhtä lailla sanon päivittäin lastani rakkaaksi ja ihanaksi lapseksi ja kehun muutenkin. Ei lapsi muuten opi oikeaa ja väärää jos sanat tuhma ja kiltti ei tule tutuiksi. Kyllä lapsi on ollut tuhma jos on tehnyt jotain tuhmasti, siitä ei pääse yli eikä ali.
En ymmärrä muutenkaan nykyajan lepsua kasvatustyyliä, että lapsia ei rankaista vaan aina pitää kehua ja kiittää. Toki sekin on hirveän tärkeää - rankaisun ohella! Äiti vaan hymähtää eikä tee mitään, kun oma lapsi haukkuu pystyyn. Sitten ihmetellään, kun nuoret ei kunnioita aikuisia ja vanhoja ihmisiä, vaan haistattelevat opettajia ja muita. Kiva katsoa tuttua perhettä, jossa ei ole jäähypenkki käytössä ollenkaan ja lapsia ei koskaan rankaista mistään, korkeintaan saatetaan sanoa ei. Mitäkö tekee nykyään heidän 6-vuotias lapsi? Naureskelee ja lällättää kun kielletään, ei usko mitään, kiusaa muita ja nauraa. Vielä voi vanhemmat kokea, että arki on helppoa, mutta saa nähdä tuleeko karhunpalvelusta mietittyä kun lapsi on 15 eikä usko mitään.
Kommentit (63)
mutta aikuisten nimitteleminen on jo tuomittavaa.
Näin tapahtuu vieläpä samassa perheessä niin että
lapsia nimitellään, mutta lasten suusta tuleva haukkuminen rankaistaan:
"Nico-Petteri, nyt loppui tuo nimittely, tyhmä!!"
Ei lasta kasvateta toimimalla itse väärin.
Miettikää sitä te, joiden mielestä on kyse hiustenhalkomisesta.
kannattaa häneltä viedä itsetunto kokonaan
jos haluaa lapselleen hyvät vuorovaikutustaidot ja tukea hänen vuorovaikutussuhteita kannattaa se aloittaa varhaislapsuudesta saakka
ihmiset ovat eri tavoin kielitietoisia, maailma ei rakennu faktasta vaan fiktiosta ja fantasiasta, mitä tuotetaan kielellisesti. Ne ihmiset, jotka ovat alun perin kielitietoisesti kasvatettuja kykenevät erottelemaan asioita ja toimimaan myös kriittisesti.
Kyse on siitä, mitä haluaa lapselleen antaa
Ja tiedämmehän, etteivät kaikkia halua lapsilleen parasta
Mitä pahaa on siinä, että lapsi tuntee olevansa kiltti??
Sitä me haluamme vahvistaa.
Joo, älkääpä hörhöilijät käyttäkö sitten
sitä sanaa kilttikään. Olit kiltti - kiltisti tehty. Teko on kiltti ei lapsi! Eikö?
Olen samaa mieltä. Veit sanat suustani. Miksi tähän ei kukaan kommentoi????????? :D :D Ei saa sitten sanoa lasta kiltiksikään!!!!!!!!!!! Muistakaa se!
ootko kaksplussalta vierailemassa?
Vai ihanko ollaan mittakaavassa jos verrataan miljoonien ihmisten teurastusta ja uhmaikäisen temppuiluja tms.
että olet ihanan joustava, päivästä toiseen, vaikka pomo sanoisi, että olet ihanan joustava. Onko tarpeen vaatiessakaan enää mahdollisuutta sanoa, että tästä asiasta en jousta...
Miten teko voi olla tuhma mutta lapsi ei ja teko olla kiltti ja lapsi on kiltti. Minä en ymmärrä tällaista mielivaltaista "sääntöä".
Koskaan aiemmin ei aikuiset ihmiset ole olleet yhtä pahasti hukassalastensa kanssa kuin nykyään.
lehdessä, että nykyvanhemmat ei ole mitenkään sen enempää hukassa kuin edelliset sukupolvetkaan, vaan nyt aletaan vasta pikku hiljaa ymmärtämään mitä on hyvä kasvatus. Ei ne keppiä-sukupolven edustajatkaan kovin hyvin onnistuneet. Eikä toiminut ääripääkään, eli annetaan lasten tehdä mitä ne haluaa.
Meillä ei toimita sillä akselilla ollenkaan, vaan nimenomaan siten että mitkä teot on tässä yhteiskunnassa hyväksyttäviä ja mitkä ei. Toimii hyvin, kiitosta on saatu. MYÖS lapsen tottelevaisuudesta.
lastensa kanssa kuin nykyään.
Hei ihan oikeasti, aikuiset ihmiset, luuletteko että nykylasten hyvin- tai pahoinvointi on kiinni tuon tason terminologiasta?
Musta tuntuu muutenkin, että tämä suomalainen nyky-yhteiskunta on sellainen lässynlässyn-apua-onko-jollain-paha-olo- yhteiskunta... ja sitten yritetään säätää ja vääntää ja kääntää sanoja sinne tänne ja keksiä uusia termejä ja tapoja sanoa asioita, vaikka kyse on ihan toisen tason ongelmista oikeasti.
Ihan nyt vaikka esimerkkinä tämä lasten loputon kunnioittaminen. Mun mielestä se on vaan mennyt niin liian pitkälle näissä tapauksissa, joissa ne ihan perustenavat kärsii joka päivä näistä liikaa kunnioitetuista terroristeista kouluissa ja päiväkodeissa. Lapset voi kasvattaa puheella ja kunnioittaen, mutta silloin kun niin ei ole tehty, täytyy käyttää jo muita keinoja. Pahin karhunpalevelus lapselle on tämä lässylässyn meininki, jossa lapsen annetaan mieluummin kasvaa täsyin kieroon, kuin että aikuiset ihmiset puuttuisivat siihen oikeasti tilanteen vaatimilla keinoilla, vaikka fyysisilläkin.
En voi ymmärtää miten jotkut vanhemmat eivät jaksa sanoa muuta kun ei, mutta jättävät asian siihen. Esimerkiksi 5-vuotias Kalle tönäisee toista lasta liukumäessä tahallaan ja toinen lapsi satuttaa itsensä ja alkaa itkeä. Kallelle sanotaan "ei Kalle saa tehdä noin" ja uhria lohdutetaan, mutta Kallea ei vaadita pyytämään anteeksi eikä Kalle saa mitään rangaistusta. Tämä toimii ehkä alle 2-vuotiaalla, mutta itse olen käyttänyt kyllä heti 2-vuotiaasta alkaen arestipenkkiä ja vaatinut pyytämään anteeksi - vaikkei lapsi sitä vielä tuossa iässä tajuaisi niin parempi opettaa ajoissa kuin ei koskaan! Näitä Kalle-tapauksia on vaikka kuinka paljon kun seuraa meininkiä puistoissa ja avoimissa kerhoissa. Lasta ei pistetä ollenkaan vastuuseen teoistaan, vaan luullaan että pelkkä sanominen riittää. Todella umpikujassa ollaan vanhemmuuden kanssa.
[En voi ymmärtää miten jotkut vanhemmat eivät jaksa sanoa muuta kun ei, mutta jättävät asian siihen. Esimerkiksi 5-vuotias Kalle tönäisee toista lasta liukumäessä tahallaan ja toinen lapsi satuttaa itsensä ja alkaa itkeä. Kallelle sanotaan "ei Kalle saa tehdä noin" ja uhria lohdutetaan, mutta Kallea ei vaadita pyytämään anteeksi eikä Kalle saa mitään rangaistusta.
Eli Kalle ei saa rangaistusta ja lisäksi häntä sanotaan tuhmaksi. Onko jotain oleellisesti parantunut? Kallelle jää sellainen mieli, että ensinnäkään vanhemmat ei saa hänelle mitään, ja toiseksi hän on huono, ihan koko Kalle.
Kallen täytyy pyytää anteeksi ja hänen tekoaan täytyy torua.
Mutta Kallea ei tarvitse haukkua.
Jotenkin tuntuu, että monet lapset saavat ihan täyslaidallisen vaikkapa kun maitolasi kaatuu, mutta ikinä ei heitä kehuta hyvistä teoista.
Eivät lapset opi ottamaan toisia huomioon, kun heille ei osoiteta mikä on tärkeää. Näin kasvatetaan ikuisesti lapsina pysyviä, minä ensin-ihmisiä.
Ja sitten vielä ihmetellään, kun lapset voivat huonosti.
niin vanhemmat ovat hukassa lastensa kanssa.
Täällä ihmiset kertovat ongelmistaan ja etsivät apua - ja saavat sitten av-mammoilta täyslaidallisen paskaa niskaansa kuinka he ovat hukassa vanhempina. Kukaan, joka pyytää apua, ei ole hukassa vanhemmuudessa.
että tuskinpa se lapsi hautoo päässään vuosikausia "olet tuhma"-hokemaa. Aina painotetaan ettei pieni lapsi kykene abstraktiin ajatteluun- ja kuitenkin samalla vaaditaan että lapsi kasvatetaan sen keinoilla ("sinä et ole tuhma, mutta tekosi oli")!!
että miten teidän teoriassanne identiteetti muodostuu?
Kai tarkoitus on saada aikaan sellainen identiteetti, jossa ihminen uskaltaa tehdä virheitä ilman pelkoa siitä, että se uhkaa koko minuuden tunnetta. Eli minä en ole yhtä kuin virheeni, saan mokata.
koska väittämä ei perustu kliinisiin tutkimuksiin
että pieni lapsi ei näe eroa siinä sanotaanko olet tuhma vai teit tuhmasti.
että pieni lapsi ei näe eroa siinä sanotaanko olet tuhma vai teit tuhmasti.
Vai ihanko ollaan mittakaavassa jos verrataan miljoonien ihmisten teurastusta ja uhmaikäisen temppuiluja tms.