Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei ole tuhma, teko on.
20.11.2008 |
Luin juuri kasvatuskirjan, jossa painotettiin sitä, että lasta ei saisi sanoa tuhmaksi, vaikka olisi tehnyt jotain väärin. Lapsen teko on tuhma, ei lapsi itse. Tätä perusteltiin sillä, että lapsen itsetunnolle tekee hallaa jos lapsen persoonaa haukkuu. En oikein käsitä tätä. Mielestäni nykyään on menty ihan liikaa lässyn lässyn-kasvatukseen, jos jokaista sanaakin jo pitää miettiä. Kyllä minä olen sanonut lastani tuhmaksi, eikä hän ole siitä millään tavalla kärsinyt, koska yhtä lailla sanon päivittäin lastani rakkaaksi ja ihanaksi lapseksi ja kehun muutenkin. Ei lapsi muuten opi oikeaa ja väärää jos sanat tuhma ja kiltti ei tule tutuiksi. Kyllä lapsi on ollut tuhma jos on tehnyt jotain tuhmasti, siitä ei pääse yli eikä ali.
En ymmärrä muutenkaan nykyajan lepsua kasvatustyyliä, että lapsia ei rankaista vaan aina pitää kehua ja kiittää. Toki sekin on hirveän tärkeää - rankaisun ohella! Äiti vaan hymähtää eikä tee mitään, kun oma lapsi haukkuu pystyyn. Sitten ihmetellään, kun nuoret ei kunnioita aikuisia ja vanhoja ihmisiä, vaan haistattelevat opettajia ja muita. Kiva katsoa tuttua perhettä, jossa ei ole jäähypenkki käytössä ollenkaan ja lapsia ei koskaan rankaista mistään, korkeintaan saatetaan sanoa ei. Mitäkö tekee nykyään heidän 6-vuotias lapsi? Naureskelee ja lällättää kun kielletään, ei usko mitään, kiusaa muita ja nauraa. Vielä voi vanhemmat kokea, että arki on helppoa, mutta saa nähdä tuleeko karhunpalvelusta mietittyä kun lapsi on 15 eikä usko mitään.
Kommentit (63)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kasvattaa hyvinkin tiukasti, mutta samalla niin, että ei leimaa lasta tuhmaksi. Eli todellakin puututaan lapsen tekemisiin niin ,että osoitetaan, että tiettyjä asioita ei saa tehdä. Tuhmaksi sanominen herättää lapsessa ajatuksen, että hän on jotenkin lähtökohtaisesti tuhma, huono, eikä se edesauta oikeanlaisten tapojen oppimista, päinvastoin.
Ei mitään eroa sanonnoilla! Jos teko on tuhma niin lapsihan sen teon tekee!
Mietipä - on sillä eroa, sanotaanko sinua tyhmäksi vai sanotaanko että teit tyhmästi.?
Lapsi ei ymmärrä sanontojen vivahde-eroa. Tällästä lässytystä on kasvatuskeskustelu Suomessa nykyään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saivarrella opettajalle juuri noin. "En se minä ollut, se oli minun käsi" tai jotain sinne päin. Opettaja katsoi minua hetken ja totesi "idiootti". :-D ehkä siksi roikunkin täällä palstalla
vanhemmatkaan ei niitä tajua........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- tuo äidille kukkasia ja matkalla horjahtaa niin että majakon vesi katuu lattialle? Tulos on sotkua ja siivottavaa ja ylös käpertynyt pareketti, mutta onko lapsi tuhma, kun haluaa ilahduttaa äitiään?
- puolustaa naapurin pikkupoikaa kerrostalon kakaroita vastaan nyrkein. Nyrkkitappelu on väärin, mutta onko lapsi tyhmä puolustaessaan pienempäänsä?
- potkaisee pallon kasivhuoneen ikkunan läpi pihapelissä - ikkuna menee rikki, mutta pallo lähti väärään suuntaan ihan vahingossa. Onko siis lapsi tuhma pelatessaan jalkapalloa?
pitää siis sanoa: teit pahaa, mutta ei niin, että olet paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- tuo äidille kukkasia ja matkalla horjahtaa niin että majakon vesi katuu lattialle? Tulos on sotkua ja siivottavaa ja ylös käpertynyt pareketti, mutta onko lapsi tuhma, kun haluaa ilahduttaa äitiään?
- puolustaa naapurin pikkupoikaa kerrostalon kakaroita vastaan nyrkein. Nyrkkitappelu on väärin, mutta onko lapsi tyhmä puolustaessaan pienempäänsä?
- potkaisee pallon kasivhuoneen ikkunan läpi pihapelissä - ikkuna menee rikki, mutta pallo lähti väärään suuntaan ihan vahingossa. Onko siis lapsi tuhma pelatessaan jalkapalloa?
MUTTA jos lapsi TAHALLAAN tönäisee toisen lapsen kumoon tai hakkaa lapiolla päähän (ja siis kyse on tyyliin yli 4-vuotiaasta), silloin teko on tarkoituksellinen ja lapsi tietää että se on väärin, silloin lapsi on ollut tuhma. Piste. Siinä ei ole mitään puolusteltavaa eikä hyvää, jos tahallaan satuttaa toista.
..vai onko silloinkin kyse vain teosta, ettei mussukan itsetunto romahda tai jotain muuta peruuttamatonta tapahdu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni lapselle ei tule luoda tuhman (tai tyhmän) identiteettiä. Lasta täytyy kehua ja kannaustaa, niin päästään paljon pidemmälle (ja vanhemmillekin tämä on helpompaa) kuin moitteilla. Ei se maata kaada, jos joskus harvoin sanoo tyhmäksi, mutta parempi on kyllä sanoa esim että "tyhmästi tehty" ja opettaa vähemmän tyhmiä tapoja toimia ja kehua mieluummin "viisas tyttö/poika", kun seuraavalla kerralla lapsi muistaa olla tekemättä tyhmästi..
Rajat on myös asetettava, ne ovat osa rakkautta. Ennakkovaroitukset eaim; 5 min kuluttua näin ja näin tai jos et nyt usko, niin joudut arestiin, voivat olla myös toimivia kasvatustapoja. Kun muistaa hymyillä ja olla itsekin iloinen, niin se tarttuu lapseenkin, myös sinä sateisena kurjana päivänä. Aina arki ei tietenkään suju...
Minulla on kaksi temperamenttisempaa ja yksi rauhallinen helppo lapsi. Tuon rauhallisen kanssa erityisesti täytyy olla varovainen ettei häntä lannista. Kun hän uhmaa, niin täytyy olla tyytyväinen, että hänellekin kehittyy oma tahto. Rajat on hänelle helppo asettaa. Joskus tuntuu, että liiankin helppo...
hän vaikkapa kaataa maitolasin tahallaan pöydälle joka päivä, vaikka tietää hyvin, että se on kiellettyä?
Kyllä lasta voi sanoa silloin tuhmaksi, jos hän on tahallaan tuhma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi ei saa nimitellä vanhempiaan tai kavereitaan, niin miksi aikuinen saisi nimitellä lasta? Meillä ainakin lapset ymmärtävät, että jos äiti ei tykkää jostain mitä lapsi teki se EI tarkoita sitä, etteikö äiti tykkäisi lapsesta.
Avoimessa päiväkodissa käy eräs äiti, joka puhuu juuri noin! Voi jessus, mitä lässytystä! Ei tunnu tehoavan ainakaan sen lapsen kohdalla, pentu on aivan sekopää!!!!!
vaan näin on opetettu aina.
Itse muistan omasta lapsuudestani (40 vuoden takaa) äitini aina hokeneen tätä. Ja toinen hänen hokema oli se, että teimmepä me mitä tuhmaa tahansa, hänen luokseen voisi aina tulla siitä puhumaan, sillä milloinkaan ei voisi mikään meidän teko olla niin paha, ettei hän meitä rakastaisi.
Ja kyllä siinä vaan on ISO vivahde ero onko lapsi itsessään tuhma (lue paha) vai onko jonkin hänen tekonsa tuhma.
tuo käsitys ei ole mikään uusi, kyse on kognitiivisesta teoriasta ihmistieteissä, eikä se vallan uusi ole.
Kaikki johtaa johonkin, niin leimaaminen kuin leimaamatta jättäminenkin. Mitä sitten kukin haluaa painottaa on jokaisen vanhemman oma asia.
vaikkapa "ei ollut taas kamalan fiksusti tehty". Tai "eipäs ollut kilttiä". Pitääkö sitä lasta alkaa tuhmaksi nimittelemään?
hän vaikkapa kaataa maitolasin tahallaan pöydälle joka päivä, vaikka tietää hyvin, että se on kiellettyä?
Kyllä lasta voi sanoa silloin tuhmaksi, jos hän on tahallaan tuhma.
Ääntäkin voi korottaa. Mutta pointti siis on se, että lasta ei sanoisi tuhmaksi.
tottakai teko lähtee ihmisestä, ei esim. käsi tai suu toimi ilman, että joku sitä ohjaa.